Emme tarvitse naisjärjestöjä
Provosoivasta otsikosta huolimatta allekirjoitan sen, että meillä yhteiskunnassa on vielä valtavasti korjattavaa myös sukupuolten välisen tasa-arvon saralla. Tasa-arvo on ennen kaikkea mahdollisuuksien tasa-arvoa. Sellaista, jossa jokaisella ihmisellä on sukupuoleen, asuinkuntaan, uskontoon, seksuaaliseen suuntaukseen, etnisyyteen tai vanhempien varallisuuteen katsomatta samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet.
Vaikka laissa epätasa-arvo vallitsee enää asevelvollisuuden, sukupuolen vaihdoksiin liittyvä sterilisaatiopakon ja ns. kolmannen sukupuolen puuttumisen (esim. intersukupuolisena syntyneet) osalta, on meillä vielä paljon muutakin korjattavaa.
Tasa-arvon
kannalta on kumminkin yksi ja sama käyttääkö henkilö itsestään
nimitystä kilpikonna, ninja tai feministi. On turha käyttää
energiaa ja aikaa sanoista kinastelemiseen. Oleellisempaa on se miten
asioihin suhtautuu ja mitä niiden eteen tekee.
Siksi väitänkin, että naisjärjestöt osaltaan hidastavat tällä hetkellä tasa-arvon toteutumista. Ai miksi?
Koska
on tasa-arvo-ongelmia, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin, ja on
tasa-arvo-ongelmia, jotka kohdistuvat erityisesti miehiin. Molemmista
täytyy puhua ja molempiin täytyy tarttua - yhdessä. Ne eivät ole,
eivätkä tule olla naisjärjestöjen asia. Tasa-arvo ei ole naisasia tai
miesasia. Se on kaikkien asia. Valitettavasti monesti naisjärjestöt karkottavat kannanotoillaan
ja toimillaan osan ihmisistä vain kauemmaksi tasa-arvotyöstä.
Mielestäni
kaikki yllä luetullut aiat ovat yhtä paljon nais- kuin
miesasiakysymyksiäkin. Ja juuri siitä syystä niitä pitäisi myös
käsitellä ja nostaa esiin yhtä aikaa ja yhdessä. Eikö
epäkohtia ja ongelmia ole sukupuoleen katsomatta yhtä paljon eikä voida
puhua siitä, että toinen sukupuoli olisi alisteisemmassa asemassa? Jos
taas taas ajatellaan naisten olevan sorretumpia, koska suurin osa
vanhempainvapaita ja hoitovapaita käyttävistä on naisia, emmekö tule
puolittain samalla sanoneeksi, että kotona tehtävä työ on alistettua ja
vähemmän arvokasta? Eikö tällöin myös isien kotiin
jääminen tarkoittaisi miesten alistamista? Ja sitähän se ei ole. Ei
miesten eikä naisten kohdalla.
En
tiedä millä perustein nykyisin naisten kohtaamat ongelmat/ haasteet olisivat
esimerkiksi miesten kohtaamia ongelmia suurempia.
Naiset
elävät keskimäärin pidempään, ovat miehiä terveempiä ja käyttävät
enemmän
terveyspalveluita. Koulumaailma suosii tilastollisesti tyttöjä. Miesten
syrjäytymisriski on suurempi. Pojat eivät uskalla valita
tekstiilitunteja, miehiä sorretaan naisvaltaisilla aloilla. Naisia
sorretaan miesvaltaisilla aloilla. Isien kotiinjäämistä kummeksutaan ja
väheksytään. Kuolemaan
johtaneista työtapaturmista vuosittain yli 80 prosenttia sattuu
miehille - kaikista tapaturmista yli 70 prosenttia. Myös suurin osa
väkivallan
uhreista ja itsemurhan tehneistä on miehiä. Perheväkivallan uhreista
suurin osa on naisia. Miesuhreista puolestaan ei juuri puhuta.
Työmarkkinoilla naisten asemaa heikentää vauvariski, jne.
Ärsyynnyn yhtälailla niin "Äänestä naista" kuin "äänestä miestä"
-heitoistakin. Haluan omalta osaltani aidosti rakentaa maailmaa, jossa
sukupuolella ei ole väliä. Samasta syystä menin aikoinaan inttiinkin.
Jos
halutaan edistää tasa-arvoa - ja halutaan, ettei sanomaa ymmärretä
väärin - onko nykyiset naisjärjstöjen kannanotot ja esitykset siitä näkökulmasta katsottuna
kovin onnistuneita? Onko miesvero tasa-arvoa vai naisasiaa? Ovatko naisasia ja tasa-arvo yksi ja sama
asia? Näkeekö kaikki naiset maailman keskenään samanlaisin silmin - erilaisin
kuin miehet? Vai voisimmeko edistää tasa-arvoa yhdessä
sukupuoleen katsomatta? Kuntoon laitettavaa, kun tässä maassa piisaa ja
olisi entistä tärkeämpää tehdä sitä saman katon alla, myös tässä
puolueessa.
On totta, että historiallisesti Suomessakin naiset ovat olleet
heikommilla: he eivät ole saaneet kouluttautua, omistaa, äänestää, määrätä kehostaan
avioliitossa jne. Siksi tasa-arvoliikkeet ovat alunperin syntyneet
kärkenään nimenomaan “naisasia”.
Viime eurovaalien alla käytiin naisehdokkaiden kanssa mm. sähköpostilla keskustelua kannanotoista. Keskustelun päätteeksi jättäydyin yhteisen kannanoton ulkopuolelle. Olen edelleen valmis muuttamaan kantaani, jos joku osaa minulle selittää ja perustella miksi esimerkiksi tehdään kannanottoja "naisnäkökulmasta"? Tai miksi naisten tulisi kiinnittää huomio vain naisiin kohdistuviin epäkohtiin? Miksi ei perheväkivallasta puhuessa voida puhua (tasa-arvon nimissä) kaikista perheväkivallan uhreista? Tai miksi nämä asiat ovat naisjärjestön asia eikä niitä ajeta yhdessä tuumin kaikissa puolueissa koko puolueen asiana eteenpäin alusta lähtien?
Kumpi sinusta on alisteisemmassa asemassa Suomessa:
Mies vai Nainen? Miksi?
Entä unohtaako vastakkainasettelu ne
oikeasti sukupuolten osalta heikommassa asemassa olevat HLBTI-ihmiset?
Mies vai Nainen? Miksi?
Entä unohtaako vastakkainasettelu ne
oikeasti sukupuolten osalta heikommassa asemassa olevat HLBTI-ihmiset?
Täysin samaa mieltä!
VastaaPoistaLuitko tän? :) http://nyt.fi/a1305955309791
VastaaPoistaMä vaan nyökyttelin sekä tuon että tän sun tekstin kanssa.
Kiitos Kupla ja Kukkavarvas kommenteista. Laitoin tuon tekstin siis alun perin meidän puoluelehtiin siksi tähänkin oli jäänyt muutama vähän hassu kohta. Ja Kukkavarpaan linkin innoittamana laitoin sitten tämän vielä tuonne uudensuomen sivulle, josta se pomppasikin etusivulle ja jakoja kertyi ihmeen hyvin. Ja keskusteluakin on syntynyt niin tuolla US:llä kuin omalla seinälläkin. Aikaa ei vain ole vastailla kommentteihin ja osallistua keskusteluun niin paljon kuin haluaisi, mutta hyvä näinkin ^_^ Tuntuu ainakin että ainakin muutama meidän poliittisen naisjärjestön aktiivia innostui pohtimaan asiaa lisääkin. (Ja vaikka samalla sahasin omaa oksaani, ehkä se on sen väärti..)
VastaaPoistaEn ollut lukenut tuota linkkiä minkä kukkis laitoit. Ja niin olen samaa mieltä senkin kanssa.
Ja harmittaa, kun näen ja melkein kuulen sen surinan joka tuosta tekstistäni ihmisten mieliin jää: "Ei se raukka vielä ymmärrä, kyllä senkin mieli muuttuu.."