Over the rainbow

Lauantaiaamuna suuri suru kohtasi kotipitäjäni Toholammin.
Pikkuveljeni menetti neljä joukkoukaveria, ystävää.



Niin monta nuorta lähti aivan liian aikaisin.
Niin moni menetti lapsen, sisaruksen, ystävän.



Lauantai-iltana Toholammin kirkossa järjestettiin surutilaisuus. Kirkko oli täynnä.



Sunnuntai-aamuna Toholammin toinen ripariryhmä ja kolmas pikkuveljistäni konfirmoitiin.
Neljälle nuorelle menehtyneelle sytyttiin kynttilät.
Pidettiin hetken hiljaisuus.
Pala nousi kurkkuun, kyyneleet vierivät pitkin poskia.

Aurinko paistoi lämpimästi ja kirkkaasti.

Elämä kulkee vuoristorataa.

Minun ja puolisoni lapsuuden kodisa juhlittiin meidän nuorimpien veljien rippijuhlia.
Syötiin hyvin ja nautittiin yhdessä olosta.

... mutta puhuttiin myös tästä. Surusta. 

Ihmisistä, jotka vielä hetki sitten olivat täynnä elämää ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Nuoruus on jännää aikaa. Siihen mahtuu tunteita, pettymyksiä, kokeiluja, uusia tuttavuuksia, ystäviä.

Eilen oli myös Eino Leinon päivä. Tässä Eino Leinon Hautalaulu

Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.

    Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

    Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.

    Nuku tähti helmassa päivän.