Pakkoyhteiskunta & rokotteet

Intouduin aamulla kirjoittamaan Uuden Suomen blogiini rokotteista.

 
Kansanedustaja Mikko Kärnän valmisteleva lakialoite rokottamattomuuden rangaistavuudesta on toki oivallinen tapa nostaa rokoteasia asia keskusteluun, mitään muuta hyvää en siinä näekään. Toivonkin, että keskustelun herättäminen tosiaan on se ainoa idea tämän lakialoitteen takana - ei oikeasti edistää aloitetta.

En kannata pakollisuutta, en tässäkään asiassa. Vaikka muu kommentointi olisi edustajan mielestä olkiukkoilua eikä liittyisi edustajan lakiehdotus liittyisi yksilönvapauteen tai itsemääräämisoikeuteen, asettaisi lakiehdotus ihmiset vähintäänkin eri viivalle.

Jos rokottamattomuutta pitää sen suuruisena rikkeenä, josta tulisi olla taloudellisia seuraumuksia, tulisi lakia ajaa rikosnimikkeellä ja vaatia päiväsakkoihin ja tuloihin pohjautuvia sanktioita. Sanktion kohdistaminen lapsilisiin asettaa "rikoksen" eri tasoiseksi tuloista riippuen. Pienituloisimmilla kyseessä olisi taloudellinen pakko, kun parempituloisiin seurauksillä ei olisi juuri mitään vaikutusta.

Kärnä on oikeassa, yhteiskunta antaisi tässä vahvan signaalin. (MTV, 19.7.2016.)

Miksi juuri rokoteasia olisi se joka poistaa lapsilisät? Miksei muut vanhemmuuden ja huonon tiedon tuomat negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaan?

Ihmettelen myös minne katosi keskustan ja edustaja Kärnän ajatus siitä, että perheet ja vanhemmat kyllä tietävät parhaiten miten lapsiaan tulisi hoitaa eikä yhteiskunta voi pakottaa. Näin perusteltiin esimerkiksi kotihoidontuen kiintiöinnin osalta, kun ehdottiin kotihoidontuen poistoa perheille, jotka eivät jaa vapaitaan tasan.

Toki rokoteasia on eri. 

Jos rokottamattomuuttaa pitää rikoksena (kuten vaikkapa fyysistä ja henkistä väkivaltaa eli "kurittamista"), sitä tulisi ajaa silloin sellaisena, ei liittää asiaa lapsilisiin.

Jos taas on huolissaan ihmisten tiedoista ja vanhemmuuden taidoista, tulisi asiaa ennaltaehkäistä. Moneen kertaan on todettu etteivät rangaistukset auta poistamaan rikoksia. Rikokset ovat seuraus, eivät syy.

Jos siis oikeasti halutaan puuttua rokottamattomuuteen ja uskoa ihmisen kasvuun ja sivistykseen, tulisi tarttua ongelmaan sivistyksen ja koulutuksen kautta. Tiedeviestintä on epäonnistunut, jos rokotekattavuus heikkenee.

"– Pak­ko so­pii huo­nosti yk­silön oi­keuksia vaa­livaan suoma­laiseen yhteis­kuntaan. His­torian valossa roko­tus­vas­tustus nos­taa ai­na pää­tään, kun pako­tetaan rokot­ta­miseen.

Nohy­nekin mie­lestä tär­keintä on tar­jota ihmi­sille mahdol­lisuus ymmär­ret­tävään, ajan­ta­saiseen, näyt­töön perus­tuvaan tie­toon ja henki­lö­koh­taiseen keskus­teluun roko­tuk­silla ehkäis­tä­vistä taudeista ja roko­tusten hyö­dyistä ja hai­toista." (Potilaan lääkärilehti.)

En silti näe rokottamattomuutta rikokseen verrattavana, vaan olisin yleisemmällä tasolla huolissani tiedon puuttumisesta ja keskustelun kärjistämisestä. Aivan kuten lasten fyysisessä ja henkisessä kurittamisessa, on kyse seurausten ja vaikutusten ymmärtämättömyydestä, kyvyttömyydestä tehdä toisin sekä uskomuksista ja vanhentuneista tiedoista ja huolesta miten lapsen käy, jos toimii vastoin omia arvojaan.

Osataanko kuulla niitä huolia ja murheita, joita vanhemilla on? Osataanko kuunnella syitä mitä esimerkiksi rokottamattomuuden taustalla liikkuu? Ja ennen kaikkea: osataako niihin vastata?

//Elina

Ps.

Entä jos pakon sijaan lisättäisiinkin tietoa ja uusia rokotteita yleiseen rokotusohjelmaan? Jos lisättäisiinkin porkkanaa kepin sijaan. Esimerkiksi vesirokkorokote tulisi lisätä yhteiskunnan maksettavaksi, jotta saataisiin suoja vesirokkoa vastaan. Moni vanhempi on tässäkin edelleen vanhan tiedon varassa