maanantai 23. maaliskuuta 2015

Meidän arkipäivä (kolmen lapsen kanssa)


Kirjoittelin puolivuotta sitten juuri ennen kuopuksen syntymää meidän arkipäivästä postauksen: "Arvostele meidän arkipäivä". Siinä oli kuvattu aika perinteistä keskiviikkopäivää kahden lapsen kanssa. Tuo oli minusta kiva kirjoittaa itsellekin muistiin ja ajattelin, että kirjoitan vastaavan tekstin myös arkipäivästä kolmen lapsen kanssa kuopuksen synnyttyä. Niin vain puolivuotta vierähti, mutta nyt on teksti meidän keskiviikosta viikon takaa.

5:50 Kuopus tahtoo valot päälle ja seurustelua. Vaihdan märän yövaipan pois ja ihastelen nauravaa ja jokeltavaa nyrkkejä syövää kuopustani.

6:10 Puolison kello herättää ensimmäisen kerran. Koitan tökkiä puoliskoa hereille, jotta isommat lapset eivät heräisi herätyskellon ääneen ihan vielä.

6:40 Viereen yöllä tullut esikoinen herää ja alkaa leikkiä kuopuksen kanssa. Esikoinen tykkää kovasti naurattaa pienintä. Ja tätä nykyä 2,4 metriä leveään sänkyyn mahtuu kyllä hyvin nukkumaan, vaikka kaikki lapset olisivat vieressä. 

6:55 Tosikoinen huutelee reippaana äitiä omassa sängyssään. Haen tosikoisen ja laitan televison makkariin päälle. Kiskaisen  omat vaatteet niskaan ja menen laittamaan aamupalaa pöytään. Laitan eväitä myös itselleni mukaan, sillä menemme tänään myös OYS:siin Lasten neurologian poliklinikalle. Lasten juomat ja eväät reppuihin, kuopukselle myös vaihtovaatteet ja vaippa. Isommat aamupissalle, tukat ojennukseen ja päivävaatteet päälle.




8:10 Nakkelen kaikkien ulkovaatteet olkkarin lattialle, tosikoisen muovaillessa ja hoitaessa nukkea, esikoisen katsoessa lastenohjelmia ja kuopuksen leikkiessä lattialla. 
 
8:25 Kiepsautan kuopuksen liinaan ja pikku hiljaa pääsemme etenemään ulos asti. Isommat rattaisiin, reput mukaan ja kohti bussipysäkkiä. Toki aamulla on ennätetty nahistella ja tapella muun muassa siitä kumpi istuu rattaiden yläosassa ja kumpi alaosassa. Myös kuopus ennätti menettää hermonsa ennen kuin pääsi nukahtamaan liinaan. 

9:00 Ollaan kerhossa. Isommat riisuu ulkokamppeet ja lähtee käsien pesulle. Minä otan sillä aikaa heränneen kuopuksen pois liinasta ja nostan rattaisiin, otan repusta eväsrasiat ja juomapullot ja ojennan ne murusille syliin käsien pesun jälkeen. Annetaan pusut ja toivotetaan hyvää kerhopäivää. Isommat hipsii innoissaan jääkaapille ja leikkimään.




9:15 Suuntaan kuopuksen kanssa kirjastoon lukemaan lehtiä. Siitä ei tosin tule mitään sillä kuopus haluaa seurustella. Ja sillä on nälkä, mutta ruoka (aka rintamaito) ei kelpaa. Meillä on nimittäin vaihe. Vaihe on kestänyt nyt toista kuukautta ja tarkoittaa sitä, että maito kelpaa vain ja ainoastaan sängyssä, makuuasennossa ja vähintään puoliunessa. Ja kun ruoka ei kelpaa eikä unikaan tule eikä vaipanvaihtokaan auta, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Äiti koittaa viihdyttää.

10:20 Mennään isompien kerholle. Olin nimittäin saanut loistavan ajatuksen siitä, kuinka syötän kerhon aulan sohvalla kuopusta. Vaan höps. Huutokonsertti jatkuu. Isommat kerholaiset leikkivät aulassa omia leikkejään. Lastentarhanopettaja käytti tosikoisen vessassa ja vei syömään eväitä etukäteen. Esikoinen halusi mieluummin leikkiä ja sovittiin, että syö sitten sairaalassa.



10:40 Isommille ulkokamppeet niskaan ja kohti bussipysäkkiä. Isommat kävelee ja tosikoinen nukahtaa viimein rattaisiin.Bussimatka sujuu kohtalaisesti. Kävellään yksi jos toinenkin tovi sairaalan käytäviä ennen kuin päästään Lasten neurologiselle poliklinikalle. Suunnataan kohti leikkitilaa, jonka pöydälle läväytän lasten eväät. Heidän mutustellessa eväitä käyn ilmoittamassa meidät saapuneiksi.

11:45 Lasten psykologi hakee meidät huoneeseensa juttelemaan. Vastailen jonkin aikaa kysymyksiin, minkä jälkeen esikoinen jää psykologin kanssa kaksin. Käynti on osa erittäin pienenä keskosena (alle rv 28 tai alle 1000g) syntyneille suunnattuja 5-vuotiskontrolleja. Nuo kontrollit toteutetaan yleensä suurin piirtein 5-vuotislasketun ajan tienoilla ja niissä käydään kolmena-neljänä päivänä. 5v-Kontrolleissa käydään riippumatta siitä onko kehittynyt ikätasoisesti tai onko ollut jotain erityistä. Lopuksi tehdään yhteenveto asiantuntijalausunnoista ja testeistä.






Odottelen kuopuksen ja tosikoisen kanssa leikkitilassa. Kuopus nukkuu puoli yhteen asti. Välillä leikitään, välillä syödään, välillä katsotaan Barbaperhettä tv:stä. Välillä tilaan tulee joku toinenkin lapsi, jolle tosikoinen karjuu, mikäli tämä tulee leikkimään "hänen" leluillaan. Pienen sovittelun jälkeen leikki kumminkin sujuu ja molemilla on hauskaa.

13:30 Psykologi ja esikoinen saapuvat juuri kun olen asettunut kahden istuttavalle sohvalle kyljelleen perse kohti käytävää. Imetyspuuhia nääs. Ja ne onnistui sen hetken. Kamppeet kasaan ja vaatteet niskaan, tosikoinen rattaisiin ylös, kuopus alas, esikoinen kävelee. Kävellään kohti bussipysäkkiä ja viimeiset metrit juostaan, kun bussi saapuikin juuri sopivasti. Hieman oli tosin täyttä, kun koululaisia/opiskelijoita oli bussi täynnä. Esikoinen tulee seisomaan minun kanssa rattaiden viereen tungokseen. Tosikoinen nukahti jo kävelymatkan aikana ja kuopus nukahtaa bussissa. Esikoisen kanssa saadaan matka jutella kaksin.

15:00 Ollaan viimein kotosalla. Naapurin ekaluokkalainen tulee kylään ja isommat saa leikkikaverin siksi aikaa, kun imetän kuopusta.









15:40 Puoliso tulee kotiin ja tosikoinen juoksee vastaan karjuen: "ISI, ISI, ISI, ISIIIIIIIII!!" Viimein isin sylissä. Keitetään pikana nuudelit ja syödään mitä jääkaapista löytää. Itse vedän salaattia kera eilisen karjalanpaistin.

Touhoillaan yhdessä ja erikseen ja laitetaan tiskiä ja pyykkiä. Kuuden jälkeen iltapuuron keittoon.

19:00 Menen imettämään kuopusta, joka todennäköisesti nukahtaa samalla yöunille. Puoliso käyttää sillä välin isommat lapset iltapesulla. Minä puolestaan laitan tänä iltana isommat yöunille (vuoroillat), kun saan nuorimman nukkumaan. Lauletaan pari laulua, luetaan satu ja silitän tai pidän kädestä kiinni, kunnes uni tulee. Esikoinen nukahtaa nopeasti, tosikoisella kestää, kun on nukkunut päikkärit tänään. Niin ja sain viimein valmiiksi tuon alimmassa kuvassa olevan kuopuksen pingviinihaalarin.

20.20 Poistun lastenhuoneesta ja twiittaan: "#lapset nukkumassa, nyt töllön ja twitterin ääreen seuraamaan #puheenjohtaja #tentti#vaalit2015" Twiittailen, kirjoittelen, syön iltapalaa ja imetän vuorotellen. Puolilta öin taidan nukahtaa kuopusta imettäessä. Yöllä heräilen useampaan kertaan.


 


(Tätä tekstiä oli tosiaan alunperin vielä pidemmästi, kiitos selaimen,
nyt saitte lukea typistetyn version. Ehkä nyt useampi jaksaa lukea koko postauksen. Hah.)


14 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus! :) Aika reissupäivä. Mä en osaa edes kuvitella minkälaista olis kulkea bussilla joka paikkaan! Meidän lapsille on elämys kun ne jonnekin retkelle mennessä pääsee bussiin :D tosi kätevää kyllä tuo että ei tarvitse nukkuvia lapsia siirrellä rattaista ja liinasta. Omalla autolla kulkiessa se on melkoista shouta sen osalta. Mukavaa tiistaita! Nyt tuli hirveä himo karjalanpaistiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kupla. :) Voi, pitikin tosiaan lisätä tuohon tekstiin vielä tuo ompeleminen. Sain tosiaan viimein valmiiksi myös tuon työn alla olleen kuopuksen pingiivinihaalarin, joka on alimmassa kuvassa.

      Tuo bussilla reissaaminen tosiaan on välillä niin paljon kätevämpää kuin autolla reissaaminen, mutta välillä sitten myös kovin työläs ja hidas. Jos siis saman matkan taittaa autolla 10 minuutissa, kun bussilla menee tunti. Tai jos sattuu oleen kaikille känkkäränkkä ja pitäisi jäädä bussista pois (eikä istutakaan rattaissa) niin siinäpähän kiskot bussin penkistä ja kaiteista kiinni pitäviä lapsia pois ja ulos, niin ettei joku lapsista karkaa tai bussi ennätä välissä jatkaa matkaa loppujen kanssa. :D Onneksi kauhukuvat ei ole toteuteet, mutta kyllä on toisinaan ollut melkoiset hikipisarat ja stressi päällä.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus ! Kiva kuulla miten teidän arki siellä sujuu :) Touhun täyteisiä päiviä teillä (ja öitä:D). Voin kuvitella että välillä iskee väsymys kun joutuu heräilemään yöllä ja noin aikaisin aamulla. Sinä vaikutat sellaiselta äidiltä, joka hoitaa lapset aina tosi tunnollisesti ja hyvin, vaikka päivät olisi miten rankkoja tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jasmina. ^_^ Joo, onhan näissä äksöniä. Täysiä öitä, en ole nukkunut viiteen ja puoleen vuoteen, että kaikkeen tottuu. Ja tuo yöimetys ei sinällään häiritse, kun ei tarvitse herätä ja liikkua. Ja hyvällä tuurilla isommatkin kävelee viereen tyynyt ja peitot kainalossa itse, jolloin riittää toivottaa hyvät yöt ja jatkaa unia. Joskus toki sitten pitää lohdutella itkua, jos on nähty pahaa unta tai on kipeä jne. Ja kiitti, mutta toki apukin olisi tervetullutta - ja vaihtelukin virkistää. :) Nyt pitäis jotenkin (jos ei töitä saa) yrittää sumplia tähän päälle ne opinnot vielä. Sitten viimestään apu olisi tervetullutta.

      Poista
  3. Touhun täyteinen päivä ollut teillä! Mutta mukava oli lukea teidän arjesta :). Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. ^_^ Mukavaa viikkoa sinnekin päin!

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mia Maria, olipa kiva kun kommentoit. ^_^

      Poista
  5. Vitsit, kuinka intensiivinen päivä - itse en enää pystyisi tuohon :P Kukonlaulun aikaan ylös, päivä täynnä touhua ja puoliltaöin katkonaisille unille... Nostan sulle hattua! (Meilläkin oli 2,5m sänky, kun lapset oli pieniä ja nukkuivat vieressä. Se oli kyllä kätevä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Uraäiti. :) Onneksi välillä on päiviä, jolloin ei tarvitse ehtiä minnekään. Toki touhua on niissäkin päivissä. Tänään tosin taas oli äksöniä ja kävikin niin, että kotiin tullessa nukahdin kuopusta imettäessä, hetken päästä tosikoinen tuli viereen ja nukahti ja siitä hetkeä myöhemmin esikoinen. Arvata saattaa, että tänään on sitten turha yrittää saada lapsia ajoissa nukkumaan. (No, just menivät iltasatua lukemaan, saa nähdä kauanko tänään kestää ennen kuin hiljenee.) :)

      Olipa kiva kuulla, että teilläkin on ollut sängyllä leveyttä ja lapset vieressä. :) Harmittaa, niin vietävästi, että tosikoista odotettaessa ja sen syntyessä ajateltiin, että esikoisen on muka nukahdettava ja nukuttava omassa sängyssä, kun ei muuten mahduta. Vieläkin pistää syvälle sydämeen. Siihen asti oli siis nukkunut meidän kanssa samassa huoneessa, koska oli halunnut ja pidettiin sitä tärkeänä etenkin sen takia, kun oli viettänyt sairaalassa niin pitkään (4 ensimmäistä kuukautta) yöt ilman vanhempiaan ja päivätkin pitkälti kaapissa ilman ihokontaktia.

      Kuopusta odottaessa hommattiin tosiaan tuo kolmas runkopatja sänky viereen. Kaikille on tilaa eikä isompienkaan tarvits "väistyä vauvan" tieltä. Ja ai, että tuohduin pariin otteeseen, kun joku tuolle silloiselle yksivuotiaalle odotusaikana selitti, kuinka nyt pitää ruveta nukkumaan omassa sängyssä yöt kokonaan kun vauvakin tulee ja että kohta ei enää äitin syliin mahdukaan.

      Argh!! :( Korjasin kyllä, että vauva ei vie kenenkään paikkaa, isin ja äidin syliin mahtuu jatkossakin ja viereenkin saa tulla nukkumaan aina kun siltä tuntuu. Ja nyt tämä vauva-aika on mennyt paljon helpommin ja ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta. Voi, kunpa sitä olisi ollut fiksumpi silloin tuon tosikoisenkin syntyessä ja hommannut vain leveämmän sängyn, niin olisi ollut kaikilla parempi mieli.

      Poista
  6. Ihana postaus, olipa kiva lukea :) mulla on vähän ikävä tuota koti-äiti-vaihetta. Vaikka yhtä tarvitsevia nuo ovat isompinakin..

    Kiinnitin huomiota yhteen kuvaan, tuohon "Vanhemmuuden roolikarttaan". Se on musta niin hyvä. Niin hyvä. Niin hyvä. Jokainen määritelmä pitäisi jokaisen vanhemman lukea hitaasti mietiskellen. Vanhemmuus on niin paljon eri asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Elsa-Aalia. ^_^

      Kun huomasin nuo kartat seinällä, oli pakko ottaa kuvat muistoksi. Ajattelin, että jossain vaiheessa voisin postailla niistä ihan erikseenkin. Periaatteessa itsestään selvyyksiä, muttei sitten kumminkaan. Kyllä minusta on jännä ja säälikin ettei vanhemmuuteen ole mitään koulua, mutta melkein kaikkeen muuhun pitää hankkia koulutus ja pätevyys - vaikkapa alkaen sieltä hygieniapassista. :)

      Poista
  7. Melko touhuntäyteinen päivä teillä :) Vähän vain iski paniikki tuosta postauksesta, että onkos se kovinkin vaikea löytää se Lasten neurologinen poliklinikka, jos jouduitte kauan käytävillä kulkemaan? Meillä olisi ensi kuussa siellä 2v kontrolli, eikä ole aikaisemmin käyty siellä puolen. Aikakin on juuri 11.45, eli päikkäriaikaan, ja ajattelin mennä ihan viime tipassa, että tyttö saisi edes autossa unet... Nyt pelottaa :P

    Ja hyvä tietää, että meilläkin pitäisi se 5v kontrolli sitten olla, kun siitä ei kukaan ole puhunut. Osaa sitten kysellä asiasta siellä.

    ps. Aivan ihana haalari!

    t: Suvi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Suvi K. :)

      Ei tuonne ollut vaikea löytää. Jäätiin vain väärällä pysäkillä pois ja tulikin sitten astetta pidempi kävelymatka lasten kanssa. B3 ovesta sisään ja suoraa suoraa, niin kauan että klinikan ovi on vasemmalla. Toki miinuksena, ettei tuossa välillä lue mihin suuntaan pitäisi mennä, kun muut klinikat on opastettu. :)

      Kiitti haalarikehuista ^_^ Joo, kannattaa kysellä että mitä kaikkea esim. tulevaisuudessa on kontrollien suhteen tulossa tai suunnitteilla riippumatta siitä, miten lapsi kehittyy. Toivottavasti teilläkin kumminkin paistaa aurinko nykyisin kaikesta huolimatta!

      Poista