Lahjatoiveita - vai saako niitä sanoa?

Harsoja, Ompelu-merkkejä, nappeja.
Sairaalakassi-postaus odottaa edelleen sitä, että oikeasti pakkaisin ensin sen kassin. Tähän asti olen päätynyt linjalle: "Puoliso tuo mitä tarvitsee, jos lähtö tulee." Nyt muistin ja tajusin vain että se digikamera, jota ei ole puoleen vuoteen käytetty, pitäisi ladata sekä kuvat ja videot siirtää koneelle, jotta synnytys ja vauvakuvat mahtuu kortille. Eli se on kyllä ehdottomasti tämän päivän homma. 

Mutta niistä lahjoista. Taas lähestytään synttäri-, joulu- ja vauvalahjojen aikaa. Olen yrittänyt nätisti kieltäytyä lahjoista jo vuosikausia, mutta kun läheiset haluavat niitä antaa, olen sanonut sitten suoraan mitä tarvitaan. Jos jotain vihaan niin turhaa tavaraa ja kulutusta. Ennemmin ollaan ilman. Emme puolison kanssakaan ole toisillemme ostelleet sen enempää synttäri-, joulu-, äitien-, isäinpäivä kuin kihla- tai vuosipäivälahjojakaan. (Seurustelun aloituspäivämäärää meillä ei edes ole, joten vuosijuhlia on hankala viettää.)

Jotkut ovat kysyneetkin, että mitä me tarvitsemme vaulahjki ja olen sanonut ettei ainakaan vauvan leluja ja vaatteita. Niitä on riittävästi ja haluasin jokusen ommella vielä itsekin. Sen sijaan neppareita, vetoketjuja, harsoja, kuminauhoja, lankoja, "Rakkaudella tehty" -ompelumerkkejä sekä kokomerkkejä ym, kyllä tarvitaan. Ja niin. SUKLAATA. Ehdottomasti suklaata - tuoreelle äidille. Ja kotikaljan tekemiseen aineksia.

Kukistakin olen kieltäytynyt niin merkkipäivinä ylppärii, kihlajais, hää kuin vauvaonnitteluidenkin kohdalla. Aina jokunen kukka kumminkin tulee. Leikkokukkien sijaan pitäisin enemmän hyötykasveista, kuten erilaisista yrteistä tai niille sopivista valkoisista purkeista. 

Lasten kohdallakiin toivotaan, ettei sitä lelua ja hilpetööriä tuoda vain tavan vuoksi. Ja että ennemmin panostetaan kestävyyteen ja tarpeellisuuteen. Esim. Brion puujunaradan osat sekä dublot ja pikkulegot ovat todella kalliita, mutta isommat pakkaukset kimpassa ostettuna ovat olleet todella ihana juttu. Ja kaikki hyväkuntoinen tavara kelpaa meille lahjaksi myös kirpparilta ostettuna.

Lapsille leffa- ja hoplop -lippuja, esikoiselle potkulauta. Onnittelukukiksi yrttejä ja ruukkuja.

Esimerkiksi lasten synttäri- ja joululahjatoiveita tällä hetkellä: potkulauta, HopLop- ja Finnkino-lippuja, toinen Baby Bjorn -nukke, isommat luistimet, sukset, monoja, sauvoja, kiekkoja, sählypalloja, pikku legoja, sukkahousuja: värikkäitä, raidallisia, siksak-kuvioisia, tähtikuvioisia, mustia, keltaisia, oransseja, turkooseja, vihreitä, harmaita, jne.

Ja joululahjatoiveina koko perheelle asioita. Niitä on hajonnut kuluneen vuoden aikana ihan mielettömästi. (Ei, raskaus ei ole saanut minua heittelemään niitä pitkin seiniä.) Hankittavana olisi siis joka tapauksessa Arabia arctica -syviä lautasia, Iittalan 22cl kirkkaita Aino-laseja, Teema-lautasia lisää ruokailuun ja kahvitteluun, lasten metallisia ruokailuvälineitä, keraaminen wokkipannu kannella, iso soppakulho, jne...

Jos joku nyt haluaa kankaita ostella, niin näistä voisi aloittaa ja perään saa esittää myös lahjatoiveita haluausiiko jostakin itselleen jonkinmoisen vaatekappaleen ommeltuna myös (vink, vink).

Tähtitrikoo, Printtitrikoo, Vihreä-musta-raidallinen Joustocollege
Muffinitrikoo, Oranssi-velour, Työkalu-trikoo
Raitaresorit, Dinotrikoo, Raitatrikoo

Saako lahjatoiveita esittää? Mitä teillä on toivottu vauvalahjaksi?
Entä onko joululahjat jo hankintalistalla? Mitä aikuisille, mitä lapsille?

Kommentit

  1. Toiveiden esittäminen kysyttäessä on musta ihan ok ja jopa suotavaa. Kysymättä en toiveita kerro.

    Vauvalahjoista sanoin, ettei mitään tarvita, vaatteita, leluja, harsoja, kaikkea on. "Vanhukset" toi vaippoja ja se oli just hyvä. Niitä kuluu, enkä nyt taas tullutkaan kestoiluun lähteneeksi, kun pyykkikone pyörittää muutenkin kolmea koneellista per päivä...

    Jos joku nyt kysyisi, niin vauvalle yöpukuja, haalarimallisia ja jalkaterällisiä. Koossa 60-70.

    Joulu... yyh. Muksut tahtoo pikkulegoja, city-sarjaa pikkupojille, friendsejä tytölle. Esikoinen tahtoo haalarin (One-piece-kopio...). Poika 10v varmaan jotain taiktemppujuttua ja vauva... ehkä oma unirätti. emt. Pohdin omassa blogissa näitä kunhan saadaan ristiäiset alta pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä kysymättäkin kertonut, ettei meille tarvitse ihan oikeastikaan ostaa mitään. :) Sitten jos kysytään (ja kuten nyt lähisuku eli meidän sisarukset ja vanhemmat kysyykin), niin sitten kerrottu mitä tarvitaan.

      Harsoja meillä on tosiaan ollut iso pino, suurin osa minun ja minun sisaruksieni vanhoja. Ja meillä niitä käytetään muutenkin kuin puklurätteinä, eli ovat päivittäisessä käytössä. (Talouspaperia menee aika vähän.) Nyt opvat vain alkaneet vanhimmat ja puhkikuluneimmat hajota käsiin. Eli kovana käyttöön tulee eikä niitä ole koskaan liikaa. :D

      Meillä taas ei oikein kukaan ole koskaan käyttänyt yövaatteita, ennemmin vaihdan yöksi puhtaan bodyn/sukkahousut/ alushousut ja niillä mennään seuraava päivä. Eli yövaatteet on meillä käyttämättömiä myös lasten kohdalla. :)

      Jäänpä odottelemaan sunkin lahjapostausta. Pitäis se oma ristiäis/nimenantotilaisuutta koskeva postauskin saada valmiiksi. Toki yhden aiheeseen liittyvätn materia-postauksen olen julkaissut.

      Poista
    2. Meillä noi ristiäiset olis jo sunnuntaina ja valmistelut vähän vaiheessa... edes nimeä en osannut papille tänään sanoa, kun Rääpäle ei kuulemma mene maistraatissa läpi :p

      Poista
    3. Minäkin varasin jo ristäispäivän. :D Puhelunlopuks toisesta päästä kuului kysymys: "Olittekos te jo saaneet nämä paperit?" "Niin no siis tämä vauvahan on vielä vatsassa." :D

      Mutta joo, teemaväritys, josta aiemmin bloggasin, osuu nyt nappiin. Vahingossa. Meillä nimittäin lähestulkoon halloweenina mahdollisesti pidetään ristiäiset, jos vain asiat menee riittävän hyvin. x) Nimikin onneksi on ollut jo jonkin aikaa.

      Poista
  2. Mua ärsyttää, että meille tosi moni tuo sellaista tilpehööriä lapsille :/ Vaikka kuinka olen sanonut, että me hukutaan semmoisiin, nii silti niitä kannetaan tänne. Ajattelevat varmaan, että ei nyt yksi tämmöinen haittaa..Mutta kun yksi sun toinen tuo sen yhden mikä-lie-lelun, nii niitä onkin yhtäkkiä tusinoittain. Joten kyllä, minusta lahjatoiveita saa esittää, ja myös kunnioittaa sitä, että kaikki ei ole tervetullutta tavaraa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, äkkiä sitä krääsää kertyy. Etenkin jos sitä tulee jouluna, synttäreinä ja vielä vähän muullonkin ja useampana vuonna ja useammalta ihmiseltä ja useammalle lapselle. :)

      Ja ehkä minuakin on alettu viimeisen kymmen vuoden aikana jotenkuten ymmärtää tämän kanssa. Painosanalla ehkä. Joskus. Aiemmin varsinkin tuntui, että vanhemmat ihmiset loukkaantuvat kovasti näistä ajatuksista. Ja toki pula-ajan eläneitä ymmärränkin tietyllä tapaa. Vaikka sitten toisaalta, ajattelisi että juuri heillä olisi ymmärrystä sille, että vähemmälläkin pärjää eikä se tavara ole tärkein vaan ylipäätään esim. muistaminen, kyläily, jne. :)

      Poista
  3. Ohops, itsekin tein juuri postauksen samasta aiheesta :D

    http://secretweddingdreams.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin, Milla, käydä kurkkimassa sinunkin postausta. (Tai vähän jo kurkeinkin.) En ajatellut mitään tuohon kastekutsuun laittaa (jos nyt tälläkään kertaa saan niitä aikaiseksi). Ja osa ostaa tosiaan lahjoja jo ennakkoon ja tuo niitä pikku hiljaa -myös ennen kastetilaisuutta. Eli oon koittanut olla hyvissä ajoin liikkeellä. :D

      Mutta minusta tuo toiveiden liittäminen kutsuun on ihan ok. Ihan niin kuin se on ok esim. hääkutsun/häälahjatoiveidenkin osalta. Toki edelleen löytyy ihmisiä, jotka ovat toista mieltä, mutta se on sitten heidän mielipiteensä. :)

      Sain kyllä aikanaan blogin kauttakin kiitettävästi paskaa, kun kerroin esim. meidän häälahjatoiveista ja siitä ettei toivottu mitään tai haluttiin ohjata varat hyväntekeväisyyteen. Että on kiittämätöntä toivoa jotain tai esittää toiveita tai olla käyttämättä tai ottamatta vastaan toisten ostamia lahjoja - kun se ajatus on tärkein.

      Ajattelen toisin. Ja hyvä että tästäkin puhutaan. Ehkä tavat muuttuu pikkuhiljaa. :)

      Poista
  4. Lahjatoiveita on ihan suotavaa esittää, koska jokatapauksessa jotain tulee, niin mielummin sitä tarpeellista ja hyödyllistä. Itsekään en tykkää, että lapsille tuodaan kaikkea hilpetööriä, kun sitä saa olla jatkuvasti varastoon muutenkin laittamassa. Mielummin vähemmän ja kunnollista. Meillä on kuitenkin tapana aina miehenkin kanssa ostaa toisillemme jotain, kun on jokin merkkipäivä ja välillä tietysti ihan muuten vaan yllättää. Ja ostamme kyllä koko perhepiirin kesken aina syntymäpäivä lahjat kaikille, niin aikuisille kuin lapsille. Se on minusta ihan kiva tapa muistaa. :) Joululahja toiveet pojalta oli että kuulema lego Batman sarja, mutta muita leluja ei sitten halua, koska niitä on hänenkin mielestään liikaa :D Kuulema pukki saa tuoda vain Batmanin ja vaatteita. Hhe! Itse ajattelin kuitenkin laittaa pojan toivelistalle brion junarataan lisäosia, jotta saisi tehtyä oikein hienon ison radan. Itselleni ja miehelle lahjatoiveiksi annan Hackmanin kattiloita ja paistinpannuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Mieluummin vähemmän, mieluisaa, kestävää ja tarpeellista. :)

      Mullakin kyllä on tapana kysellä aina mitä kukakin tarvitsee/ haluaa. Tuntuu myös itse inhottavalta ostaa jotain, jos ei tiedä meneekö se roskiin, kaapin perälle vai käyttöön. Me ei olla sisarusten keskenkään osteltu enää kuin jouluna jotain. (Senkin tosin mun puolesta vois jättää väliin.) Jokainen kumminkin osaa/voi itse ostaa jotain jos tarttee. Ja kun paremmin tietää mitä tarttee. :)

      Me just sunnuntaina kasattiin koko perheen voimin tietokonehuoneesta olkkariin junarata. Esikoinen on jo siinä vaiheessa että se leikkiikin siinä, mut argh, nyt nuorempi on nyt siinä vaiheessa että se käy vaan välistä kiskomassa palasia - tai ajelee niillä sähköjunilla, niin että renkaat hajoaa. :D Viime jouluna siis saivat lisää sähkövetureita.

      Meilläkin aika vähän on mitään toiveita esikoisella. Nuo mitä ylle kirjoitin lähinnä. Eli potkulauta, Jake merirosvo -dvd, Helinäkeiju-dv ja leikkiompelukone (jolla kumminkin voi ommella oikeasti). Ja ehkä uus radio-ohjattava, kun pikkuserkut särki yhteisellä mökkireissulla viime vuonna lahjaksi saadun. Ah, niin ja lätkäkiekko. Viime vuonna tuli lätkämaila. :)

      Poista
  5. Mä oon esittäny lahjatoiveita sillon kun ihmiset on niitä kysyny, välillä tuntuu kyllä etten keksi yhtään mitään mitä tarvittais. Sillon oon antanu vapaat kädet ostaa mitä vaan, tai sanonut vaikka että vaateliikkeeseen lahjakortti on aina jossain vaiheessa tarpeellinen meille, vaikkei juuri sillä hetkellä mitään tarvittaiskaan. :)

    Koitan ensin aina miettiä jotakin tarpeellista ja sitten myös sellasia lahjoja mistä tiedän lapsien pitävän. (tai lähinnä J:n, Pimusta on aiempina juhlina ollu vielä vähän vaikee sanoo mikä vois olla erityisen mieluisaa sille :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on yleensä kans sama fiilis. Etten keksi mitään mitä tarvitaan. Kunnes sitten, kun esim. täytän tiskikonetta, muistan että katos, näitä laseja, lautasia, jne on liian vähän kun näitä on taas hajonnut. Tai just jotain vastaavaa. Joten yritän kirjoitella jääkaappiin listaa niin voin sitten kertoa muillekin että kahtokaa nyt mitä meiltä puuttuu :D (ja napit on aika halpoja, lautaset kalliimpia, eli kullekin hintahaitarille pitäis löytyä sopivaa tarpeellista ;) )

      Lahjakortit on myös käteviä. Samoin olisin ihan mielettömän iloinen lahjasta, jossa joku lupautuisi esim. lapsenvahdiksi! Saati sitten että lupautuisi lapsenvahdiksi JA viemään lapset esim. HopLoppiin. :) No, toki sitä saa aina haaveilla.

      Poista
  6. TÄRKEIN unohtui vauvalahjoista! SUKLAA - ehdottomasti suklaata! :D
    Kotikalja-aineksetkaan ei haittaa.

    VastaaPoista
  7. Mä nyt änkeän vielä toiveiden esittämisen sopivuuteen lahjan ostajan näkökulmassa :)

    Mulle siis toki toiveensa saa esittää, mutta en kyllä yhtään tykkää, jos sanotaan, että sen pitää olla tää, maksaa ton verran ja löytyy sieltä. Plääh. Sen sijaan jos esittäisi jonkun keräiltävän sarjan (vaikka nyt legon city), mistä osia on monen hintaisin, niin jäisiä edes vähän sitä valinnan varaa.

    Rahaa en toiveena ymmärrä kuin teineiltä ja hääparilta. Joku vitosen seteli kaverille synttärilahjaksi? Juu ei. Ja vielä vähemmän kaverin tilille.

    Mä oon harrastanut kyllä täsmätoiveitakin, niin kuin vaikka nokkamuki tai tuttipullo, tietäen, että ne on sieltä halvimmasta päästä. Enpä sen sijaan kehtaisi pyytää esim. Reimatecin mustaa talvihaalaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis tästä oon samaa mieltä. Että se paljonko toisen pitää lahjaan käyttää määriteltäisiin etukäteen. Siksi minust ok esim. sanoa nuo napit, suklaalevy tai vaikka sitten se harsopaketti. Jos haluaa ostaa kalliimman lahjan, niin ostaa sitten vaikka kaikki. Mutta itse näin pienellä budjetilla lahjoja ostaen, toivon kyllä sitten myös että olisi niitä erihintaisia lahjatoiveita. Ei nimittäin olla ostamassa edes sitä 20 euron lahjaa. :)

      Ja kun kummilapselle lupauduin ostamaan erään toivelahjan, olisi pitänyt katsoa hinta. Sata euroa. Päätettiin kyllä lopulta ostaa se, mutta päätettiin myös että vaikka yleensä kummilapselle on ostettu jotain vähän kalliimpaa kuin muille, jatkossa saa kyllä tuo kummilapsi myös ne 5 euron synttäri- ja joululahjat. Tosin esim. nyt on tarkoitus itse ommella lahjat. Kankaat saa edullisemmalla kuin vastaavan vaatteen kaupasta.

      Ja joo, jos vanhempani kysyvät ja haluavt ostaa esim. pyörän tai sukset tai jonkin kalliimman lahjan, niin heille olen kertonut sitten niitä kalliimpia toiveita. Mutta edelleen, ei ole pakko, hankintaan kyllä itse kaikki mitä tarvitaan. :)

      Poista
  8. Minusta on ok esittää toiveita, jos niitä kysytään :)

    Muakin ärsyttää "krääsä". Siis krääsällä tarkoitan esim. lasten lelujen osalta sellaisia, jotka menevät tyyliin ensimmäisen käyttökerran jälkeen rikki. Meikäläinenkin on sanonut lahjatoiveita kysyttäessä, että mielellään jotain kestävää ja sellaista, mistä on iloa pidemmäksi aikaa. Lelujen osalta olen sanonut monesti, että ei tarvitse, koska niitä on (oikeasti) jo ihan tarpeeksi. Tietenkin ajatus on tärkein enkä minä ketään lynkkaa vaikkei sellaista toisikaan mitä on toivottu, mutta kun en vain tykkää siitä krääsästä niin en sitten tykkää :D

    Mä haaveilen meidän vauvalle sellaista ihanaa Brion puista, vedettävää lelukirahvia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja minä lasken krääsään myös petshopit, korut, pinnit, pompulat ja pikkuautot. Siis ei siinä mitään jos joku noita tuo, mutta kun niitä alkaa olla laatikkokaupalla (esim. niitä pinkkejä koruja, hiusjuttuja ja muuta sen semmoista) eikä niitä kukaan käytä, niin... :( Ja samoin jos ón poika, niin sitten niitä pikkuautoja kertyy laatikoittain. Näitäkään kun ihmiset ei voi tuoda ristiin tai toiselle sukupuolelle.

      Ja juu, meilläkin ihan oikeasti on leluja tarpeeksi. Toki nyt kun lapste kasvaa niin lelutarpeetkin vaihtelee. Esim isommalle ne magneetit ja pikkulegot alkais olla nyt ok, ja kohta saa sitten toisesta päästä pistää niitä vauvanleluja kiertoon. :)

      Ja on tuolla meidänkin "romulaatikossa" sitten tosiaan vaikka ja mitä pikkutavaraa, jolla lapset tykkää toisinaan leikkiä. Ja kun menevät rikki, olen alkanut pikku hiljaa nakkoa roskiin. Minä, joka en aiemmin nakkonut roskiin juuri mitään, koska ainahan sitä tavaraa voi jossain käyttää. :D

      Poista
  9. Meillä on vähän erilainen katsantokanta tähän asiaan. Nääs kun täällä (ainakin meillä) ei tuoda mitään vauvalahjoja esimerkiksi. Ihmiset vaan tulee katsomaan vauvaa, ei siinä mitään lahjoja tarvita. Ristiäisistä mä olen ollut niin iloinen, että ihmiset tuo omannäköisiään juttuja juuri sille lapselle. Isossa perheessä (ja näköjään pienemmässäkin) kierrätetään niin paljon, että on se hienoa että on jotakin juuri sille nimenomaisellekin lapselle hankittua. Kukkia mä rakastan! Mä vien kukkia joskus ihan kaverille kahvittelemaan mennessäkin, ilahdus on suuri ollut aina! Meillä ei oikeastaan ole sukulaisia tms jotka koskaan olis antaneet lapsille joululahjoja tai synttärilahjoja. Kaikki on siis meidän itsemme hankkimaa ja siinä sitten käytetään omaa harkintaa. Jokainen saa sekä käytännöllisiä, että jotain muutakin, jos niin on toiveista osattu lukea. Ja sukupuoleen liittyen, niin mä just ostin nuorimmaiselle jo TOISEN nuken (nuorimmaiseni on siis poika) koska hän niin niistä tykkää (kirpparilta, maksoi euron :D ). Nuorin tytär kun on jo melkein 15 niin nuket on roudattu parempiin paikkoihin aikoja sitten. Ja aikanaan kun tyttäret oli pieniä, niin heidän suosikkejaan oli kauko-ohjattavat autot :D

    Itse olen elänyt lapsuuteni oikeastaan yhdellä-kahdella lahjalla (siis että sain ensmäisten kymmenen vuoden aikana ne kaksi lahjaa, ever). Mun mielestä se oli äärimmäisen kurjaa, koska en olisi edes toivonut mitään kallista, joku pieni kynäsettikin olis ollut niiiiin ihana, mutta ei. Miehen kans me lahjotaan toisiamme meidän tyyliin: äitienpäivälahjaksi sain kottikärryt (ihan parhaat!) ja mies on saanut mm kellon siihen kohtaan seinälle mistä se jostain syystä aina meni katsomaan kelloa vaikka se oli ihan eri kohdassa ja eri seinällä :D Näin meillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuista on ihan ok, jos tullaan katsomaan vauvaa "vain". :) Tosin itse taas olen sitä tyyppiä, joka ei tykkää, että tullaan katsomaan jo synnärille ja heti pian kotiin kun päästään, vaan annettaisiin hetki olla. Mutta siis. Minusta kyläily yksissään on ihan riittävää.

      Niin ja tästä unohtui myös kokonaan rotinat! Minusta on myös ihanaa, jos tuodaan esim. itse leivottua pullaa tai jotain muuta tuoreelle perheelle. Tuo perinne on minusta kiva. :)

      Ja meillä päin/ suvussa (?) on tapana tuoda se vauvalahja. Sitten ristäisiin tuodaan kastelahja (eli yleensä niitä tinaesineitä). :)

      Ja toki jokainen tavallaan. Mutta esim. vaatteita meillä on todella paljon vauvalle ja ne "vauvan omat" upouudet toivoisin, että olisi sitten vain ne pari minun ompelemaani. Mutta en minä voi tietenkään ketään kieltä ostamasta. Varmasti muutkin hurahtavat niihin pieniin vaatteisiin ja ostavat, kun on joku jolle niitä ostaa. :)

      Harmi vain kun jäävät tosiaan nekin vähälle käytölle ja sitten saa jo myydä pois. (Tämän kolmannen jälkeen lähtee siis meillä viimein vauvatavarat ja vaatteet myyntiin ja kiertoon.)

      Ja kyllä minäkin lapsena olisin ollut surullinen, jos en olisi lahjoja saanut :( nyt aikuisena en niitä tosin kaipaa. (Tämmönen pikkunen viherekohippi, joka ei tykkää edes kukkalahjoista.)

      Puolison työkaveri oli kerran vinkannut, että jossain on edullisesti kukkapuskia myynnissä, että käy ostaan vaimolles. Mies oli todennut, että se vihaa kukkia, joten parempi kun ei osta eikä vie. :D Kertoi tuon mulle kotiin tullessa ja sai jo siitä hyvästä suukon, ettei sitä kukkapuskaa ollut ostanut!

      Poista
    2. Mäkin tykkään, kun jokaisella lapsella on jotain omaa kierrätyskamojen lisäksi. Silti sanoin nyt ristiäistoiveita kyselleille, ettei tarvita yhtään vauvalelua eikä periaatteessa vaatteitakaan (eli jos niitä niin 68cm+).

      Meillä sukulaiset lahjoo lapsia jouluna vähän liiankin kanssa... ja tulee noita lahjoja itsekin ostettua. Jopa sitä krääsää.

      Poista
    3. Joo, siis, jotenkin ajattelisin myös että on ihan eri asia että lapsi saa omia vaatteita esim. 4v, 7v, 10v, kuin just se vauva-aika. :) Vauvana hyvä kun kerran ennättää kutakin vaatekappaletta käyttää, pesun jälkeen ne onkin jo pieniä taas ja saa ottaa uudet seuraavan koon vaatteet käyttöön. Isompana taas lapsi ymmärtää jo itsekin vaatteiden päälle ja silloin yksi vaate voi mahtua vuoden tai parikin ja ehtiii kulumaan kyllä usein siinä ajassa hyvin. Joten silloin on kyllä kiva, jos on jotain uuttakin eikä vain niitä kuluneita ja toisilta saatuja. :)

      Poista
  10. Petshopeista tuli mieleeni, että meidän yksi tyttö hartaasti niitä keräsi aikoinaan ja leikki siinä "talossa" niillä vaikka kuinka kauan. Ja siitä jatkoi toiseksi vanhin POIKA aikoinaan niillä leikkimistä. Joten ehkä toisen krääsä on toisen aarre? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) ...niin ja varmasti toisen krääsä voi olla toisen aarre!!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit