tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kansallispuku on uusi musta - vai jäänne?

Turun puoluekokous ja lippumarssi. Olen tuo nauha-päinen keskellä.
Perjantaina sain kantaa nuorten piirin pj:nä nuorten lippua, sunnuntaina kannoin ukkopiirin vpj:nä piirin lippua.

Voisi ajatella, että jo pitkään puolueen toiminnassa mukana olleena olisin pitänyt kansallispukua useita kertoja. Silti, tämä oli elämäni ensimmäinen kerta. En ole varma, mutta muistelisin vielä joskus alle (ja ehkä päällekin) kaksikymppisenä ajatelleeni etten halua pukeutua itse kansallispukuun. Että se olisi jotenkin alentava kaikkine röyheilöineen, mekkoineen hattuineen. Nistä mummokengistä nyt puhumattakaan.

Viime vuosina olen kumminkin kateellisena katsonut puoluekokouksen lippumarssia ja ylpeänä kansallispukuaan kantavia ihmisiä. Itse asiassa, mielestäni moni näyttää kansallispuvussa jopa todella kauniilta. Mummotkin. Ja ne nuoret poijjaat varsinkin. Ei ole häpeä pukeutua kansallispukuun. Päin vastoin. Se tuntui hyvältä. Ja tuntui, että näytti hyvältä. Ja samaa sanoivat muutkin. (Siitäkin huolimatta että puku ei vatsan seudulta oikein istunut, mutta ei ne onnittelut näkyvästä vatsastakaan pahalta tuntuneet.)

Puolueen fb-sivulla on albumissa valtavasti kuvia kansallispukuisista naisista, kaiken ikäisistä. Jopa Yle uutisoi ison kuvaläjän kera että "Kansallispuku on uusi musta". Myös toimittaja oli huomannut, että todella monet nuoretkin olivat pukeutuneet kansallispukuun ja se tuntui ja näytti monen mielestä hyvältä. Minusta on kumminkin harmi, että niin paikanpäällä kuin kuvissa kansallispukuisten naisten välissä pilkestelee mustiin pukuhin piiloutuneita miehiä. Ja kun miehiltä kysyy, miksei ole kansallispuku päällä, on vastaus: "ei sitä nyt pelleileen aleta". Asenteissa on siis kyllä vielä parantamisen varaa. Kansallispukuinen mieskin on tyylikäs ja näyttävä.

Kuva täältä.
Kuva täältä. Lippua kantaa Yle Puheen Husu, joka kirjoitti Sipilästä maalaisjunttina US:n blogissa.
Minkälaisia perinteitä voi viedä eteen päin ja mitä ne kertovat seuraaville sukupolville? Voiko olla yhtä aikaa moderni, mutta perinteitä kunnioittava? Voiko nykyaikainen tasa-arvoa ja sukupuolisensitiivisyyttä kannattava ihminen pukeutua vuosikymmeniä vanhaan pukuun, jossa pää kuuluu peittää ja jonka pitämiseen kuuluu paljon sääntöjä ja etikettejä, joita tulisi noudattaa? Ja erääseen minulle suunnattuun twitter-kommenttiin littyen: Voiko Euroopan Unionia myös tarpeelisena pitävä henkilö pukeutua Suomen kansallispukuun?

Minulle kansallispuku on ennen kaikkea vaate. Se on vaate, joka kertoo historiasta, ei niinkään kantajastaan. Se kertoo siitä, mitä on joskus ollut ja miten tähän päivään on tultu. Aika on ollut erilaista, niin yhteiskuntaluokkien kuin sukupuolten välillä. Se kertoo myös ajasta johon kansalliset puolueemme ovat syntyneet, kukin omalle paikalleen vastaamaan ihmisten tarpeita

Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä kansallispuvun pitämiseen liittyy aivan liikaa etikettejä ja sääntöjä. Puvun pitäminen pitäisi olla jokaiselle mukava asia, mikä tarkoittaa sitä, että kukin saisi muokata puvun itsensä näköiseksi. Jos ei halua laittaa niitä virallisia tanhukenkiä, niin sitten laittaa jotain joka itsestä sointuu asuun paremmin. Jos ei halua pitää päässään aikuisille tarkoitettua päähinettä vaan nauhaa, niin sitten pitää nauhaa. Jos ei halua hartiahuivia, mutta pitää jonkun maakunnan tai pitäjän asusta ilman sitä, niin sitten ptää siitä sellaisenaan. Tai jos ei pidä miesten kansallispuvun sukkahousuosioista, niin pitää sitten suoria housuja. Meillä on vapaus valita ja niin sen tulisi ollakin. Monissa muissa maissa kansallispukua pidetään paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Ja niissä maissa, ihmiset myös muokkaavat asuaan itsensä näköiseksi. Miksemme voisi tehdä samoin? 

Ja miksi kansallispuvun pitäminen olisi ristiriidassa nykyaikaisen tasa-arvon kanssa? Tai sukupuolisensitiivisyyden? Sukkahousuja miehillä, rohkeutta pukeutua johonkin muuhun kuin muotivaatteisiin. Miksi EU:n rauhanprojektin kanssa? Kunnioittaa muita, historiaa ja heidän erilaisia tapojaan? Mitä opetan lapsille? Sen, että kansallispuvussa ei ole mitään hävettävää, senkin pitämistä voi kokeilla ja päättää itse. Ja sen, ettei sen pitäminen poissulje millään tavalla tässä ajassa elämistä ja eteen päin pyrkimistä.

Esittelin monituhatpäiselle puoluekokoukselle aloitevaliokunnan päätösesitykset valiokunnan vpj:nä.


1 kommentti:

  1. Jotenkin tuo miesten pukeutuminen on kaiken kaikkiaan hyvin kaavoihin kangistunutta. Se tumma puku on ainut, mikä sopii mihin vaan tilaisuuteen. Naiseksi pukeutuneet miehet on kautta aikojen ollut vitsi ainakin televisiossa. Siksi useimmat miehet ei voi eikä halua pukeutua mihinkään, mikä voitaisiin tulkita naiselliseksi. Miesten kansallispukujen sukat lienee kuitenkin sukat mutta hieman sukkahousutyyliset. Ei kai ne oikeasti sukkahousut ole vai kuinka?

    Naisten pukeutuminen on paljon vapaampaa kaikin puolin. Ei kukaan todennäköisesti pilkkaa kansallispuvusta, eikä sen enempää solmionkaan käyttämisestä.

    VastaaPoista