Sateenkaaren väreillä sukupuolettomaksi
Ovatko vaatteet vain vaatteita? Tai värit vain värejä? Toiset sanovat tukevansa lapsen kasvua ja sukupuoli-identiteetin kehittymistä pukemalla lasta oman sukupuolensa vaatteisiin. Minulle tämä ajatus on vieras. Millä tavalla esimerkiksi vaaleanpunaiseen tai siniseen pukeminen tukee lapsen sukupuoli-identiteettiä? Tai miksi pojan (oletetun pojan) sukupuoli-identiteetin tukeminen vaatisi tummia sävyjä tai auto- ja dinosaurusvaatteita ja vastaavasti miksi tytön (oletetun tytön) sukupuoli-identiteetin tukeminen vaatisi vaaleanpunaista ja mekkoja? Entä ajatellaanko, että nämä oletetut tytöt ja pojat voisivat oikeasti ollakin jotain muuta sukupuolta?
Korvaani särähtää pahasti myös sana "sukupuolineutraali". Lapsen yksilöllisyyttä korostava ja kuunteleva kasvatusideologia ei ole sama kuin sukupuolineutraalikasvatus. Kyse on nimenomaan eri sukupuolten sekä siihen liittyvien ja liittymättömien seikkojen huomioimisesta. Halutaan korostaa sitä, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin tyttö tai poika. Sukupuolten kirjo on valtavan laaja ja sukupuolen määrittäminen paljon vaikeampaa kuin yleisesti kuvitellaan. Sukupuoli ei määräydy yksinomaan ulkoisten genitaalien mukaan, vaikka ympäristö tähän vielä suurelta osin nojaakin. Sukupuolta määrittää myös sisäiset sukupuolielimet, kromosomit, hormonitaso ja tärkeimpänä henkilön omat aivot. Siksikin johonkin tiettyyn oletettuun sukupuoleen kasvattaminen on vaikeaa. Ennakoon on hankala arvioida miten kukakin lapsi asiat kokee. Siksi esimerkiki vallitsevia sukupuolinormeja kaihtavat ihmiset eivät ole sukupuolineutraaleja vaan pikemminkin sukupuolisensitiivisyyteen pyrkiviä. Julkisessa keskustelussa termit ja sisältö menevät kumminkin usein sekaisin.
Kavatanko minä sitten lapsiani sukupuolettomaksi, jos lapsillani on kaiken värisiä vaatteita ja kaikenlaisia leluja tarjolla enkä puhuttele heitä tyttöinä tai poikina vaan lapsina/ kullanmuruina tai heidän omalla nimellään?Tavoitteeni on kasvattaa kaikilla elämänosa-alueilla tukien, kuunnellen ja kannustaen. Pukeutuminen ja sukupuoli-identiteetti tai minäkuva kuitenkin tässä elinympäristössä ja kulttuurissa heijastavat ja kertovat paljon muiden ihmisten ajatuksista. En siis voi kasvattaa lapsia yksin enkä edes mieheni kanssa kahdestaan, vaan lapset saavat vaikutteita myös muualta. Ja koska normit tukevat esim. käsitystä, jossa pinkki mielletään tyttöjen väriksi ja leluja jaotellaan sukupuolen mukaan, koitan minä vastaavasti antaa niitä muita vaihtoehtoja ja tukea lapsen omia mielenkiinnon kohteita, kuunnella lasta yksilöni ahtaamatta mihinkään muottiin. Kertoen kyllä niin biologisista eroista ihmisten välillä kuin muistakin.
Jotta voidaan puhua lasten aidosta valinnanmahdollisuudesta, tulisi erilaisia vaihtoehtoja olla tarjolla syntymäästä asti. Jos vauvasta asti on ollut vain yhtä väriä tai yhdenlaisia vaatteita, lapsi oppii koko ajan pikku hiljaa kasvaessaan huomaamaan mitä häneltä odotetaan tai minkälaisista vaihtoehdoista valinnan voi tehdä. Tätä tapahtuu ihan tiedostamattakin, eli vaikka kuvittelisi kohtelevansa tyttöjä ja poikia samalla tavalla, kohtelee ihmiset usein lapsia silti eri tavoin. Tyttöjä ja poikia huomioidaan eri tavoin ja heiltä odotetaan erilaisia asioita. Kiltit ja hiljaisemmat tytöt ja pojat eivät välttämättä edes kerro omaa mielipidettään vaan haluavat olla vanhemmilleen, isovanhemmilleen sekä muille tutuille aikuisille mieliksi. Lapset ikään kuin ohjautuvat pikku hiljaa ympäristön paineen alla pitämään vain niistä asioista, joiden kautta kokevat saavansa enemmän hyväksyntää ja huomiota. Mielestäni on siis tärkeää, että vaihtoehtoja on alusta asti tarjolla ja vanhemmat tiedostavat oman käytöksensä ja asenteensa. Sitä mitä ei tiedosta, ei pysty muuttamaan.
Moni sanoo, että vaatteet on vain vaatteita ja värit värejä. Ei niitä pidä analysoida niin syvällisesti. Minäkin haluaisin uskoa näin ja omalta osaltani koitan myös tuoda tätä esiin omien lasteni kanssa. Valitettavasti väreihin ja vaatteisiin ei kumminkaan osata suhtautua neutraalisti. Ei vain kertakaikkisesti osata. Siksi on erittäin tärkeää pitää keskustelua yllä näistä asioista ja mennä pintaa syvemmälle. Pohtia, analysoida, tutkia omaa suhtautumistaan.
Ei kaikki lapset tietenkään traumatisoidu, vaikka olisivakin kokeneet sukupuolinormit (myös vaatteisiin ja leluihin liittyvät käsitykset) ahdistavina tai lokeroivina. Mutta heitäkin on. Osalle elämä on painajaista vuodesta toiseen. Minusta jokaisen lapsen hyvinvointi tässä yhteiskunnassa on tärkeä ja yksikin pahoinvoiva lapsi liikaa. Lapset asetetaan myös vaatetuksen suhteen eri arvoiseen asemaan sukupuolen (tai oletetun sukupuolen) mukaan. Vaatteet ja värit siis kytkeytyvät (suurimmalla osalla) paljolti sukupuoleen ja siksi näitä asioita pitää voida käsitellä samanaikaisesti.
Kannattaa myös tutustua nuorten omaan "Normit Nurin" sivustoon. FSS, SAKKI (Suomen ammattiin opiskelevien liitto), SLL (Suomen lukiolaisten liitto) sekä Seta ovat yhdessä luoneet kouluille oppaan, joka sisältää ehdotuksia siitä, miten oppilaitoksia ja opetusta voitaisiin päivittää. Se esittelee keinoja puuttua syrjiviin normeihin jakuinka tehdä koulusta yhdenvertaisempi oppimisympäristö.
"Minulla oli samanlaiset genitaalit kuin naisella biologian kirjassa. Uskoin mitä minulle opetettiin. Kun lapset jaettiin tyttöihin ja poikiin, olin tyttöjen puolella. Ajattelin, että sukupuoli on vain se kumma systeemi, joka minulla on housuissa. Mitättömäksi asiaksi se kuitenkin määritti kovin paljon.
Meikkaavat tytöt olivat mielestäni typeriä. Minua ärsytti hirveästi, että minunkin odotettiin haluavan pukeutua mekkoon tai meikata. Eihän sillä ollut sukupuolen kanssa mitään tekemistä."
"Minua on kyseenalaistettu ja kohdeltu väärin. Mutta mikään niistä selkkauksista joihin olen näiden kolmen vuoden aikana törmännyt ei ole tuntunut niin pahalta, kuin niitä edeltäneet 17 vuotta. Silloin olin yksin ilman tilaa hengittää ja etsiä omaa identiteettiäni. Jokaisella pitäisi olla oikeus olla vain lapsi, joka saa kokeilla, etsiä, löytää ja erehtyä."
Aiemman blogipostaukseni aiheesta löydät täältä: Pinkki - tulisiko sitä välttää?
Kommentit
Lähetä kommentti