Leikki-ikäisen ruokailu




Lasten ruokailu on ensimmäisiä kasvatuksellisiä koetinkiviä, joihin vanhempana joutuu. Se alkaa useimmiten jo raskausaikana imetyskeskusteluilla ja jatkuu lapsen syntymän jälkeen vain entistä kiivaampana. Puolesta ja vastaan olevat mielipiteet ovat niin jyrkkiä, että keskustelu onnistuu satuttamaan lähes jokaista äitiä tavalla tai toisella. Imetys on aiheena niin laaja, että siitä saisi kirjoitettua vaikka kirjan. (Itse asiassa kuukausi sitten julkaistiin ilmainen Imetyksen lohtukirja, jonka tekemiseen minäkin sain osallistua kertomalla oman tarinani.

Seuraava askel ruokakeskusteluissa on kiinteät. Missä iässä soseet ja minkälaista? Vai aloittaako kiinteät suoraan sormiruoalla.  Onko sormiruoka pelkkää sotkemista ja vai lapsen kehityksen kannalta jopa erittäin tärkeä? Sormiruokailu on paikallaan vähintäänkin silloin, kun lapsi ei suostu syömään. Osa lapsista syö aina hyvin, osa aina huonosti ja osalle ruokailu on kausiluontoista. Kaikki ovat kumminkin normaaleja. Joillekin aikuisille tuntuu kuitenkin tulevan yllätyksenä, että lapset suhtautuvat eri tavoin ruokailuun ja kokevat nälän erilailla. Kun omat lapset ovat kuuluneet hyvin syöviin eikä asiasta ole tarvinnut tapella, on helppo tuudittautua oman kasvatuksensa erinomaisuuteen. On niin kovin helppoa väittää, että lapsessa tai kasvatuksessa on vikaa, jos lapsi ei syö. Näihin kommentteihin ja syytöksiin olen törmännyt itsekin.

On totta, että kasvatus vaikuttaa paljon siihen miten lapsi käyttäytyy. Omasta suppeasta kokemuksestani voin kuitenkin kertoa, että minä olin lapsena (ja osittain yhä edelleen) se, joka ei syönyt tai suostunut syömään. Hyvä jos vuorokaudessa sain alas pienen palasen pelkkää perunaa (ilman kastiketta ja lisukkeita). Siihenkin saattoi mennä useampi tunti. Toiset sisarukset sen kuin änkivät ruoan naamariin jopa osittain hotkien.

Kasvatus ei siis ainakaan oman kokemukseni mukaan suoraan tee lapsesta joko hyvää vai huonoa syöjää. Kasvatuksella voi kyllä saada aikaan joko hyvää tai pahaa riippuen kuinka tukee lasta ruokailuhetkien aikana ja millaisen ilmapiirin ruokahetken ympärille luo. Kasvatuksella voi pahentaa tilannetta silloin, kun ruokailusta tulee pakkopullaa. Osalla vielä aikuisenakin tietyt ruokalajit aiheuttavat oksennusrefleksin ja syömishaluttomuutta.

Neuvoja ja ohjeita lasten ruokailuun kyllä piisaan näissäkin tapauksissa. Etenkin vanhemmilla ihmsillä tuntuu olevan erittäin jyrkkä mielipide siitä, miten lapsi saadaan syömään. Ruokailusta pitäisi tehdä vakava, pois leikki ja hauskuus, pitäisi istua pöydän ääressä paikallaan ja poistua ei saisi ennen kuin lautanen on tyhjä. Ja kun nälkää iskee niin sama ruoka-annos uudelleen vaan pöytään. Uutta ruokaa ei saisi antaa ennen kuin edellinen on syöty.

On myös toista koulukuntaa, jotka puolestaan tuomitsevat tuputtamisen, pakkosyötöt ja kehottavat tekemään ruokailusta mukavan tilanteen leikin varjolla. He myös kehottavat tarjoamaan useita eri ruokia (viittä ateriaa) päivässä, jotta lapsi näkee ja oppii erilaisia ruokia eikä muodosta negatiivisia mielleyhtymiä tiettyihin ruokalajeihin. Pieniä määriä kerrallaan ja lautaselle saa jättää. Lasta kehutaan ja kannustetaan, ei moitita.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti Janna Rantala kirjoittaa Ylen olotila-sivustolla lapsenruokailusta Lapsen ruokailu voi olla hankalaa:
Lapsella on vastasyntyneestä alkaen kyky määritellä itse, paljonko hän ruokaa tarvitsee. Meidän aikuisten on joskus vaikea luottaa lapsen kylläisyyden säätelyyn. Sen sijaan annostelemme ruoan lapsen lautaselle, pakotamme hänet syömään tietyn määrän tai tulkitsemme kylläisyyden ilmaisut ”hankalaksi käytökseksi”. Ja jos lapsi sitten syökin koko lautasellisen reippaasti, me torumme häntä hotkimisesta. Itsekin olin aivan hermostunut, kun pieni lapseni ei syönyt illalla koko puuroannostaan. Lopulta ymmärsin, ettei teollisen puuron vakioannoksella ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen nälkä juuri minun lapsellani on juuri tällä kerralla.”
“Suuttumisesi on luonnollista, eikä lapsesi luottamus sinuun pysyvästi kärsi, jos et suuttuessasi hauku häntä, ja jos saatte riidat sovittua. Jos riidat kuitenkin toistuvasti alkavat nimenomaan ruokaillessa, voi lapsesi kadottaa ruokailuun liittyvän tyydytyksen ja ilon ja pahimmillaan oireilla esimerkiksi syömättömyydellä. Siksi neuvoisin sinua miettimään tilannetta tarkemmin.” 
Liitä ruokailuun mukavia asioita, ettei se olisi vain velvollisuus, joka hoidetaan, jotta pääsee leikkimään. Tehkää yhdessä ruokailusta muutakin kuin syömistä: anna lapsen osallistua ruokalajin valintaan, ruuan valmistukseen, pöydän kattamiseen. Kehu kovasti hänen osuuttaan. Lisätkää ruokailuun aisteja: katsokaa värejä, haistelkaa, kuulostelkaa miten joku ruoka rasahtaa tai nitisee, tunnustelkaa suussa/ kädessä onko ruoka lämmintä tai viileää, sileää, kokkareista. Hyväksykää se, ettei kukaan pidä kaikista ruuista.” 
“Kun lapsi aloittaa temppuilun, tarjoa hänelle tukeasi. Temppuilu voi tarkoittaa sitä, että tilanne on lapselle ylivoimainen; hän ei nyt kykene syömään itsenäisesti. Voit aiemmin käyttämäsi puheella tukemisen sijaan ottaakin hänet syliin ja syöttää häntä, jopa ruokailun alusta alkaen.” 
“Koskien myös ylipäätään hermostumistasi: Tunnista koska pinnasi alkaa kiristyä. Katkaise tilanne rauhallisesti, ennen kuin itse hermostut.” 
Ole armollinen, myös itsellesi. Lapsesi ei tapa itseään nälkään, vaikka söisi vain vähän. Jos olet lukenut kysymyspalstaani aiemmin, huomaat, että palaa se pinna muillakin – myös minulla. Ollaan me vaan silti tarpeeksi hyviä äitejä ja isiä – kunhan ei pyritä täydellisyyteen”
Linkin takaa löytyy myös raskaana olevien, imeväisikäisten, taaperoiden sekä isompien lasten ruokailuun liittyviä suosituksia. Kannattaa lukaista, mutta muistaa että ne ovat vain suosituksia. Jokainen lapsi ja perhe on erilainen ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Joskin tuputtamisen ja pakottamisen suhteen suosittelisin kuuntelemaan esim. lastenpsykiatreja siitä miten pakottaminen tai lapsen haukkuminen vaikuttavat lapsen mieleen ja pitkälle tulevaisuuteen. 

Sosiaali ja terveysministeriö: Lapsi, perhe ja ruoka
- ohjeita leikki-ikäisen ruokailutilanteisiin mm. sivulla 138


Kommentit

Suositut tekstit