tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post543723793383933355..comments2023-06-23T18:19:46.117+03:00Comments on Elina Lappalainen: Tuppisuut suomalaiset - tunteista puhumisen vaikeusEtnahttp://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-12725656457877665732016-07-10T23:03:10.829+03:002016-07-10T23:03:10.829+03:00Olii kyllä todella mielenkiintoista kuulla, Janni,...Olii kyllä todella mielenkiintoista kuulla, Janni, ystäväsi tarina myöskin. Kuulostaa nimittäin ainakin osuvalta tuon osalta, että haluaisi puhua, mutta toiset eivät ole valmiita, ne pitäisi unohtaa, antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Ja kuinka erilaisia muistoja kullakin on. Sisaruksillakin. Ja mikä osuus tarinasta jää sitä edeltäville sukupolville - ehkä niiden väliselle anteeksi antamiselle ja selväksi puhumiselle. Mutta kun ketään ei voi pakottaa. Ja edellisten sukupolvien osalta se voi olla liian iso taakka (ikäihmisten sydän ja suru). Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-16857730046283746592016-07-10T21:27:55.568+03:002016-07-10T21:27:55.568+03:00Lueskelin postauksiasi jo reissussa, mutta komment...Lueskelin postauksiasi jo reissussa, mutta kommentoin vasta nyt kun on vihdoinkin hiljaista. <br /><br />Tästä tekstistä tulee mieleen eräs ystäväni, joka myös painiskelee puhumattomuuden kierteen kanssa. On tiettyjä traumoja ja asioita, jotka painavat häntä tänä päivänä vaikka hän on lähemmäksi kolmekymmentä. Hän haluaisi puhua asioista, ketään syyllistämättä tai syyllistä hakematta, mutta käydä kuitenkin asiat läpi sellaisina kuin ne muiden mielestä ovat. On asioita, joita hän muistaa ja asioita joita hän ei muista. Hän haluaisi selvyyden niihin. Nämä haluamiset on kuitenkin tyrmätty sanoen, että asiat on liian kipeitä eikä niistä pystytä puhumaan. Ystävästäni tämä on tuntunut erittäin pahalta - luonnollisesti. Vanhempien mielestä asiat pitäisi vain unohtaa, antaa anteeksi ja mennä eteenpäin mutta ystäväni kokee ettei täysin voi, ennen kuin asiat on käsitelty. Ja ketäänhän siihen käsittelyyn ei voi pakottaa... Jannihttps://www.blogger.com/profile/01826504622287833642noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-41381907150230809492016-07-06T13:15:16.079+03:002016-07-06T13:15:16.079+03:00Kiitos tyttöankka ja Katarooma kommenteista. :)
E...Kiitos tyttöankka ja Katarooma kommenteista. :)<br /><br />Eräs tuttuni, joka itse sairastui masennukseen, esitti tässä taannoin (ja oli esittänyt kuulemma vuosia sitten myös), että kaikille tulisi tarjota mielenterveystarkastuksia, aivan kuten tarjotaan hammaslääkäri ja terveystarkastuksiakin. Että miksi mielestämme ei pidetä samalla tavalla huolta?<br /><br />Mielestäni tuo on aivan loistava idea! Ja nuo vuositarkastukset käyttöön viimeistään, kun lapsi aloittaa peruskoulun. Että siitä tulisi vuosittainen tapa joka kantaisi nuoruuden läpi aikuisuuteenkin. Kynnys mielenterveyspalveluihin hakeutumiselle olisi pienempi ja jokaiselle voisi käydä tarkastuksissa henk.koht. läpi omien kokemuksien ja tunteiden vaikutuksia.<br /><br />Ajattele, jos nekin aikuiset, jotka eivät koskaan omia virheitään myönnä ja joilla on aivan mielettömiä ongelmia oman psykeensä kanssa, olisivat saaneet lapsesta asti aidon mahdollisuuden käydä omaa pääkoppaansa purkamassa ja tunnetaitoja opettelemassa?<br /><br />Moni sanoo, ettei ketään voi pakottaa. Että tuollainen on holhomista. Olkoon holhoamista. AIvan samalla lailla meillä toimitaan muussakin terveydenhuollossa ja lasten kouluttamisessa. Ei sekään ole täysin vapaaehtoista ja omavalintaista. Ja sillä kaikella on vastaava tarkoitus: tarjota eväät elämään ja tarjota yhteiskunnassa pärjääviä nuoria ja aikuisia. Miten mielenterveystarkastukset noista tavotteista poikkeaisivat?Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-34895485755579721072016-07-05T19:26:48.819+03:002016-07-05T19:26:48.819+03:00Niin monin kohin samaistun tähän kirjoitukseen. Vä...Niin monin kohin samaistun tähän kirjoitukseen. Välillä ei vaan jaksais olla "kaiken pahan alku ja juuri" eikä taistella yksin tuulimyllyjä vastaan.LauraKataroomahttps://www.blogger.com/profile/05513815293161243101noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8749646459921946413.post-5245478062935268632016-07-05T16:05:25.354+03:002016-07-05T16:05:25.354+03:00Minäkin oon huono puhumaan. Kunpa jokaisella olisi...Minäkin oon huono puhumaan. Kunpa jokaisella olisi mahdollisuus terapiaan. Itse kävin opiskeluaikaan kaksi vuotta terapiassa ja siitä oli kyllä valtava hyöty hyvin kokonaisvaltaisesti itsetunnolle, parisuhteelle, äitisuhteelle, stressinsietokyvylle, maailmankuvalle... <br /><br />Tärkeä kirjoitus! Toivottavasti sinunkin läheiset saisi puhuttua. Se on vaikeaa. Puhumaan oppii puhumalla, siltä itsestä tuntui. <br /><br />- t.ankkAnonymousnoreply@blogger.com