Minä


Olen saanut alkuni pian vuoden 1986 Tshernobylin ydinonnettomuuden jälkeen. Synnyin keskipohjalaiseen noin 3500 asukkaan maitopitäjään Toholammille, jossa kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni koneiden, kissojen, naturapeltojen ja lypsylehmien keskellä. Omaa tahtoa on löytynyt pienestä asti. Jo alta kouluikäisenä ilmoitin haluavani isompana mopon ja meneväni armeijaan.

Liikuin paljon, olin sosiaalinen, vedin iltapäiväkerhotoimintaa seurakunnassa ja 4H-järjestössä. Olin isosena lasten ja nuorten leireillä, osallistuin aktiivisesti 4H:n toimintaan ja soitin tuubaa Toholammin puhallinorkesterissa, jonka mukana tulikin reissattua ulkomaita myöten. Tein myös töitä kotitilallani ja hoidin nuorempia sisaruksia.

Kriittisessä viidentoista vuoden iässä alkoivat yhteiskunnalliset asiat pyöriä enemmänkin mielessä. Kaveripiirissä ei muita politiikasta innostuneita ollut, joten tuli pyörittyä erilaisilla netin keskustelufoorumeilla lukemassa, keskustelemassa ja väittelemässä yhteiskunnallisista asioista. Mielipiteeni ainakin olivat vahvoja, mutta pidin siitä, että keskusteluista erimieltä olevien kanssa opin paljon. Yhdeksännen luokan lopulla pääsin myös Toholammin nuorisovaltuustoon, jossa jatkoin vielä lukioaikana varapuheenjohtajana.

Tutustuin eri puolueiden ohjelmiin ja lähimpänä omaa ajatus- ja arvomaailmaani oli keskusta. Erityisesti ihastuin Alkion ajatuksiin köyhän asiasta ja edistyksen lipun kantamisesta, yrittäjyyttä ja ympäristöä unohtamatta.

Peruskoulun jälkeen menin paikalliseen lukioon yleissivistys ja ilmavoimat mielessä. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta oli tullut voimaan 1.4.1995 eli ensinmäisenä kouluvuotenani. Silloin jo päätin, että tilaisuutta ei jätetä hyödyntämättä. Ajatus pysyi mielessä ja niinpä abivuonna laitoin paperit vetämään hakien ensisijaisesti ilmavoimiin ja ilmavoimien erikoisjoukkoihin. Paperini hukkuivat matkalle. Sen sijaan pääsin Politiikan Akatemiaan vuodeksi 2006.

Kirjoitin samana kevänä ylioppilaaksi, minkä jälkeen olin lukiossa pitämässä pitkän ja lyhyen matematiikan oppituntien sijaisuuksia. Syksyllä aloitin opinnot Oulun Yliopistossa matematiikan laitoksella. Opettajan ammatti ei kuitenkaan tuntunut omalta alalta. Niinpä tein töitä ja lähdin jouluna takaisin jenkkeihin lukioaikaisen isäntäperheeni luokse pariksi kuukaudeksi.

Jenkeissä ajatus kypsyi. Laitoin jälleen hakupapereita vetämään ilmavoimiin. Sain lopulta sen ainoan jäljellä olevan kiintiöpaikan Kauhavalta ja erikoisjoukkojen valintakokeiden jälkeen sain vielä toisen kirjeen, jossa paikakseni oli määrätty Tikkakosken Ilmasotakoulu. Peruin Kauhavan paikan ja otin Tikkakosken paikan vastaan. Vuodesta jäi paljon hyviä muistoja ja kokemuksia.

Armeijan aikana vahvistui ajatus siitä, että jatkan matikan opiskelua, mutta suuntaudun tilastotieteen puolelle ja otan sivuaineeksi kansantaloustieteen. Kesken inttivuoden pääsin jopa edustamaan keskustaopiskelijoita LYMEC:n (Euroopan liberaalinuorten) kokoukseen Barcelonaan, minkä jälkeen innostuin kv-politiikasta enemmänkin. Olin mukana myös IFLRY: (Kansainvälisten liberaalinuorten) sekä NCF:n (Pohjoismaiden keskustanuoret) toiminnassa. Olin myös vuoden NCF:n varapuheenjohtaja ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa minut valittiin Toholammin kunnanvaltuustoon ja kunnanhallitukseen.

Vuonna 2009 saimme toivottua perheenlisäystä. Kaikki ei tosin mennyt oppikirjojen mukaan. Juuri ennen syksyn tenttejä sairastuin raskaushepatoosiin ja jouduin sairaalaan. Vuorokauden siellä ollessani sain raskausmyrkytyksen pahimman muodon ja aloin kouristella. Vauvan sydänäänet romahtivat ja olimme hetkessä leikkaussalissa. Esikoisemme syntyi monta kuukautta etuajassa ja molemmat jouduimme teholle. Alkoi pitkä ja raskas sairaalataival. Selvisimme kuitenkin hengissä molemmat.

Aloitin esikoisen kanssa syksyllä kandin tekemisen ja hyppäsin mukaan keskosvanhempien yhdistyksen Kevyen toimintaan. Yhdistys ja toiset keskosvanhemmat olivat olleet henkireikäni ja tahdoin antaa saamastani avusta myös jotain takaisin.

Kandityöni tein aiheesta Isyys ja vanhemmuus ja kesän 2011 olin tekemässä tilastotieteen harjoittelujaksoani sairaalalla lastentautien tutkimuksen parissa. Toisen lapsemme vauva-aikana tein kansantaloustieteen puolella seminaarityön aiheesta ”Yhteisöjen vaikutus energiankulutukseen” ja siitä jatkan myös gradua.

Haluan olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta myös jatkossa. Minulla on palava halu vaikuttaa, herättää keskustelua ja löytää toimivia ratkaisuja. Välitän ihmisistä ja ympäristöstä aidosti. Ja vaikka pää on kova edelleen, on vaikeudet ja kahden lapsen äitiys opettaneet myös kärsivälliseksi ja nöyräksi. Tästä on mielestäni hyvä jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti