#munkepu #tahdon2013


 
Minusta on tärkeää, että päättäjiltä ja päättämään pyrkiviltä löytyy palava tahto muuttaa asioita ja tahto tehdä töitä niiden asioiden eteen, jotka kokee oikeaksi ja tärkeäksi. On myös tärkeää, että rohkeasti pyrkii paikoille, joissa voi vaikuttaa. Ja luottamushan haetaan vaaleilla.

Keskustassakin on paljon erilaisia mielipitetä ja minusta voidaan vallan hyvin puhua tässä mielipide-eroista, vaikka puolin ja toisin oman mielipiteen taustalla olisikin usko tai tutkimus tai molempia. Olen viime vuosina keskustellut asiasta useiden ihmisten kanssa, toisten kanssa raapinut vähän pintaa ja toisten kanssa mennyt todella syvällisiin pohdintoihin etiikasta, moraalista ja uskosta. Oma mielipiteeni pohjaa myös niin omiin ajatuksiini kuin tutkimuksiinkin - myös teologisissa kysymykissä. Syvällinen, pohdiskeleva keskustelu onkin kaikista antoisinta puolin ja toisin.

Vaikka muun muassa facebookin kommenteissa mainittiin, ettei tämä asia ole pois muihin asioihin käyttettävästä ajasta, niin oma aikani on rajallista ja vuorokaudessa loppuu tunnit kesken jo tällä hetkellä. Pahoittelen etten ehdi kommentoida pitkästi ja perusteellisesti tällä kertaa. Toivottavasti jollain muulla on aikaa ja joku jaksaisi vastailla asiallisesti - jopa provosoitumatta.

Haluan silti osoittaa tukeni laki-aloitteelle ja sitä puoltaville kansanedustajille - etenkin omassa puolueessani.  Siksi me kepulaiset järjestimme myös some-kampanjan tukeaksemme sukupuolineutraalia avioliittolakia.


Hyvät päättäjät, ehdokkaatkin, älkää pelätkö äänestäjiä, vaikka lunta tulisi tupaan. Meitä on niin puolesta kuin vastaan ja siltä väliltä yhdessä jos toisessa asiassa - myös avioliitto-lakialoitteen kanssa. Keskusta on korostanut, että jokainen edustaja saa äänestää kuten itse oikeaksi tuntee. Nyt toivonkin, että äänestätte juurikin niin kuin itse oikeaksi tunnette. Tiedän kyllä, että palautetta tulee (tulee minullekin) eikä ole kivaa, jos Raamatulla lyödään päähän.

Jos olemalla puolesta tai vastaan lakimuutosta menetätte jonkun äänestäjän, voitte saada toisen äänestäjän tilalle. Keskustan kannattajissakin puntit on galluppien mukaan fifty-fifty. Uskon ja toivon kuitenkin, että suurin osa ihmisistä osaa mitata ehdokkaiden aikaansaannoksia, suoraselkäisyyttä ja muitakin tavotteita eivätkä jämähdä yhteen asiakysymykseen.

Mitä tulee avioliittoon instituutiona: Ajatteletko, että on lasten etu, että heidän vanhempansa rakastavat toisiaan ja ovat naimisissa? Silloin tulisi puoltaa muutosehdotusta ja tunnustaa tosiasiat, sillä jo tällä hetkellä samaa sukupuolta elävien parien perheissä elää lapsia. Toisaalta on myös jo nyt avioliitossa olevia pareja, jotka ovat samaa sukupuolta. Tällä hetkellä sukupuolen vaihdos kumminkin mitöi avioliiton, vaikka pari haluaisi jatkaa eloaan ja perhe-elämäänsä muuten samalla tavalla kuin ennenkin.

Kaikilla on oltava samat oikeudet lain edessä seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Rakastava ja hyväksytty perhe on myös lapsen etu. Rohkeutta päättäjät. Rohkeutta puolustaa niitä asioita, jotka kokee oikeaksi.

Kommentit

  1. Lasten etu on se, että vanhemmat rakastaa toisiaan. Avioliitollahan ei tämän kanssa puhtaasti juridisena sopimuksena ole mitään tekemistä.

    Että pitää kirkon tunkea nenänsä joka soppaan. Nimim. eroakirkosta.fi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, näinpä. Luin sen sun tekstin Uskosta ja kodista. Se oli hienosti kirjoitettu. Vaikken ehkä tiedä että mitä siihen olisi pitänyt kommentoida. :)

      Tuosta avioliitto-termistä ja instituutiosta olen kommentoinut muillekin näin:

      "Avioliitto on kristillinen instituutio, joka on luotu miehen ja naisen välille."

      Jos nyt tarkastellaan avioliitto-instituution syntymistä ihan vain Euroopan tasolla, niin yleisin käsitys historian mukaan on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, jossa lapset naitettiin keskenään. Asiaan ei sen kummemmin liittynyt uskontoa kuin varsinaista vihkimistä tai rakkauttakaan.

      Muinaisessa Kreikassa puolestaan parin keskinäinen yhteisymmärrys toisistaan miehenä ja vaimona riitti, mukaan ei tarvittu sielläkään avioliittoseremoniaa tai uskontoa. Vaimot tosin olivat useimmiten varhaisteinejä ja miehet 20-40 -vuotiaita. Perinteet pohjaa siis länsimaissa tänne.

      Sen sijaan perinteinen roomalainen avioliitto suoritettiin seremoniallisesti ja solmittiin todistajien läsnäollessa. Keskiajan Saksassa, varhaiskristillisyyden ajassa (30-325 jaa.) ei myöskään avioliittoa pidetty uskonnollisena vaan yksityisasiana eikä siihen liitetty seremoniaa. Niin ja niistä perinteistä: perinteisesti morsian saattoi olla noin 12-vuoden ikäinen.

      "Vakiintuneita käytäntöjä ja perinteitä ei saa muuttaa, avioliittolaki on tällainen."

      Avioliittolakia on muutettu meillä Suomessakin useaan kertaan. Vuonna 1734 Suomeen ja Ruotsiin luotiin useita lain kaaria, jotka loivat pohjaa myöhemmille Suomen omille perustuslaeille. Vuoden 1929 avioliittolaki pohjautuu vuoden 1734 Naimiskaareen. Tämänkin jälkeen avioliittolakia on muokattu 32 kertaa.

      Ote on Vähä-katekismuksesta:

      "Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja... Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.

      Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se - kirkon edessä tai kirkossa - on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään."

      Poista
    2. Miten tähän nyt kirkko liittyy? Maallista valtaahan tässä ollaan käyttelemässä. Onko joku eroavaltiosta.fi johon voin mennä, jos äänestävät typäreitä?

      Poista
    3. (No se.)

      eroavaltiosta.fi -palvelulle olisi ollut viime vuosina käyttöä :D Tänäkin vuonna olisin eronnut varmaan sata kertaa (ja liittynyt sitten kiltisti takaisin).

      Poista
    4. Siten kirkko liittyy, että arkkipiispa julkisesti kantaa otti, mitä kirkon tulee tehdä, kun tämä laki menee läpi (ennenmmin tai myöhemmin se menee). Ja mä nyt en ehkä ollut sinut arkkipiispan kommentin kanssa. Juridisella tasolla kyllä. Uskon tasolla en.

      Poista
    5. Kuten varmaan huomasittekin, olin lukenut/käsittänyt Sankarin kommentin niin että _kirkko_ sotketaan tähän keskusteluun. Ja siis pointti omasta mielestäni on ettei sitä tarvitsisi sotkea. Mutta koska se sotketaan, minusta on iha ok että kirkossakin sanovat ääneen sen että he päättävät itse mitä tekevät jos (KUN NYT) uusi lakimuutos tulee voimaan.

      Henkilökohtaisesti pidän arkkipiispan ulostulosta - se vastaa toki myös paremmin sitä tulkintaa, jona minä näen ja koen asiat.

      Ja jos en ymmärrä kirkosta eroajia Räsäsen puheiden takia - en kyllä ymmärrä nytkään. Jos jonkun toisen tulkinta ei miellytä - eikö silloin voisi yrittää vaikuttaa sisältä päin? (No, itse en ole jaksanut kiinnostua srk-vaaleista, kuten aiemmassa postauksessa kirjoittelinkin.)

      Kirkonkellari.fi -sivulla oli mielestäni oikein osuva teksti tähän: Yhdessä kirkossa hieman eri mieltä vai eri kirkoissa täysin omilla linjoilla?

      Poista
  2. Mä en kannata itse saman sukupuolen naimisiinmenoa sen uskonnollisen tunnustuksen vuoksi, vaan sen, että kaikilla on samat oikeudet. Itsekään en heterosuhteessa olevana tule menemään kirkossa naimisiin, kokisin sen omalla kohdallani jollain tapaa huijaukseksi, sillä olen ollut koko elämäni ateisti. Tai mistäs sitä tietää onko silloin enää nykyisessä hetskusuhteessa, toivottavasti :D

    Jos homojen naimisiinmeno kirkossa on "Jumalan jekuttamista", eikös puoliuskovaistenkin heteroiden naimisiinmeno kirkossa ole petos Jumalaa kohtaan? Tätä mä oon pohtinut, sillä murto-osa kirkossa naimisiin menevistä oikeasti on tosiuskovainen - usea voi olla jopa ateisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Veera, kommentista. :)

      NIin. Tätä olen paljon itsekin pohtinut. Siis naimisiin menoa kirkossa. Että miksi se mukamas tuntui niin tärkeältä. Kai se on ne perinteet.. ajatukset siitä että tuon minäkin joskus haluaisin kokea. Puoliso ei kuulu kirkkoon. Liittyi kyllä takaisin, jotta saatiin vihkiminen kirkossa, ja erosi sitten taas. Teki sen omasta aloitteestaan ja sanoi sen samalla kun kosi. Vaikka oltiin pari vuotta aiemmin vaihdettu sormukset mentaliteetillä "emme koskaan mene naimisiin". Jonkinlaista protestihenkeä siis ylipäätään avioliittoinstituutiota-kohtaan. Ajateltiin, että monet lakitekniset jutut kun hoituu esim. maistraatin papereilla, testamentilla jne.

      Mutta kun mietittiin asiaa ja koko instituutiota tarkemmin - niin sehän on pelkkää juridiikkaa eikä se edes ole ollut alkujaan kirkon tai uskovaisten juttu. Eikä sillä avioliitolla tosiaan ole oikeastaan tekemisstä sen rakkauden kanssakaan. Eli summa summarum: Mitä vastaan me kapinoitiinkaan? Vähempää byrokratiaa? Eli joo, vähemmän lippulappsia sun muuta säätämistä, kun menee naimisiin. Ja haluttiin samalla pitää juhlat - juhlat meidän pienelle perheelle, meille parina. Haluttiin juhlia yhdessä selviämistä vaikeuksista ja myös sitä rakkautta - ja se rakkaudenjuhlan tuntu tuli niistä hulppeista kirkon tiloista ja ihanan (teologisista kysymyksistä samoin ajattelevan) papin suusta.

      Mutta kyllä ajattelen, että ihan yhtälailla moni oppeja noudattamatta jättävä "huijaa" kirkkoa jo nykyisin - miksi siis niin kovasti vastustaa yhtä ryhmää, kun toisille annetaan mahdollisuus?

      Poista
  3. Mikä kelleen suo helpotusta elämän paperisotiin (koska sydämen asioitahan tämä laki ei muuta) niin näin tehtäköön. Mutta ihan kaikkia perusteluja ei kannattaisi yrittää ottaa esille: kuten että jotkut haluaisivat jatkaa normaalia perhe-elämäänsä... niin kukas siellä niiden kotona käy sanomassa ettei muka se käy päinsä :D Ihan samalla tavalla sitä herätään, syödään puuroa ja keitetään kahvia kuin ennenkin. Tämä asia on iso, mutta yhtäläillä sen liittäminen perhearkeen syö sen perhearjen oikeellisuuden esimerkiksi niiltä jotka elävät sitä avoliitossa. Tämä hajanaisuus vie asialta terän, vaikka siis en sitä vastaan olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kupla kommentista. :)

      Aivan samaa mieltä tuosta, ettei se perhe-elämä siitä muutu lain myötä. Ilmaisin huonosto, mutta siis juuri tuota tarkoitin kumminkin. Siis kun vasta-argumenteissa mainitaan ne lapset, niin unohtuu että lapsia elää jo samaa sukupuoltaoleviem perheissä. Että kun ei se arki siitä muutu. Halutaan vain yhtäläiset nimitykset ja oikeudet. Se yhdenvertaisuus. Ei sen "kummempaa". :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit