Elämäni tärkein tehtävä


Vaikka aika ajoin tuntuu siltä, etten ole elämässäni saanut vielä mitään aikaiseksi, etten mihinkään kykene, en koskaan valmistu, en saa töitä, jne, on elämäni suurin unelma on kumminkin jo totta. Olen äiti. Olen äiti kahdelle ihanan eläväisille ja vilkkaille lapsille, olen äiti neljälle tähtihippuselle ja yhdelle vielä sisälläni mylläävälle kullanmurulle. Näistä kaikista olen tavattoman onnellinen. 

Olen onnellinen myös puolisostani. Aina raskaana ollessa näen painajaisia, toisinaan niihin liittyy kuolema, toisinaan ero. Ja se tunne heräämisen jälkeen molemmista on aivan jäätävän todentuntuinen. Kestää pitkälle päivään ennen kuin saan karistettua suurimman osan unen tuomasta ikävästä ja surusta. Unien myönteinen puoli on, että muistaa todellakin olla onnellinen näistä kaikista - aivan mielettömän onnellinen.

Vanhemmuus on minulle koko elämän mittainen tehtävä. Haluan olla hyvä äiti ja haluan tarjota lapsilleni hyvän lapsuuden ja nuoruuden. En ollut valmis vanhempi äidiksi tullessani, enkä ole sitä vieläkään. Koen että vanhemmuus, kuten ihmiselämä ylipäätäänkin, on jatkuvaa kasvua, itsensä haastamista ja uuden oppimista.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja keskustelemisesta. Teen sitä muutenkin ja paljon. Eri aiheista. Minulla on tarve kirjoittaa ja pohtia. Istua alas ja tyhjentää ajatukset ulos. Joskus se selventää omaa ajatusta. Joskus ei. Siksi en voisi kuvitella, etten kirjoittaisi ja pohtisi elämäni tärkeintä roolia eli vanhemmuutta ja äitiyttä. Kaiken sen tiskaamisen, pyykkäämisen, vaipanvaihdon, eipäs-juupas-väittelyn, piippolan vaarin ja dublojen rakentelun jälkeen kaipaan jotain syvällisempää. Pohdintaa siitäkin, voisiko tämän kaiken tosiaan tehdä paremmin, jotta myös lapset ja koko perhe voisi paremmin. Jotta vältyttäisiin yhteenotoilta ja pinnanpalamiselta. Voisinko tehdä nyt jo jotain oikein, jotta ongelmia olisi vähemmän kouluiässä, teini-iässä, aikuisuudessa?

Tiedän, että tekstini ja kommenttini saattavat kuulostaa toisinaan kärkkäiltä. Tarkoitukseni ei kumminkaan koskaan ole haastaa riitaa tai väittää olevani parempi vanhempi kuin joku toinen. Haluan vain pohtia itselleni tärkeitä aiheita, aiheita, jotka pyörivät mielessäni. Kenties tarjota ja saada samalla vertaistukea. Ja toisaalta oppia ymmärtämään miksi joku toinen taas tekee ja ennen kaikkea kokee asiat toisin. Pidän aivan valtavasti siitä, että syntyy keskustelua. Joskus harmittaakin vietävästi, että kommentit jäävät lyhyiksi tai keskustelu tyssää yhteen kommenttiin sen sijaan, että oikeasti pääsisi kiinni siitä mitä toinen tahtoo sanoa. Se on minusta bloggaamisen suola sen oman pään tyhjentämisen lisäksi. 

Vanhemmuudesta olisi aivan valtavasti kirjoitettavaa, mutta kuten arvata saattaa, juuri se vanhemmuus estää kirjoittamasta niin usein kuin haluaisi. Ei ole aikaa, väsyttää, ajatus ei kulje. Siksi teenkin tätä vain kun hyvältä tuntuu (viime aikoina taas enemmän). Luonnoksissa odottaa kymmeniä kirjoituksia viimeistelyään ja useita kymmeniä valmiita aiheita vailla inspiraatiota.

Tulossa mm. 
Lisää vauvan odotukseen liittyviä tekstejä synnytystoivelistasta, babyshovereihin ja varpaijaisiin.
Paha, paha, äiti: pohdintaa kiintymyssuhdeteoriasta.
Feminismista: historia, nykyisyys, kuka on femisti?
Lapset ja uskonto/elämänkatsomus.
Ristäiset/ nimiäiset  - kakkukuvineen.
Lapset ja saduntaikaa.
Seksuaalikasvatus.
Lapset taloutta oppimassa.
Vanhemmuuden kustannukset.
Avoin varhaiskasvatus, päivähoito vai kotihoito?
Jäähypenkit ja rangaistukset.
Saksia ja liimaa - turhaa sotkua?
Nauti, Nauti, Nauti: mietteitä raskausvaivoista.
Lasten harrastukset.
Liikunta: trampoliini, puussa kiipeily ja kiellot.
On vastuutonta hankkia lapsia opiskelijana/ köyhänä (keskustelu kokoomusopiskeiljoiden pj:n kanssa)
...

Näitä piisaa vielä paljon lisää. Onko sinulla luonnoksissa aiheita? 
Entä kuinka paljon pohdit vanhemmuutta tai luet kasvatukseen liittyviä kirjoja?

Kommentit

  1. Luonnoksissa ei aiheita pyöri (päässä sen sijaan kyllä). Yleensä nappaan ns oikeat aiheet uutisista tai somen kuumista keskusteluista. Ja loput sitten siitä, mitä täällä milloinkin on tapahtunut...

    Vanhemmuutta pohdin paljon, mutta edelleenkään en ole lukenut yhtään lasten kasvatusopasta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistäkin toki iso osa tullut inspiraationa jostain ja osassa noita luonnoksia onkin sitten jotain linkkejä joita olen ajatellut käyttää pohjana tai inspiraation lähteenä. :) Minäkään en kaiketi kasvatusoppaita ole lukenut, niiden pohjalta kirjoitettuja tekstejä lähinnä, samoin jotain erityislapsikirjoja, lapsettomuus/keskenmenokirjoja, jotain tutkimustuloksia jne. Mutta on tosiaan listalla Varo, varo, varo -kirja, kiintymyssuhteista kirjoja, Taivaslaulu, jne.. nyt muistakaan enää kaikkia. Vaan se A I K A. Sitä kun ei ole niin jää moni kirja odottamaan lukemistaan. Ehkä ehdin sitten viiskymppisenä niin voin päteä mahdollisesti lastenlasten kasvatuksessa xD

      Poista
  2. Kirjoja en juurikaan lue, mutta muuten kyllä pohdin ja keskustelen äitiydestä ja kasvatuksesta. Luonnokset löytyvät vihkosta, johon kirjoitan ideoita muistiin monesta muustakin asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vihko olisi kans hyvä, ei tarvitsi olla riippuvainen tekniikasta. Itse kun vihaan pelkkien kommenttien/tekstarinkin näpyttelyä puhelimella ja tämä läppäri on hajoamispisteessä. :)

      Poista
  3. loistavat aiheet, kaikista saa aikaan mahtavia kärjistyksiä tai monisyistä pohdintaa. Odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt jos saan nämä julkaistua vielä tällä vuosituhannella x) Toki viime yönäkin olisin voinut istua koneella pidempään, kun nukahdin vasta neljän jälkeen.. ja heräsin pari tuntia myöhemmin ja tuonki pätkän nukuin molemmat lapset kainalossa...

      Lisäsin muuten tohon listaan vielä yhden aiheen, joka muistuu mieleeni Liinan blogin kommentteja lukiessa. :)

      Poista
  4. Olla paikalla. Yksinkertainen ja käypä ohjeistus.Läsnäolo on jotenkin niin kulutettu sana,että käytän mieluummin paikalla oloa.Ja kun sinne teiniyden haasteisiin pääset;kaiva omat päiväkirjat esille ja koeta asettua vielä vaikeampaan maailmaan, sillä ikävä kyllä maailma on muuttunut raaemmaksi. Ja ole paikalla ;-) Loputtomalle ymmärtämiselle myöskin vedä rajat,jotain saa ja pitääkin kokeilla,mutta kaikkea ei vaan voi tehdä.

    Itsetunnon kasvattaminen,(ei itsekkyyden) auttaa lasta muutosvaiheissa,ja kyllä,huutavasta kakkavaipasta ja mököttävästä teinistä kasvaa ihan käypä aikuinen,aina äidille rakas.
    hups,tulipas pitkä kommentti ja heti aamutuimaan.Taitaa tulla hyvä päivä :-)

    p.s lasten kasvatusoppailla olen korottanut sängynpäätyjä korvatulehdusten aikoihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos maria kommentista.

      Olla paikalla on toki myös tärkeää, mutta tässä kohtaa ajattelen, että kun paikalla on toinen vanhemmista, toinen voi olla jossain muualla (töissä tai harrastamassa tai ihan vaan omalla ajalla), jotta jokaisen pää kestää eikä kotona oleminen ole pelkkää pinnojen palamista. :)

      Ja tuo/tämä maailman muuttuminen pelottavammaksi /erilaiseksi on kyllä mietteissä paljon . Ja joo, paikalla. Siksikin minusta on ok viettää oma aikaa myös lasten ollessa pieniä, jotta jaksaa olla paikalla vielä myöhemminkin. Ei se vanhemmuus tosiaan lakkaa lapsen täytettyä maagiset yksi tai kolme vuotta.

      ..ja viime aikaiset kuolonkolarit kotipaikkakunnallani saavt toki pohtimaan sitäkin, kuinka opettaa lapsia pitämään järkipäässä. Emme halua heitä pumpulissakaan kasvattaa ja paljon tyhmää sitä on itsekin tullut nuorena tehtyä (esim. ajettua ylinopeutta) - vaikken nyt mikään vanha vieläkään ole.

      Antaa eväät ja siivet elämään, mutta niin että ne kantaisivat mahdollisimman pitkään.

      Poista
    2. Tuo viimeinen lause oikeastaan kiteyttää kaikki,aina ei voi vahtia ja kyllä;omasta itsestä huolehtiminen on tärkeää.rättiväsynyt ja loppuunpalanut ei jaksa (pysty) välittämään.
      ja juu,vanhemmuus ei lakkaa,ei huolehtiminen eikä murheilu (15,18,21) :-)

      välillä saan itse voimia siihen loputtomaan pelkoon,mitä voi tapahtua,lauseesta jonka sain joskus äidiltäni "varustin laivan matkaan, huolehdin ja tarkistin purjeet.mutta tuulille, tuulille en voinut mitään"

      Poista
    3. Maria, tuo on kyllä kauniisti muotoiltu ja fiksu lausahdus äidiltäsi! :)

      Poista
  5. Mielenkiinnolla odotan! Ja muuten, minäkin olen raskauksien aikana nähnyt kuolemaunia ja ne oli todella todentuntuisia ja kamalia. Kerrankin muistan mieheni hautajaiset, siis ihan kamalaa. Sitten heräsin (oikeasti) ja menin naama ihan räälle itkettynä laahustaen keittiöön, enkä meinannut silmiäni uskoa kun siellä mies keitteli aamukahvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupla :( se on kyllä järkyttävää kuinka kamalilta ne voi tuntua.. ja jos vielä toinen on töissä kun herää. Se mieletön ikävä ja sylin kaipuu. Silloin tuntuu kyllä, että toiset joutuvat elämässä kohtaamaan aivan järkyttävän epäreiluja kohtaloita. Toki sitä odottaa itse kutakin oma/läheisen kuolema jossain vaiheessa... mutta ei auta kuin elää tässä hekessä ja toivoa että siihen on vielä järkyttävän pitkä matka.

      Ja tietty mitä lähemmäs laskettua-aikaa tässä taas mennään, sitä enemmän pelkään kohtukuolemaa. Riskit kun siihenkin on ja virtauksissa on ollut jo parisen kuukautta vastusta (tukoksia), niin niin.. toki sektio siirtyy aiemmaksi jos ongelmat lisääntyvät tai oireita tulee lisää, mutta silti alkaa tuntua että parempi kun leikkaisivat heti. Että vauvan on turvallisempi keskoskaapissa kuin äidin vatsassa.. Huoh. Anteeksi avautuminen.

      Poista
  6. Kiinnostavia aiheita sinulle luonnoksissa! Minulla on myös liuta aiheita luonnoksissa, nyt ei vaan meinaa aika riittää kovin syvälliseen pohdintaan ja kirjoituksiin, kun oman aivotoiminnan täyttää yritykseen liittyvät asiat.

    Luen kasvatusoppaita, paljonkin. Työni puolesta ja myös oman henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi. Ja on oppaita, jotka ovat vaikuttaneet myös omiin toimintatapoihini lasten kanssa. Ja vanhemmuutta pohdin tosi paljon. Sekin tulee osittain oman koulutuksen ja työn kautta, mutta myös oman kiinnostuksen kautta. Haluan tehdä eri tavoin kuin omat vanhempani ovat tehneet, monissakin asioissa ja se on kyllä vaatinut paljon pohdintaa ja asioiden työstämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ihmettele yhtään jos ei aika riitä. :) Toki niin mielelläni lukisin sinunkin pohdintojasi - tai kuulisin enemmän tuosta yrityksesi perustamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

      Nyt kun olen taas antanut luvan hurahtaa tähän vanhemmuuteen ja raskauteen, niin tuntuu etten nyt oikeastaan jaksa muuta murehtiakaan. Syksy ja kevät menikin niin asiapainotteisesti energia, ruoka, turvallisuus ja talouspolitiikasta puhuessa että unodin käytännössä koko raskauden (ainakin melkein) ja siihen liittyvät pelot. Ja sitä vain oli onnellinen lasten kanssa ollessa, kun se syvällinen pohdinta jäi niihin politiikkajuttuihin. Nytkin toki luonnoksissa makaa toinen mokoma politiikkaan liittyviä aiheita Ukrainan kriistä pakotteisiin, työttömyyteen, energiakysymyksiin, lobbaukseenTTIP-vapaakauppasopimukseen, jne, mutta kun nyt päädyin siihen että pidän taukoa tässä välissä politiikan puolella, ei minun ole pakko saada niitä heti valmiiksi. Kirjoitan, kun jaksan. Kirjoitan kun en vain osaa enää pitää suutani kiinni. (No, en osaa nytkään, mutta nä mammajutut, univelka ja raskaus kipuineen vie voiton).

      Niin ja siis kasvatusoppaista, minusta olisi todella mielenkiintoista lukea niitä juurikin sen oman pohdinnan vuoksi, ei siksi että ottaa kaiken ainoana oikeana ja pitää kirjaa raamattuna, vaan juurikin niin että jos sieltä löytäis jotain joka sopii omaan ajatusmaailmaan, jotain joka saa ymmärtämään paremmin esim. lapsen käytöstä jne. :)

      Poista
  7. <3 äitinä oleminen on maailman arvokkainta työtä <3 (tai vanhempana oleminen, sama tietysti koskee isää)

    Mulla on luonnoksissa valmiita tekstejä, mitä oon kirjotellu sillon kun on ollu hyvin aikaa. Niitä sitten voin julkasta sillon, kun ei oo aikaa/ei huvita kirjottaa mitään.

    Mä pohdin aika-ajoin paljonkin kaikkee vanhemmuuteen liittyvää, sitä miten lapset kasvattaa oikein ja mikä niille on parasta (niinkun varmaan tiedät, mulla on "kauhukuvat" siitä että joudun nuo lapsoset joskus päiväkotiin pistämään, kenties joulukuussa jos pääsen kouluun. Päiväkodin alotus tuottaa suurta stressiä ja huolta mulle jo nyt) mutta mitään kasvatukseen liittyvää kirjallisuutta en oo pahemmin lukenut. Netistä kyllä välillä jotain artikkeleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, mulla on luonnoksissa jopa tekstinpätkä kommentiksi siihen sun päiväkotipostaukseen! :D Mutta en ole saanut aikaiseksi viimeistellä ja copypastettaa sitä sun blogiin. - ehkä vielä tänään, ehkä huomenna. Nyt menen lasten viereen sohvalle, nukahtivat molemmat ja minähän katson nyt hömpääleffaa (samalla kun yritän herättää esikoista, jotta saan sen illalla yöunille).

      Poista
  8. Onpa siellä lista kiinnostavia aiheita! Minulla paloi eilen pinna ja olen miettinyt sitä tässä, että miksi niin kävi jne. Nyt, kun on yksin viikot, tuntuu paljon vastuullisemmalta ja vaikeammalta myös se, että lapsi juoksee ympäri pihaa karkuun kaverinsa kanssa eikä tottele. Sitten mietin, että oma stressi se tässä sekoittaa pään, kun enhän tuommoisesta ole aiemmin hermostunut. Huutamisesta jäi kyllä paha olo, vaikka pian jo soviteltiinkin. Saako vanhempi koskaan hermostua? Tai onko siitä aina pelkästään haittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, vielä vain kun saisi tekstit valmiiksi asti.

      Ihanteellista kai se olisi, jos ei koskaan hermostuisi. Itse en valitettavasti kuulu niihin. Toki pyrin olemaan hermostumatta, ei se minusta tarpeen tai oikeinkaan ole. Ja kyllä vain kun on väsynyt ja nälkäinen (ja pitkään yksin lasten kanssa) pinna palaa nopeammin. Sama nyt raskaana. Väsy ja kivut saa kyllä palaan pinnan paljon normaalia herkemmin. Ja ihan turha vetääö tähän mitään "hormonit"-juttua. x)

      Poista
  9. Hyvin kirjoitettu teksti jälleen. Se on muuten jännää, että raskausaikana näkee (ainakin minä olen nähnyt) huomattavasti enemmän unia, mitkä liittyy eroon tai muihin pahoihin asioihin, vaikkei olisi mitään syytä edes ajatella semmoisia! Itse en kuolemasta ole nähnyt unia, mutta muuten on ollut paljon enemmän painajaisia. Kai ne raskaushormonit tekevät tepposia alitajunnassa! Kiinnostavia aiheita olet keksinyt postauksiin. Pisti silmään tuo "nauti, nauti, nauti: mietteitä raskausvaivoista" ! On tämä raskaus nimittäin omalla tavallaan aika kamalaa aikaa, kun tuntuu olo melkeinpä auton alle jääneeltä, mutta silti vaan niin ihanaa kaikkine vaivoineen <3 Ainakin itselläni on ollut niin vaivalloinen raskaus että on hammasta purren saanut viikoja laskea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasmina. Moni muukin tosiaan on sanonuet että näkee raskaana painajaisia paljon normaalia enemmän. Tähän olisi kyllä kiva kuulla jokin tieteellinenkin selitys, että miksi näin.

      Esikoisen raskauden jäädessä pahasti kesken teki mieli potkia (en nyt niin oikeasti tietenkään olisi tehnyt enkä tehnyt) raskaana olevia, isomahaisia ja erityisesti niitä kitisijöitä ja valittajia. Olisin vaihtanut osia koska tahansa, jotta oman lapseni ei olsi tarvinnut taistella hengestään teholla.

      Toinen raskaus menikin aika pitkälle nauttien, joskin peläten. Mutta nyt... nyt yritän parhaani mukaan muistaa miltä esikoisen syntymän jälkeen minusta tuntui ja muistaa nauttia senkin edestä. Ja sen, että tämä tulee erittäin suurella todennäköisyydellä olemaan viimeinen raskauteni. Kun vain vielä tästä selvittäisiin vauvan kanssa molemmat ehjin nahoin. :) Ja tsemppiä sinullekin viikkoihin! Sulla tais olla jokunen viikko vähemmän kuin mulla.

      Poista
    2. Raskausajan kokee varmasti ihan eri tavalla, jos on takana tuollaisia tapahtumia niinkuin sinulla. Ja varmasti ottaa päähän sellainen muiden turhasta valittaminen, kun itse joutuu pelkäämään mitä tapahtuu ja mikään ei ole itsestään selvää. Tietysti eihän raskaudet ikinä ole itsestään selviä ja mitä vaan voi tapahtua viimeisinä viikkoina tai synnytyksessä. Sitä voi vaan toivoa parasta! Kiitos:) Tässä olisi vielä kuukausi la:han.. Mutta alkaa tuntumaan siltä, että tuskin sinne asti masussa tämä neiti kestää! :)

      Poista
    3. Kyllä, silloin otti, ja vielä tuossa edellisessäkin raskaudessa. Toki semmonen pelkkävalivalivali, ilman oikeastaan mitään syytä ottaa pattiin nytkin. Mutta nyt niitä ei ole sattunut kohdalle. :) Ja ymmärrän kyllä että raskaus on raskasta aikaa ja monille se on sitä, ilman niitä suuren suuria ongelmiakin. Ja siis saa valittaa.

      Ai sulla on enää kuukausi? Sun maha näyttää kuvissa niin sievältä ja pieneltä. Ja siis ihan hyvällä sanon. :) Musta tuntuu että tämä mun maha on ihan muodoton. Tai joo, n muotoja, mutta ei pyöreitä vaan semmosia epämääräsiä muhkuja vatsa roikkuu kummallisesti jajajaj.. Ja on kohtalaisen iso. Okei, isompiakin on nähty, mutta silti. Ei nyt mikään V A L T A V A:

      Niin ja miks susta tuntuu ettei vauva kestä lasketuunaikaan asti masussa? :) Mustakin aina välillä tuntuu että tämä syntyy just. Huomenna taas äitipoli ja ultra ja jotenkin olen nyt taas tosi paljon kuvitellut päässä, että lääkäri sanoo virtauksien olevan sen verran huonot, että vauvan on parempi syntyä vuorokauden sisällä. Ja sitten saan soitella puolisoa hakeen esikoista kerhosta ja kuopusta (keskimmäistä) sairaalasta ja koittaa hankkia jonkun hoitamaan jotta mies pääsee synnytykseen jne. Mutta mutta.. noh, huomenna tiedän taas hiukan enemmän virtauksista ja vauvankoosta. :)

      Poista
    4. On varmasti stressaavaa kun joutuu pelkäämään aina mitä lääkäri sanoo! :/ Ei voi kun toivoa vaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti!! Mikäs sinulla olikaan laskettuaika? On tämä minun maha kasvanut nyt aika isoksi palloksi parin lähiviikon aikana, mutta kuvissa ehkä kuvakulmat hämäävät aina mahan kokoa pienemmäksi. Itselläni on ollut ennenaikaisia supistuksia tosi paljon koko raskauden ajan ja olen joutunut jännittämään, että kestääkö vauva masussa tarpeeksi pitkään.. Mutta onneksi on kestänyt tänne asti ja nyt ei oikeastaan haittaa, vaikka syntyisikin! Neuvola oli eilen ja siellä sanottiin, että synnytys voi käynnistyä milloin vaan ja vauva on laskeutunut ihan alas lähtövalmiuteen. Supisteluita on ollutkin nyt iltaisin aina monia tunteja ja yöllä ei pysty nukkumaan, kun on niin kovia menkkamaisia kipuja. Voihan se olla, että menee silti laskettuun aikaan asti tai yli, vaikka onkin tämmöistä :D

      Poista
  10. Ihana teksti! Itsekkin olen viimeaikoina pyöritellyt paljon mielessä sitä kuinka hirmuisen onnekas sitä on kun on saanut kaksi näin täydellistä lasta. Miten sitä haluaa olla maailman paras äiti näille kahdelle ja tarjota heille vain parasta, hyvän ja onnellisen elämän ja hirmuisesti rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni, ja ihanaa että sinäkin olet pyöritellyt tuota mielessä. Hyvä se on aina aika ajoin muistaa ja muistuttaa, jottei arki vain juokse harmaana/väsyneenä ohi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit