Duudsonien tapaan - lapset on lapsia!
Lasit hajoaa, uunivuoat särkyy, kiljutaan, huudetaan, juostaan, pätkitään, pompitaan.. Kuulostaako jotenkin tutulta? Itsellä ainakin alkaa olla sama fiilis kuin Duudsonit tuli taloon -ohjelmassa (jota muuten olen ensimmäistä kertaa katsonut tänä kesänä muutaman jakson ja yllättynyt positiivisesti).
Kun on vilkkaita ja sosiaalisia lapsia, päivässä pitäisi olla hirveästi aktiviteettia, muutoin jossain välissä kohtaa katastrofi. Ainakin jonkin moinen. Tänä kesänä "katastrooffittomia päiviä" on ollut varmaan kaksi. Toinen niistä maksoi pari sataa, kun teimme perheen kanssa reissun Ähtärin eläinpuistoon ja siitä ostosreissun Tuuriin (vain pakollisia tavaroita). Toinen näistä päivistä oli viime lauantai ja se maksoi 7 euroa - rahat meni ylihintaisiin jäätelöihin.
Olimme siis toissapäivänä perheen kanssa Nallikarissa. Ja uskokaa tai älkää, vaikka muutin Ouluun 2006 ensimmäisen kerran (ja 2007 kävin toukokuussa kaverin kanssa pulikoimassa nallikarissa jäiden seassa) oli tämä ensimmäinen kerta meille tuolla rannalla. Jotenkin turistikohteisiin lähteminen ei vain jaksa kiinnostaa. Ainakaan näin lähellä. Päivä oli kumminkin oikein mukava. Lämmintä kolmisenkymmentä astetta, mutta tuuli sopivasti, joten pärjäsi hikoilematta auringossa monta tuntia.
Ai, että mikä etelänmatka fiilis! Ranta, keli ja se ihmispaljous. Kun vielä levitti aurinkovoidetta itsellekin, tuli tuoksun muodossa vielä vahvempana etelänmatka tunnelma. Silti, vaikka sellaisesta on kymmenkunta vuotta aikaa. Vähissä on siis ollut omat aurinkovoiteen levittelyt näinä vuosina. (Ja hah, puoliso levitti varmaan ensimmäistä kertaa ikinä voidetta selkääni!)
Lapset tosiaan tykkäsivät. Ja ihmekös tuo. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä olen iltaisin aivan totaalisen poikki näin vilkkaiden lasten kanssa päivän touhuttuani. Eikä tämä minusta ole mitenkään epänormaalia tai huono juttu, että lapset ovat vilkkaita ja tykkäävät touhuta, kiivetä, huutaa, juosta, jne. Olin itsekin pienenä samanlainen (ja nyt siis rauhallisuuden perikuva - hah). Kiipeilin puunlatvoihin, rymysin ja touhusin. Ei siis mitään pojat on poikia, vaan lapset on lapsia!
Esikoinenkin on jo siinä iässä, että kaipaa kavereita joka päivä seuraksi. Valitettavasti vain nyt kesän aikaan ne muutamat kaveritkin on reissussa ja kerho tauolla. Kaiken kukkuraksi viime vuonna tähän aikaan yksi saman ikäinen lähellä asuva kaveri muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt keväällä ystävystyi kerhossa erääseen saman ikäiseen lähellä asuvaan poikaan ja heistä ennätti tulla parhaat kaverit. Nyt heidänkin perhe on muuttamassa toiselle paikkakunnalle.
Sydäntä särkee välillä katsoa, kun toinen kaipaisi kavereita ja riittävän menevää puuhaa päiväksi. Muistan omat lapsuuteni kesät, jotka meni alle kouluikäisenäkin naapurin lapsen kanssa leikkiessä. Oltiin lähes joka päivä kylässä toisillamme. Joskus aamupäivästä toisen ja iltapäivästä toisen kotona. Ja jos ei saatu lupaa kyläillä, tapasimme peltojen rajalla ja leikimme kukkakauppaa rajan yli. Näin ollen kumpikaan ei rikkonut kyläilykieltoa.
Tai kun tuli rehonteon aika, olimme vuorotellen tuttavaperheen lasten kanssa heidän tai meidän kotona aamusta keskiyöhön, vanhempien tehdessä rehua yhdessä. Juoksimme pitkin peltoja, tanhuja ja latoja leikkien Bätmäniä. Kerhokaverin kanssa kyläilimme toistemme luona pyörällä, vaikka välimatkaa oli muutama kilometri. Saatoimme aina toista tämän lähtiessä. Ensin toinen saattoi puoliväliin matkaa, sitten käännyttiin takaisin ja saateltiin taas toista puoliväliin sitä matkaa ja taas toiseen suuntaan puoliväliin. Matkaan saattoi upota aikaa tuntitolkulla eikä tuolloin ollut kännyköitäkään.
Omien lasteni suhteen olen kyllä tarkempi. Toisaalta aika on eri ja asumme kaupungissa. Mutta. Olemme ilman turvaverkkoa: ei ole sukulaisia, ei tuttavia, joille laittaa lapset hoitoon edes lääkärissä käynnin ajaksi. Lapset tulevat mukaan. Ajat muuttuu ja olemme itse polkumme valinneet. Meillä on työ ja opinnot täällä ja halusimme perheen nuorina, vaikka turvaverkostoa ei ollut.
Pidän kuitenkin todella hyvänä sitä että esimerkiksi Oulussa aloitettiin viime vuonna ilmaisen varhaiskasvatuksen järjestäminen 2-3 kertaa viikossa kotona oleville alle kouluikäisille lapsille. Tämä parantaa päivähoidon resursseja, kun ne joilla on mahdollisuus, siirtyvät käyttämään päivähoidon sijaan avointa varhaiskasvatusta eli kerhotoimintaa. Meillekin tämä on oikea henkireikä. Ja voi kuinka odotan sekä lasteni että itseni puolesta kerhojen alkua jälleen. Siihen asti tosin nautitaan tästä kesästä täysin (pienin mutta alati kasvavin) rinnoin!
Minkälainen teidän kesä on ollut? Joko odotatte syksyä ja arkea? Töihinpaluuta?
Meidän kesä on ollut mukava. Tosin nyt alkaa tuntua, että varsinkin meidän energinen ja ehtiväinen kuopus kaipaisi kavereita ja toimintaa joka päivälle. Ja tällä hetkellä kaverit tuntuvat olevan mökeillä tai reissuissa. Itse taas Turun, Mikkelin ja Viron reissujen jälkeen kaipaisin rauhallisia kotipäiviä ja mahdollisuutta tehdä kotihommia, siivoskella ja lueskella rauhassa. Vähän jo alkaa tuntua, että koulu toisi varsinkin kuopuksen elämään hänen kaipaamaansa toimintaa. Esikoinen viihtyy hyvin kirjojensa ja oman tekemisen äärellä. Itsekin odotan että lasten koulut alkaa, jotta saan työskentelyrauhan. Nyt kun teen töitä kotona käsin, tietty rauhallinen hetki päivässä töiden tekoon olisi enemmän kuin toivottua.
VastaaPoistaMutta tosiaan, vielä pari viikkoa koululaisilla lomaa jäljellä. Niihin päiviin yritetään sopivasti sisällyttää toimintaa (jota kuopus kaipaa), mutta myös kotipäiviä (joita minä, mies ja esikoinen kaivataan)
:) Meilläkin kesä on ollut kyllä mukava ja ihanaa, että on ollut lämmin. Ja ihanaa myös huomata, että sisaruksistakin on seuraa ja kaveria leikkeihin toisilleen jo vaikka paljon tapellaankin eikä "samantasoisia leikkejä" ole kuin esikoinen ehkä myös kaipaisi. Mutta esikoinen odottaa kerhoa jo niin kovasti, etten näe niiden alkamista ja syksyn tulemista huonoa. Joskin vielä mukavampi kun kerhoja olisi ollut myös kesällä :D
PoistaSiivous ja kotihommat tosiaan tuppaa jäämään iltaan ja lasten nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, mutta tuskinpa se siitä muuttuu kerhojen myötä - saati sitten kolmosen synnyttyä. :) Just taas mietein lakanapyykkiä laittaessa hetki sitten, että niinpä niin, tiskit, pyykit, ruoanlaittaminen jne lisääntyy, mutta aikaa on entistä vähemmän. Jokin tässä yhtälössä ei nyt toimi :D
Kesästä on nautittu täysillä heti kun ilmoista tuli näin ihanat :) alkukesä täällä oli melko sateinen ja viilee, väkisin sai ittensä pihalle raahata.
VastaaPoistaMeillä J käy kerhossa joka jatkuu sitten taas ens kuussa. Uutena juttuna J pääsi ma iltaisin liikuntakerhoon, katsotaan viihtyykö siellä vaiko ei :)
:) On kyllä ihanaa, kun on kunnon kesä (pitkästä aikaa?)! Millaisessa kerhossa j käy? Kuinka monta kertaa viikossa ja montako tuntia ja minkäikäisiä lapsia? :) Meillä on tarkoitus jatka syksyllä taas uintiharrastusta ja keskimmäinen tosiaan aloittaa esikoisen kanssa samassa kerhoryhmässä.
Poista(Niin ja toiveissa päästä vauvan syntymän jälkeen äkkilähdöllä ulkomaille kun nuorimmat on vielä alle 2v, jos ollaan kaikki terveitä ja löydetään edulliset lennot ja majoitus. Siksi kiinnostaa hirveästi tuo teidänkin reissu.)
Nallikari on ihana! Asuin Oulussa ennen lapsia muutaman vuoden, 2010 alkuvuodesta muutin sitten sieltä pois... :) Mukavia muistoja on kuitenkin tietyistä paikoista, kuten just tuolta Nallikarista ja Ainolan puistosta, joka on minusta myöskin aivan ihana paikka :)
VastaaPoistaMeidän kesä on kulunut mukavasti. Mies tekee muina vuodenaikoina huomattavasti enemmän töitä, joten kun niitä töitä on nyt kesällä ollut vähemmän, tämä on siinäkin mielessä ollut suoranaista luksusta sekä lapsille että minulle. Ollaan tehty yksi pitempi reissu ja päiväretkiä lähistölle, mikä on ollut tosi mukavaa vaihtelua. Kaikkia suunnitelmia ei olla vieläkään toteutettu, joten varastossa on vielä ihan kivasti ohjelmaa.
Meilläkin Maalistyttö kaipaisi seuraa ihan kaikkina päivinä. Onhan tuo Kesäheinä pikkusisko toki tuossa, vuotta nuorempi, mutta silti tyttö kaipaa ystäväksi mieltämiään lapsia. Kesäheinä viihtyy totta kai muiden seurassa, mutta ei välttämättä kaipaa seuraa vielä ihan yhtä lailla. Jonkin verran ollaan harrastettu kylästelyä näin kesälläkin, mutta joka päivä ei vain viitsisi...
Syksyllä alkaakin tytöillä yhteinen muskari, jonne minun tulee mennä mukaan. Sieltä saavat toivottavasti vähän aktiviteettia ja tapaavat uusia lapsiakin. Mielessä on ollut, josko Maalistyttö aloittaisi myös osa-aikaisen päivähoidon, tyyliin kymmenen päivää kuussa. En kuitenkaan ole vielä mitään päättänyt, koska ajatukseni tuon suhteen ovat ristiriitaiset... Olisihan siellä niitä kavereita ja virikkeitä, mutta tiedäthän; äidin huono omatunto ja muut tekijät.
Kesän lämpö on minusta ihanaa niin kauan, kun se ei ole kovin pitkäkestoista ja liian kuumaa - sellaiseksi olen viimeaikaiset olosuhteet kokenut, vaikka tavallisesti en kuumuudesta valita. Tänä kesänä sitä on kuitenkin huomannut kaipaavansa syksyä; sitä syksyn tuoksua, maahan pudonneita lehtiä, kynttilöitä jotka syttyvät iltaisin... Toki koetan nauttia tästä lopullaan olevasta kesästä siinä määrin, kun voin :D
Minä taas olen tykännyt näistä keleistä - enkä toivo niiden loppuvan. :) Onneksi vielä ilmeisesti luvassa lisää helteitä. Enkä ihan ymmärrä sitä kun kaikki hokevat että raskaana on vielä kuumempi. Siis hä?! Miten se muka kuumuuteen vaikuttaa? :D Väsyneempi kyllä, kun energia menee noiden touhukkaiden kanssa ja kuumassa jotenkin väsähtää vielä helpommin ja raskauskin syö oman osansa energiasta. Mutta että kuumempi?
PoistaMukava, että olet kans viihtynyt Oulussa asuessa ja että teillä on vielä suunnitelmia takataskussa tälle kesää. :) Ja jos tuntuu, että päivähoito on ratkaisu teidän peheelle, sitten se on. Kannattaa muuten (Kokkolan?) kaupungilta myöskin kysellä, josko hekin ottaisivat oulusta mallia ja alkaisivat järjestää kotihoidossa oleville lapsille ilmaista varhaiskasvatus eli kerhotoimintaa. Jokusen kaupunginvaltuutetun tunnen, mutta asia vois mennä paremmin perille, kun myös kotivanhemmat esittäisivät kaupungille toiveita.
Tuo siis vähentäisi kaupungin järjestämän päivähoidon tarvetta ja olisi kaupungille taloudellisempi, samalla luotaisiin erilaisia mahdollisuuksia eri tarpeisille perheille. Ilmainen varhaiskavastus olisi myös perheille taloudellisempi, kun lapsesta saisi kotihoidontuen (Tai hoitolisän jos kyse isommista lapsista) eikä tarvitsisi maksaa hoidosta mitään - toisin kuin taas esim. osapäivähoidossa. :) Meillä tuo riittää tällä hetkellä, mutta toki tilanteet muuttuu. Ja jos esim. kolmas syntyisi keskosena tai joutuisin vuodelepoon, täytyisi meidänkin laittaa nuo kaksi isompaa kotihoidosta päivähoitoon, kun ei ole mitään turvaverkostoa eikä puoliso pysty ottamaan lapsia töihin.