Luova lapsi vs vanhempien hermot

Toisinaan... toisinaan olen niin hukassa. Sillä välin kun keräsin aamupalaa pois, laitoin tiskejä ja imuroin, nuorimmainen oli hakenut (juuri kirpparilta ostamani ensimmäisen pienen neljän euron) käsilaukun ja sieltä ajo- ja pankkikortin ja piilottanut ne jonnekin. Niitä ei löytynyt kiivaan etsimisen ja puhisemisenkaan jälkeen mistään. Luovutin. Korjasin lasten majan ja jatkoin siivoamista. Samalla huomasin tietokoneen avatun CD-aseman. Välähti. Nuorimmainen on käynyt täällä. Kurkkasin aseman sisään ja näin sen yläpiuolella olevassa raossa jotain valkoista. Sain pankkikorttini. Laitoin puolisolle viestiä, että illalla odottaa tietokoneen avaus ja ajokortin lunastus.

Jos joku jo ennätti ihastella kykyäni ja mahdollisuuksiani siivota yksin lasten kanssa, lievennetään vähän: Meille oli tulossa kaveri lapsineen kylään, joten siivous käsitti ruoanmurusten imurointia ja enimpien lelujen nakkelua kasaan, aamupalan korjaamista pöydästä ja tiskikoneen tyhjäämisen ja täytön. Okei ja mokkapalojen leipomisen. Esikoinen katsoi lastenohjelmia ja nuorimaminen ennätti tosiaan sillä aikaa hukata ajo- ja pankkikortin. (Muistisääntö numero yksi: Jos lapset ovat hiljaa ja tyytyväisiä, he ovat tekemässä jotain hyvin luovaa, josta et ehkä itse pidä.)

Muutoin meillä on ihan turha haaveilla oikeasta siivoamisesta lasten kanssa. Yleensä myös päivänä aikana kertyneet tiskit on pitkin pöytiä siihen asti, että puoliso tulee kotiin tai nuorimmainen menee päikkäreille ja esikoinen katsoo lastenohjelmia. Muuten siivouksen aikana tapahtuu jotain hallitsematonta. Joko hajoaa tavarat, ne on entistä pahemmin sikisokin, lapset pätkii toisiaan tai tippuvat pöydiltä. Viimeisen puolen vuoden aikana minun siivotessa (ihan vain enimpiä sotkuja tai laittaessa pyykkiä) meiltä on muun muassa hajonnut kasa lautasia, laseja, kynttilänjalkoja, koristekulhoja, hedelmäkulhoja, kadonnut 300 euron auton avaimet, useampi täys talous- ja vessapaperirulla uitettu vessanpöntössä, nuorimmainen ties monellako mustelmalla ja kolhulla, jne, jne. Eli todellakin parempi olla siivoamatta. Ja nyt raskaana, olen kyllä päivän päätteeksi ihan puhki. 

Puoliso tuli kotiin ja avasi koneen lasten leikkiessä kavereiden kanssa. Koneen sisältä löytyi sitten vähän enemmänkin erilaisia kortteja - ilmeisesti pidemmältäkin ajalta. Oli siellä tosin pari dc:tä ja korvakorujakin. Ilmankos minusta tuntuu, että meiltä katoaa tavaraa. Olen kyllä tottunut etsimään tavaroita jo roskiksesta, vessanpytystä, patjojen alta, mutta aina voi oppia uutta!

Ah, niin ja aivan meinasi unohtua. Kun vieraat lähtivät ja söin, nuorin ennätti tuhota ison osan terveyssiteistä ja uudesta vessapaperirullasta jälleen pitkin lattiaa. Uinnin jälkeen laitoin nuorimmaiselle kuivat, puhtaat vaatteet ja aloin kerätä uima-altaan ympäriltä leluja, nuorin hyppäsi altaaseen vaatteet päällä. Tämä ennätti toistua kaksi kertaa. Uskokaa pois, se vain on sukkela. (Myös isovanhemmat on saaneet todeta saman.)

Eilen illalla satuin sopivasti surffaillessa törmäämään sivustoon "Lupa olla minä - Vanhemmuuden itseopiskeluopas". Näin äkkiseltään vaikuttaa mielenkiintoiselta. Paljon samoja asioita, joita itsekin olen pohtinut ja joihin pyrin. (Pyrkiäminenhän on toki täysin eri kuin toteutus, samaa pätee kiintymysvanhemmuuteen, sukupuolisensitiivisyyteen, kestoiluun, liinailuun, imetykseen, jne, jne.)  Ajatuksia lapsen luovuudesta. Luovuuttahan se on sekin, että piirtää sohvaan. Tai seinään, nukkeen, lattiaan, ikkunaan... You name it! Luovuutta on piilottaa myös kasa kortteja ajokortista pankkikorttiin tietokoneen sisälle. Kun vain aina muistaisi, että se todella on luovuutta, oppimista, ei pahuuden tekemistä. Ehkä se omakin pinna pysyisi paremmin.

Entä teillä?

Kommentit

  1. Tuota mä itselleni hoen jatkuvasti. Siis sitä, ettei vajaa puolitoistavuotias tee tiettyjä asioita kiusatakseen. Elämä on täynnä luovuutta, ihmetyksen aiheita ja oppimista meillä aikuisillakin, miksei siis lapsella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Samoin yhtälailla lasta voi kiukuttaa kuin aikuistakin. Toisinaan vain kaikki asiat aamusta asti menee pieleen. EIkä sekään ole lapsen vika. :) Mutta siinäpä se, että itse muistaisi sitten olla kiukuttelematta takaisin - käyttäytyä kuin aikuinen.

      Poista
  2. Rustasin juuri muisteloita seiniin piirretyistä taideteoksista, jotka on nyt oikeasti arvossaan. Jos jotakin voisin tehdä toisin mukuloiden suhteen, menisin enemmän sisään heidän maailmaansa, ja ennenkaikkea; unohtaisin siivoukset&työmurheet ja käyttäisin senkin ajan luovana lasten kanssa oloon. Hieman haikeana luen juttujasi ja monta "ahaa! noin meilläkin"-elämystä pulpahtelee mieleen, joten kiitos raikkaasta ja elämänmakuisista teksteistä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kävin sinunkin blogissa, mutta jäi kommentoimatta kun kännykällä päivällä lueskelin. Ihania muisteloita!

      Poista
  3. Heippa, kiva kun kävit lueskelemassa ja kiitos linkistä! Ja tsemppiä niiden luovien lasten kanssa – miten ne onnistuvatkin aina löytämään just ne pienimmät kolot, joihin ei itse koskaan tulisi mieleenkään sujauttaa ainakaan tärkeitä kortteja. :) Onneksi kuitenkin sait omaisuutesi takaisin sieltä tietokoneen syövereistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos itsellesi. Koitan tosiaan ajan kanssa tutustua. Uutiskirjeen (tai vastaavan) tilasinkin jo. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit