Virkavalta apuna vahingoniloon

Televisiosta, somesta ja mediasta tulee harva se päivä juttuja, jotka ovat suoraan vahingoniloteemalla tehtyjä. Tai vähintäänkin niiden seurauksena tunnetaan vahingoniloa. On myös perisuomalaista tuntea kyseistä tunnetta vähintäänkin jääkiekon mm-kisojen aikana. Toisinaan vahingonilo on kisojen kohokohta, jota odotetaan vesikielellä miltei enemmän kuin Suomen mestaruutta. Paras ilo on Ruotsin putoaminen kisoista mahdollisimman nopeasti. Mikäli tätä tunnetta ei joku suomalainen omaa, häntä on vähintäänkin katsottava kieroon ja vietävä katsomaan pikimmiten Talvisota-elokuvaa. Perkele. Ei sillä ettei ruotsalaisilla olisi vastaavia keinoja tällaiselle häpeälliselle kansalaiselle. Paitsi tarjoiluna ruotsalaiselle kansan ylpeyden häpeälle on surströmmingfest eli hapansilakkajuhlat ja matka kuunnellen abbaa.

Milloin mitäkin. Politiikassahan tämä on rutiininomaista työskentelyä. Meidän edustajathan sen parhaiten osaavatkin. Tulee puolueiden kannatuslukemien gallupit milloin tahansa, on päällimmäisinä edustajilla kliseiset tarinat oman puolueen linjan kirkastamisesta. Tämä tapahtunee parhaiten - tai pikemminkin ainoastaan - jossain baarissa kokoontuen kirkasta nauttimaan, minkä aikana tulee selvät visiot tulevaan. Ne tosin unohtuvat jo aamuun mennessä kuin vaalilupaukset hallituspaikan varmistuessa.

Perusiloa elämään tarjoaa hauskat kotivideot, joissa parhaissa paloissa tyyppi selviää tempustaan ihmeen kaupalla neliraajahalvauksesta. Tai kun pikkuinen taapero pääsee osalliseksi jokseenkin mielenvikaisesta huumorista kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi ruotsivihaajaksi. Ohjelmassa en ole vielä nähnyt yleisurheilukisoissa keihäästä saaneen pituushyppääjän osumaa, se olisi ollut varmasti hauskempi, jos hänellä olisi ollut ruotsi paita päällä.

En ole siis oikein itse päässyt jyvälle tästä vahingonilon nauttimisesta tai edes sen ymmärtämisestä. Olen ollutkin enemmän hämilläni ja pahoillani siitä, että naapurin priimasti hoidetulle nurmikolle rusakko on käynyt tarpeensa suorittamaan.

Mutta viimeinkin pääsin itsekin hommaan sisälle. Oma autoilu on monesti lievää ylinopeutta suorittavaa kuitenkaan ymmärtämättä ihmisten tarvetta ohitella toisiaan letkoissa vuoron perään, aiheuttaen vastaantuleville turhia sydämen tykytyksiä sekä jarrutuksia. Huoltamolle kaarretaan tankille joka tapauksessa samoihin aikoihin.

Niin miten pääsin itse tähän vahingonilon ytimeen? Tämä tapahtui hyvinkin tylsästi jonkun ohittaessa satasen alueella ihan “kivalla” vauhdilla meikäläisen ja pari muuta jatkaen samalla “kivalla” vauhdilla matkaansa etiäpäin. Sanottakoon, että keliolosuhteet ja näkyvyys oli kylläkin hyvät autoiluun ja liikenne vähäistä kyseisellä tieosuudella. Hetken päästä sain huomata virkavallan lähtevän p-paikalta sini valot vilkkuen. Kyllä, nauroin. Jävla skit.

// Markus