lauantai 25. tammikuuta 2014

Kotiäiti vai uraäiti?


Uran ja kotivanhemmuuden suhteen toki voi kysyä myös koti-isä vai uraisä, mutta nyt tässä lähinnä mietin asiaa omasta näkökulmastani. Asia pyörii mielen päällä paljon etenkin tämän viikkoisen Brysselin reissun jälkeen. Niin paljon olisi asioita, joihin haluaisin vaikuttaa, että käyn välillä ylikerroksilla. Ja kumminkin samaan aikaan ikävöin lapsia, jotka ovat isänsä kanssa kotona leikkimässä.

Minä siis olen niitä ihmisiä, jotka ahdistuvat ja menettävät yöuniaankin sen takia, että toisella puolen maapalloa joku näkee nälkää, toinen joutuu ihmiskaupan uhriksi ja kolmas tekee kurjissa oloissa olemattomalla palkalla pikkulapsesta saakka vaatteita meille länsimaalaisille. Itkenkin joskus sen vuoksi, että jotkut joutuvat elämään sodan keskellä. Mutta yhtälailla raivostun, kun joku täällä meillä jätetään vaille tukea ja turvaa. Tai kun me suomalaiset pidämme itseämme muita arvokkaampina.

Minä olen myös niitä ihmisitä, joille lapset ja perhe on elämäntarkoitus. Minulle lapset eivät ole vain jokin vaihe elämässä, sitten kun on matkusteltu, opiskeltu, saatu vakityö, tehty uraa, hommattu asunto, jne. Elämä on tässä ja nyt. Rakastan lapsiani aivan mielettömästi ja olen kiitollinen, että ollaan heidät saatu. Ei sekään itsestäänselvyys ollut.

Kuinka ihanaa olikaan kömpiä reissun jälkeen omaan sänkyyn, jossa puoliso nukkui molempien lasten kanssa. Lapset  heräsivät ja kömpivät kainaloon ja olivat sylissä pitkään. Päivä menikin sylissä  pitäen, leikkien ja laulaen. Illasta uskallettiin jo vähän kiukutellakin.

Mutta miten sovittaa yhteen se palava halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa toivomaansa suuntaan ja samalla olla läsnä lastensa arjessa? Lähdettyäni ja päästyäni ehdolle eurovaaleihin, törmäsin kotikuntani nettisivuilla kommenttiin, jossa arvosteltiin minua ihmisenä ja äitinä. "Kertoo paljon kyseisen henkilön arvoista, jos meinaa jättää lapset äidittä." Jokaisella on toki oikeus mielipiteisiinsä enkä ehdolle olisi lähtenytkään, jos en tässä vuosien varrella olisi kasvattanut paksua nahkaa kestämään muiden mielipiteitä ja haukkuja - henkilökohtaisiakin. 

En minä lapsiani äidittä halua jättää, muttei töiden tekeminen lapsista orpojakaan tee. Ei se ole lasten näkökulmasta sen kummempaa tekeekö isä pitkää päivää ja töitä viikonloppuisin, iltaisin ja öisin äidin ollessa kotona kuin se että äiti tekisi pitkää päivää arkena ja viikonloppuna isän ollessa kotona. Lapsille kotona olevasta vanhemmasta tulee hyvin nopeasti ykkösvanhempi riippumatta vanhemman sukupuolesta. Ja toisaalta, minä olen ollut jo useamman vuoden kotona miehen tehdessä pitkää päivää - ei vaihto olisi puolisonkaan näkökulmasta huono.

En myöskään näe uraa itsetarkoituksena vaan nimenomaan sen, mitä työtä saisin tehdä. Voi kuinka tunnen palavaa intoa saadessani pyöritellä talouslukuja, energiatutkimuksia, ihmisoikeuskysymyksiä, hioa neuvottelutaitoja, yrittäessä löytää ratkaisuja erinäisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin työttömyydestä, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, viennin takkuamisesta, turvallisuuskysymyksistä, sosiaali- ja terveyspuolen ongelmista, jne. 

Toisaalta, vaikka tunnen palavaa halua tehdä tuota työtä, voisin olla onnellinen vaikken koskaan tulisikaan valituksi mihinkään yllä olevia vastaavaan työtehtäviin. Kunhan vain oma, lasten ja puolison terveys on kunnossa, katto pään päällä ja ruokaa, niin elämä olisi onnellista. Silti. En vielä lakkaa haaveilemasta ja yrittämästä sellaisten työtehtävien pariin, joiden vuoksi voisin mahdollisen onnistuneen lopputuloksen vuoksi edes joskus itkeä ilosta.

Työpaikalla ajattelet kotiin jääneitä lapsiasi, kotona ajattelet keskeneräisiä töitäsi. Tämä kamppailu raivoaa jatkuvasti sisimmässäsi.— Golda Meir


Miten sinä ja puolisosi olette päätyneet omaan ratkaisuunne töiden, vanhemmuuden ja lasten hoidon kanssa?

4 kommenttia:

  1. On aina ihana lukea kuinka muillakin tuo muista murehtiminen ja halu vaikuttaa on noin suurta! Monia ärsyttää se että haluan niin hirveesti tehdä kaikkea vaikka mulla on pieni vauva. Yhtä hyvin mä voisin ärsyyntyä niistä jotka jää "vain" kotiin huolehtimaan omasta perheestä, omasta kodista, omasta hyvinvoinnistaan... Itsestään siis, eikä tee mitään muiden eteen. Niistä, jotka tarvitsisivat apua, ei välitetä, koska he eivät kuulu omaan lähipiiriin ja "muiden murheet on muitten murheita". Siispä mun mielestä saisi jokainen olla iloinen siitä, että löytyy myös niitä "maailmanparantajia". Kaiken lisäksi tuollaset halvat kommentit, kuten tuo äidittömäksi jääminen, on niin perinteistä suomalaista kommentointia. Tuomitaan muita ilman että oikeasti tunnettais tai otettais asiasta selvää... Oon nimittäin satavarma että teidän lapset tuntevat itsensä rakastetuiksi ja turvatuiksi, oli siellä kotona sitten isä tai äiti tai isoisä tai kummitäti jne.

    Itse mietin tätä "ura vs lapsi" -kysymystä päivittäin. Odotan kai että yhtenä kauniina päivänä keksin siihen hyvän ratkasun, mutta varmaan pitää mennä päivä kerralla ja sitä mukaa tehdä ratkasut mitkä itsestä tuntuvat hyviltä. :)

    VastaaPoista
  2. Niin.. ehkä sitä kaunista päivää ei tulkeaan jolloin vastaus on valmiina. Ehkä pitää vaan seikkailla näiden kahden välillä vuorotellen. :) Sen mukaan mikä milloinkin tuntuu sopivalta ja hyvältä. Tietysti silloin, kun perhettä kohtaa kriisi elämää eletään sen mukaan. Ja sitten taas toisaalta, kun elämä on tasaista ja voimia rittää, niin miksei tekisi vaikka jotain muidenkin eteen?

    Tuo mitä krijoitit toisten arvostelemisesta, on kyllä totta. Toki sitä itsekin saattaa sitten taas puolestaan ärsyyntyä siitä, että joku toinen ei välitä muista kuin niistä läheisistään. Mutta tosiaan.. onko sekään huono? Onhan sekin tavallaan ok, että antaa kaikkensa läheisilleen ja lapsilleen. Että minkä veran on oikeutta käyttää aikaa toisten hyväksi, jos on lapset ja esim. isovanhemmatkin huolehdittavina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset!�� Mitäpä tästä voimme siis päätellä? Jokainen tehköön niinkuin parhaakseen näkee ja tuntee, muita tuomitsematta!��

      Poista
    2. Nimenomaan! :)

      (Ja hui kauhia, kun oli kirjoitusvirheitä tuossa aiemmassa kommentissa.. sen siitä saa kun koittaa vastata ruoanlaiton ja lastenhoidon ohessa) :D

      Poista