Perheellinen vai varteenotettava?

Tältä  selaimeni näyttää - aina. 

EU-asioiden suhteen en vielä ole juurikaan tekstejä julkaissut. Tekstejä on kyllä työn alla kymmeniä, mutta kaikki pitää olla kohdallaan julkaisuajankohdasta, julkaisupaikasta ja kielellisestä sisällöstä aina faktoihin saakka. Pienellä budjetilla ja ei-niin-tutulla nimellä ja naamalla, saa kyllä miettiä tarkkaan miten saa parhaiten tuotua oman sanomansa esiin.

Jos jotain olen oppinut niin sen, että pelkästään perheellisyyden mainitseminen tuo uskottavuuspisteitä alas päin. Lisää uskottavuuspisteitä saa alas, kun ei ole sitä vankkaa vuosien työkokemusta ja vielä alaspäin vajoaa, kun kirjoittaa tekstejä vanhemmuudesta. Mutta kun olen tämmöinen hölösuu ja haluan kirjoittaa yhdestä jos toisesta mielessä pyörivästä asiasta, niin ehkä tämä oma blogi kevyemmille jutuille ja vanhemmuusaiheisille teksteille on ihan paikallaan. 

Tietyllä tavalla alan ymmärtää paria tuttua (nuorta), jotka ovat aktiivisesti mukana politiikassa eivätkä ole maininneet edes sitä, että heillä on lapsia. En nyt tarkoita että pitäisi kertoa lapsistaan kaikki tai hehkuttaa heitä, mutta se että ei missään kerro että on perhettä, niin on itselleni jotenkin kamalan vieras ja kaukainen ajatus. Sillä tällainen minä olen, äiti, puoliso, opiskelija, luottamushenkilö, vapaaehtoistyöntekijä, ihmisyyttä puolustava, eettisen ja kestävän kehityksen puolesta puhuja - analysointiin sortuva pohdiskelija.

Tänään lapsen neuvolassa piti varmuuden vuoksi tarkistuttaa oma hemoglobiinikin. Vaikka samanlainen vuorkausirytmi oli myös syksyllä, tuntuu nyt paljn väsyneemmältä. Lukemat kumminkin näyttivät 137 joka on minun arvoksi jopa korkea. Ehkä väsymyksen syy on siis ihan perustellusti katknaiset ja lyhyet yöunet? Ehkä pitäisi mennä lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan?

Vaan kun pidän tästä hetkestä iltaisin, kun lapset nukkuu ja saan rauhassa istua ja lukea. Saan lukea uutisia meiltä ja maailmalta ja kirjoittaa niistä heränneitä ajatuksia. Saan lukea rauhassa tunnettujen poliitikoiden tekstejä EU:sta ja politiikasta ja suhteuttaa niihin omia ajatuksiani. Samalla toki tulee mietittyä kiertuekalenteria, lastenhoitokuvioita ja miehen työkuvioita. Missä ja minkälaiseen tapahtumaan osallistun? Moniko koulu- ja oppilaitos ottaa vastaan? Kuinka innostaa myös nuoret äänestämään Eu-vaaleissa? Kuinka saada nuoret kiinnostumaan ylipäätään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta? Ja millä tavoin poliittisen ja järjestö toiminnan saisi tuotua takaisin kouluihin? Millä tavoin tuoda viestinsä porvoolaiselle mummolle?  Millä tavoin liperiläiselle pienyrittäjälle? Entä kokkolalaiselle juristille? Kuhmolaiselle töttömälle paperityöntekijälle?

Niin. Näitä muun muassa minä pohdin iltaisin, jos ei ole muuta menoa. Samalla miettien miten omat lapseni tulevaisuudessa maailmaa hahmottavat? Minkälaisessa maailmassa he elävät? Syyttävätkö maailman huonosta tilasta ja siitä, että istuttiin tumput suorina tekemäättä mitään? Vai haukkuvatko minut maanrakoon, koska en ollut 24/7 se pullantuoksuinen äiti? (Onneksi tänään sentään leivoin lasten kanssa illallisen jälkeen pannarit.)
"Kosminen maailmankaikkeus ympärillämme, me kaikki osanen sitä. Yksinään olemme vain hippuja meressä. Yhdessä luomme kokonaisuuden. Kauniin ja ainutlaatuisen. Me kaikki, jotka olemme ja elämme."

Kommentit

Suositut tekstit