torstai 26. joulukuuta 2013

Perinteinen Joulu

Joulu on kyllä melkoinen eri kulttuurien, perinteiden ja uskontojen sekameteli soppa. Suomessa joulusta pääpirteissään puhutaan kristittyjen juhlana, Jeesuksen syntymän juhlana (silti vaikka Jeesuksen sanotaan syntyneen syksyllä). Sekaan mahtuu silti aimo-annos muutakin. Talvipäivänseisauksen aikaan on vietetty myös pakanallista keskitalven juhlaa sekä joissain päin Suomea sadonkorjuun juhlaa eli kekria.

Minusta joulu on myös siksi jännää aikaa, että silloin kirkkoon menevät sellaisetkin, jotka muina vuoden aikoina pilkkaavat uskonnollisia ihmisiä ja kiertävät kirkon kaukaa. Vaikka pidän uskoa jokaisen henkilökohtaisena asiana ja kunnioitan jokaisen omaa valintaa uskon ja uskonnon suhteen, on minun hankala ymmärtää sitä logiikkaa, joka esim. monilla joulunviettoon liittyy. Suomessa tapakristillisyys on yleistä. Kirkkoon kuulutaan, lapset kastetaan, käydään rippikoulu, mennään kirkossa naimisiin ja pidetään kirkolliset hautajaiset. Samaan aikaan samat ihmiset kumminkin haukkuvat uskossa eläviä ja nauravat heidän periaatteilleen. Jouluna silti halutaan katsoa joulukuvaelma ja laulaa Heinillä härkien, minkä jälkeen uskoon liittyvät asiat taas työnnetään taka-alalle.

Onko joulu meille suomalaisille tänäkin päivänä kristillinen juhla vai pikemminkin uskon varjolla toteutettu uskonnoton juhla talven synkimään aikaan? Millä tavoin teillä juhlitaan joulua? Kuuluuko esim. joulukirkko aaton tai joulupäivien perinteeseen? Käydäänkö kirkossa muulloin? Näkyykö uskonto tai usko teidän perheen arjessa? Ja millä tavoin?

Myönnän. Kuulun heihin, joilla ei ole tapana joulunakaan käydä kirkossa. Teini-iässä halusin aattoyön joulukirkkoon, kun en sellaisessa ollut koskaan ollut ja monet kaverini seurakuntanuorista olivat olleet lähes tulkoon joka vuosi. Kirkko oli aivan täynnä. Kaikki eivät mahtuneet istumaankaan. En koskaan ollut nähnyt kirkossa niin paljoa ihmisiä. Tunnelma oli lämminhenkinen, kirkko lämmin ja ulkona kova pakkanen ja lumituisku. Minulle jäi silti kovin yksinäinen olo kaikkien niiden ihmisten keskellä. Kaikki muut olivat tulleet kirkkoon perheen ja suvun kanssa. Menin kirkkoon vielä toisena vuonna, mutta siihen se jäi.

Perinteinen joulu on minulle tarkoittanut enemmänkin tunnelmavaloa, kuusen ja piparin tuoksua, hyvää ruokaa, suklaata ja lopulta sitä yhteistä aikaa perheen ja suvun kanssa. Muutoin arki oli aina kiireistä. Toki vanhemmat olivat aina joulunakin aamua iltaa töissä - kuten maatilalla ollaan. Töitä oli kumminkin paiskittu tavallista enemmän, jotta voisi edes hetkeksi keskittyä ruokaan ja yhdessä oloon.

Myös joulupukki on ollut tärkeä osa meidän joulua. Kun miehen kanssa pohdittiin lasten kasvatusta elämänkatsomuksen ja uskonnon pohjalta, mietettiin myös suhtautumistamme jouluun. Kuinka sitä vietetään ja mikä on sen tarkoitus? Kerrotaanko laspsille satuja vai pitääkö olla johdonmukainen ja rehellinen alusta saakka? Jättääkö sadut joulupukista lapsiin jäljen ja jos jätää onko se positiivnen vai negatiivinen?

Joulupukki kysymykseen emme vastausta keksineet. Puolisoni mielestä satuilu on ilkeää ja turhaa. Minusta siinä on saduntaikaa, jota elämässä pitäisi olla enemmän. Toisaalta ajattelen sen olevan myös turhaa. Miksei voisi kertoa vain, että lahjat ovat vanhemmilta, tuttavilta ja sukulaisilta saatuja ja juhlia joulua ilman pukkia ja höpöhöpö tarinoita korvatunturista ja tontuista?

Uskon osalta olemme päättäneet koittaa antaa lapsille tilaa kasvaa sille tielle, jonka he omakseen kokevat. Uskoa ei tuputeta, muttei kielletäkään. Lapset saavat osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja he kuuluvat kirkkoon. Ei meillä tähän asti oikeastaan kotona uskonasioista ole sen enempää puhuttu eikä lapset ole vielä kyselleet. Puhutaan sitä mukaa kuin lapsi haluaa tietää. Esikoinen on nyt jonkin verran kysellyt. Ja kirkossa ollaan käyty silloin tällöin - häissä ja hautajaisissa lähinnä. Esikoinen on jo jonkin aikaa toivonut pääsevänsä taas kirkkoon. Niinpä aattona menimme kaksin lapsiperheille suunnattuun joulukirkkoon. Koko aika meni oikeastaan vastaillessa kysymyksiin mitä tapahtuu, mikä tuo on tai voiko tuonne mennä. Toivottavasti lapsi sai kaipaamiaan vastauksia.

Toisaalta joulusta kysellessä, olemme kyllä kertoneet myös historiallista näkökulmaa sadonkorjuujuhlasta ja siihen liittyvistä perinteistä kuten jouluruoista lanttu- ja porkkanalaatikkoineen. Ja siitä, että esimerkiksi ortodoksit juhlivat Venäjällä joulua vasta tammikuussa. Ja että kristityille joulu on iso juhla, mutta ortodokseille pääsiäinen on vielä isompi.

Joka tapauksessa, juhli joulua syystä tai toisesta, on se minusta tarpeellinen juhla itse kullekin. Pimeys vaatii veronsa. Hyvä ruoka, ystävät, rauhoittuminen, erilaiset juhlaseremoniat, musiikki ja valo luovat tunnelman, joka tekee mielelle hyvää ja joka kokoaa hetkeksi perheet yhteen miettimään sitä mikä elämässä on tärkeää. Toivottavasti kaikilla on ollut rauhallinen, lämmin, tunnelmallinen joulu perheen ja/tai ystävien kanssa. Minulla ainakin. Tästä on hyvä jatkaa taas kohti ensi vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti