Oikeita ongelmia

Jotenkin sanaton olo. Pitkästä aikaa tuli itkettyä - itkettyä sydämen pohjasta. Kävin tänään tämän raskauden ensimmäisessä paniikkiultrassa eli ajoin synnärille tarkistamaan, jotta pikkuinen on elossa. En ole tuntenut (kai?) koko päivänä liikkeitä ja saunassa havahduin siihen kunnolla. Ravistelin mahaa vähän väliä, jatkoin sitä vielä saunan jälkeenkin. Tuloksetta. Otin puhelimen käteen ja näppäilin synnärin numeron. Pakkasin nopeasti tärkeimmät ja lähdin ajaan puolison jäädessä laittamaan lapsille iltapalaa ja heidät nukkumaan. Lähtiessäni tiuskin isommille, kun yritin pidätellä romahtamista enkä halunnut huolestuttaa heitä.

Päästessäni autoon, itkin. Itkin ja itkin. Kyyneleet virtasivat, niin että juuri ja juuri näin ajaa. Yritin huutaa PeeterJuulialle aka B-vauvalle, jotta tämä tajuaisi liikkua ja poistaa äidin turhat huolet. Turhaan. Ryhdistin itseni. Maksoin parkkimaksun ja kävelin punaisine silmineni synnyttäneiden vastaanotolle, jossa minut vastaanotti sama kätilö kuin puhelimessa. Hän oli mukavan oloinen. Käytävillä näkyi synnyttämässä olevia äitejä puuhkimassa tukihenkilöt rinnallaan. Huoneista kuului karjuntaa. Sitten vauvan itkua.

Kätilö ohjasi minut samantien yhteen huoneeseen käyrille ja kun syke alkoi kuulua, romahdin jälleen vuolaaseen itkuun. Ja nyt itken taas. Kuinka paljon voikaan rakastaa, jotain joka ei ole vielä syntynyt? Kuinka paljon voikaan pelätä toisen puolesta? 

Samalla vannoin jälleen kerran, että tämä on viimeinen raskauteni. Meidän lapsiluku on tässä. Ei minusta ole pelkäämään enää yhtään useamman lapsen puolesta. Minun oli tarkoitus julkaista tänään kirjoittamistani kommenteista koostettu teksti lasten lukumäärästä, suurperheistä ja pienemmistä. Käyrillä maatessa mietin paljon sitäkin. Minun voimani ovat rajalliset. Ja raja menee tässä. Niin ihanaa kuin olisikin saada iso perhe, niin ihanaa kuin olisikin olla niin monen rakastavan ja rakastettavan ihmisen ympäröimä. Niin ihania kuin vauvat ja lapset ovatkin.

Samalla mielessä pyöri synnytys. Seinän takana ihan oikeasti syntyi tähän maailmaan pieniä, uusia ihmisiä. Tuntui tavallaan käsittämöltä, että pian olisi meidän vuoro. Jos ei nyt heti, niin pian kuitenkin. Kätilö tulosti synnytystoivelistani ja lupasi tulostaa minulle mukaan toisen, kun jostain syystä en saa auki esitietolomake.fi-sivustoa. Vaan kun kaikki olikin hyvin, lähdin ja muistin paperin vasta autossa. Minulla ei ole kopiota. Siksi lupaamani teksti viipyy.

Vauva voi hyvin. Joskin on pyörinyt raivotarjonnasta perätilatarjontaan - ja todennäköisimmin siis tuo asennon vaihto on tapahtunut viime yönä, jolloin liikkeitä vielä tuntui paljon. Ja jolloin tuli taas valvottua ja pyörittyä sängyssä aamun pikkutunneille.

Yllä olevan kuvan sen sijaan halusin jakaa päivän toisen blogitekstin ja sen keskustelun innoittamana.  Yllä oleva asu - kuten mikä tahansa muukin asu - sopii niin pippelillisille kuin pimpillisillekin lapsille. Vaikka meillä pyritään sukupuolisensitiivisyyteen ja siihen liittyy myös paljon syvällistä pohdintaa taustalle, ei lasten pukeminen ole meilläkään rakettitiedettä eikä se estä miettimästä ns. oikeita ongelmia. Miksi kumminkin aina törmää kommentteihin, joiden mukaan sukupuolinormeihin liittyvät ongelmat estävät muiden ongelmien pohtimisen? Tai miksi sukupuoleen liittyvät ongelmat, eivät olisi oikeita ongelmia? Jos vain kuolemasta saisi puhua, aika moni muukin saisi lopettaa bloggaamisen. En minä ainakaan halua, että kuolemaan liittyvät pohdinnat ovat ainoa asia, joita saan miettiä.

Kommentit

  1. Onneksi siellä kaikki hyvin :) <3

    VastaaPoista
  2. Onneksi siellä tosiaan on kaikki hyvin. Ja onneksi voi mennä tarkistamaan, kun usko asioiden hyvin olemiseen romahtaa.

    Sukupuoli (oli se sitten kumpi vain) on aina jollekin ongelma. Valitettavasti. Musta on ihanaa, kun on tyttöjä ja poikia, vaikkei nämä ihan ehkä stereotypiohin tipahda nämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelinkin jo luonnoksiin noista omista (toisten blogiin) kirjoittamistani kommenteista blogitekstin, johon on tarkoitus vielä kuvata ja lisätä meidän lasten asuja. Ja siis juuri siitä näkökulmasta, että minusta kaikki vaatteet sopii tytöille ja pojille. Jokainen lapsi on yksilö, enkä minä päätäni tällä vaateasialla vaivaa. Paljon enemmän pohdin esim. sote-ongelmaa ja energiaan liittyviä kysymyksiä - tai nyt tätä raskautta. Se ei silti estä minua pohtimista joitain muita asioita - kuten vaikkapa sitä syödäänkö tänään kanaa vai makkaraa ja laitetaanko niiden seuraksi muussattuja pottuja vai ei-muussattuja. :)

      Poista
  3. Pehmeitä tunnelmia Uuden Elämän tapaamiseen asti, jaksamista <3

    VastaaPoista
  4. Hui, onneksi kaikki oli hyvin!
    Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia, lapsiluku jää kahteen muunmuassa siksi, etten halua kantaa huolta ja murhetta enää lisää. Ja tosiaan kuten sanoit, niin ihania kun ne lapset ovatkin, ja toisaalta mielellään olisi suurperheen äiti. Mutta ei.
    Toivon sulle onnellista loppuodotusta :)

    VastaaPoista
  5. Voi herranjumala, tuntui tänne ruudun toiselle puolellekin sun hätä... Kamala tilanne, onneksi nyt on kaikki hyvin. Äidinrakkaus on se voimakkain rakkaus.

    VastaaPoista
  6. Hui kun säikäytti! Mutta onneksi kaikki onkin hyvin! <3

    VastaaPoista
  7. Voi herrajumala miten säikähdin! Onneksi kaikki oli hyvin - mä elin niin mukana, tietänet varmasti miksi! Ja pisteet sulle siitä, että menit ja tarkastutit, etkä vain jäänyt katselemaan.. Parempi näin! VOIMAHALIT lähetän täältä sulle ja mä niin toivon, pidän sormia ristissä ja peukkuja pystyssä - että koko loppuraskaus menee hyvin ilman mitään säikähdyksiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... niin ja kiitos myös Meriannen. <3 Juurikin ne aiemmat tapahtumat tulevat niin elävänä mielen, että pää ja kroppa ei vain kestä odottaa tuntia liikkeiden tuntumista. Minulla on juuri näitä hetkiä varten kotidoppler, mutta kiitos keskimmäisen: siitä oli akku loppu ja laturi hukassa. Etsittiin hetki, mutta sitten totesin, että minä lähden nyt. Etsitään sitten myöhemmin paremmalla ajalla.

      Poista
  8. Kiitos Tania, Sankari, Maria, Cindderella, Veera ja Heidi.

    Onneksi tosiaan kaikki (riittävän) hyvin. <3

    Mutta mieleen ja kroppaan tuli liiankin elävänä fiilikset viiden vuoden takaa, kun liikkeet lakkasivat.. (ja siitä se lumipalloefekti sitten lähti).

    VastaaPoista
  9. Hui kauhistus, mikä säikäytys! Voi kun toivon, ettei sinun tarvitse enää kokea tällaisia säikähdyksiä ja että liikkeet tuntuisivat nyt mahdollisimman hyvin sitten koko loppuraskauden. (Eikö sulla ollut kanssa etuseinässä istukka? Mulla oli molemmissa raskauksissa ja varsinkin tässä jälkimmäisessä olin aivan paniikissa vähän väliä kun mitään ei tunnu.) Sinulla/teillä on ollut tämän lapsiasian kanssa jo niin jos jonkinlaista, että täysin ymmärtää tuon lapsiluvun ja sen täynnäolemisen. Kyllä tulee ihmisella raja jossain vastaan, se on varma, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä.

    Niin, ja kaikkea saa ja pitää pohtia. Minä pohdin juuri abortin etiikkaa ja sitten pohdin sohvaa. Niin päässäni kuin blogissanikin. :)

    VastaaPoista
  10. Onneksi kaikki oli hyvin :)
    Edellisessä raskaudessa sairastuin oikein kunnolla influenssaan enkä syönyt/muistanut juoda tarpeeksi, nukuin vain 40 asteen kuumeessa pari päivää. Sitten havahduin pöhnästä, ettei vauvan liikkeitä ole tuntunut, milloin liene viimeksi. Jos en olisi ollut niin kipeä kuumeesta, olisin ollut paniikissa ja itkenyt jo ihan hulluna, mutta jotenkin turtana sain auton ajettua halliin, käveltyä päivystykseen, josta minut ohjattiin oikeaan paikkaan. Siellä alkoikin tapahtua vauhdilla kaikki, kiskoin housuja alas, kun minuun jo viriteltiin piuhoja kiinni ja lääkäri odotti valmiina hätäsektioon. Onneksi sekin oli väärä hälytys ja kunnon mehutujauksella mimmi alkoi liikkua vatsassa jo hieman.
    Kieltämättä tämä huoli, että onko vauvalla kaikki siellä vatsassa hyvin, on todella kamalaa. Olen tullut samaan tulokseen, että tämä on ehdottomasti viimeinen vauva, joka meille nyt tulee. :)

    VastaaPoista
  11. Hui kamala, onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. <3

    VastaaPoista
  12. Voi kamala, onneksi kaikki oli hyvin <3

    VastaaPoista
  13. Hui, onneks kaikki oli hyvin! <3 Mä muistan ihan selvästi vieläkin, Pimun raskausajan tunteet ja sen kun ajattelin että en halua enää ikinä olla raskaana, kun olin huolissani kokoajan jostain. En tiedä miksi, mutta viime raskaus olis paljon stressaavampaa kun mitä taas J:n raskausaika oli. Ehkä tiesin vaaroista enemmän, tai mikä lie olikaan.

    Toi on kyllä hirvee tunne kun ei saa vauvan liikkeitä tuntuun sitten millään :/

    VastaaPoista
  14. Kiitos myös Moon Mamma, Ansku, Terhi, Janni ja Anna. <3

    Minulla oli edellisessä raskaudessa istukka etuseinämässä enkä tuntenut juuri mitään liikkeitä. Koko ajan sai olla kuin kusisukassa. Etenkin kun esikoisen liikkeet tuntuivat jo ennen niitä ongelmia eli rv 18-24 todella voimakkaina. Ramppasin synnärillä useamman kerran.

    Tässä raskaudessa ei ole tarvinnut oikeastaan rv 16 jälkeen käytellä kotidoppleriakaan, liikkeitä on tuntunut tosi hyvin. Siksi tämä säikäyttikin - sen lisäksi että tässä raskaudessa on virtauksessa ongelmia, edellisessä niitä ei ollut.

    Istukka on nyt tuolla oikealla kyljellä ja vauva siis kääntynyt perätilaan, pää vasemmalle puolen ja jalat istukkaan päin, mikä ilmesesti nyt sitten vaimentaa liikkeiden tuntemista. Ja tosiaan, toissa aamuna vielä tuntui liikkeet voimakkaasti myös alakerrassa, kun tyypin pää porasi itseään läpi ulostulokanavassta (joka tosin minun tapauksessani on käyttökiellossa ja ovi avataan vatsan puolelta porttivahdin luvalla).

    Niin ja Moon Mamma, ihanaa jos alat pikku hiljaa herätellä blogiasi henkiin! Olenkin jo kaipaillut sitä tooooosi paljon!! :)) (Eli pitää sinnekin kurkkia tässä kun ennättää.)

    Ansku, hurjalta kuulostaa teidänkin tilanne ja mahtavaa, että tilanne kääntyi vielä tuossa vaiheessa noin paljon, että koko hätäsektio saatiin perua! Ja tsemppiä myös sinulle raskauteen! :)

    Anna, kyllähän ne pelot voi tosiaan olla voimakkaita ja todellisia vaikkei ongelmia olisi ollutkaan. Ja on tosiaan monia eri syitä miten kukakin omaan lapsilukuunsa päätyy. Pääasia, että sen päätöksen kanssa myös olisi hyvä elää. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit