SPS: Mitä opetat lapsille sukupuolista?


Reetta Rädyn kolumni "Polttakaa kauppojen tyttö- ja poikakyltit" on nostanut melko hyvin keskusteluun taas sukupuoliroolit. Olen itsekin osallistunut useampaan keskusteltuun ja tullut samalla tahtomattani loukanneeksi toisia. Pahoittelen, etten osaa ilmaista asioita aina kaikkein parhaimmalla tavalla. Olen myös jumittunut käyttämään suomalaisen passiivimuodon sijaan "sinä teet"-muotoa englanninkielen tapaan, vaikken tarkoittaisi juuri keskustelussa mukana olleen tekevän asioita kirjoittamallani tavalla.

Kun puhun esimerkiksi kovapäisistä juntturoista, tarkoitan itseäni ja muita, jotka tekevät mitä tahtovat välittämättä muiden tarjoamista sukupuolirooleista. Ymmärrän sen, että stereotypioista ja sukupuolirooleista puhuminen voi monelle tuntua isolta ja turhalta, jos itse solahtaa odotettuihin rooleihin tai ei ole muiden odotuksista välittänyt.

Sukupuolitietoisuudesta eli sukupuolisensitiivisyydestä puhutaan kumminkin vielä aivan liian vähän.

On paljon lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka joutuvat päivittäin taistelemaan oman identiteettinsä kanssa. He joutuvat kuuntelemaan "vitsejä" ja kommentteja "vääristä" mielenkiinnon kohteista tai siitä että ovat muka itse vääränlaisia. Sellaisen seuraaminen myös vanhempana on äärettömän surullista ja raskasta.


Ymmärrän senkin, että jos on tottunut ostamaan lapsille (niin omille kuin muiden lapsille) vaatteita ja leluja stereotyyppisesti, voi totutusta poikkeaminen tuntua todella isolta jutulta. Siksikin olisi paljon helpompaa, niin lasten kuin aikuistenkin kannalta, että niitä kaikenlaisia vaatteita - ja leluja - olisi käytössä jo ihan vauvasta asti. Silloin se ei olisi niin isojuttu. Ei lapsille pyytää eikä aikuisille ostaa.

Ymmärrän myös halun suojella lasta kiusaamiselta. Se pitkälti onkin se syy, miksi itse niin paljon tästä aiheesta puhun. Maailma ei muutu, jos emme itse sitä muuta. Kiusaaminen ei lopu, jos emme ota asiaa esille ja puhu siitä aktiivisesti ja pyri muuttamaan rakenteita ja asenteita, jotka kiusaamiseen johtavat. Jos asioita piilotellaan, niistä tulee tabuja, erittäin herkkiä kiusaamiselle ja syrjinnälle.

Jos lapsella on likinäkö, jätätkö silmälasit ostamatta ettei hän tule kiusatuksi? Jos lapsella on hörökorvat tai pisamia, peitätkö ne ja pyydät lastakin pitämään ne piilossa? Vauvasta asti?

Ei lapsilta pitäisi kieltää jotain sen takia, että pelkää heidän tulevan kiusatuiksi. Eikä heiltä tule myöskään kieltää joitain sukupuolensa vuoksi. On meidän vanhempien, opettajien ja kaikkien aikuisten tehtävä tukea lasta ja hänen kasvuaan, auttaa löytämään oma identiteettinsä ja oman kiinnostuksen kohteet. On meidän vanhempien, opettajien ja kaikkien aikuisten tehtävä puuttua kiusaamiseen ja syrjintään ja opetella keskustelemaan lasten ja nuorten kanssa.

Poika frozen-vaatteissa on ok, jos se on sitä ennen kaikkea lapsen vanhemmille. Vanhempien tuki, turva ja hyväksyntä auttaa jo paljon. Samoin se, että asioista on puhuttu pienestä pitäen aina, kun joku asiaa komentoi.

Ja lapsethan kommentoivat - aivan kuten aikuisetkin. He kommentoivat pukeutumista, värejä, leikkejä ja tavaroita jo hyvinkin pienestä alkaen niin päiväkodissa, hiekkalaatikolla, bussissa, koulussa kuin kylässä. Parin vuoden ikäiset eivät vielä tee sitä ilkeyttään, vaan koska ovat enemmän itsekin hämillään ja kiinnostuneita. Joku tekeekin asiat eri tavalla kuin heille on opetettu. Siksi on tärkeää, että lähellä olisi aikuinen, joka osaisi lasten kanssa käydä läpi ja selittää ettei ole poikien ja tyttöjen tavaroita tai värejä. 

On valtavan tärkeää ihan pienestä asti kotona keskustella asiasta. Kertoa, että jotkut lapset saattavat sanoa ja luulla niin, vaikkei oikeasti ole mitään tyttöjen tai poikien värejä/vaatteita/ leikkejä. Vaikka lapsi olisi tottunut leikkimään ja pukeutumaan stereotyyppisesti, keskustelut avartavat ja useimmiten aukeaa ihan uusi mielenkiintoinen leikkimaailma, kun uskaltaa kokeilla. Lasten leikit muuttuvat monipuoliseksi leikiksi, jossa on kaikille on jotain ja jossa leikkejä vaihdellaan laidasta laitaan. Opitaan ja kehitytään.

Yhteentörmäys tulee, kun toiset vanhemmat ajattelevat poikaolettujen pukeutumisen frozen-vaatteisiin tai tyttöoletettujen pukeutumisen autopaitaan olevan äärimmäistä. Sitä kun se ei ole. Se on vain pukeutumista. Olisi ihanaa, jos myös aikuiset itse ajattelisivat ja pystyisivät omille lapsilleenkin opettamaan, että se on vain pukeutumista: Vaate kuin vaate, ei tyttöjen tai poikien vaate, vaan vaate. Lapset, jotka pitävät jotain tyttöjen tai poikien juttuna ja hassuna, oppivat sen kotoa, oppivat sen useimmiten vielä omilta vanhemmiltaan. 

Muutos jota toivoisin perheiltä, joissa ei (enää) uskalleta ostaa vaatteita "epästereotyyppisesti":
- Lopetetaan puhumasta omille lapsille jostain tyttöjen tai poikien vaatteina tai juttuina. 
- Opetellaan kiinnittämään omaan puheeseen ja esimerkkiin enemmän huomiota.
- Keskustellaan lasten kanssa siitä miten jotkut toiset lapset saattavat pukeutua ja kuinka he saattavat pitää esim. autoista ja autopaidoista, vaikka olisivat tyttöjä. Tai frozenista ja frozen-vaatteista, vaikka olisivat poikia.
- Selitetään lapsille, että vaikka perheessä on totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla, jossain toisessa perheessä ajatellaan ettei ole olemassa mitään tyttöjen tai poikien juttuja vaan lapset saavat pukeutua ja leikkiä sillä mikä heitä kiinnostaa. 
- Keskustellaan siitä, voisiko omassakin perheessä ja kodissa jatkossa olla käyttämättä vaatteista ja tavaroista tyttö- ja poikasanoja, sillä vaatteilla ja tavaroilla ei ole sukupuolta.
 - Kysytään lapsilta, mitä he ajattelevat sukupuolista ja sukupuolirooleista ja miten he suhtautuvat toisiin lapsiin, jotka pitävät erilaisista asioista ja saako siitä vitsailla tai kommentoida ikävästi? Saako sen vuoksi syrjiä tai kiusata? Ja miten toimia, jos näkee jota kuta kiusattavan.

Lapset oppivat kotoaan, nekin jotka kiusaavat.

Kommentit

  1. Vielä tuohon vaateasiaan palatakseni... Paljon olen tullut miettineeksi näiden sun postausten pohjalta, paljonko sitä itse oikeasti onkaan vaikuttanut lastensa pukeutumiseen. Ei meillä tyttöjä ole pakotettu pukeutumaan pinkkiin, mutta olisi varmasti väärin sanoa, etten heihin olisi vaikuttanut lainkaan, koska kyllähän minä heille vaatteet olen pitkälti valinnut ja vauva-aikana vaatteista löytyi paljon hempeitä sävyjä. Tosin ihan vaaleansinistäkin :) Nyttemmin isommat tosiaan osaavat kertoa oman mielipiteensä itsekin, ja totta kai pyrin sen huomioimaan. Tyttöjen osastolle me aina kyllä suunnataan, tosin nämä omat on sellaisia "perinteiseen tyttörooliin solahtavia" joille kukkaiskeijut, hepat, prinsessat, balettihameiset tytöt ym. tuntuu just nyt olevan "se juttu". Mutta varmasti asiaa joutuisi miettimään toiselta kantilta, jos asia olisikin toisin. Pienimmäiselle olen kyllä ostanut bodeja myös poikien osastolta. Ne on kaikki olleet sellaisia, jotka on mielestäni sopineet myös tytölle; turkoosi jätskibody, keltainen body mustilla koalan kuvilla, vaalea body mustavalkoisilla sienillä. Nuo on tosin vain hypähtäneet silmään sillain että aika kivoja, sopisi tytöllekin. Mitenkään etsimällä en ole poikien osastolta lähtenyt mitään etsimään.

    Meillä on aiemmin käyty keskustelua mm. väreistä juuri siltä pohjalta, ettei ole olemassa tyttöjen värejä tai poikien värejä. Se vaihe on kylläkin nyt takana päin isommilla, eikä pienimmäisellä näytä sellaista ainakaan toistaiseksi olevankaan.

    Joskus tytöt on mietiskelleet, voiko tytöt leikkiä jollakin tietyllä lelulla (paloasema ja palomiehet) ja olen sitten kertonut, että totta kai voi. On myös puhuttu siitä, että jokainen voi leikkiä niillä leluilla, mitkä kiinnostaa. Kiusaamisesta on kanssa juteltu, ja annettu ohjeet kuinka niissä tilanteissa voi toimia. Toisaalta on mietiskelty myös sitä, jos joku tulee arvostelemaan lasta (esim. vaatteista - tätähän on päiväkoti-ikäisillä vaikka olisivat perinteisiä tyttöjä tai poikia kaikki) - että miten silloin reagoidaan.

    Minusta tuntuu että kaupan kylttien avulla löydän helpommin hakemani jutut, mutta ehkä koska ne omat lapset ainakin toistaiseksi solahtaa niin hyvin sinne "perinteiseen" joukkoon, ei tätä asiaa sen kummemmin ole edes ollut pakko mietiskellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit