Elämä on valintoja täynnä


New York <3 Aivan mahtava reissu puolitoistavuotiaan kanssa. Joskus vielä lähdetään uudestaan.
Taannoin törmäsin hesarin artikkeliin: "Suurperhe pihistelee 11 kuukautta vuodessa päästäkseen unelmalomalle." Osui ja upposi. Tuo vois olla niin meidän juttu. Vaikkakin ne lentokilometrit ja ilmastonmuutos vaivaa minua ihan oikeasti. Jaoin artikkelin omalla fb-seinällä ja siitä virisi ihan mukava keskustelu ihmisten erilaisista valinnoista. Toki osa meinasi lytätä tuon perheen valinnan vääränä ja tyhmänä. Mutta onko se sitä? Siis väärin ja tyhmää?

Elämä on tosiaan täynnä valintoja ja toki minäkin tietyllä tapaa arvostelen toisten valintoja. Niitä mitä en ymmärrä. Niitä, jotka eivät istu omaan päähäni. Väärin ja tyhmää se ei silti ole minustakaan, että joku toinen valitsee elämässään toisin esim. lapsiluvun, asunnon koon, ammatin, materian, matkailun, harrastuksien tai ruoan suhteen.

Yksi kertoo valinneensa suurperheen ja 80-neliöisen asunnon ja paljon erilaisia harrastuksia koko perheelle. Toinen kertoo valinneensa kalliimman asunnon, jokavuotiset ulkomaanmatkat, materian ja yhden lapsen. Yksi valitsee lasten kotona hoitamisen ja tiukemman budjetin esim. vuokra-asunnon ja materian suhteen. Toinen työn, omakotitalon ja hienon sisustuksen.

Työn alla mm. välikausihousut keskimmäiselle ja paksumpi tähti-angrybidshuppari esikoiselle.
Minua esim. itseäni ärsyttää, kun joku meidän perhettä 2-4 kertaa enemmän tienaava ruikuttaa esimerkiksi "ettei ole varaa jäädä kotiin". Niin. Ei kai sitten. Heillä tosin saattaa olla omakotitalo, alati uusia vaatteita, konsertti- ja parturikäyntejä, uusia sisustusjuttuja, ehkä ulkomaanmatkojakin.

Meillä taas ei ole varaa sadan tai edes 40 euron lasten ulkovaatteisiin, ei parturiin, ravintolaillallisiin, ei uuteen sisustukseen, ei siihen omakotitaloon eikä liioin ulkomaanmatkaankaan. Mutta osittain pitkälti siksi, että olemme valinneet näin. Olemme valinneet yrittää perheenperustamista kesken opintojen ja ennen työelämään siirtymistä. Olemme pitkälti valinneet kotihoidon työssäkäynnin sijaan. Toki lasten kotona hoitaminen on myös kannattavampaa kuin opiskeleminen ja lasten päivähoitoon laittaminen.

Alussa asuimme opiskelija-asunnossa puolison siirtyessä työelämään rahaa jäi säästöön. Silloin valitsimme kuukauden teltta-roadtrip-matkan jenkkeihin esikoisen kanssa. Samaan aikaan päätimme, että haluamme tilaa vähän enemmän ja oman pihan lasten ollessa pieniä ja perheen mahdollisesti kasvaessa, mutta luovuimme omakotitalohaaveista ja päädyimme lainaan ja rivariin.

Olemme myös valinneet asua täällä opiskelupaikkakunnalla ja kaupungissa, vaikka samaan hintaan voisi asua paljon tilavammin syrjässä. Töiden, opintojen ja julkisten kulkuneuvojen kannalta tämä tuntuu meille paremmalta.

Kalliiden lastenvaatteiden ja omien vaatteiden ja menojen sijaan sekä epäeettisten halpisvaatteiden ja kulutushysterian sijaan olemme valinneet käytettyjä vaatteita ja huonekaluja. Ainoa uusi huonekalu on meidän parisänkymme - joka tosin sai vähän aikaa sitten lisäleveyttä roskalavalta löytyneestä 90cm runkopatjasängystä. Ja eilen löysin kirpparilta hyväkuntoisia ja jopa uudenveroisia toppavaatteita, 92cm, 98cm, 120cm, yhteensä 17,5 euroa.

Palvelualan palkoilla ei tosiaan liikaa leveillä, mutta pidän meitä hyvintoimeentulevina, vaikkei olla edes keskituloisia. Meillä on kumminkin tilava auto (1kpl), oma rivarineliö, piha kasvimaalla, marjapensailla ja leikkimökillä, lapsilla vaatteita ja mahdollisuus harrastaa koko perheen kanssa mm. uintia. Ja kun ei ole varaa niihin eettisiin kotimaisiin lastenvaatteisiin, niin sitten ommellaan kirpparivaatteiden lisäksi vaatteita (ja vaippoja) itse. 

Hylly kirpparilta ja basilikaa kasvamassa kotikäyttöön.
Joskus, toivottavasti vasta sitten kun tämä vauva menee eskariin, olemme molemmat töissä niin että pystymme maksamaan myös lasten harrastukset ja säästämään rahaa esim. lasten ajokortteihin. Ja ne ulkomaanmatkat. Paljon toki pyritään säästämään myös ruoassa ja taloustarvikkeissa. Mutta tällä hetkellä kaikki "ylimääräinen" raha menee sairaalalaskuihin ja lääkkeisiin.

Ehkä sitten, jos meno-tulopuoli saadaan tasapainoon, lähdetään veronpalautusrahoilla jouluna koko perhe ulkomaille jollain edullisella äkkilähdöllä, kun vielä kaksi nuorimmaistakin on alle 2v (eli lentolipuista tarvitsee maksaa vain 10prosenttia). Toki meiltä puuttuu vielä listat ja esim. vaatekaapeista hyllyjä jne, mutta tämä muutaman sadan reissu tehdään, jos vain mahdollista. Ja jep, sillä hinnalla kyllä pääsee aurinkoon, jos käyttää aikaa ja onnistaa.

Sisustustarvikkeiden, kynttiläsomisteiden, parturikäynnin tai 30-euron lasten hupparin kohdalla väkisin miettii itsekin, että tuolla hinnalla saisi yhdelle perheenjäsenelle jo edullisen lennon yhteen suuntaan. Joten kynttilät, parturit ja kalliit vaatteet jää hyllyyn. Lastenvaate, tupperwaara tai kynttiläkutsuille en yleensä osallistu. Koska ei ole varaa ostaa. Herkut tosin kelpaisi.

Entä teillä? Minkälaisia valintoja?
Mistä olette luopuneet? Mitä saaneet/valinneet? Käyttekö ulkomailla?
Onko hullua elää 11 kuukautta tiukalla budjetilla tuhlatakseen ne kuukauden matkaan?

Ps. Leluteekin Emilia kirjoitti myös pari päivää sitten erilaisista valinnoista. Kuinka esim. oma ammatin ja työnvalinta rajoittaa käytettävissä olevia varoja, sitä ettei ole varaa ostaa jokaiselle lapselle joka vuosia kaksia kolmia Ticketin ulkohaalareita. Samoin Tutipuun Lindiz mietti omassa blogissaan lastenvaatehankintoja ja hintoja. Erilaisista valinnoista ovat viime päivinä kirjoittaneet myös Kaaosta- ja kukkamekkoja -blogin Jonna sekä Sekalaista Sakkia -blogin SanKari.

Kommentit

  1. Meillä valintana on ollu jo J:n aikana hoitaa kotona pidempään, kuin että olisin menny töihin äitiysloman loputtua.

    Tällä hetkellä valintana myös olla vielä kotona, mutta pärjätään ihan ok:sti. On oma rivarineliö, kaksi autoo (toinen on kyllä toooosi vanha ja "romunen" millä mies käy vaan töissä, mutta kaks autoo on meillä melkein pakolliset) ja yksi etelänreissu ollaan tehty lapsien kanssa (viron reissuja ja laivareissuja ollaan tehty useempia). Itseeni tuhlaan sen verran että maksan joka kk jumppakorttia sekä ripsienpidennyksistä. Jos näihin ei olis varaa tällä hetkellä, niin en näiden asioiden takia alkais töitä hakemaankaan. Karsisin ensimmäisenä pois turhuudet mitä käytän itseeni.

    Koen että tällä hetkellä ei oo tarvinu kauheen paljosta luopua, vaikka toki etelän reissujakin olis ihana tehdä useammin ja vaikkapa kahen viikon matkoja. Olis kiva shoppailla kaikkia sisustusjuttuja kotiin aina kun mieli tekee, tai itelle ihania vaatteita aina kun jotain löytää. Mutta tälläsistä asioista karsin mielelläni sillon kun pakko on, kunhan saan vielä hetken pitää lapset kotona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on pitkään mennyt ihan ok:sti, mutta kyllä nyt huomaa kun lääkkeistä ja sairaalalaskuista tulee parisadan lisämenot kuukaudessa ja kaikki tuntuu hajoavan käsiin, että joutuu ottaa säästöstä rahaa :(

      Poista
  2. Mä taas en tajua mihin kaikilla menee sitä rahaa niin paljon.

    Ehkä nyt ihan tiukimpia opintotuella 250 e/kk -aikoja lukuun ottamatta meillä on aina jäänyt rahaa säästöön eikä mistään ole tarvinnut tinkiä. Autoa meillä ei ole, mutta sitä emme edes halua, vaikka varaa olisikin. En todellakaan halua mitään tonnin tai jopa alle peltipurkkia, jolla lähteä tapattamaan itsensä moottoritielle, ja näillä tarvekilometreillä ei kannata hankkia mitään parin kymppitonnin koslaa jolla viitsisi ajellakin.

    Meillä ei myöskään raha polta taskuja. Jos meille tulee veronpalautuksia, emme lähde äkkilähdöille tai kylpylään, vaan käytämme rahat harkitusti kun aito tarve, ei pelkkä halu, tulee. Matkustetaan usein tarjoushintaan, esim. minnekään laivalle ei todellakaan lähdetä täyteen hintaan kun jatkuvasti on alennusmatkojakin tarjolla.

    Toisaalta emme harrasta mitään superkalliita lajeja pelkästään statuksen vuoksi, kuten monissa perheissä tunnutaan tekevän. Lapsemme eivät ole osoittaneet suuria lahjoja mihinkään suuntaan enkä näe mitään järkeä maksaa satasia kuussa siitä, että lapsi saa vaan harrastaa jotain mistä ei edes ole kauhean kiinnostunut. Asia olisi eri jos meillä oikeasti olisi esim. urheilulliset lapset jotka tahtoisivat pelata lätkää ja siinä myös pärjäisivät. Jos siinä oikeasti ei pärjää, ja se on kyllä nähtävissä jo aika nopeasti, on turha käydä viisi kertaa viikossa treeneissä ja pelit päälle pelkästä harrastamisen ilosta.

    Kukin tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä rahaa äkkiä myös menee - riippuen tosiaan niistä valinnoista. :) Meillä esim. tällä hetkellä noin 1000 euroa asumiseen (laina, korot, asumiseen liittyvät vakuutukset, yhtiövastike, vesi, sähkö), n. 500 ruokiin ja kotitaloustarvikkeisiin, 200 euroa lääkkeisiin ja sairaalalaskuihin, loput muihin laskuihin (muut vakuutukset, autoverot, autolaina, puhelin, netti, jne, tv, lehti, vauvauinti 30e). Ja sitten tosiaan säästöön vähän. Äkkiä se paritonnia tulee täyteen.

      Mutta auto tosiaan syö rahaa älyttömästi. Mutta meillä sekin on pakollinen puolison töiden kannalta. Siis ei ainoastaan kulje töihin autolla, vaan tarvitsee autoa töissä. Toki auto ihan kätevä muutoinkin, kun esim käydään isovanhempien luona, jotka asuvat satojen kilometrien päässä, jonne julkiset ei kulje. Polttoaineisiin palaa siis 1-2 krt kuukaudessa viikonloppuisin myös ihan hyvin rahaa. (Mutta valinta se on tämäkin, kun isovanhemmat ei pääse meille.)

      Harrastuksista olen osittain samaa mieltä. Tosin minusta lapsen ei tarvitse olla lahjakas vaan kiinnostunut ja motivoitunut harrastamaan. Eli juurikin niin, että lapsi itse haluaa harrastaa ja käyttää aikansa kyseisen lajin parissa. Mutta harmittaa, että on lajeja, joihin tosiaan kaikilla perheillä ei ole varaa. :(

      Eikä meilläkään raha polttele taskuja. Mutta lomamatkasta kyllä haaveillaan. Itse olen todella kiinnostunut erilaisista kulttuureista, maista ja ihmisistä. Ja kaikki ulkomaanreissut, joita olen tehnyt ovat olleet mahtavia. Silti esim. veronpalautusrahat ja säästöt jätetään pahanpäivän varalle. Ja kummasti niille on viime vuosina löytynyt käyttöä sairaalalaskuista, autoremonttiin, pesukoneen vaihtoon, jne. :)

      Ja nytkin tosiaan tarkoitus käyttää vain osa lomailuun, jos näyttää siltä että on varaa. Loput sitten säästöön. Ja joululahjat ostetaan kirpparilta/ ommellaan itse. Niin. Valinta se on toki tämäkin.

      Poista
  3. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot... Tosin lasten kasvaessa ne menotkin kasvaa. Vielä meillä kelpaa esikoisellekin käytetyt vaatteet (täydennettynä parilla uudella kivalla, tosin), mutta tarvii olla puhelinta, tietokonetta, rahaa käydä kavereiden kanssa ulkona jne. Ja ihan pelkän jumpan (kerta viikkoon) hintalappu lähentelee puolelta vuodelta kolmeasataa.

    Kääntöpuolena senttien laskemiselle kersat ehkä oppii, ettei raha yksinään tuo onnea. Mitenkä onnen voisi rakentaa sellaiselle, mitä ei koskaan ole ollutkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sankari, jep, menot tuppaa kyllä kasvamaan lasten kasvaessa. Siksi mekin on asuminen laskettu yhden ihmisen varaan nyt alle kouluikäisten kanssa, mutta sen jälkeen kyllä molempien tulot on tarpeen, jos tosiaan halutaan että lapsilla on mahdollisuus harrastaa jne. :)

      Ja raha tosiaan yksin ei tuo onnea, mutta on aika välttämätön kumminkin ihan jo perustarpeiden (katto pään päällä, ruokaa, vaatetta, jne) saamiseksi. Kaikki muu onkin sitten vain plussaa.

      Poista
  4. Ihan vaan ohimennen sanon, kun mieleeni tuli, että aika moni harrastus, esimerkiksi meidän lajimme ja meidän seuramme, antaa vähävaraisille/pienituloisille helpotusta harrastusmaksussa. Kaikki hoidetaan diskreetisti ja ilman yleisiä haloita, jos vaan asian ottaa puheeksi meidän jonkun vetäjäporukkaan kuuluvan kanssa. Kannattaa kysellä vaivihkaa eri puolilta, kaikki jotka tuntee että lapsi jotakin haluaisi harrastaa mutta ei ole rahkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Kupla. :) Olen kyllä kuullut myös puhuttavan, että varattomille (?) annetaan edullisemmat/ ilmaiset harrastusmahdollisuudet, mutta epäselvää on minullekin ollut, että mitä kautta. Toivottavasti vinkistä on jollekin apua!

      Poista
  5. Me valitsimme vuokralla asumisen sijaan omakotitalon ostamisen. Itse en ymmärrä, että sanotaan ettei ole varaa omakotitaloon. Omakotitalossa ei ole vastiketta, lyhennämme lainaa saman verran kuin maksoimme vuokraa, toki lisäksi on sähkö ja lämmityskulut, mutta max 1000e niihin menee kuukaudessa. Meillä päin ainakin omakotitalo syrjemmästä maksoi vähemmän kuin rivitalo-osake taajamasta. Sen lisäksi vesi tulee omasta kaivosta, jätevedet tyhjennetään 1,5v välein (maksaa 100e), puut saadaan omasta tontista. Vesimaksuja ei siis mene ollenkaan ja lämmityskustannuksia pystyy kompensoimaan ahkeralla takan ja puuhellan käytöllä. Talvisin emme käytä muuten ollenkaan sähköhellaa, vaan kaikki ruoka tehdään puuhellalla ja leivinuunissa, saa samalla lämpöä.

    Toki sitten matkoista syntyy kustannuksia, mutta esimerkiksi meiltä ajaa kaupunkiin 20 min, mikä menee usein kaupungin toisesta päästä toiseen päähän ajaessakin. Kaksi autoa tosin on pakko meillä olla, koska muuten täältä ei pääse minnekään. Mutta kummatkin autot on halpoja (mutta turvallisia), vaikka tottakai vakuutukset maksaa. Mutta sitten toisaalta, toiset maksavat muita vakuutuksia, joita me emme ole nähneet tarpeellisiksi. Lastenvaatteet ostan alennusmyynneistä tai kirppareilta, normihintaan uutena en oikeastaan mitään. Omat harrastukseni vievät jonkin verran rahaa, kuten myös kilpaileminen. Mutta tällä hetkellä pärjätään ihan ok ja joskus saa rahaa myös säästöön, joita sitten yllättävien menojen tullessa käytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Mari. :) Vastailen nyt omasta vinkkelistä tähän oktalo-puoleen, vaikka kirjoittelitkin itse enemmän yleisellä tasolla.

      Ensinnäkin tuohon varallisuuteen, eli onko varaa omakotitaloon/ omaan asuntoon, siihen riippuu tosiaan se asunnon kokonaissumma, ei se kuinka paljon kuukaudessa menee asumiseen. Eli joku joka valitsee vuokralla asumisen, voi kyllä olla ihan oikeassa sen suhteen, että vastaava asunto myyntimarkkinoilla olisi sen verran hintava, ettei pankki heille myönnä lainaa. :)

      Ja toiset tosiaan haluaa lainan vain jos pystyvät maksamaan sen esim.- 5 vuodessa tai 15 - toisille käy maksuajaksi 25 vuotakin. Tosin silloin asunnon hinnan päälle tulee ns. tuhraakin, kun täytyy maksaa korkoja. Nykyiset korot on toki matalalla, mutta suunta voi hyvinkin muuttua niin että koronkasvun ja muun elämisen kallistumisen myötä lainanmaksamisesta tulee todella kallista ja se menee yli maksukyvyn.

      Eli tosiaan, jos vertaa meidän edelliseen opiskelija-asuntoon, jossa neliöitä oli 78, nyt neliöitä on 102, niin asuminen on neliöihin nähdenkin tuplasti kalliimpaa. Tuolloin vuokraan kuului autopaikka, vesi ja netti, vuokra n. 500e. Ja kuten yllä kirjoitin, nyt asumismenot tonnin luokkaa - pitkällä maksuajalla. Eli todellakin olisi tullut vuokralla asuminen tuossa opiskelijaboksissa halvemmaksi! :)

      Sen sijaan esim. meillä se omakotitalohaave liittyi pitkälti juuri sisäneliöiden jaison pihan tarpeeseen. Eli se 150 neliötä olisi haaveissa aika ok asunnon kooksi. Eikä meille ole varsinaisestri merkitystä sillä onko se asunto sitten rivari, paritalo vai ok-talo. Ja kuten kirjoitin, myös kodin sijainti on valinta kysymys. Ei haluttu enää syrjempään. Tältä alueelta toki voisi näillä samoilla neliöillä löytää suurin piirtein samanhintaisen kodin suurin piirtein samoilla pihaneliöillä, mutta vielä tätä meidänkin asuntoa vanhemman version - joten ei kiitos.

      Ne n. 50 lisäneliötä olisi kivat, ja tältä alueelta järkevän näköiset (ja järkevän malliset) ja edes kohtuukokoisella pihalla ja pihapuilla, hintaa tulisi 2-3 kertaa enemmän kuin tälle meidän rivaripätkälle. :)

      Jo tämän remppaamisen kohdalta todettiin, että omaa ei rakenneta tai saadaan laittaa avioeropaperit vireille. Eli vaihtoehtoina senkin osalta olisi vain avaimet käteen paketteja - ja äkkiä niihinkin saa hintaa tontteineen.

      Ja sitten, kun vertailtiin okt-asumista ja esim. tätä rivaripätkää, niin yhtiövastike tosiaan sisältää mm. kotivakuutuksen, meillä on vain irtaimistovakuutus itsellä. Yhtiövastikse siältää myös jätehuollon, urakoinnin, esim. lumenauraukset, kiinteistön huollon, yhtiövastikkeella korjataan lämmitykseen, putkistoon, ilmanvaihtoon liittyvät asiat ja esim. ikkunanvaihdot. Kaikki nämä tulee kokonaan omalle vastuulle ok-talossa. Ei siis voi väittää että yhtiövastike on ns. turha lisämeno, jota okt-asumisessa ei ole. Sen lisäksi okt:ssa tulee päälle vielä kiinteistöverot, jne. Ja jos on se isompi asunto, niin myös sähkö ja lämmitys laskut ovat isompia. Toki, omassa kyllä vaihtaisin /rakennuttaisin maalämmityksen, aurinkokennot, kuivakäymälän, varaavan takan, oman kompostorin, jne, jne. Saisi vähän ekologisemman ja taloudellisemman ja näihin ei oikein taas itse hirveästi voi rivarissa vaikuttaa. :D

      Ja jos olis muutetu syrjäsempään, tarvitsisi tosiaan sen toisen auton joka äkkiä veroineen, vakuutuksineen, huoltoineen ja polttoaineineen toisi sen parin tonnin lisälaskun vuodessa. Eli jep, meidän kohdalla voin siis sanoa, ettei olisi varaa - tai järkeä. ;)

      Poista
    2. Meillä ei olisi varaa omakotitaloon :) Asutaan vuokralla, 106 neliötä. Jostain maalta talon saisi halvalla, täältä ei. "Kaikki" potentiaaliset työnantajat on täällä, samoin meidän turvaverkko. Ja sen oman pitäisi toki olla huomattavasti isompi, ja kyllä vaan sen ylläpito maksaa ihan selvää rahaa sekin. On niin nähty.

      Poista
    3. :) Aika samoissa mietteissä. Ja minulle ei enää ole merkitystä onko se tosiaan okt vai rivari, riippuu niin paljon monesta muusta. Asuin ympäristö, asunnnon kunto, muut huomioonotettavat asiat. Tokihan kaueammaksi muutettaessa sitten saisi verovähennykseen laittaa työkilometrit, mutta voidaan ihan hyvin asua tässäkin. Viimeisen vuoden olen tosin salaa haaveillut, että jos sitä rahaa joskus olisi laittaa lisää asumiseen ja asuinneliöihin niin ostaisi tuon seinänaapurin 50 neliöisen kämpän ja remppaisi :D Toki sillä hinnalla muuttaisi jo ihan samankokoiseen ok-taloonkin, mutta muutto ei kiinnosta, eikä ne lisätyöt. Tuolla naapurikämpällä saatais isonnettua kettiötä ja mahdutettua semmonen 10 hengen pirttipöytä tänne. Saatais neljäs makkari ja toinen vessa. Ja pikkasen isompi teranssi johon mahtuis kylpytynnyri/ poreamme.

      Mutta. Ei ole rahaa. Eikä haluta muuttaa kauemmas. :) Kukin siis tavallaan. (Eikä tätä vanhempaan asuntoon, joka toki tälläkin hinnalla löytyis jostain tästä läheltä näillä neliöillä.)

      Poista
  6. Voi arghh! Sain juuri kirjoitettua tekstikentän täyteen, kun kävi kämmi ja poistin koko tekstin. No, kokeillaanpa uudelleen hieman paremmalla menestyksellä. Tästä taitaa taas tulla pitkä kommentti, joten toivottavasti jaksat lukea.

    Todella mielenkiintoinen aihe jälleen kerran - pitää vielä kurkistaa nuo linkit tekstien takaa kun en suoralta kädeltä muista ihan kaikkien linkkien takana olevia tekstejä :) Mutta tosiaan, valintojahan tämä elämä on täynnä ja valinnoillamme vaikutamme yllättävän moneenkin asiaan. Valintojen vertailu on minusta mielenkiintoista ja monesti myös avartavaa; aina en kaikkia valintoja ymmärrä ja onpa niitä sellaisiakin valintoja, joita en edes hyväksy, mutta monesti sitä huomaa havahtuvansa pohtimaan että "Eipä tämä asia olekaan ihan niin mustavalkoinen, voihan sitä näinkin toimia" jne. Tämä siis omalla kohdallani, joskus kun on asioita joiden kohdalla en yksinkertaisesti tajua että joku toinenkin tapa voi olla ihan yhtä hyvä jonkun toisen perheen kohdalla - ehkä jopa parempi kuin meidän ja ehkä se voisi olla meillekin hyvä.

    Ennen Miestä minä asuin tyttöjen kanssa kaupungissa vuokrakolmiossa. Vuokra oli suhteellisen hinnakas niin pienessä kaupungissa, ja vuokralla asuminen oli osin vapaan valinnan ja osin pakonkin sanelema juttu. En yksinkertaisesti uskaltanut ottaa lainaa yksin, enkä toisaalta löytänyt mitään yksinäisen ihmisen hintaluokalle sopivaakaan - kaupungista. Katsoin siis paremmaksi asustella vuokralla ja katsoa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

    Se toi sitten Miehen, ja sitä kautta unelmien henkiin heräämisen. Kaksin on helpompi toteuttaa tietynlaisia unelmia. Meidän valintamme olikin sitten maaseutu ja omakotitalo. Mies on maalta kotoisin alunperinkin, mutta itse olin haaveillut maaseudulla asumisesta jo pidempään; tosin uskon, että yksinäni en olisi maalle koskaan päätynyt. Talo ei valikoitunut sattumalta; muitakin vaihtoehtoja kyllä oli ja niitäkin mietittiin kakkos ym. vaihtoehtoina, mutta tämä oli ensisijainen, koska kyseessä on Miehen suvussa pitkään ollut talo tontteineen - paikalla oli siis Miehelle ihan oma nostalgiansa. No, asuntolainan makselu kera vakuutuksien ym. toki tekee omat kulunsa, meillä näihin kuluihin menee n. 1000-1100 euroa kuussa.

    Maalla asuminen vaikuttaa tietysti myös muihin asioihin. Esimerkiksi siihen, että täällä on välttämätöntä olla auto. Ainakin yksi - useissa talouksissa autoja on kaksikin, joissakin (tosin harvoissa) jopa useampiakin. Me hankittiin aluksi yksi auto. Mies oli tuolloin tavallisessa palkkatyössä ja hänellä oli työnsä puolesta käytössä auto, jolla työmatkojaan ajeli. Myöhemmin Mies perusti oman yrityksen ja hankki sitten samalla autonkin. Miehellä auto on työmatkojen vuoksi välttämätön, työmatkat vaihtelevat muutamasta kilometristä noin sataan kilometriin, eli kyllähän siinä ajoa tulee kun 5-6 päivää viikosta ajelee kodin ja työmaan väliä. Minä nyt tietysti periaatteessa pärjäisin tässä ilman autoakin, mutta käytännössä tilanne on hankalampi. En halua olla Miehen varassa enkä oikeastaan voikaan olla; on päiviä, jolloin en pääsisi täältä mihinkään Miehen pitkien työpäivien vuoksi, ja on kiva hoitaa asiat silloin kun se parhaiten päivään sattuu sopimaan. Kirkonkylälle meiltä on vain 3,5km matkaa eli sen nyt taittaa tarvittaessa muullakin, mutta pidemmälle kun tarvii lähteä, on auto tarpeen. Julkiset kulkee täällä todella huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Janni. Ja just pitkät on mun makuun :D (On siis ne lyhyemmätkin, ei sillä.)

      Tuohon ylle jo Marin kommentin alle kirjoittelinkin aika pitkälti tuosta omakotitalo-asumisesta. Siis että miten ja miksi me ollaan päädytty rivariin lopulta sen okt-haaveen sijaan. :)

      Ja ihanaa tosiaan että sinäkin olet saanut valita ihanan puolison ja puolison kanssa ihanan yhteisen kodin joka tuntuu omalta! Ja että pääsette kulkemaankin lasten kanssa vaikka julkisia ei ole eikä puoliso/auto olisi kotona.

      Poista
  7. Minä olen halunnut, että tytöillä on mahdollisuus jonkinlaiseen harrastamiseen. Tältä omalta paikkakunnalta ei varsinaista harrastustoimintaa ihan näin pienille löydy, joten harrastamaan on lähdettävä muualle - tosin onneksi vain noin 20km päähän. Tytöt käyvät sisarusmuskarissa, joka maksaa 80e per lapsi, per lukukausi. Tämän lukukauden loppuun jatkuu tämä harrastus, sitten se loppunee koska perheemme kasvaa vauvalla ja tuolloin tuon ko. harrastuksen järjestely käy liian hankalaksi. Tytöille katsotaan sitten vaihtoehtoisesti joku sellainen harrastus, jossa voivat toimia ryhmässä, ilman äitiä tai isiä - tuolla muskarissahan siis on vielä oltava vanhemmat mukana. Meillä tytöt tykkää laululeikeistä ja musiikista yleensäkin tosi paljon ja koska kerran on mahdollisuus, olen pitänyt tärkeänä että he saavat tämmöistä harrastaa. Meidän tapauksessa (siis viitaten erään toisen lukijan kommenttiin) kyse ei siis ole statuksesta - tosin eipä nämä harrastukset nyt verrattain kovin kalliita ole, kun miettii vaikkapa taitoluistelua, ratsastusta, yms. Vaikka jollain tavalla onkin uskomatonta, että puolesta tunnista viikosa maksetaan tuollainenkin summa, olkoon nyt niin Konservatorion järjestämä muskari kuin on :D

    Hmm, mitäköhän muuta? No tosiaan se Miehen yritys. Mies on ostanut itselleen työkoneen ja sen kuljettamiseen soveltuvan kuorma-auton. Näiden lyhennykset hoidetaan tietysti firman tuotosta, eli eivät suoranaisesti esim. minun talouteeni vaikuta, mutta totta kai tuovat oman lisänsä koko perheen taloutta ajatellen.

    Se me ollaan valittu, että matkustellaan, mutta ei lähdetä "etelään", ei ainakaan vielä. Nautitaan suunnattomasti pohjoisen kauniista luonnosta ja karuista maisemista, ja niissä kyllä riittääkin nähtävää. Minä olen kyllä lämpimässäkin käynyt ja tykkään, mutta Mies taas ei halua paahtavaan helteeseen eikä toisaalta tykkää ajatuksellisella tasolla kaupunkilomistakaan. Sen verran me ollaan puhuttu, että joskus joku etelänmatka tehdään - ihan kokeilumielessä. Siihen asti lomaillaan muualla; Lapissa. Pohjois-Norjassa, jne. Ne ovat jollain tavalla lähempänä meitä itseämme, jos ymmärrät mitä tarkoitan - hieman sekava selitys nimittäin, ehkä.

    Koko perhe ostaa vaatteensa tavallisista kaupoista. Lasten ulkovaatteisiin (ainakin talvihaalareiden osalta) panostetaan hieman enemmän, mutta ihan tavallisia, marketeista hankittuja haalareita nekin on. Toisaalta Kesäheinä saa tosi paljon vaatetta Maalistytöltä, niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin ja totta kai ne hyödynnetään.

    Vauvaa varten olen hankkinut joitakin vaatteita uusina, mutta onhan meillä paljon käyttökelpoisia vaatteita vielä tallessakin eli ihan kaikkia ei sentään uutena hankita. Tyttöjen vauva-ajoilta on leluja, jotka pidetään. Pinnasänky (itse asiassa kaksikin) on valmiina, patja meidän pitää vielä hankkia mutta se hankitaan kyllä uutena. Haaveilin käytännöllisemmistä yhdistelmävaunuista ja tarkasteltiin aluksi uusiakin, mutta päädyttiin sitten, että jos vain sopivat löytyy, ostetaan käytettyinä. Niin sitten tehtiinkin, mieluiset ja uudenveroiset lähti matkaan alta neljänsadan. Jalustallinen amme ja hoitopöytä ostettiin nekin käytettyinä. Joitain hankintoja on vielä tekemättä, saas nähdä, kuinka niiden kohdalla käy..

    Varmaan muutakin olisi, mutta tähän hätään ei juuri tule mieleen... Mutta koen/koemme molemmat, että meidän tilanne on tällä hetkellä oikein hyvi ja pärjätään mukavasti näin. Ei tarvi laskea euroja tai venyttää penniä, mutta toisaalta sitä pennin venyttämistä tietyissä asioissa harrastetaankin.

    VastaaPoista
  8. Harrastuksista.. mietein myös tuota muskaria. Naapurissa olisi ollut kerran viikossa iltaisin puolen tunnin muskarisisarusryhmässä ja olisi ollut todella mukava laittaa (joo, laittaa) nuo sinne. Tykkäävät musisoida ja olis saatu tältä alueelta jotain ikätovereita, joihin tutustua. Mammakerhoissa ja pikkukoulussa, kun käydään muualla eikä täältä tunneta ketään samanikäisiä.

    Mutta tällä hetkellä talous tuli vastaan vaikka puolen vuoden maksu noilta kahdelta olisikin ollut vain 130e. Mutta kun uintiin menee jo 30 e/kk ja nyt just ollaan tiukilla. Joten se siitä sitten. Kyllähän sitä vielä ehtii.

    Sinänsä jännä. Jos hyvin menee, eikä vauva tai minä tarvitse sairaalahoitoa tai lääkkeitä syntymän jälkeen kovin pitkään, niin vauvan syntymän jälkeen meillä voi olla taas kuukaudessa jopa 350 e enemmän käytettävissä (tai no niin että saataisiin taas säästöön ne mitä nyt on mennyt). Eli menoista jäis pois lääkkeet ja sairaalakäynnit (200) ja tilalle tulisi yli satanen lapsilisää ja mahdollisesti jos imetys ja luovutus onnistuu, niin olisi omaa maitoa vauvalle ja sen lisäksi vielä luovutuksesta esim. jopa 70e/kk lisää rahaa. Sen ajan kuin pelkkä maito riittää vauvalle ja luovutus onnistuu. :))

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit