Terveydestä ja jaksamisesta

Huoh.. näin unta että olin taas raskaana. Iso maha ja vauvan varpaat näkyivät selkeästi aina vauvan potkaistessa vatsaa. En ollut aiemmin huomannut. Samaan aikaan ihanaa ja niin ahdistavaa. Että taas se alkaisi alusta.

Tässä kuopuksen roikkuessa tissillä para-aikaa (aamuseitsemältä) ja taas melkein koko yön, sitä kun jo kovasti odottaa niitä kunnon yöunia, arkea jolloin kaikki on jo sen verran isoja että voivat olla kerhossa/koulussa useamman tunnin eikä tarvitse olla 24/7 täydessä iskuvalmiudessa.

Etenkin kun voimat on vähissä oltuani toissaviikon korkeassa kuumeessa ja maanantaina oksennustaudissa. Oli kyllä tuo pahoinvointikin taas sellainen muistutus raskausajan pahoinvoinnista, että ei kiitos - yksikin yö on jo riittävän kammottavaa.

Samoin toissaviikkoinen mahdollinen adenoviruksen nostattama kuume, joka nosti taas maksa-arvot pilviin. Joka puolelta syyhytti kaks viikkoa niin hillittömästi etten kyllä sitäkään kaipaa, kun raskaus tekee mulle saman. Saati sitten ne kaikki muut riskit ja pelot.. huoh. Niin että kiitos, ei kiitos,


Ensimmäiset ompelukset itselle oman yrityksen kankaista. <3

Kirjoittelin yrityksen blogiin myös taannoin kuinka ahdistaa kaikki vastoinkäymiset, joita tässä matkan varrella on riittänyt. Kuinka sitä ajatteli saavansa ensimmäiset kankaat joulun jälkeen ja kuinka viivästyksiä on piisannut syystä ja toisesta. Kun on myynyt jotain ennakkoon, jota ei olekaan tulossa sovitusti. Samaan aikaan laskut kumminkin kasaantuvat. Taloudellinen paine painaa, mutta vielä enemmän painaa asiakkaiden "laiminlyönti".

Ehkä se stressi sitten näkyy siinäkin, että olen (keskimmäisen kanssa) meidän perheestä ainoa joka on sairastellut. Samalla voimattomuus vetää mielen matalaksi. Onko minusta sittenkään tähän? Pilaanko kaiken? Olen surkea vaimo, surkea äiti, surkea yrittäjä, surkea opiskelija. Surkea luottamushenkilö. En onnistu missään. Olenko haukannut liian ison palan? Mihin joudumme, jos en onnistu opinnoissa ja yrityksen osalta? Miten perheeni kärsii?

Olen myös pohtinut yrittäjyyttä ja eri yrittäjyyden muotoja paljon sekä taloutta ja rahan ansaitsemista. (Myös tässä viime viikon keskipohjanmaa-lehden kolumnissani ja tässä kuukauden takaisessa.) Kuka ansaitsee ja millä keinoin? Viime kesänä tutustuin myös Zinzinon verkostomarkkinointiin Äiti Yrittää -bloggarin kautta. 

Myönnän suhtautuneeni näihin varsin skeptisesti. Ja niin tuntuu tekevän moni muukin. Työt ja yrittäminen ovat murroksessa, erilaisia tapoja yrittää ja tehdä työtä täytyy olla. Millainen yrittäminen on ok? Millainen markkinointi on ok?

Ei varmaan ole montaa joka ei olisi kuullut Tupperwaresta, Noshista, M&I:sta, Partylitesta, jne. Yrityksistä jotka toimivat verkostointimarkkinoinnin kautta eli joiden myynti perustuu muuhun kuin perinteiseen puujalkamyymälämyyntiin. 

Pointtini siis oli siinä, että vaikka tiedän jonkin asian hyvät puolet - kuten rasvahappojen -  miksi häpeän tuotetta niin etten pysty puhua siitä julkisesti?

Ja tämä nyt myös omaan jaksamiseeni liittyen. Voisinko parantaa omaa terveyttäni ja jaksamistani myös terveellisemmillä elämäntavoilla? (Edellyttäen toki myös parempia öitä.) Syön vitamiinit, mutta kalanmaksaöljyä en ole saanut koskaan kurkusta alas. Perinteiset öljyt maistuvat suussa vielä parin viikon jälkeenkin. Zinzinon öljyt useimpien mukaan tee samoin ja makuvaihtoehtojakin on kolmea erilaista. Silti tämänkin öljyn kanssa kuulun siihen pariin prosenttiin, jonka mielestä maku on kamala ja jota röyhtäyttää koko päivän. Niinpä öljyt on jääneet kaappiin.

Mutta tarvitsisin niitä oikeasti senkin vuoksi, että minulla on kohonnut veritulppariski, sydän- ja verisuonitautiriski, maksaongelmien riski ja reumanriski. Jos pääsisin yli itseni kanssa tämän  kanssa painimisesta, se varmasti vaikuttaisi omaan jaksamiseeni. Nyt on kokeilussa kalanmaksaöljyt jauheena, jotka voi sekoittaa vaikkapa kylmään hedelmäsmoothieen.

Miten jaksat? Mitä vitamineeja tai öljyjä käytät? Millä tavoin ne syöt? Miten muuten kiinnität huomiota terveyteesi? Ruokavalioon? Millainen työ vie voimat? Onko teillä sairasteltu? Oletteko ottaneet influenssarokotteet? Vesirokkorokotteen? Entä yöunet? Imetys? Liikunta?


Kommentit

  1. En tietenkään tiedä tarkkaan mitä vastoinkäymisiä yritykselläsi on ollut, mutta päällisin puolin kuulostaa ihan normaalilta - kuuluu asiaan kuten oksennuspäivät/viikot lapsiperheisiin. Yrittämisen suurimmat huolet eivät suinkaan olekaan se itse liikeidea ja sen niin sanottu "luominen" tai toimiminen tms vaan se kaikki muu, johon itse et pysty vaikuttamaan, mutta joka vaikuttaa aina sinuun (tai yritykseesi). Yritysten alkutaipaleilla on tietenkin kaikki vielä uutta ja voi pojat sitä uutta tulee kyllä vielä vuosienkin jälkeen yllättäen eteen. Minun ainoa neuvoni niihin murheisiin ja stresseihin on: etukäteen voit tehdä kaikkesi, mutta et enempää (muistuta siitä itseäsi myös jälkeenpäin). Selvitä, varmista, varmistuksen varmista, ota käyttöön suunnitelma B ja sitten vaan toivo parasta. Jälkikäteen voit koittaa hoitaa tapahtumat mahdollisimman pienin vahingoin. Siinäpä ne. Kun murheita tulee, niin laita paperille heti kaikki mitä voit sillä hetkellä tehdä. Ja sitten tee ne sitä mukaa yliviivaten. Niin ei mielen päälle jää roikkumaan sitäjatätäjatota ja mutkun sitkuja. Ne vie yöunet ja tuo harmaat hiukset :D Tunteeton ei yrittäjänkään tarvitse olla, mutta ei yli-ihminenkään. Tee, kuten toivoisit itsellesi tehtävän.

    Noin muuten mitä elämässä jaksamiseen tulee: jaksan sen avulla että teen joka päivä jotain josta saan suurta mielihyvää. Tokihan lasten kanssa eläminen on parasta mitä tiedän!! ja maalla asuminen ja kaikki tämä. Silti, teen joka päivä jotain edes hetken, josta saan sen potkun: se voi olla hyvä kirja, parit hyvät musiikit lempilevyltä, joskus joku leipomuskin jos siltä tuntuu. Tai lenkki. Tai ystävän kanssa rupattelu puhelimessa. Tai joku yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto. Ruuhkapäivinä tuo asia on tietenkin hyvin pieni, viisi minuuttia runokirjaa ennen unen tuloa tms. Toisena päivänä se on jotakin suurempaa, koitan myös kokea kaikki nuo tunteet ihan täysillä, niin että se kantaa pitkään.

    Jos kovin tuntuu nuutuneelta niin kevennän ruokaani syömällä lähinnä tuoreita kasviksia ja juomalla todella paljon vettä (ainahan sitä pitäisi, mutta varsinkin silloin), lähden metsään tai muualle luontoon "taivastelemaan". Se tuo energiat kyllä parissa päivässä, kun sen tekee kunnolla. Syön paljon tuoretta pinaattia, tomaattia ja mustikoita. En käytä mitään muuta, joskus koitin syödä perus vitamiineja mutta kun minulla on imeytymisongelmaa, niin eipä niistä huomattavaa hyötyä ollut. Kalaöljyä en voi käyttää vuototaipumuksen vuoksi lainkaan.

    Tsemppiä! Tiedän sen sekavan olotilan kun tuntuu että on moniottelija mutta laji välineet lentelee pitkin poikin. Kyllä se siitä , pää kylmänä ja pienistä iloista nauttien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kupla. Juurikin näin. Tulin myöhässä luennolle vain huomatakseni että se on peruttu. Tekemistä olisi, mutta istun hetken tässä yliopiston käytävällä. Hengitän. Kukaan ei roiku housunpuntissa. Eikä tississä.

      Tuo juuri on iso juttu,, jaksaa kun saa tehdämasioita joista pitää. Mutta sairastelu kaataa koko pakan. Hommat kasaantuu, dl:t vetää päälle, lapset kiipeä pitkin seiniä kun ei pääse kaverille tai kaverit meille tai kerhoon.. ja siitä se alamäki lähtee kun kaikilla menee kaikki läskiks.

      Ja tämä koulu. Voi kun sitä tosiaan olisi opiskellut enne lapsia. Nyt yämä tuntuu mahdottomaöta. Ei vain kynene. Ei pysty. Huonosti nukkuneen aivot ei opi. Ei ennätä lukea ja tehdä.

      Mutta kun. En olisi voinut elämässäni tehdä toisin. En olisi ollut sen parempi. En olisi tennyt mitä tehdä, mitä opiskella. Lasten lykkääminen sen takia hamaan tulevaisuuteen on sekin omasta mielestäni pöljää jos kumminkin perhe on se suurin asia jota elämältä toivoo.

      Poista
    2. Minä olen huomannut sen, että itseasiassa opiskelu lasten kanssa ei ole mahdotonta, mutta että opiskelisin lasten kanssa samalla tavalla kuin ennen lapsia - se on mahdotonta. Kun tietää omat kykynsä eikä mielestään pysty niitä kaikkia käyttämään, sen myöntäminen on askel eteenpäin. Opiskelet, mutta kuten äiti-ihminen sen tekee. Vaatimalla vähemmän itseltäsi, hyväksymällä keskeneräisyyden (auttaa muuten yrittäjän olemisessakin). Teet parhaasi niissä olosuhteissa jotka kulloinkin vallitsee.

      Pystyt kyllä siihen! Tulosvaatimukset kunnon mukaan, kuten urheilija sanois :D

      Poista
    3. Mun tulosvaatimukset on rttä kurssista pääsee läpi :D eli ei ole liian korkeat. Tuota surkeammilla tuloksilla vaan joudun maksaa sitten opintotuet ja opintolainat takaisin.

      Ja kyllä sitä vaan huomaa ettei oma aivokapasiteetti riitä. Ilman lapsia olisi oikeasti aikaa istua luennoilla, tehdä ryhmätyöt, läksyt ja sisäistää asiat.. nyt menen eteenpäin ymmärtämättä eikä se lohduta kun kurssista saan hylsyn.. :/

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit