tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post1439275942380054674..comments2023-06-23T18:19:46.117+03:00Comments on Elina Lappalainen: Sukupuolineutraali lapsi + ArvontaEtnahttp://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comBlogger37125tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-73296358447705264932014-11-22T23:04:52.326+02:002014-11-22T23:04:52.326+02:00Kiitos myös peace kommentista.
Arvonta suoritettu...Kiitos myös peace kommentista.<br /><br />Arvonta suoritettu - käykää kurkkimassa tulokset: <br /><a href="http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/11/arvonnan-voittaja-on-henkilo.html" rel="nofollow">http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/11/arvonnan-voittaja-on-henkilo.html</a>Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-91692080753017843482014-11-20T14:50:51.090+02:002014-11-20T14:50:51.090+02:00Mulla on mennyt ohi toi juttu teidän lasten nimist...Mulla on mennyt ohi toi juttu teidän lasten nimistä, kiva kun vinkkasit! Ja mulla menee noi sp-neutraali ja sp-sensitiivisyys-termit aivan sekaisin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-29691730332013407412014-11-20T09:31:12.434+02:002014-11-20T09:31:12.434+02:00Tämä on mielenkiintoinen aihe. Minä nostan hattua ...Tämä on mielenkiintoinen aihe. Minä nostan hattua niille, jotka oikeasti jaksavat yrittää lastaan tässä maailmassa kasvattaa sukupuolineutraalisti. Olen silti tästä asiasta juupas-eipäs mieltä. Sukupuolien välillä on eroja, siis ihan tutkittuja ja testattuja eroja ja itsekin sorrun luokittelemaan miehiä välillä kykenemättömiksi yhteen jos toiseen asiaan sukupuolensa (ja käytöksensä) takia. Tosin syy siihen, että he tuon "tuomion" kohteeksi joutuvat lienee silti heidän kasvatuksessaan, kun eihän mamman poikien ole tarvinut päätään esim. kodinhoidolla vaivata. No, kuitenkin niitä eroja on... mutta, mutta kun niitä on silti yhtälailla saman sukupuolen sisällä kuin sukupuolien välilläkin. Olenkin vähän sitä mieltä, että jos maailmassa olisi sukupuolien välinen tasa-arvo, ei sukupuolineutraalille kasvatukselle olisi oikeastaan tarvetta, koska ihmislapselle ei asetettaisi ennakko-odotuksia käyttäytymismalleille sen mukaan, onko hän tyttö vai poika. Ikävä kyllä emme elä ideaalimaailmassa.<br />Olen valinnut kultaisen keskitien, poikani kyllä tietää olevansa poika ja pohtii paljonkin sitä kuka on tyttö ja kuka poika. Lapsethan oppivat hyvin nopeasti maailmaa tarkkailemalla tämän päättelemään, vaikka asiaa ei sen enempää läpi käytäisikään. Silti hän pukeutuu juuri niihin väreihin mistä tykkää ja leikkii leikkejä joita haluaa. Ympäristö toki viestittää hänelle koko ajan, että näitä leikkejä pojat leikkivät, mainoksissa, televisiossa, kavereiden luona. Silti minä varon suustani päästämästä, että eihän me tuota kun se on tyttöjen juttuja... Jos poika haluaa Angry Birds mukeista ostaa itselleen nimenomaan vaaleanpunaisen Stella-mukin niin minähän ostan. Tai jos poika valitsee kaupassa itselleen vaaleanliilat housut, niin jo vain ne meille hankitaan. Varsinkin vaatteissa ärsyttää sukupuolioletukset hirveästi. En tajua miksi kissat, puput, hevoset ovat tyttöjen vaatteiden koristeita! Miksi pojille ei löydy kivoja ja koristeellisia vaatteita ensimmäisen ikävuoden jälkeen? Siis ellei halua pukea poikaa selkeästi tytöille suunnattuihin vaatteisiin pitseineen ja röyhelöineen. Muutamat tyttöjen housut koristenauhoilla on tullut pojalle hankittua kivan värin takia, mutta tosiasiassa tyttöjen vaatteet ovat usein huomattavasti epäkäytännöllisempiä. Söpöjä, mutta eivät välttämättä kivoja esim. hyppiä ja pomppia. Pojille taas on tarjolla pelkkää harmaata, mustaa, sinistä ja vaarinpaitaa, jos jotain hahmoja on niin sarjakuvista lähinnä. Missä ovat tummanlilat talvikengät missä kuvana vaikka ilmapalloja, sopisi pojalle ja tytölle? Ihan törkeän ärsyttävää aina vaateostoksilla käynti. No mutta siis kuitenkin se mitä koitan sanoa on, että en halua ohjata ja tyrkkiä lastani leikkimään autoilla koska se on poikien leikki tai kieltää leikkimästä nukeilla, koska ne on tyttöjen juttuja. Haluan että poikani oppii, että tytöt ja pojat voi leikkiä kummatkin mitä haluavat ja valita sellaisia vaatteita kuin haluavat. Haaveilla ammatiksi juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Silti tiedän, että ympäristö aivopesee lastani monellakin tavalla. Tyttöjen prinsessaleikit ovat usein passiivisia "ollaan kauniita" leikkejä ja poikien leikeissä on mukana menoa ja meininkiä. Mistä pienet lapset osaavatkin leikkiä prinsessaa niin, ettei leikki pidä sisällään muuta kuin prinsessana olemista? Onko äidit jo rivien välistä opettaneet, että prinsessalle tärkeintä on näyttää sievältä? Millä "potkia" lasta siihen, että prinsessakin voi repäistä ja kiivetä puuhun? Ei aina tarvi olla sitä varten "poikatyttö"...<br />Tästä pohdiskelusta voisi kirjoittaa vaikka romaanin :) Mukana arvonnassa minäkin<br />pauleceb(at)gmail.com<br />-Peace Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-37252608835083991472014-11-19T22:45:54.654+02:002014-11-19T22:45:54.654+02:00Kiitos, kaima, kommentista. :) Ja laita ihmeessä n...Kiitos, kaima, kommentista. :) Ja laita ihmeessä niitä puuroutuneitakin ajatuksia ja vaikka maratoonikommentteja useampia, jos kerran tuntuu että ajatuksia alkaa heräillä.<br /><br />"...poikien juttuina, mutta jos lapsi itse tykkää poikana vain ajella autoilla tai lempiväri on sininen ja haluaa tehdä kesällä puskapissejä seisoen, niin miksi häntä ei voisi kutsua pojaksi? "<br /><br />...niin ja entä jos pimpillinen haluaa ajella autoilla, lempiväri sininen ja haluaa tehdä puskapissejä, voiko häntä sanoa pojaksi? Entä jos lapsi (tyttö/poika/jotain muuta) ei ole pyytänyt, että häntä sanotaan pojaksi, niin onko hän kutsuttava pojaksi, jos hän haluaa tehdä noita yllämainittuja juttuja? :) <br /><br />Sukupuolineutraali-termiä olenkin kommentoinut jo yllä. Minä en siis edes tiedä, onko sellaista kasvatusmuotoa ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. <br /><br />Mutta joo.. inhoan kommentteja esim. lapsen sukupuoleen liittyen jossa mm. kommentoidaan kuinka tytön/pojan synnyttyä meille aukeaa kokonainen uusi tyttöjen (tai poikien) maailma. <br /><br />Kyllä niin on että tämä maailma on yhteinen, siinä samassa maailmassa elää niin tytöt kuin pojat ja kaikki muutkin. Ja jokainen saa olla sellainen kuin on, tehdä ja pukeutua niin kuin kokee omakseen ja toimia toisten ihmisten kanssa sukupuolesta riippumatta. Nih. Terkkarillekin tiedoksi. :) Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-68816956391150727582014-11-19T21:33:37.080+02:002014-11-19T21:33:37.080+02:00Mulla on aivan ohi mennyt koko sun postaus, mutta ...Mulla on aivan ohi mennyt koko sun postaus, mutta vielä kai ehtii... :).<br /><br />Meillä on kaksi poikaa, joille on ostettu nukkeja, astioita, keijun siivet ym. yhtälailla kuin on hankittu autoja, työkoneita ym. Tällä hetkellä 7-vuotiaan lempipaita on väriltään pinkki ja itsevarmasti itse tätä käyttää, eikä kukaan siitä koskaan ole hänelle mitään maininnut. Molempien nimet on varsin perinteiset poikien nimet. Kolmas lapsemme on tyttö, hän leikkii kaikella sillä mitä pojilta on jäänyt,ajelee autoilla mekko päällä ja välillä työntää rattaita poikien vanhat kurahousut jalassa. <br /><br />Olen sitä mieltä, ettei keneltäkään ihmiseltä voi kieltää mitään oman sukupuolensa takia. Mutta täysin äärilaitaan menevä kasvatus sukupuolettomuudesta tuntuu sille, että mihin sillon ihminen juurtuu,mistä saa roolin ja mallin? Voiko silloin aikuisena saada vahvan identiteetin? Tässä maailmassa kun kuitenkin valtaosa ihmisistä on ja tulee varmasti jatkossakin olemaan ns. "perinteisiä" nais ja mies ihmisiä, vaikka perinteinen jako esim.ammattien tai lastenhoidon suhteen ei näin enää menekään. Ajattelen, että sukupuolineutraalin kasvatuksen tulisi laajentaa lapsen maailmaa, eikä ajatella asioita vain tyttöjen tai poikien juttuina, mutta jos lapsi itse tykkää poikana vain ajella autoilla tai lempiväri on sininen ja haluaa tehdä kesällä puskapissejä seisoen, niin miksi häntä ei voisi kutsua pojaksi? <br /><br />Paljon paljon ajatuksia alkaa vasta nyt heräillä, niin paljon vain, että meinaavat täysin puuroutua... :)Elina https://www.blogger.com/profile/12093419581615029597noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-74889754768237664472014-11-19T17:43:48.453+02:002014-11-19T17:43:48.453+02:00Kiitos, Kitta, kommentista. "Kiva" kuull...Kiitos, Kitta, kommentista. "Kiva" kuulla että muillakin on aivot jumissa. :D <br /><br />Hmmm.. <a href="http://elinalappalainen.blogspot.com/2014/11/sps-mita-tarkoittaa-sukupuolisensitiivi.html" rel="nofollow">tuosta sp-neutraali- ja sp-sensitiivisyys-termistä kirjoittelinkin aiemmin postauksen verran.</a> Jotenkin ajattelisin, että koko sp-neutraalius on enimmäkseen tuulesta temmattu termi sukupuolisensitiivisyydelle, joka on ymmärretty väärin. Voin toki olla väärässä. En vain itse tajua mitä on sukupuolineutraalius. Esim. hän-pronominien käyttö, sukupuolettomat ilmaisusta jostain henkilöstä, jota ei tunne (vrt myyjä ei kaupan täti, matkustaja ei "tuo nainen/mies", terkkari ei neuvolatäti, jne) ei tarkoita, että kenenkään sukupuoli kiellettäisiin, vaan nimenomaan onko tarpeen määritellä asioita sen sukupuolen kautta? Eli myyjän ja terkkarin kohdalla oleellisempi on se ammatti, ammatin harjoittaja voi yhtä hyvin olla kumpi tahansa, vaikka kyseinen henkilö olisikin mies/nainen. Sama matkustajan tai hiekkalaatikolla leikkivän lapsen kanssa.<br /><br />Nimistä kirjoittelin mm. teksteissä: <a href="http://elinalappalainen.blogspot.com/2014/11/sukupuoli-leimaa-nimen.html" rel="nofollow">"Sukupuoli leimaa nimen"</a> ja <a href="http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/06/ehdottomasti-sukupuoleton-nimi.html" rel="nofollow">"Ehdottomasti sukupuoleton nimi"</a>. Ensimmmäinen on siis artikkeli sukupuolineutraaleista nimistä viime vuosikymmeniltä ja toinen omaa pohdinta meidän lasten nimistä. <br /><br />:) Lisää ajatuksia, kommentteja saa heitellä kun tulee mieleen ja koitan niihin vastailla pikku hiljaa jokaiseen. Välissä tykkään tosin kirjoitella muutakin. Elämässä kun on niin paljon kaikkea mieltä painavaa muutenkin - ja meidän arjessa nämä on tosiaan vain arkea eikä mitään erikoista sinällään. Itse tosin tykkään vaivata päätäni myös näihin liittyvillä tutkimuksilla.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-82272504025754743422014-11-19T17:29:59.962+02:002014-11-19T17:29:59.962+02:00:) Joo, meillä on kans niissä "oikein sukupuo...:) Joo, meillä on kans niissä "oikein sukupuolitetuissa" vaatteissa sanottu lasta "väärin". Ei se minusta haittaa, ärsyttää vain että sitten aletaan pyydellä anteeksi ja selitellä. Että miksi pitää olettaa jonkun olevan jotain sukupolta, kun ei tiedä? Ja miksi kun on olettanut jotakin jota ei tiennyt tai tiedä, niin miksi pyydellä sellaista anteeksi? Siis etenkin vauvan ja pienten lastenkohdalla.. isommille lapsille sillä voi olla merkitystä. Tai sitten ei.<br /><br />Mutta joo, syvälle nämä on meihin piirretty ja iskostettu. Asenteet ja mielleyhtymät siis. Ja lapsi tosiaan luo omat oletuksensa ympäristöstä, lelulehdet, kirjat, lastenohjelmat, esimerkki, jne. :)<br />Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-18010936805588083892014-11-19T13:46:10.521+02:002014-11-19T13:46:10.521+02:00Pyrin kasvatuksessa siihen, että lapset olisivat i...Pyrin kasvatuksessa siihen, että lapset olisivat ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Kierrän myös usein kaupoissa tyttöjen vaatepuolet siinä toivossa, että löytäisin jotain unisexiä, mikä kävisi myös pojille, mutta ei olisi liian röyhelöinen, kimalteinen tai prinsessamainen. Ihmettelen mielessäni, voiko antaa selvästi miehen tai naisen nimen omalle lapselle, jos pyrkii sukupuolineutraaliin kasvatukseen?<br /><br />Eipä muuta sanottavaa tällä erää (aivot ei toimi - ihan kuin ne joskus ois toiminu?).Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-42466492006989510782014-11-19T10:40:58.898+02:002014-11-19T10:40:58.898+02:00Ainakin monet tuntemani autoista pitävät pojat ova...Ainakin monet tuntemani autoista pitävät pojat ovat oppineet ärrän siskojaan aiemmin, ehkä päristelyllä on vaikutusta?<br /><br />Ja ei ihan pienen kanssa olekaan väliä sillä, luullaanko tytöksi vai pojaksi, isompaa se saattaa harmittaa, jolloin lapsi voi alkaa haluta erilaisia vaatteita. Keskustelemalla lapsen kanssa voi jonkun verran vaikuttaa, meilläkin on jankattu sitä "ei ole olemassa tyttöjen tai poikien värejä". Vauva-aikana meillä oli käytössä paljon monenlaisia vaatteita, ja yllätyksekseni jopa pinkkiin puetusta vauvasta kysyttiin usein, onko se tyttö vai poika. Kerran kyllä täysin neutraalisti (äp-vaatteisiin) puettua vauvaa kutsuttiin "pikkuherraksi", ja kun sanoin että se on oikeastaan tyttö, kommentoija puolusteli että "kun ei sillä ole korujakaan". Vauvalla! :D<br /><br />Nyt isompana lapset itsekin valitsevat mieluiten pinkkiä, joten sitä on sitten eniten. Joskus pienempänä esikoinen kyllä tykkäsi mustasta. Joitakin mustia vaatteita se silloin sai, mutta en kovin mustiin kyennyt niin pientä pukemaan. Onneksi en ostanut niitä mustia enempää, koska pikkusisko ei suostu niitä muutamaakaan mustaa käyttämään ilman itkua.<br /><br />Eipä meidän lapset jatkuvasta keskustelusta huolimatta tunnu ihan sukupuolten tasa-arvoa käsittävän. Taas tässä eräänä päivänä keskimmäinen totesi että äidit ei voi asua yksin. No voiko isät? Kyllä voi. En tiedä auttoiko selitykset, perustelut ja esimerkit, tästä ihan samasta on nimittäin keskusteltu ennenkin. Samoin kuin siitä, että jos äiti menee töihin, niin se ei mene "naisten töihin", vaan ihan vaan töihin :DChimellihttps://www.blogger.com/profile/00177232003473953817noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-75296384311376358362014-11-19T10:13:38.178+02:002014-11-19T10:13:38.178+02:00Noni.. ja miljoona keskeytystä, näppäimistöä härkk...Noni.. ja miljoona keskeytystä, näppäimistöä härkkivä pari vuotias ja imetys ei ole hyvä yhdistelmä blogatessa.. pahoittelut sekavasta tekstistä. :DEtnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-5274694299336924402014-11-19T10:11:58.479+02:002014-11-19T10:11:58.479+02:00Kiitos, Chimelli, koimmentista. :) Juurikin noin, ...Kiitos, Chimelli, koimmentista. :) Juurikin noin, eli tarkoitus ei ole kaventaa mahdollisuuksia vaan lisätä niitä eli röyhelöt mekot ja pinkki ovat ok kaikilla lapsilla. Minulla on useita postauksen alkuja luonnoksissa, vielä näistä sukupuolisensitiivisyysasioista, vaikka tuo arvonta onkin huomenna lasten oikeuksien päivänä.<br /><br />Ja jos lapsen pukeminen pinkkiin pelottaa tuntewmattomien läheisyydessä, niin tuntemattomien voi antaa olettaa ja puhutella tytöksi. Ei tarvitsae selitellä valintaa kellekään ja oma silmä tottuu ja "rohkeus" kasvaa. Lapsen kasvaessa tuosta toisten aikuisten / lasten tytöttelystä/ pojittelusta voi jutella sitten vaikka kotona. Että kuinka jotkut luulee, että esim pitkät ripset tai jokin väri olisi muka vain tyttöjen juttu, vaikkei se niin ole. Kaikki saa pukeutua ja tykätä mistä haluaa. Sama muiden lasten ja vaatteiden ja värien kanssa. <br /><br />Niin ja onko siinä traktorin tai nuken keinuttamisessa enempää järkeä kuin siinä, että niitä keinutellaan edes takaisin lattialla samalla päristen? ;) Pärisyttelyssä kehittyy sentään samalla suun motoriikka. Meillä lapset, alapäästä riippumatta, on alkaneet päristellä saatuaan traktorin/ auton alle vuoden ikäisenä ekan kerran. Ja ilman että kukaan on näyttänyt mallia.<br /><br />Luonnoksissa on lisää tekstiä tulossa, vaikka tuo arvonta onkin huomenna lasten opikeuksien päivänä. Järjellisen - tai edes sinne päin - olevan tekstin tuottaminen ottaa aikansa näillä univajeisilla puuroaivoilla. :D Vastauksia on kyllä tulossa myös kommentteihin. Tällä hetkellä vastaukset on vasta hajanaisia lauseita tai sanoja ranskalaisilla viivoilla.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-20924841188457189422014-11-19T09:25:42.423+02:002014-11-19T09:25:42.423+02:00Löysin tämän blogin vasta nyt, joten kommentoin ih...Löysin tämän blogin vasta nyt, joten kommentoin ihan myöhässä. Yritän kuitenkin jäädä seuraamaan oppiakseni lisää sukupuolisensitiivisyyttä. Kannatan sitä, mutta en koe onnistuneeni siinä kovin hyvin.<br /><br />Meillä on pelkkiä tyttöjä, joten minun on vaikea edes arvioida, kuinka sukupuolittuneesti heitä kohtelen. Olen kuitenkin ohjannut heitä kiinnostumaan lähinnä "tyttöjen jutuista", siksi koska itse tykkään sellaisista. Pinkistä, vaaleanpunaisesta, kimalluksesta, prinsessoista, keijuista jne. En osaa enkä välitä mistään traktoreista, joten niistä ei meillä puhuta. Esikoisen paras kaveri oli ennen poika, mutta sitten muutettiin eri paikkoihin. Siltä pojalta esikoiseni oppi jonkin verran "poikien juttuja" (työkoneita, dinosauruksia ym.). Jo ihan pienenä leikkipuistossa kuitenkin pojat katsoivat silmät suurina, kun tyttöni laittoi traktorin keinumaan ja antoi sille vauhtia. Ei se osannut tai halunnut leikkiä sillä niin kuin pojat olivat tottuneet leikkimään (myönnettäköön että en itsekään tajua mitä pointtia on työnnellä sitä eestaas päristellen :D).<br /><br />Jos meillä olisi poika, en varmaan kehtaisi pukea sitä yhtä paljon pinkkiin ja röyhelöihin kuin tyttöjäni. Minusta pojatkin voivat kyllä käyttää pinkkiä ja röyhelöitä, mutta kaikki luulisivat sitä kuitenkin tytöksi. En ole tarpeeksi rohkea, että viitsisin joka kerta aloittaa siitä keskustelun tuntemattomien kanssa. Samasta syystä minusta ei olisi salaamaan lasteni sukupuolta kysyttäessä. En uskaltaisi poiketa normista niin paljon ja joutua arvostelun kohteeksi ja jatkuvasti selittämään ideologiaa. Jos saisin pojan ja pukisin sen pinkkiin ja kertoisin sille vain prinsessoista, niin tulisi tunne, että yritän väkisin kasvattaa poikaa tytöksi. Kai minun täytyisi ottaa mukaan vähän poikajuttujakin, dinosaurukset on vielä ihan jees (niistä ollaan luettu tyttöjenkin kanssa), mutta työkoneita vasta lapsen selkeästä aloitteesta. Ja siis kyllähän meidän tytötkin käyttää muitakin värejä kuin pinkkiä, mutta suuri osa vaatteista on sitä kuitenkin.<br /><br />Ainakin vaatetuksen osalta sukupuolineutraalius/-sensitiivisyyshän on helppoa, kun jättää pinkit ja röyhelöt käyttämättä. Tytöt ja pojat voivat helposti käyttää samanlaisia sukupuolineutraaleja vaatteita. Mutta sukupuolisensitiivisyyden ideahan ei kai ollut rajoittaa mahdollisuuksia, vaan laajentaa niitä, joten ei auta pinkkiä rajata pois. Ainoa keino on siis pukea pinkkiä ja röyhelöitä myös pojille, mutta vaaditaan paljon rohkeutta ja työtä ennen kuin se alkaa muuttua normaaliksi. Ja ei ehkä ole ihan reilua käyttää omaa lastaan jatkuvasti tienraivaajana tällaisessa, kun lapsi voi valitettavasti saada aika paljon myös negatiivista palautetta siitä :(<br /><br />No, nyt tuli keskityttyä lähinnä vaatteisiin ja tämä on jo nyt näin pitkä, että en viitsi enää jatkaa. Loppuun vielä kommentti, että minusta on typerää, että lapsia kutsutaan ja jaotellaan niin usein niiden sukupuolielinten perusteella (enkä itsekään pysty olemaan tekemättä sitä). Aina "siinä tyttö keinuu", "anna poika laskee ensin", "montako tyttöä teidän ryhmässä on?" ja vauvan synnyttyä se on tietenkin tärkein tieto. Sisaruksistakin puhuttaessa on pakko sanoa joko sisko tai veli, kuulostaisi typerältä sanoa vaikka vain "hän on minun isosisarukseni". Onneksi suomessa sentään ei ole noita sukupuolittuneita hän-pronomineja.Chimellihttps://www.blogger.com/profile/00177232003473953817noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-80889305091232424212014-10-26T09:01:45.733+02:002014-10-26T09:01:45.733+02:00Mulle tuli mieleen vielä tällainen kysymys aiheen ...Mulle tuli mieleen vielä tällainen kysymys aiheen tiimoilta: Voiko lapsi olla tasa-arvoisessa asemassa ilman, että lähdetään varsinaisesti sukupuolisensitiiviselle linjalle? Tarkoitan, että jos tytöt puetaan vaatteisiin joista löytyy perinteisesti tyttöjä viehättäviä kuvia/hahmoja ja samoin poikien kohdalla, mutta ajatellaan kuitenkin ettei lapsen ole pakko sukupuolensa perusteella esim. harrastaa tiettyjä asioita, leikkiä tietyillä leluilla, kiinnostua tietyistä asioista etc., voiko lapsi tuon perusteella olla tasa-arvoisessa asemassa? Tasa-arvoisuudesta puhun nyt, koska usein sukupuolisensitiivisyys mainitaan tasa-arvoisena, sukupuolesta riippumattomana kasvatus- ja kohtelutapana. Mitä se varmasti onkin. Mutta että ovatko muunlaiset kasvatusmallit sitten automaattisesti epätasa-arvoisia, jos asiaa katsotaan sps-näkökulmasta? :)<br /><br />Olipa jotenkin sekavasti taas esitetty, puuro ei vain lähde pois päästä. Nimim. muutaman tunnin nukkunut :D Jannihttps://www.blogger.com/profile/01826504622287833642noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-26710672736079598532014-10-24T15:38:42.103+03:002014-10-24T15:38:42.103+03:00Näiden SukuPuolisenSitiivisyyttä käsittelevien tek...Näiden SukuPuolisenSitiivisyyttä käsittelevien tekstien otsikkoon lisään SPS. Aiemmin julkaistuja:<br /><a rel="nofollow">"Kiusaamista vai vain hauska juttu?"</a><br /><a href="http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/09/sps-milloin-tytot-alkoivat-kayttamaan.html" rel="nofollow">"Milloin tytöt alkoivat käyttämään pinkkiä"</a><br /><a href="http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/10/no-kumpikos-tuli.html" rel="nofollow">"No, kumpikos tuli"</a>Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-43846171383313144852014-09-25T13:20:30.471+03:002014-09-25T13:20:30.471+03:00Kiitos, Tania, kommentista. :) Koitan palata näihi...Kiitos, Tania, kommentista. :) Koitan palata näihin kysymyksiisi ja ajatuksiisi pikku hiljaa. Vielä hieman kesken tuo tämän päivän postaus. Otsikon voinen jo paljastaa:<br /><br />"Milloin tytöt oikein alkoivat käyttämään pinkkiä"Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-41564666113479568692014-09-25T12:52:53.136+03:002014-09-25T12:52:53.136+03:00"Vaaleanpunaiseen hello kitty -mekkoon pukeut..."Vaaleanpunaiseen hello kitty -mekkoon pukeutuneesta nukeilla leikkivästä pojasta?" Mun mielestä jossain roolileikeissä ok, mutta muuten tämä tuntuis vähän hassulta (anteeksi) ja mikäli mun poika haluaisi kaupasta mekkoa, niin eikö vanhempien tarkoitus ole kuitenkin "ohjata" ja kertoa lapselle vaatteista jne? Ja ainahan ei ole edes mahdollisuus ostaa sitä mitä lapsi haluaa meinaan noin varallisestikkaan, tai muutenkaan. Mitä mieltä sinä olet? Ja onko sukupuolineutraalissa kasvatuksessa siskoja ja veljiä? Ja nimethän on almanakassakin aika vahvasti jaoteltu..?Taniahttps://www.blogger.com/profile/16610255436906383217noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-53010997562646152422014-09-13T13:12:02.701+03:002014-09-13T13:12:02.701+03:00Kiitos kommenteista, sankari, marikan polut, mintt...Kiitos kommenteista, sankari, marikan polut, minttu47, anonyymi klo 23:08 (nimimerkki KM, niin muistan, että voit osallistua arvontaankin) ja aiai. :)<br /><br />Tarkoitus oli jo tämän viikon torstaina julkaista ensimmäinen teksti, mutta on taas pitänyt niin kiirettä että blogimaailma on saanut jäädä. Ensi torstaille ja sitä seuraavalle torstaille on kumminkin tekstit lähes valmiina luonnoksissa ja seuraaviakin aiheita olen pohtinut. :) Jotenkin niin paljon helpompi jäsennellä näitä, kun pystyy vastailemaan täällä ja fb:ssä tulleisiin kommentteihin ja mietteisiin sen sijaan että yrittäisi itse miettiä, että mitä kaikkia oletuksia ja syitä tähän nyt onkaan.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-80530206735293861292014-09-09T23:48:04.708+03:002014-09-09T23:48:04.708+03:00Itse olen nainen, joka välttelee pinkkiä ja muitak...Itse olen nainen, joka välttelee pinkkiä ja muitakin "tyttöjen värejä" ihan vaan pinnallisesti siksi, etten pidä niistä eivätkä ne mielestä sopi minulle. Näin on ollut lapsesta saakka. Leikin kyllä lapsena, mutta lempiväräni olivat musta ja oranssi. Vuonna -84 minua 7 vuotta vanhempi isoveljeni taas halusi itselleen vaaleanpunaisen kolmipyörän ja sen myös sai. Tämän jälkeen hän halusi seuraavaksi pyöräkseen violetin, eikä edelleenkään sinistä. <br /><br />Itse olen ajanut viimeiset 16 vuotta vihreällä polkupyörällä kun pääsin valitsemaan värin itse isoveljen "tyttöjen väristen" jälkeen. En käytä edes meikeissä punaisen sävyjä. Kynsilakkani ovat harmaita. Huulipunaa en omista. Tällaisia ajatuksia omasta elämästäni jo pelkät tyttöjen ja poikienvärit herättävät.<br /><br />holopaisen_veera [at] luukku.comaiaihttps://www.blogger.com/profile/02518090756479937907noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-10594716287442848972014-09-09T23:08:08.937+03:002014-09-09T23:08:08.937+03:00Minusta sellaista ei olekaan kuin sukupuolineutraa...Minusta sellaista ei olekaan kuin sukupuolineutraali, ja se tuntuu teennäiseltä ja vahvasti aatteelliselta sanalta. Sukupuolisensitiivisyyskin on tavallaan outo termi mutta sen ymmärrän paremmin. Minusta lasten tulee saada leikkiä mitä haluavat enkä tykkää jos jaotellaan tyttöjen ja poikien leluihin ym, ja lasten tulee saada olla sellaisia kuin on, ts. tytöt ja pojat yhtä lailla hiljaisia tai raisumpia. Mutta minusta se on vain normaalia elämää ja kasvatusta, ei tarvitse vääntää mitään "neutraalia" tai ylikorostaa "suvaitsevaisuutta". Niitä ei kuitenkaan ole oikeastaan millään elämänalueella täysin, ei ole olemassa neutraalia tyhjiötä tai täydellistä suvaitsevaisuutta.<br /><br />Nuorimmainen on siro ja kaunis lapsi, isot ruskeat silmät ja pitkät ripset. Kun hänellä oli 2-vuotiaana pitkät hiukset ja kunnon kiharat, vieraat luulivat "prinsessaksi". Minusta se oli silloin huvittavaa. Mutta en tahallani lähtisi provoisoimaan ketään vain koska haluan opettaa maailmaa. Nyt pojalla 4v on "poikatukka" ja minusta se pukee häntä oikein hyvin ja kuuluu asiaan. Fakta kuitenkin on, että synnymme 99,9%sesti joko tytöiksi tai pojiksi, ja sukupuoli on lahja, ei taakka toivon mukaan. Minusta on älyllisesti tyhmää kieltää sukupuolisuus.<br /><br />Pukeutumisessa ajattelen niin, että kotona saa leikkiä pukuleikkiä aivan vapaasti, mutta ihmisten ilmoilla mennään tiettyjen sääntöjen mukaan. Uskon että tasapainoisella kasvatuksella lapsi ymmärtää, että on ok että tytöt käyttää mekkoja ja pojat housuja. Eli oppivat että se ei ole syrjivää vaan ihan okei sääntö. Jos aikuinen tekee siitä ongelman suuntaan tai toiseen (esim. poika ei saa koskaan kokeilla mekkoja tai vanhempi haluaa omien ideologisten syiden takia pukea pojalle mekon) niin se on tietenkin aina paha. Värit on sitten täysin vapaa alue minusta, vaaleanpunainen sopii pojalle siinä missä tytöllekin.<br /><br />Kysyit myös trans- ja intersukupuolisista ihmisistä, ja mitä minun heille pitäisi sanoa. Miksi pitäisi sanoa muuta kuin normaalit asiat, ihmisiä hekin? Mielessäni ajattelen, että kyse on useimmiten jostain mielenterveydellisestä asiasta, tai lapsuudessa koetusta hyväksikäytöstä ym. ikävästä. Tai sitten tosiaan vaikka trans-ihmistä on kielletty kokeilemasta niitä hameita. Miksi muuten pakkomielle pukeutua naiseksi? Se nyt ainakaan ei ole sukupuolisensitiivistä, vai niinkö se olikin että vaatteet tekee sukupuolen? Jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, ei kai sillä ole niin väliä mitä laittaa päälleen, siveellisyyden rajoissa tietenkin? Jos koet olevasi nainen vaikka jalkovälissä onkin pippeli, etkö voisi kokea olevasi nainen farkuissa niinkuin miljari muutakin naista? Taitaa niillä vaatteilla kuitenkin olla iso symboolinen rooli. Mies hameessa on minulle ihan ookoo. Mutta se ei tarkoita, ettenkö opettaisi lapsilleni miten on tapana pukeutua. Tekevät sitten aikuisena miten haluavat. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-33931934092962939992014-09-09T21:27:57.541+03:002014-09-09T21:27:57.541+03:00Mielestäni jossain määrin voidaan "jaotella&q...Mielestäni jossain määrin voidaan "jaotella" tyttöihin ja poikiin, tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia mutta sukupuoli ei voi olla este johonkin. Eikä toisaalta sukupuolella saa puolustella mitään, esim. "pojat on aina poikia". Meillä on esikoinen poika ja kuopus tyttö. Samoja vaatteita käytetään jonkin verran kummallekin - käytännöllistä. Tosin en osaa kovin hyvin pojalle pukea vaaleanpunaista, enkä tytölle sellaisia, jotka näyttävät selvästi pojan vaatteilta. Myös lelut ovat yhteisiä; siinä missä poika leikkii nukkekodilla, tyttö voi leikkiä autoilla.<br />-minttu47-<br />minttu47@gmail.comAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-9810553132362312532014-09-09T09:16:34.794+03:002014-09-09T09:16:34.794+03:00Sanoina vierastan kumpaakin, sekä sukupuolineutraa...Sanoina vierastan kumpaakin, sekä sukupuolineutraalia että sukupuolisensitiivistä. Minun päässäni ne ovat värittyneet siten, että poika pitää pukea vaaleanpunaisiin sukkahousuihin ja antaa sille leluksi nukke – että siis poikaa kielletään olemasta poika. <br /><br />Haja-ajatuksia itse asiasta, ei sanoista:<br />on tärkeää tajuta, että ihmisellä on sukupuoli. Tytöt ja pojat, naiset ja miehet ovat keskenään erilaisia. Niin se vain on.<br /><br />Ja jonkinlaisia roolimalleja tarvitaan, muuten olemme aivan hukassa. Näppituntumalta ja jonkin hajanaisen tekstin lukaisseena minulle on tullut sellainen kuva, että tämän päivän tytöt ja naiset ovat hyvinkin tietoisia itsestään ja mahdollisuuksistaan kun taas uudet pojat ja miehet ovat vähän hukassa sukupuolettomassa roolissaan. <br />Tarvitaan (tai kasvavat lapset tarvitsevat) erilaisia ihmisiä ympärilleen, että löytävät oman tapansa olla tyttöjä ja poikia. Malleja joihin samastua ja malleja joita vastaan kapinoida.<br /><br />Rooli, malli tai sukupuoli itsessään ei saa olla rajoite, se ei saa estää toteuttamasta itseään: ”sä et voi koska olet tyttö /poika”. Pitää voida tehdä asioita joita haluaa, niissä rajoissa kun se on mahdollista. Sukupuoli ei ole rajoite, mutta voi olla muita rajoitteita. (lääkäri sanoi 15-vuotiaalle pojalleni että ”valitettavasti susta ei koskaan tule lentoemäntää” – tässä asiassa sukupuoli ei ollut se rajoite. Teini-ikäinen sai naurukohtauksen…!)<br /><br />Pitää olla myös mahdollisuus hyppiä aidan yli, mutta jos hyppii, pitää hyppiä siellä vallitsevien ehtojen mukaan. Kaikkea ja kaikkien ei tarvitse. Esimerkkinä tästä vaikka intti (kun kerran olen niin vanha, ettei se asia ole koskaan koskenut minua…) Myös tytöillä pitää olla mahdollisuus mennä inttiin, mutta jos ja kun mennään, mennään sitten siellä vallitsevien ”miessääntöjen” mukaan, ei lähdetä hakemaan helpotuksia sukupuolen perusteella. Aikoinaan oli hienoa, kun sitä ajettiin läpi ja kovasti kunnioitin erityisesti niitä tienraivaajanaisia, jotka parissa ensimmäisissä kutsunnoissa sinne menivät, mutta olin jo silloin sitä mieltä, että se ei ole minua varten, eikä intin käyminen minusta ole mitenkään välttämätöntä naiselle. Jos jompikumpi omista tytöistäni sinne haluaa, menköön – ratkaisu on heidän omansa. Mutta itse en pidä sitä mitenkään tarpeellisena. Maanpuolustustilanteessa tarvitaan myös niitä, jotka pitävät pystyssä kotirintamaa. (ja samoin ratkaisu on pojan oma – ei pidä mennä perusteetta. Ainoa missä vähän pistän hanttiin on totaalikieltäytyminen…:))<br /><br />Itse olen mielelläni puolet amerikkalaista 50-luvun kotiäitiä ja puolet modernia pohjoismaista naista. Ja lapset ovat käyttäneet kaikenvärisiä vaatteita :) (paitsi nuorimmainen joka kategorisesti kieltäytyy tietyistä väreistä, koska ne ovat ”liian pinkkejä”)<br />marikan poluthttps://www.blogger.com/profile/01243780710691063481noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-44918419117743214602014-09-09T09:02:27.324+03:002014-09-09T09:02:27.324+03:00Sukupuolineutraalissa/-sensitiivisyydessä ärsyttää...Sukupuolineutraalissa/-sensitiivisyydessä ärsyttää vain se, että sitä pitää niin kovasti tiedostaa. Ettei voida vaan elää ja opettaa elämään, vaan täytyy siitä sukupuolesta tehdä numero.<br /><br />Kuinka meillä? Vauva (poika) tarvitsi fleece-peiton vauvakoossa. Haettiin kaupasta niitä kaksi. Vaaleanpunaisena. (Okei, sinisiä ei löytynyt...) 2v (poika) lähti tänään päiväkotiin vaaleanpunaisen käsilaukun kanssa. Kummityttöni (3v) lempileluja ovat autot. Normaaleja muksuja kaikki.SanKarihttps://www.blogger.com/profile/01292714549139249462noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-62000316264999690872014-09-08T21:57:48.654+03:002014-09-08T21:57:48.654+03:00Moon Mamma, anna tulla vaan! :) Minusta on ihanaa ...Moon Mamma, anna tulla vaan! :) Minusta on ihanaa lukea näitä pohdintoja ja etenkin noita mietteitä, jotka juontavat sinne omaan lapsuuteen tai ehkä vielä sitäkin kauemmaksi.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-9483861072931930992014-09-08T21:51:50.894+03:002014-09-08T21:51:50.894+03:00Miia, kirjoitinkin tässä postauksessa noista "...Miia, kirjoitinkin tässä postauksessa noista <a href="http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/06/ehdottomasti-sukupuoleton-nimi.html" rel="nofollow">"sukupuolettomista nimistä".</a> :) Minusta Ruu on kaunis nimi. Meidän suosikkeihin ei vain vielä kertaakaan ole sattunut sellainen joka maistraatinkin mukaan kävisi lapselle riippumatta jalkovälistä.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-85218034299391281122014-09-08T21:50:08.111+03:002014-09-08T21:50:08.111+03:00Kiitokset Mari, N, Jenni, Sikurina ja Miia komment...Kiitokset Mari, N, Jenni, Sikurina ja Miia kommenteista :)<br /><br />Aloin jo miettiä, että tuonne pitänee varmaan lisätä teksti, että saa myös kommentoida ilman pelkoa, että joutuu vastaanottamaan mun ompeluksia. :PEtnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.com