Olet feministi

Meidän nuoret eurovaaliehdokkaat puoluekokouksen iltatilaisuudessa. Meitä muistettiin mm. hienoilla meistä tehdyillä karikatyyritauluilla. Sain pitää nuorten äänikuninkaana (vai kuningattarena?) kiitospuheen meidän kaikkien viiden puolesta.

Feminismi nousee aina aika ajoin keskusteluun. Syksyllä keskustelin (väittelin) aiheesta eräällä palstalla pitkästikin, kun aihe nousi pinnalle. Samoin se puhututti eurovaalien ehdokasasettelussa, naisjärjestön olemassa olon tarpeellisuudessa ja erään meidänkin ehdokkaan eurovaalien pääteemana. Ja nyt tuntuu, että viimeiset kolme viikkoa on taas pulpahdellut feministitekstejä sieltä sun täältä. On miesten "viikko feministinä" -kirjoituksia, Satun kolumnia Ilkka-lehdessä (totta kai sukupuolella on merkitystä), Jutta Urpilaisen avautumista Hienohelma-kommenteista hesarissa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Onhan näitä. Myös pari kanssabloggaajaa kirjoittivat omassa blogissaan aiheesta (Kukkavarvas: Neiti Edustaja, sekä Sofia ja #YesallWomen).

Aina välillä joku tokaisee minullekin: "olet feministi" "olen pitänyt sinua feministinä". Myönnän. Ärsyynnyn. Kun en ole. 

Jos kyseessä on itseään feministiksi kutsuva, alkaa inttäminen tasa-arvosta ja feminismistä. Sanotaan, että jos kannattaa tasa-arvoa, on feministi. Piste. Ja jokaisen pitäisi olla siitä ylpeä ja kantaa sitä nimikettä ylpeydellä ja pitää tasa-arvoasioita esillä. Ja naisasiaa. Että se nyt vain on jokaisen naisen tehtävä. Että naisten on keskenään verkostoiduttava.

Tästä päästäänkin mielestäni oleelliseen: Mitä on feminismi? Mitä se on ollut? Kuka sen määrittelee? Onko olemassa jokin feministien linja kuten esimerkiksi puolueissa, jossa enemmistö päättää puolueen linjan, toimintatavat jne.

Sukupuolikiintiöt, intti, naisasia, miesasia, lasikatto? Mitä on sukupuoli? Miksi tasa-arvoa ajavan pitäisi käyttää itsestään sukupuolimäärittynyttä feministi-sanaa? Pitääkö sukupuolella olla merkitystä? Saako tai täytyykö sitä korostaa? Pitäisikö naisjärjestöjen tavoitteena olla tehdä itsestään tarpeettomia? Olemmeko jo tässä pisteessä? Jos emme, milloin olemme?

Tai miikä on esim. poliittisen naisjärjestön tehtävä? Ajaa tasa-arvoa? Perhepolitiikkaa? Tekeekö naiset itselleen hallaa tällä? Miksi jakaa sukupuolet eri järjestöihin? Miksei voida toimia samassa järjestössä?

Sain varmaan vihat niskaani, kun en lähtenyt tähän  meidän puolueen naisehdokkaiden yhteiskannariin. Mutta mitä varten olen mukana politiikassa? Miksi luopua jo tässä vaiheessa periaatteistaan ja päämääristään? Mitä kannarilla saavutettin ja miksi ei otettu kantaa esim. miehiin ja lapsiin kohdstuvaan väkivaltaan? Eivätkö nämä ole yksilötasolla ihan yhtä ikäviä (ellei miehiin kohdistuva väkivalta jopa ikävämpää, kun miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei vielä suuret massat ota huomiooon ja se on enemmän pilkan kohde)?

Miksi vain toinen sukupuoli (naiset) ajaisivat tasa-arvoa? Yksilö? Mitä oikeastaan muutetaan jos johtoon valitaan naisia? Eikö merkittävämpi muutos saataisi aikaan, kun annettaisiin erilaisille yksilöille tilaa? Tällä hetkellä kun johtopaikoille hakeutuu pitkälti ne kovat miehet ja naiset, "pehmeämmille" - niin miehille kuin naisille - ei jää tilaa. Miten siis sukupuolikiintiöt muuttaa tilanteen? Pitäisikö olla enemmin eri persoonatyypeille kiintiöit?

Niin. Ja inhosin niitä kommentteja, jossa eurovaaliehdokkuuttani kiiteltiin sukupuolen takia. (Kiitos niistä muista kommenteista, joissa kiiteltiin asiaa ja persoonaa.)

Tähän blogitekstiin tuli paljon kysymyksiä. Ehkä seuraavaan tulee jo vastauksiakin. Ja niin. Minä en ole feministi, vaikka kannatan tasa-arvoa ja sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Sanoisin pikemminkin, että juuri siksi en halua leimata itseäni sukupuolimäärittyneellä nimellä. Niin feminismi kuin kepulaisuuskin ovat jokaisen itse määriteltävissä. Ei kukaan voi toisen identiteettiä määrittää. Vai kuinka? Auttaako, jos sanon, että sinä olet kepulainen, jos kannatat sivistystä, ihmisyyttä, kestävää luontosuhdetta ja yhdenvertaisuutta?

Kommentit

  1. Äh, mun kommentti taisi hävitä johonkin? Palannen myöhemmin tarkistamaan onko se ilmestynyt ja jos ei niiin naputan uudestaan :) Muuten toi mun Ostetaan omatunto-postaus oli enempi siitä väestönkasvusta ;) Neiti Edustaja sitten taas sitä naisasiaa mutta nivoutuuhan nuokin tavallaan keskenään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, nyt on korjattu. Linkkasin vain pikaisesti s-postista, sen otsikon jossa oli kommenttini "merkkaan" :)

      ...ja harmi, että tekstisi katosi bittiavaruuteen, toivottavasti jaksat kirjoittaa vielä uudelleen.

      Poista
  2. MInusta on jännää sinänsä, että esimerkiksi moni kirjoittaa paljon feminismistä ja pitää itseään jopa ylpeänä feministinä, mutta kun linkkaan tämän kirjoituksen, tulee kommenttia: "Selvä et ole feministi. MItä järkeä on pohtia feminismiä". Tai "kepuvertaus ontuu, koska sanakirjan mukaan määritelmä ei ole tuo." Argh. :)

    Juuri tässä minusta meillä yhteiskunnassa mennään metsään. Arvostellaan esim. erilaisia aatteita tietämättä niiden historia tai pohtimatta niiden arvoja ja tavoitteita tai keinoja joilla tavotteihiin päästään. On vain niin hienoa olla jotakin joka on omasta mielestä cool, että se otetaan valmiina. Oli nyt sitten kyse vaikka feminismistä tai duunarin liittymisestä kokoomukseen. (Toki duunarikin voi jakaa kokoomuksen maailmankatsomuksen, mutta..)

    VastaaPoista
  3. Noniin! Nyt koitan uudestaan :)
    Elikkäs en mäkään koe olevani feministi. Eikä mun mielestä tarvitsekaan itseään lokeroida minkään nimikkeen alle. Jos on pakko niin joo sitten ehkä joo mutta en koe välttämättömäksi että tarvisi nyt joku titteli tähän heittää.

    Mä kirjoitin oman kirjoitukseni pitkälti tuon Miss Representation-dokkarin ja Sofian tekstin herättämänä. Käsittelin ihan tarkoituksella vain naisnäkökulmaa koska aihe on niin laaja jo siitäkin vinkkelistä ja teksti olisi paisunut ihan järjettömiin mittasuhteisiin pituuden osalta. Lisäksi inhoan pakollisia disclaimereita. Että aina pitäisi muka muistaa myös mainita joku toinenkin osatekijä. Vaikka niistä ei mainitsisi niin ei se tarkoita ettäkö niiden olemassaoloa ei olisi huomioinut. Mä kirjoitan muutenkin hyvin laveasti ja pakolliset disclaimerit monesti vaan tekee entistä sekavamman lopputuloksen :) Miesnäkökulma olisi vaatinut kokonaan oman postauksensa mitä en halunnut nyt tällä kertaa tehdä.
    Ja en senkään takia halunnut kirjoittaa itse miesnäkökulmasta sen isommin koska meidän perhe kuitenkin on aikamoinen tilastoihme jo sen osalta että isä on pitkällä hoitovapaalla. Tuon sitä paljon enemmän ja useammin esille kuin naisten poljettuja oikeuksia :)

    Sinänsä en koe että mulla olisi kamalasti vastaan väitettävää. Koen kyllä että mieskin voi olla feministi. Ei se ole vain naisten titteli. Ehkä sillä on vielä vähän sukupuoleen sidonnainen maine mutta onneksi pikkuhiljaa suunta on kääntymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ajatellaan monista asioista samalla tavalla. Ja niin varmasti ajattelen monista asioista monien itseään feministiksi kutsuvienkin kanssa. :) Mutta silti, kun olen tässä nyt vuosien varrella pohtinut omia ajatuksia ja tavotteita ja tutustunut mm. puolueiden historiaan ja nyt myös feminismin historiaan, olen vakuuttunut siitä feminismi-nimitys ei ole minua varten. Itse asiassa aika harva tuntuu teitävän loppujen lopuksi mistä feminismi kumpuaa. Joo, kyllä, naisten huonosta asemasta yhteiskunnassa, mutta tarkemmin. Ei feminismin ja tasa-arvon välillä ole eikä ole koskaan ollutkaan yhtäsuuruusmerkkiä, vaikka moni siihen yhtäläisyysmerkin vetääkin. :)

      Mistä tuon Miss Representation-dokkarin löytää? Youtube? Areena? Jokin muu? :)

      Tietenkään disclaimereita ei tarvitse aina, mutta itse taas kaipaan niitä, jotta teksti pysyisi johdonmukaisena. Mutta minulla onkin ollut aina romaanin kirjoittajan vikaa. On hirveän hankala kirjoittaa esim. mielipidetekstejä, kun ne eivät koskaan mahdu lehteen. Minusta kaikki teksissä oleva on oleellista, joten en pidä siitä että toimitus itse valkkaa pois tekstistä jotain. Ei se silloin ole enää minun tekstini. Ja sitten koen hirveän turhaksi mielipidetekstit, joissa lukee käytännössä vain mustavalkoisesti "kannatan sitä" tai "vastustan tätä". Kun en koskaan osaa nähdä asioita mustavalkoisesti, vaan olen enemmän sekä-että-ihmisiä. Ja mitä enemmän ottaa asioista selvää, sitä vaikeampi niihin on ottaa kantaa. Oli kyse sitten energiasta, sosiaalipolitiikasta, sukupuolikysymyksistä tai mistä tahansa.

      Ok, näen toki esim. nyt vireillä olevan sukupuolineutraalin avioliittolain aika mustavalkoisesti. Yhtään pätevää kommenttia sitä vastaan en ole kuullut. Kun ei niitä minusta ole, mutta sen allekirjoitan että jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Sen sijaan lain edessä, pitäisi olla yhdenvertainen ja ne äänestykset pitäisi tehdä faktapohjalla. Etenkinkään, kun muutos ei ota keltään mitään pois eikä vaadi tässä taloustilanteessa edes rahaa.

      Poista


    2. Niin. Mutta siis minä kaipaan disclaimereita. :) Mutta aivan totta, että jos taas lukee sinun blogiasi muutenkin kuin vain yhden tekstin osalta, saa aivan toisen näköisen kuvan. Siksi toivoisin, että tännekin blogiin eksyisi lukijoita, vaikka haluankin pitää tämän taas erillään ns. päivän politiikasta. Se kevyempi puoli - ja sitten sitä asiaa. Asiaa joka pitää osata tiivistää. Ja tiivistää niin, että saisi juttuja läpi lehtiinkin.

      Eikä minulla ole mitään varsinaisesti feminismiä vastaan. Tämä on sitten taas se asian kääntöpuoli. Jos on koe enkä halua nimittää itseäni feministiksi, sitten alkaa urputus siitä kuinka yhteiskunnassamme feminismi on kirosana ja kuinka juuri siksi sitä tarvitaan.

      Ja äsh. Tässä minusta taas mennään metsään. Jos feminismiä kerran tarvitaan ja se kuulostaa kirosanalata, pitäisikö asialle tehdä jotain? Pitäiskö suhtautua feminismistä toisella tavalla ajatteleviin eritavalla, jotta yhteiskunnassa päästään eteenpäin?

      Ja tiedän.. samaa voidaan sitten kysyä kaikesta muustakin. Feministi-sana, avioliitto-sana, jos kaikki muu on samaa, mutta vain sillä sanalla on merkitystä, miksi siitä tehdään niin iso juttu? MIksi yhtälaila sitten avioliittosanaa ei saisi vieroksua?

      Itse asiassa ymmärrän tuon mitä avioliittosanaankin liitetään, mutta sekin että aletaan ihmisiä erotella ja leimata, on ikävää. MInusta valinnanvapautta on jo riittävästi siinä, kun ihminen voi valta esim. avoliiton ja avioliiton välillä. (Paitsi ettei kaikilla pareilla ole mahdollisuutta valita avioliittoa tällä hetkellä vaan heidät kategorioidaan rekisteröityyn parisuhteeseen.)

      Mutta, jos en halua käyttää itsestäni nais-sanaa (en kyllä mieskään), niin minusta on ihan loogista yhtälailla vältellä jotain muuta sukupuolittunatta ilmaisua. Ei se toki ainut syy ole, mutta yksi. Ja minusta on tosi hienoa, että miehetkin uskaltavat kutsua itseään feministiksi (huoh, vaikka sitten äijäfeministiksi, mitä se ikinä onkaan).

      Jospa tästä nyt saisin jotain järkevää tekstiä siihen toiseen postaukseen. Voisin harkita jakavani sen vaikka US:n blogisa. Sinne ainakin tuppaa syntymään keskustelua. Ja pidän keskustelusta. :) (Eli kiitos kukkavarvas.)

      Poista
    3. Netflixistä löytyy! Katso jos ehdit, kestää n. 1,5h.

      Mä taas koen että pakolliset disclaimerit on turhauttavia jos ne on seassa vain lauseen, parin verran. Että on vain nyt muistettu mainita sen pakollisen disclaimerin takia. Mielummin sitten oma postaus jos ihan oikeasti haluaa asiaan paneutua. Ei vain pakollisena disclaimerina. Mutta tämä on mun kanta, toteutan sitä omalla puolellani eikä se muilla haittaa.

      Ja ole hyvä :)

      Poista
  4. Niin ja tähän feministi-tekstiin törmäsin jokunen päivä sitten:
    http://www.verkkouutiset.fi/blogit/talvitie_blogi-22165

    "Jos Hooksin mukaan feminismi kuuluu kaikille, Ilkan päätoimittaja Satu Takalan mukaan se on joillekin jopa velvollisuus. Takala kirjoitti muutaman viikko sitten pääkirjoituksessaan, että ainakin jokaisen päättävässä asemassa olevan naisen pitäisi olla feministi. Hän määritteli sukupuolen olevan yksi vahvimmista yhteiskunnallista elämää järjestävistä suhteista.

    Suomalaisen politiikan huipulla olevat naiset ovat viime aikoina lähinnä keskittyneet vakuuttelemaan, että sukupuolella ei ole merkitystä. Tässäkin kohtaa voi vertauspintaa hakea naapurimaastamme Ruotsista, jossa Feministipuolue sai edustajan Euroopan parlamenttiin."

    Ja nyt täytyy myöntää, että minä en ymmärrä mitä tässä haetaan. O.o Miksi on hyvä, että feministipuolue sai oman edustajan? Mitä se tekee? Miksei se olisi onnistunut muissa puolueissa? Onko edustaja mies vai nainen? Jos mies, mitä ajatusia siihen liittyy? Jos nainen, mitä ajatuksia siihen?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit