Baby showerit ja No more babys -bailut


Kuvat täältä.
Tiedätkö ne juhlat, joissa juhlien keskipisteenä on isomahainen nainen ja koti täyttyy kikattavista tytöistä tai akoista? Ne sellaiset juhlat, joissa jonkun kotiin raahataan kasoittain turhakkeita ja kulutustavaraa: kertakäyttövaippavuoria, tuttipulloja, korvikkeita, vaaleanpunaista ja vaaleansinistä höttöä, vauvaturhakkeita kuten alle puolivuotiaan kenkiä, pikkutakkeja ja vauvoille suunnattuja koruja. On tissikakkua, vauvapiparia, ilmapalloa, paperikoristetta, muovipussia ja juomana vielä lasten juhlajuomat eli alkoholittomat shampanjat. Tiedätkö ne juhlat?

Näin minä olen jo pitkään ajatellut jenkkien baby showereista enkä oikein pidä siitä, että meille imetään lätäkön toiselta puolelta kaikki mahdolliset kulutusjuhlat omien päälle. En pidä kulutuksesta muutenkaan. (Voinet arvata mitä mieltä olen alun alkujaan ollut myös halloweenista. Viime syksy oli ensimmäinen, kun kyseinen häppeningi alkoi vaikuttaa siedettävältä - ehkä jopa mielenkiintoiselta.) Niin. Minulle vauvakutsut siis näyttäytyvät yhtenä tekosyynä ostaa lisää tavaraa. Toki vauvatavaraa tarvitsee joka tapauksessa - mutta minkälaista? Ja tuodaanko sitten vielä uudet vauvalahjat vauvan synnyttyä taas sen suomalaisen tavan mukaan?

Ja miksi ne vauvatavarat olisivat jotenkin äidin juttu? Siis, kun harvoin olen kuullut babyshowereista, joissa isät olisivat olleet paikalla. Jos ne on vauvajuhlat, eikö isänkin pitäisi yhtälailla kavereineen olla babyshowerien juhlakaluna ja vieraslistalla? (Juu, kyllä, minusta äitiyspakkauskaan ei ole äidille vaan vauvalle, nimen voisi ihan hyvin muuttaa.) Että sen tasavertaisen vanhemmuude pitäisi alkaa jo sieltä odotusajasta ja ajatuksesta, että niin vauva kuin kaikki vauvaan liittyvät jutut vaippoineen ja vaatteineen ovat yhtälailla molempien vanhempien juttu. 

No syvään mariaanien hautaan saisi kyllä heittää isien varpajaisetkin. Mikä ihmeen idea siinäkin on, että äiti pitää alkoholittomat pippalot, jossa saa vaippoja ja isä ryyppää tai lähtee kalalle kavereidensa kanssa ilman lasta? Kysynpä vaan.

Myönnän, että isoin syy sille miksi en baby showerista pidä, on ennen aikaisuus. Siis, se että juhlitaan vauvaa, joka ei ole vielä edes syntynyt. Esikoisen raskausaikana en olisi juhlia halunnut eikä sellaisia olisi ehtinyt ennen vauvan syntymää varmaan saadakaan. Ja jälkeen päin olen miettinyt todella paljon kuinka  pahalta se juhliminen olisi tuntunut, jos jokin olisi mennyt vikaan. Toki mielessä pyörii sekin, että jos jokin olisi mennyt vikaan (no menihän niitä, mutta siis niin että lapsi olisi menehtynyt), olisi ollut huojentavaa, kun edes kerran olisi saanut juhlia tuon lapsen tähden ilonjuhlia.

Silti näiden kahden nuorimman kohdalla ajatus baby showerista on tuntunut yhtä turhalta ja väärältä. Ei meillä ole tarvetta lisä vauvatavaralle. Ja juhlitaan vasta sitten, kun vauva on saatu kotiin. Ja niin on tehty. Ristiäisten merkeissä.
Kuvat täältä.
Sen sijaan olen jo pidempään pohtinut, että kun lapsiluku on täynnä, pidän todella antikulutukselliset "No more babys" - pippalot. (Puoliso pitäköön omat nomorebabyspippalonsa - tai olkoon pitämättä. Voihan tuo sit 20 vuoden päästä aloittaa homman alusta jonkun toisen kanssa.) Nyt on klipsit olleet paikoillaan jo kolme kuukautta. Ainahan sitä toki voi tulla raskaaksi klipseistä / sterilisaatiosta huolimatta. (Ja jos niin kävisi, vauva olisi tervetullut.) Toive silti olisi, että meidän lapsilukumme olisi tässä.

Mutta niistä vauvattomista-pippaloista. Niissä pippaloissa ei näy sen enempää vaippavuoria, korvikkeita, tissikakkuja kuin pinkkiä ja vaaleansinistäkään. (Alkoholitonta voidaan sitten vetää sen ekan shamppanjalasin, toisen punaviinilasin ja kolmannen tequila-drinkin jälkeen.) Ennen varsinaista juhlintaa ja mässäilyä kuvataan ja pakataan kaikki vauvatavarat kirpparikasseihin (kyllä, puoliso saa luvan osallistua tähän myös), heivataan tavarat auton perään ja roudataan kamat yhdessä johonkin kirpparille. (Ja loput mitä ei saa myytyä viikon aikana, lahjoitetaan jonnekin.) 

Kirpparikierroksen jälkeen käydään viimein hyppäämässä benjihypyt ja tehdään jotain muuta mitä ei taatusti olisi voinut tehdä raskaana tai lasten kanssa. Sitten kurvataan syömään ja juomaan ja puhutaan kaikesta muusta paitsi raskaudesta, synnytyksistä ja lapsista. Kotiin ei mennä ennen aamua vaikka mieli kuinka tekisi.

Ja sitten. Sitten on juhlat juhlittu ja jatketaan elämää.
Loppuelämää ilman raskauksia ja synnytyksiä.

Ps. Jos et ole lukenut vielä lapsilukuun liittyvää postaustani, voit lukea sen täältä:
Yksi vielä, kiitos!



Kommentit

  1. Mulla on hyvin samat ajatukset banyshowereista että varpajaisista.

    Ja toi no more babies on ihan mahtava idea!!! Kopioin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vain :D Ja tervetuloa mun pippaloihin! Ne menee ehkä tuonne ens vuoden alkuun. Tai sitten alkusyksyyn - kyllähän sekin jo kävis.

      Poista
    2. Mulle kans no more babies pirskeet kunhan sen sterin ehkä joskus viimein saan... Lähete on vetämässä, ollut jo monta kuukautta. Pitäs vissiin soitella perään...

      Poista
    3. SanKari, jep juhlitaan sitten, vaikka yhdessä! :) Toivottavasti saat sen piakkoin. Yhdellä tuttavalla/kaverilla kesti yli vuosi jonottaa.

      Poista
    4. Niin ja kiitos kommenteista myös Kukkavarvas ja SanKari. :)

      Poista
  2. Miksi babyshowerit pitäisi olla kertakäyttövaippojen kuorrutama kulutusjuhla? Itse olen ollut yksissä ja niissä kyllä pääpaino oli aikalailla siinä yhdessäolossa. Veimme tulevan äidin syömään ja leivoimme jälkkäreitä. Omat lahjani olivat eniten krääsäpainotteisia, mutta tuleva äiti sai esimerkiksi ihani itse virkattuja juttuja. Ja kun tiedettiin, että hän haluaa kestovaippoja käyttää, oli yhtenä lahjana langat ja ohjeet villahousujen tekemiseen. Voihan kaikki lahjat olla aineettomiakin. Esimerkiksi lahjakortteja joissa luvataan tulla siivoamaan jonain päivänä tai muuta vastaavaa. Sanoisin, että nämäkin bileet ovat juuri niin materialistiset, mitä se kyseinen kaveriporukka sattuu olemaan. Ja jos on kyseessä hyvät ystävä, ne kyllä tietävät millaisia lahjoja tuleva äiti arvostaa: aineellisia vai ainettomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Satua.

      Tykkään kirjoittaa kärkevästi, mutten millään tahdo enää uskaltaa, kun joku aina ottaa tekstin liian vakavasti ja loukkaantuu enkä haluaisi kenenkään mieltä pahoittaa. Mutta oli pakko repäistä taas. :)

      Kuten kirjoitin: Tämä on minun näkökulmani, minun ajatukseni ja minun tunteeni niin babyshowereita, varpajaisia kuin äitys- ja isyyspakkauksia kohtaan. Joku toinen ajattelee ja kokee toisin.

      Ja toki lahjat voi olla aineettomia ja yhdessä viettää aikaa ystävien kanssa. Minun juttuni ei vain ole kutsua sitä aikaa babyshoweriksi ja niitä vauvalahjoja olen koittanut pyytää muutenkin jättämään välistä. Kuten postauksistanikin huomaa. :) Ja on tosiaan erilaisia babyshowereita niin äidistä kuin ystäväpiiristä riippuen. Mutta kuten kirjoitin postauksessa, on useita syitä siihen miksi en kyseisistä juhlista pidä.

      Poista
  3. Mahtavaa! Tämmöiset juhlat oiskin hauskat ja hyödylliset, mammavaatteet, rintapumput ja pikkupotkarit kiertoon ja viinipullo pöytään! :D Muistuta mua joidenkin vuosien päästä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi Pii, mahtavaa, jos ymmärsit yskän ja sait jotain vinkkiä tulevaan. ;D (Ja ymmärränkö oikein, että teidän lapsiluku ei ehkä vielä ole tuossa kolmessa..? :))

      Poista
    2. (eikä, tulikohan mun äskeinen kommentti jo, vai kävikö tuuri ja klikkasin hutia?! :D Oli nimittäin miehen googletili auki ja sen henk.koht. tiedot siinä.. Joten jos viitsit, niin poista se mahdollisesti tullut kommentti, ja vaikka tämäkin. :D Mutta siis uskoisin nyt, että kolme on hyvä. :) )

      Poista
    3. Kävi tuuri ja klikkasit hutia - mutta julkaisin tämän. :)

      Poista
  4. Mun ystävät piti mulle ihanat babyshowerit molemmilla kerroilla, mutta ei kyllä yhtään kuvailemasi tyyppisiä. Vauva ei saanut turhakkeita, minä sain lahjakortin kauneushoitoon. Mitään tasa-arvo-ongelmaa mä en tässä ole ikinä osannut nähdä. Tai mulle sillä ei vaan ole tarpeeksi merkitystä, että olisi edes käynyt mielessä. Mä kyllä tykkäsin, ihanat juhlat oli molemmilla kerroilla tärkeiden ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anu.

      Kuten jo tuohon Satun kommenttiin kirjoittelin, niin juhlia on varmasti monenlaisia kuten juhlijoitakin. Tässä postauksessa siis minun ajatuksia ja syitä miksi itse en ole pitänyt / halunnut baby showereita pitää ja miksi ne minusta vaikuttavat vain tekosyyltä ostaa krääsää tai ryypätä (vrt varpajaiset). Joku toinen ajattelee noista kaikista syistä toisin, tiedän sen. :)

      Mitä tasa-arvoon tulee, niin tämänkin suhteen näkemyksiä on yhtä monta kuin meitä vanhempia. Ja minulle on ollut tärkeää, että tämä on meidän yhteinen matka puolison kanssa, lapset, odotus ja synnytys ovat myös yhteisiä. Olkoonkin että sitten on niitä fyysisiä eroja siitä kuka sitä lasta kantaa sisällään 9kk (tai 5kk tai 2kk) tai kuka kärsii synnytyskivut tai kuka hoitaa ruokinnan/imetyksen.

      Mutta minä ajattelen, että se arjen tasa-arvo lähtee niistä yhteisistä ajatuksista, johon liittyy mm se että molemmat ajattelee ja kokee äitiyspakkauksen olevan oikeastaan vauvapakkaus eli vauvalle ja sen vauvan vanhemmille. Eli ettei tarvita enää erillistä isyyspakkausta. (Jos joku sellaisen haluaa puolisolleen aantaa, en minä sitä estä, meistä se vain kuulostaa oudolta.)

      Samoin jos nyt se selkä on raskauden takia jumissa, niin toki voi ostaa / käydä hieronnassa tai jossain rentoutumassa. Saahan sitä ystävälleen ostaa lahjoja ilman babyshowereitakin. Tai puolisolle. :) Ja noh.. varpajaiset menee samaan kategoriaan.

      Mutta hei, ei me olla vielä saatu tupareitakaan järjestettyä eikä meillä vieteä mun tai puolison synttäreitäkään - ei edes lahjoja osteta. Kuten ei joulunakaan. Eikä kihlapäivänä. Eikä hääpäivänä. Ja no, seurustelun vuosipäivää meillä ei edes ole tiedossa. :D

      Poista
  5. Eihän sitä kukaan käske tekemään mitään mikä ei omaan pirtaan sovi :) Ameriikoissa se lienee lähtenyt "äitiyspakkauksesta" eli on tuotu tarpeellista vauvatavaraa kustannusten jakautuessa laajalle, kaikki eivät kautta aikain ole kylpeneet tavaroissa tai rahoissa. Miellän sen itse myös juurikin äidille tehdyksi hemmotteluksi juuri siksi, että isona kipeänä kenties turpeana ja väsyneenä ei välttämättä jaksa kaupoissa itse kiertää, saati itseään helliä. Mun mielestä myöskään ihan jokainen asia joka on jotenkin suunnattu toisen sukupuolen suuntaan EI ole aina suora kannanotto toista sukupuolta vastaan. Siinä on vissi näkemys - ja asenne ero ja mä en sellaista saivartelujen tasa-arvoa kannata. No more babies- juhlat kuullostavat minun korviini suoraan sanottuna siltä kuin inhoaisit tätä elämäntilannettasi ja juhlit siitä päästyäsi taas takaisin " normaaliin" . Mulle lapset on elämää eikä vaan vaihetta elämässä... ja vielä siihen juhlimiseen ennen lapsen syntymää: suupielet alaspäin pahinta pelätenkö se elämä paremmalta maistuisi? Tai juuri sillä hetkellä kohdussa hyvinvoiva lapsi ei olisi ilon arvoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. C'moon, Kupla! Vaikka usein ollaan erimieltä tai vähintäänkin ymmärretään asiat eri tavalla, niin nyt kyllä yllätyin. Etenkin, kun itsekin tuuppaat kirjoittaa varsin kärkevästi (vrt. toiset ei kykene äitiyteen toisin kuin sinä tai nuoret mutsit tai parin lapsen äidit ei tajua vielä mitään). Niin. Odotin sinun olevan baby showereista samaa mieltä ja muutenkin ottavan tekstin toisin. :)

      Yllä olenkin jo kommentoinut tuohon vanhemmuuteen ja vanhempien tasa-arvoon. Ei kaikkea tietty tarvitse tehdä 50-50, mutta ajatus ja näkemys asioista olisi hyvä olla yhteinen. Ja jos kerran sitä hyvinvoivaa kohdussa olevaa lasta juhlitaan, niin eikö ne juhlat tulisi olla molemmille vanhemmille? Eikö se lapse ole yhtä lailla molemmille juhlimisen arvoinen? Miksi ei saisi kokea sitä raskautta ja vauvaa sellaisena, että niin arki kuin juhla jaetaan yhdessä? 'Ja etenkin juhlat.

      Ja noista nomorebabys-pippaloista. Tiedän sinun lukeneen (ainakin puolella silmällä) tekstejäni, joten tiedät senkin että haaveissa oli alkujaan isompi lapsiluku. Tiedät suurin piirtein mitä olla käyty läpi ja miten lopulta päädytty tähän lukuun. (Postaus: Vielä yksi, kiitos!)

      Ja tosiaan niistä kaikista syistä johtuen, tuo jonkinmoinen "juhla" voisi olla ihan merkittävä myös sen suruprosessin takia. Siis vaikka meidän lapsiluku on tässä, minulla on varmaan ikuinen vauvakuume ja toki siihen liittyy myös haikeutta ja surua että tämä nyt on tässä. Ei enää raskautta, ei kahta viivaa tikussa. Toisaalta, ei enää epätoivoa ja yrittämistä, ei enää keskenmenoja, ei pelkoa kohtukuolemasta, ennenaikaisuudesta, vammoista, raskauskomplikaatioista tai omasta (raskauteen ja synnytykseen liittyvästä) kuolemasta.

      Ymmärrän sen että vastaava juttu voi olla toki jollekin toiselle tarpeen vauvan tullessa ja uuden elämänvaiheen alkaessa. Me vain olemme kokeneet vauvaan/ vauvoihin ja sen mukanaan tuomat elämänmuutokset pariskuntana ja sen parisuhteen muuttumisena, syvenemisenä ja halunneet jakaa ne kaksin. (Ja sitten juhlia syntymän jälkeen suvun kanssa - vrt <a href=">kastejuhla</a>.)

      Poista
    2. (Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Kännykkä. Hankala ja turhauttava kommentoida.)

      Poista
    3. :D sä et vaan tunne mua, jos yllätyit! Kiva jos sä olet saanut musta kuvan että mä kykenen äitiyteen mutta muut ei :D onk mulla siis joku konsultin homma eessä lopun elämää ;) *tsih* ja kuule kun kärkevästi sanomisella ja palturilla on iiiiiso ero. Ja kun se vaan ON niin että kakskytjotain ei tiedä mitä nelkytjotain tietää. Kun jotkut asiat vain aika opettaa , myös äitiydessä.

      Poista
    4. Niin, no se minkölaisen kuvan minä olen saanut onkin kokonaan toinen juttu kuin se mitä olen suoraan teksteistä lukenut. ;) Ja tulossa teksti tuohon ikään ja kokemukseen liittyen. Meitä on niin moneen junaan ja toiset jää vielä laiturillekin seisomaan.

      Poista
    5. Mä haluun vaan edes kerran elämässä huonolla syyllä-bileet ja humaltua niissä. En ollut päissäni, kun täytin 18 (en edes juhlinut mitenkään), mulla oli parikuinen vauva. En päihtynyt polttareissani, kummissakaan, raskaana. Mä en saanut hei kuoharia häissäkään. Eikä kukaan koskaan mulle mitään babyshowereita järjestänyt... Ja 30 tuli ja meni, ei bileitä... Kai mä ees kerran saan perhetapahtumaan liittyvät pirskeet, sen surutyön sekaan. Mullakaan ei kroppa kestä enää enempää.

      Poista
    6. Sankari, saat <3 ja tsemppiä siihen surutyöhön sullekin!

      Itse olen ollut vain kerran elämässä päissäni, tosin omasta tahdosta. 1v päiväni oli sama kuin vanhojentanssi päiväni (ja samana päivänä sain tietää että pääsen jenkkeihin vaihtoon), mutta ei huvittanut alkoholia tuolloin nauttia. Polttareissa ja häissä olin myös raskaana. Ja hääyön vietin esikoisen vieressä, joka oli kuumeessa. En tosin pidä humalatunteesta, mutta ehkä sit vois kerran repästä ja juoda jopa tosiaan lasin shamppanjaa, punaviiniä ja päälle tequilan. Ja sitten nukkua kerrankin koko seuraavan päivän.

      Poista
    7. Voi hitsi Etna, ne vanhojentanssit. Arvaa mitä. Mä olin raskaana :D Eli ei päihtymystä mulle.

      Poista
  6. Mulla on aika vähän ajatuksia varpajaisista tai babyshowereista - näen niissä jotain jos nyt ei ärsyttäviä niin huvittavia piirteitä, mutta ei silleen suuria tunteita. Yleensä kaikki juhlinta on positiivista (ja just luin Oliviasta artikkelia, kuinka juhlinta keskittyy perhejuhlien ympärille ja sinkut jäävät helposti paitsioon ja tuli heti hirveä hinku juhlia kaikkia sinkkuystäviä heidän saavutuksistaan, valinnoistaan ja elämästä ylipäänsä).

    "No more babies"-bileet kuulostaa huipulta - mä rakastan vauvoja ja tekisin niitä vaikka kuinka paljon, mutta toisaalta myös imetyksen lopettamista pitää juhlia, ettei mene haikeaksi itkeskelyksi siitä miten tätä(kin) elämänvaihetta tulee ikävä. Taidan minäkin varastaa idean!

    Ja hah, tuttavapiiriin syntyi viime vuonna yksi vasektomiavauva sekä kaksi kierukkavauvaa. Että… ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Milla, kommentista. Ja joo, kyllä pitää juhlia jotain muutakin kuin perhejuhlia! :)

      Ja varasta ihmeessä, on tämä nyt kolmannen myötä yhtä haikeutta ja fiilistelyä. (Sniif, meillä ei ole enää vastasyntynyttä, sniif, ei enää napatynkän irtoamisia, sniif, ei enää alle kuukauden ikäistä, sniif, ei enää alle kolmikiloista/ nelikiloista/ viisikiloista, sniif, nyt se osaa laittaa jo kädetkin suuhun, sniif, se nukkuu ja valvoo jo pidempiä pätkiä syömättä, sniif, ei enää 24/7 rinnalla oloa, sniif, sektioarpi alkaa parantua, sniif...)

      Ja joo, on noita kierukka ja kortsuvauvoja (gröhöm) yhdellä jos toisellakin eikä lääkäri oikein uskonut, että lähipiirissä voi olla niin monta. Yksi (mies)lääkäri siis koitti mua vielä taivutella äippäpolikäynnillä valkkaamaan jonkun muun ehkäisymuodon. Kaksi muuta (ennestään aiemmista raskauksistakin) tutumpaa lääkäriä sen sijaan ymmärsi. Ja toinen vain totesi, että voihan sitä sitten vielä 38-vuotiaana keinohedelmöityksellä koittaa iltatähteä, jos sellaisen haluaa. (Ei kiitos, mutta ihanasti sanottu. <3)

      Poista
  7. <3 Juurikin tuon suruprosessin takia ymmärrän tuon "no more babies"-juhlan, vaikka en ole aiemmin kuullutkaan tuollaisista. Baby showerit myös ok,mikäli äiti itse haluaa juhlia. Ei kai sitä sitten hääjuhlaakaan kannata järjestää, kun n. puolet avioliitoista kuitenkin päättyy eroon (ja voi tulla jälkikäteen paha mieli). Etukäteen kukaan ei (kai) osaa ennustaa, kenen liitto kestää ja kenen ei, samoin kuin ei etukäteen voi tietää, kuoleeko vauva kohtuun tai tapahtuuko matkan varrella jotain odottamatonta. Onneksi kaikilla on vapaus valita juhliiko vai ei... ja mitä ja millä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kitta, kommentista. :)

      Juurikin noin. Jokaisella on vapaus valita. Ja jokaisella on oikeus myös ajatella ja kokea erilaiset asiat eri tavoin. :) Häihin liittyen kumminkin kommentoin sen verran, että naimisiin voi toki mennä ajatellen ja toivoen, että se kestää hamaan loppuun saakka. Mutta jos avioliiton ajattelee juridisena sopimuksena omaisuudesta, lapsista, oikeudesta päättää esim. toisen puolesta tämän sairastuessa, ei ole väliä kestääkö liitto kuolemaan saakka vai ei. Se tuo sen juridisen turvan sen aikaa, kun ollaan naimisissa. Eli me olemme ainakin pitkälti naimisissa siksi, että meillä on juuri nyt se juridinen sopimus. Jos joskus tuntuu, ettei sitä tarvita, sitten sopimus voidaan purkaa. :) Toki toivon, että tämä kestää, vaikka postauksessa läpällä kirjoitinkin, että puoliso voi sitten 20 vuoden päästä aloittaa jonkun toisen kanssa alusta.

      Poista
    2. Niin ja siis en minäkään ole kuullut tuollaisista pippaloista. :) Heitin sen muistaakseni puolisolle kesällä ekan kerran kun puhuttiin lapsiluvusta, ehkäisystä, sterilisaatiosta, babyshowereista, varpajaisista, äitiys- ja isyyspakkauksista. Minun piti tämä postaus julkaista jo raskausaikana. Mutta nämä valmistunee vähän hitaan puoleisesti.

      Poista
  8. Mulla ei oo ollu kummallekkaan lapselle/mulle pidetty mitään vauvajuhlia, mutta oon ollu yhen kaverin juhlissa. Mä ite ymmärrän nää sillon, kun kaverit on järkänny äidille ylläriks juhlat. En ehkä sit ihan niin päin että äiti ite ilmottaa pitävänsä ne, jollonka aattelisin että on pieni taka-ajatus siinä, että kaikki tuo niitä lahjoja.

    Sitten siihen, että miksei miehet oo niissä mukana. En tiedä mistä sellanen tapa on lähteny, mutta mä ajattelen nää sellasina "tyttö kavereitten hömpötyksenä" ja hömpötys nyt tässä tapauksessa ihan positiivinen sana :) Tietysti riippuu ihmisestä, mutta oma puoliso tai sen kaverit ei ainakaan olis edes halunnu osallistua sellaseen :D Toki olis varmaan osallistunu jos näin olis sanottu, mutta mulle kelpais siis vallan mainiosti ilman puolisoita olevat kekkerit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anna.

      Hmm.. jäin miettimään tuota yllätysaspektia. Ensin ajattelin, että olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Miksi se yllätyksellisyys olisi hyväksyttävämpää kuin äidin toive? :) Siis olettaen, että jos äiti sellaiset juhlat haluaa/toivoo, niin en nyt oikein tiedä onko se sen enempää yllätys kuin polttarit. Toivoo ja odottaa ja ehkä lähimmät ystävät tietävät äidin ajatukset siitä, että mitä mieltä tämä kyseisistä pirskeistä on. Jos taas äiti ei sellaisia halua, ei minusta yllätyspirskeet ole yhtään sen parempi juttu. Tavallaan.

      Ja kai se taka-ajatus kumminkin on että muut muistavat, järkkäävät ja ostavatkin mahdollisesti jotain. Ja entäs sitten, jos äiti on varma ettei pirskeitä saa ja haluaa ne ja järjestää ne itse eli kutsuu ystäviä kylään babyshower-teemalla? EIkö lopputulema kumminkin ole kaikkinensa sama? :)

      Kunhan pohdin. Oma kantani ja omat ajatukseni nyt tuolta postauksesta löytääkin. Mutta joo, nuo "tyttöjen hömpötykset" eivät ole koskaan minua kiinnostaneet enkä ole niitä ymmärtänyt. Siksi kai tämäkin on ajatuksena minulle niin kummallinen ja vieras. :) Ei sillä, minäkin voin kekkeröidä hyvin ilman puolisoa - mutta lapsiin liittyvät juhlat on sellaiset, jotka on molemmille.

      Poista
  9. No more babies -party olisi kyllä voinut olla ihan hauska idea. Se, kun tietää, että kaikki ihan ja surullinen mitä raskauksien mukana on tullut ja mennyt, on nyt ohimennyttä elämää. Se on toisaalta hirmuisen vapauttavaa ja toisaalta vähän haikeaa. Raskaana oleminen kun on kaikista sivujuonteistaa huolimatta aika uskomaton elämäntilanne ja olotila. Mutta toisaalta niin on sekin, kun tietää, että nyt voi ihan vain keskittyä saamaan nämä syntyneet isoiksi kunnialla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati, kommentista. :) Juurikin noin! Se on yksi uuden vaiheen alku kumminkin elämässä, kun keskitytään olemassa oleviin ja koitetaan antaa heille mahdollisimman hyvät eväät elämään, joilla pärjätä ja tulla toimeen.

      Poista
  10. No more babys-partyt kuuluis mun järjestää ehottomasti kans:D hyvä idea!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Cindderella. Tuutko tänne pohjoseen sitten bileisiin? :D (Omakustannehintaan tosin, eli jokainen maksaa omat ruokansa, juomansa jne.)

      Poista
    2. Vähän olis kyllä siistii!:D Ja tottakai omakustanteisesti. Oulussa olisi Taniakin (Tanian silmin-blogi) joka olis ihana tavata livenä :)

      Poista
    3. Cindderella, jep :) Tai sitten änkeät tänne jonnekin meidän blogimiittiin myös.

      Poista
  11. Mun mieleen tulee nyt äkkiseltään kaksi isää joille tiedän baby showerit järjestettäneen. Mutta kylläpä ne yleensä tuppaa olemaan enemmänkin naisväen juttuja samaan tapaan kuin varpajaisia juhlivat useimmiten miehet. Meillä ei tosin mies vietellyt varpajaisiakaan (tyrkytin kyllä, mutta mies tuumasi että "Ei siellä [eli kotona] aleta juomaan") ja sitäkös on kummasteltu. Ihmettelin asiaa hieman itsekin, mutta jälkikäteen ajatellen hyvä näin; olispa ollut mukava pitää vauvalle seuraa teholla tai huolehtia ja itkeä silmät päästään synnyttäneiden osastolla kun toinen olisi pitänyt hauskaa. Tokihan me ei vielä tuolloin tapahtumien tulevaa kulkua tiedetty, mutta... no ymmärrät varmaan.

    No more babies- juhlatkin kuulostaa hyviltä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit