keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mitä tänään syötäisiin (ainekirjoitushaaste)


Ruoasta puhuminen on aina mukavaa - syömisestä nyt puhumattakaan. Ruoka nostaa tunteet pintaan monestakin syystä. Se on asia jota ilman emme selviä - ja se on asia, joka yhdistää meitä ympäri maailman. Halusin osallistua ainekirjoitushaasteeseen ja kuron nyt muita kirjoittajia kiinni. Tämän kolmannen aiheen keksi ja koosti bloggari Tuuli.

Broileripataa toissapäivältä

Meidänkin perheessä on käytetty paljon lausetta: "Mitä tänään syötäisiin?" Useimmiten ajatus on pikemminkin ollut "mitä tänään syötäisiin, jotta olisi varaa syödä vielä huomennakin". Kaksin ollessa parhaimmillaan (tai "parhaimmillaan") elettiin pelkästään minun opintotuella ja molempien asumislisällä hetki, kun pudottiin sopivasti tuloloukkujen väliin ilman töitä. Siinä sai jo tosiaan miettiä mitä ostaa ja syö ja syökö vielä huomennakin.

Sittemmin on meidän perheen yhteiset tulot hiukan nousseet. Vaan onpa kumminkin mietitty ruokaostokset etukäteen. On myös hyvä suunnitella esimerkiksi koko viikon ruoat kerralla ja kiinnittää lista jääkaapin oveen. Näin ollen ei tarvitse joka päivä kysyä mitä tänään syötäisiin, vaan nappaa pakkasesta edellispäivänä sulamaan tarpeellisen ja valmistaa sen lounaaksi tai illalliseksi. Tulee syötyä viikon aikana samalla monipuolisesti, kun on ostanut sopivasti erilaisia ruokia eri päiville.

Usein kuulee monien harmittelevan ettei ole varaa kuin jauhelihaan. Toki jauhelihankin hinta on noussut viime vuosina, mutta silti tämä ihmetyttää minua suuresti. Jos halvin (kotimainen) jauheliha maksaa n. 2,79 €/ 400 g (6,98 €/kg), (erikoistarjouksessa jopa 4 €/kg,) niin samalla kilohinnalla saa (kotimaista) lihaakin. Ostamalla esim. 7 €/kg hinnaltaan olevan isomman lihamöhkäleen saa ihan varmasti yhtä monta annosta ruokaa kuin jauhelihallakin. Olen siis pienellä budjetillakin ostanut isoja lihan palasia ja kotona leikannut ne pihveiksi tai paloiksi ja pakannut sopivina annoskokoina pussiin ja pakastanut. Sieltä aina tarpeen tullen on ollut helppo sulattaa ja laittaa osa ruoaksi esim. perunan tai riisin kanssa.

Nykyäänkin suosin tätä samaa tapaa. Toinen rahaa säästävä ja arkea helpottava tapa on tehdä aina isompi annos esimerkiksi lasagnea tai makaronilaatikkoa, niin että siitä voi syödä useampana päivänä kotona tai ottaa evääksi töihin. Näin ollen riittää lasten kanssa kun laittaa aamuisin puuron, sitten lämmitetään laatikkoa (salaatin kera), välipala, lämmin iltaruoka ja iltapuuro. Jos illalliselta jää ruokaa, niin myös se pakataan jääkaappiin ja syödään parin seuraavan aamupäivän aikana.

Minä 6v
Ruokaa myös tulevaisuudessa?

"Mitä tänään syötäisiin, jotta olisi varaa syödä vielä huomennakin." Tämän lauseen voi kyllä ulottaa laajemmallekin. Miten ja millaisia ruokia meidän tällä pallolla tulisi syödä, jotta ruokaa riittäisi nyt ja tulevaisuudessa muillekin? Kaikille? Onko se edes realistinen toive?

Kun olin 15-vuotias, kirjoitin ja väittelin paljon erilaisilla netin keskustelupalstoilla - useimmiten juuri politiikasta. Maatalon lapsena puolustin erittäin kiivaasti mm. eläintiloja ja lihansyöntiä. Eläinperäisten tuotteiden pois jättäminen kokonaan vasta typerältä kuulostikin. Eläinten oikeudet! Hah!

Muutaman vegaanin kanssa jaksoin vääntää asiasta varmaan kuukausitolkulla. Jotain opein muiden maailmankatsomuksesta, mutta myös itsestäni. Ymmärrän toisin ajattelevia (esimerkiksi vegaaneiksi eettisyyden takia ryhtyneitä), mutta itse koen asiat toisin. Noista väittelijöistä Tuukka Simonen (nyk. vihreiden Turun kaupunginvaltuutettu) ja eräs kuopiolainen vegaani kuuluvat edelleen yli 10 vuoden jälkeenkin fb-ystäviini. (Niiltä ajoilta ja niistä monista poliittisista väittelyistä on toki jäänyt nettitutuiksi monia muitakin nykypäivän vaikuttajia yli puoluerajojen.)

Minäkin haluaisin vähentää lihansyöntiä. Syyt tosin ovat enemmänkin ekologiset kuin eettiset. Ei minustakaan eläinten tarvitse kitua, mutta en koe vääränä sitäkään, että eläin teurastaan ja syödään. Olen tottunut siihen pikkulapsesta saakka. Lehmiä on jouduttu välillä teurastaa kotonakin. Ruokapöytään päätyi myös meidän kolme lemmikkipossua, jotka oli nimetty pelihahmo Hugon lasten mukaan. (Jos joku muuten muistaa nuo nimet, niin kertokaa! Olen unohtanut kokonaa

Minulle ruoan alkuperä ei ole ollut koskaan epäselvä. Ei varsinkaan se, että lautasella ollut lihanpala on joskus ollut elävä eläin. Saatoin tosin kylläkin itkeä viikkotolkulla, jos lempilehmäni (se jota minä hoidin) loukkaantui tai vaikkapa halvaantui. Ei ollut mukava katsoa ja huomata kuinka eläin kärsi eikä esim. kuntoutunut enää, vaikka kuinka jumppapallon kanssa treenattiin lihaksia, jotta kävely onnistuisi vielä halvauksen jälkeen.

Vähemmän lihaa, kiitos!

Ajattelen, että ruoan ja energiantuotannossa tulee kumminkin pyrkiä korkeaan omavaraisuuteen. Ruoasta on maailmalla nytkin pulaa, joten kaikki viljelyskelpoinen maa tulee käyttää ruoantuotantoon - sitä ei saa pilata kannattamattomuudella. Eikä ole myöskään oikein, että muualla tuotetaan meidän ruokamme, kun meillä olisi siihen mahdollisuus täälläkin.

Kun puhutaan kotimaisesta ruoasta - sen tulisi tarkoittaa silloin koko tuotantoketjua. Ei suomessa kasvatetusta siasta voi puhua kotimaisena ruokana, jos se on kasvatettu brasiliaisella soijalla ja jenkkien maissilla. Ja kyllä: meille tuodaan Suomeen vuodessa valtavat määrät soijaa eläinten rehuksi. Tässä on siis vielä parantamisen varaa: Kuinka pitää tuotanto kestävällä pohjalla, mutta kumminkin kokonaan kotimaisena?

Myönnän kyllä, että ruokaa jäisi yhä useammalle ihmislle, jos esim. viljat, soijat ja maissit syötettäisiin suoraan ihmisille. Asia ei kumminkaan ole ihan noin yksioikoinen. Tässä muutama päivä sitten tuli yleltä hyvä ohjelma, jossa käytiin läpi maailman ruokatilannetta. Että mihin kaikkeen se ruoka lopulta katoaa, kun vain murto-osa pätyy lautaselle ihmisten ruoaksi.

Suoraan ihmisille ruoaksi menevät kasvit ja viljat tarkistetaan. Ruoaksi kelpaamaton myydään edelleen (edullisempaan hintaan) rehutehtaille eläinten ruoka-aineeksi ja vielä huonompi laatuinen vilja (esim. hometta) päätyy energiaksi. Sen lisäksi on esim. viljelysmaata, jossa varsinainen viljely ei kannata, mutta eläinten rehuksi kyseisellä paikalla viihtyvät kasvit kyllä kelpaavat. Näin ollen saadaan maasta parempi hyöty ja ihmisille monipuolista ruokaa.

Myönnän kyllä, että moni meistä sekasyöjistä syö varsin yksipuolisesti. Lautasella on iso pihvi ja läjä pottumuussia, ei kasviksia, ei pähkinöitä. Sen sijaan moni vegaaniksi ryhtynyt saattaa käyttää todella paljon aikaa ruuan laittamiseen ja valmistaa erittäin monipuolisen ja terveellisen aterian. Monipuolisuudessa meillä monilla on vielä opeteltavaa - minullakin.

Olen yrittänyt vähentää lihan määrää lautasella ja korvata sitä nimenomaan (kotimaisilla) kasviksilla ja salaateilla. Kokonaan lihattomat ruoat sen sijaan eivät ole maistuneet. Muutama viikko sitten ostin pakkaseen hätävaraksi valmisruokapussin, joka oli kokonaan vegaaninen: Vegetarian couscous. Ruoka oli kaikkien perheen jäsenten mielestä hyvää. Kotimaista se ei tosin ole, mutta toiveita on jo siitä, että makuaisti mukautuu ja ruoka monipuolistuu myös jatkossa.

Maailmalla toki ruoka riittäisi jo nyt, jos se vain jakautuisi tasaisemmin. Mutta jos vielä voitaisiin pitää ruoantuotanto kestävän kehityksen periaatteiden mukaisena ja lihan osuus lautasella vähenisi, riittäisi yhä useammalle ruokaa jatkossakin.

Miten sinä valitset ruokaa lautasellesi? Hinnan perusteella? Alkuperän? Eettisyyden? Ekologisuuden? Kotimaisuuden? Vai onko sillä mitään väliä missä ja miten ruoka tuotetaan? Tarvitseeko  ruoan edes riittää kaikille?


1 kommentti:

  1. Hei kiitos vielä osallistumisesta ruoka-aiheeseen ainekirjoitushaasteeseeni! Nää on niin vaikeita kysymyksiä, kun yrittää olla tiedostava ja tehdä osansa oikeudenmukaisuuden ja kestavän kehityksen eteen.

    Nuo kaikki mainitsemasi seikat vaikuttavat valintaan. En etsi halvinta ruokaa, ja ulkolainenkin kelpaa - ehkä etsin maukkaimpia raaka-aineita, joskus se on kotimainen, joskus muualta maailmasta. Eettisyys on tärkeä valintaperuste, mutta 100%:sesti ei siihenkään aina jaksa yltää. Varsinkin kun pitäisi nyt vain saada nämä mukulat ruokittua kohtuullisella vaivalla.

    VastaaPoista