tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post3284289509958048816..comments2023-06-23T18:19:46.117+03:00Comments on Elina Lappalainen: Minne minä kuulun? Inttimuijiin? Hippimammoihin?Etnahttp://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-42145268301717611762018-07-07T14:49:46.887+03:002018-07-07T14:49:46.887+03:00Koitetaan joo! <3 Olis tosi mukavaa päästä sun ...Koitetaan joo! <3 Olis tosi mukavaa päästä sun kans jutteleen näistä ja uudemman postauksen asioista ja kaikesta mahollisesta!LauraKataroomahttps://www.blogger.com/profile/05513815293161243101noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-46049654397212420012018-07-05T17:51:04.223+03:002018-07-05T17:51:04.223+03:00Ulkomailla ulkopuolisuutta on hieman helpompi siet...Ulkomailla ulkopuolisuutta on hieman helpompi sietää; kun tietää, että on tullut tänne vasta, ei voi edes odottaa että sukeltaisi saman tien porukoihin. Suomessa oli todella vaikeaa huomata, että elämäntilanne erotti tai esim. yhteydenpito vain hiipui (tai pahinta, jäi yksipuoliseksi ja lopulta itsekin luovutti). Sen lisäksi täällä ulkopuolisuus yhdistää: meillä on jo yksi hyvä ystäväperhe sekä joitain kavereita, kaikki expat-taustaisia, ja alkuun se yhdistävä tekijä on juuri se, että olemme kaikki ulkopuolisia. Lapset ovat onneksi sukeltaneet sosiaalisiin kuvioihin aika kivuttomasti, vaikka kulttuurieroja toki riittää. Periaatteen Nainenhttp://www.periaatteennainen.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-84162246990642310682018-07-04T13:06:04.846+03:002018-07-04T13:06:04.846+03:00Kiitos, Tania, ihanasta kommentista ja ajatuksesta...Kiitos, Tania, ihanasta kommentista ja ajatuksesta, että kuuluu jonnekin jo sillä että jättää oman jälkensä ja vaikuttaa toisiiin. ^_^ Olen aiemmin ajatellut pitkälti että olen kumminkin yksineläjä ja yksintekijä ja kaipaan yksinoloa. Vasta nyttemmin olen tajunnut, että elän kyllä mitä suurimissa määrin siitä, että saan olla vuorovaikutuksissa - ja nimenomaan osa "laumaa".Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-5994885924455824892018-07-04T13:04:13.340+03:002018-07-04T13:04:13.340+03:00Moi ja kiitos kommentista, Periaatteen nainen! ^_^...Moi ja kiitos kommentista, Periaatteen nainen! ^_^ Ulkomailla tuo ulkopuolisuus onkin varmasti omaa luokkaansa. Silloin kun olin vaihdossa kesän, niin jo pelkästään se että tuli tarve kommunioida suomeksi, nosti ulkopuolisuuden tunteen, vaikka muuten oli kivaa ja englanti sujui. Teillä toki perhe mukana. Onko sinne päin muodostunut millaisia ystävyyssuhteita? Ja miten muuten koet tuon vieraan maan vaikuttavan ulkopuolisuuteen? Tässä pohtinut myös kaikenlaista ja miettinyt välillä sitä ulkomailla asumista/töissä oloakin. Niin ja toivottavasti teillä oli kaikesta huolimatta mukava juhannus. ^_^ Meillä se meni kotona oman perheen kesken, ilman sen suurempia traditioita.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-72237153146563605282018-07-04T13:00:12.078+03:002018-07-04T13:00:12.078+03:00Kiitos, LauraKatarooma, kommentistasi. <3 Tuo s...Kiitos, LauraKatarooma, kommentistasi. <3 Tuo suvun ja perheen puuttuminen/ulkopuolisuus tekee varmasti palojn siihen ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteeseen.<br /><br />Mulla kans vaikka on vertaisryhmiä ja niissä on silloin kokenut saavansa tukea ja apua omaan hätään, niin ei sieltäkään ole kumminkaan tullut sellaista laajempaa ystävyyttä tai yhteenhitsautunutta porukkaa. Uskon, että sullakin tuo vertaisryhmä varmasti on tärkeä monin tavoin, mutta ei se tosiaan vielä tarkoita että se olisi samalla tavalla tiivis ryhmä, jossa voisi kumminkaan kaikin puolin olla oma itsensä. <br /><br />Ja tajusin, mäkin haluaisin kahvitella, mutta sitten ei vain jaksa, ja pitäisi olla puolison ja perheenkin kanssa ja sitten tulee syyllinen olo kaikin puolin. Mutta koitetaanpa vaikka elokuussa kun alan pyöriin keskustassa (näillä näkymin) töissä, niin päästä vaikka aamukahville ennen töiden alkua tai lounastauolle? ^_^Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-40295834957660988822018-06-30T19:47:45.074+03:002018-06-30T19:47:45.074+03:00Ihminen on laumaeläin, joten varmaan jokaisella on...Ihminen on laumaeläin, joten varmaan jokaisella on tarve kuulua johonkin ja etsitään sitä omaa paikkaa.. Ja jos sitä ei löydy tai saa kaipaamaansa ymmärrystä niin helposti tulee ulkopuolinen on. Jokainen ihminen kuitenkin vaikuttaa täällä toinen toisiinsa joko tiedostaen tai tiedostamatta ja se on kiehtovaa. Tavallaan sitä ihan niinkin kuuluu "johonkin" ja jokainen jättää tänne jälkensä. -tania Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-88018126611770611902018-06-23T09:42:24.147+03:002018-06-23T09:42:24.147+03:00Kyllä tää resonoi tosi paljon – joskin nyt vielä e...Kyllä tää resonoi tosi paljon – joskin nyt vielä entistä enemmän kun ollaan kaukana ja lähtöolettamana ulkopuolisia, mutta myös Suomessa usein oman elämäntilanteen takia ne tietyt porukat, jotka muodostuivat, jäivät aina ratkaisevan askeleen verran etäiseksi. Se on tosi sääli, välillä, kun on tällaisia pyhiä niin kuin juhannus ja ihmiset kokoontuvat yhteen ja monilla on jo omat traditiot. Yritän toisaalta nauttia sitten siitä vapaudesta ja siitä(kin) lohduttavasta tiedosta, että tapaan joka päivä mahtavia tyyppejä, ja aina on tilaisuuksia uusiin ystävyksiin.Periaatteen Nainenhttp://www.periaatteennainen.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-28494915775361628562018-06-13T22:46:41.231+03:002018-06-13T22:46:41.231+03:00Oli kyllä niin tuttuja ajatuksia ja tunteita sun k...Oli kyllä niin tuttuja ajatuksia ja tunteita sun kirjoituksessa! Mulla ehkä eniten joukkoon kuulumattomuuden tunteita aiheuttaa se, ettei mulla oo perhettä ja sukua, johon kuulua, koska olosuhteiden pakosta heidän kanssaan ei voi olla tekemisissä oman hyvinvoinnin takia ja sen takia on jollain lailla irrallinen ja juureton olo. Mieheni kanssa tunnen kyllä vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ei se ole sama asia ku perhe ja suku kuitenkaan ja hänen sukuunsa en tunne kuuluvani. Se taas johtuu vähäisestä tekemisissä olon määrästä. Kuulun myös pariin vertaistukiryhmään ja niissä toki tuntee yhteenkuuluvuutta aiheen takia, mutta silti välilä on ulkopuolinen olo, kun ei vaan osaa jotenkin hitsautua siihen joukkoon sillain saumattomasti. Toisaalta mietin, että oon oppinu ihmisten suhteen niin varovaiseksi. Sekin voi estää joukkoon kuulumista. Plus tuo, mitä sullakin, ettei oo paljon ihmisten kanssa tekemisissä kiireiden tai muun syyn takia. Tai ehkä just se, ettei nää usein, vaikka viestejä usein laitettaiski. Ystävyys rakentuu niin hitaasti ja musta on elämän myötä tullu siinä ehkä liianki varovainen. Vaikka on ihmisiä, joiden kanssa haluaa ystävystyä, kuten sinä, ni sitä on sitten niin mahottoman arka ehottaaan edes kahvilla käyntiä, jos toisella on elämässä paljon asioita työn alla ja tekemistä jne jne jne. Varmaan tajusit? Paljo mulla näköjään asiaa tästä. Omien kokemusten takia ymmärrän asiasta ainakin jotain. I feel you and I see you!LauraKataroomahttps://www.blogger.com/profile/05513815293161243101noreply@blogger.com