SPS: Milloin tytöt alkoivat käyttämään pinkkiä?

Sukupuolisensitiivisyyttä ja sukupuolirooleja käsittelevä postaussarjani saa täällä kertaa jatkoa artikkelista, joka käsittelee vaaleanpunaista väriä historian valossa. Aika usein nykypäivänä törmää kommentteihin, joissa vaaleanpunaisen ja pinkin väitetään olevan tyttöjen väri. "Tytöt nyt vain tykkäävät vaaleanpunaisesta. Ovat aina tykänneet. Niin se on aina ollut. Lapset on aina puettu erilaisiin vaatteisiin."

Oletko samaa mieltä? Entäpä jos vaaleanpunainen alunperin onkin ollut poikien väri?
Uskoisitko? Ja mitä ajatuksia sinussa heräisi, jos joku noin väittäisi?

Milloin tytöt alkoivat käyttämään pinkkiä?

Jokainen sukupolvi tuo uusia määritelmiä miehisyydelle ja naisellisuudelle, joita julistetaan myös lasten vaatteissa.

Kuva täältä.
Pikku Franklin Delano Roosevelt istuu sievästi jakkaralla, hänen valkoinen hameensa leviää tasaisesti ympärille ja hänen kätensä puristavat suurisulkaista hattua. Harteille ulottuva tukka ja kiiltonahka juhlakengät täydentävät juhla-asukokonaisuuden

Saatamme pitää näkyä hämmentävänä nykypäivänä, mutta sosiaalinen yleissopimus 1884, kun FDR oli valokuvannut 2,5-vuotiasta, saneli että pojat käyttivät mekkoja 6- tai 7-vuoden ikään asti, jolloin vasta oli myös heidän ensimmäinen hiustensa leikkuu. Franklinin asua pidettiin sukupuolineutraalina.  

Mutta nykyään ihmisten on vain pakko tietää vauvan tai pienen lapsen sukupuoli ensi silmäyksellä, sanoo Jo B. Paoletti, historioitsija Marylandin yliopistosta sekä julkaisun "Pinkki ja Sininen: Kertomus tytöistä poikiin Amerikassa" kirjoittaja, joka julkaistaan ​​myöhemmin tänä vuonna (2011). Kun taas me näemme, esimerkiksi, että kaljua päätä ympäröivä vaaleanpunainen panta tarkoittaa tyttövauvaa.

Miksi pienten lasten vaatetyylit ovat muuttuneet niin dramaattisesti? Miten päädyimme kahteen "joukkueeseen" - pojat sinisissä ja tytöt vaaleanpunaisissa?

"Se on todellinen tarina, siitä mitä tapahtui neutraaleille vaatteille", sanoo Paoletti, joka on tutkinut lasten vaatteiden merkitystä 30 vuotta. Vuosisatojen ajan, hän sanoo, lapset kantoivat hienoja valkoisia leninkejä jopa 6-vuotiaaksi. "Se mikä oli kerran käytännöllisyys
kysymys - puet lapsesi valkoisiin leninkeihin ja vaippoihin; valkoinen puuvilla voidaan valkaista - muuttui kysymykseksi "Voi hyvä luoja, jos puen vauvani väärin, heistä kasvaa perverssejä," "Paoletti sanoo.

Marssi kohti sukupuolittuneita vaatteita ei ollut lineaarinen eikä nopeaa. Pinkki ja sininen saapuivat, kuten muutkin pastellisävyt, väreinä vauvoille 1900-luvun puolivälissä, vielä tuolloin nuo kaksi väriä eivät edistäneet sukupuolten merkityksiä ennen kuin vasta juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa - ja vielä silloinkin kesti aikaa ennen kuin populaarikulttuuri astui mukaan.

Esimerkiksi, kesäkuu 1918 artikkeli kaupalliselta julkaisulta "Earnshaw 's Infants Department" sanoi, "yleisesti hyväksytty sääntö on, että vaaleanpunainen on pojille ja sininen tytöille. Syynä on, että vaaleanpunainen, on päättäväisempi ja vahvempi väri ja täten paremmin sopiva pojille, kun taas sininen, joka on herkkä ja hieno, on kauniimpi tytöille. "Muut lähteet sanoivat sinisen imartelevan vaaleita, vaaleanpunaisen brunetteja; tai sinisen olevan sinisilmäisille vauvoille, vaaleanpunaisen ruskea-silmäisille vauvojaPaoletin mukaan.

Vuonna 1927 Time-lehti julkaisi lehdessään kaavion
sukupuolisopivista väreistä tytöille ja pojille sen mukaan miten Yhdysvaltain johtavat myymälät lajittelivat. Bostonissa, Filene neuvoi vanhempia pukemaan pojat vaaleanpunaiseen. Niin teki Best & Co New Yorkissa, Hallen Clevelandissa ja Marshall Field Chicagossa.

Nykypäivän sanelu värikoodeille vakiintui vasta 1940-luvulla, sen seurauksena miten valmistajat ja jälleenmyyjät olivat tulkinneet amerikkalaisten mieltymyksiä. "Se olisi voinut mennä toisinpäin", Paoletti sanoo.

Joten suuret ikäluokat on kasvatettu sukupuoli-koodatuissa vaatteissa. Pojat puettuina kuin isänsä, tytöt kuin heidän äitinsä. Tyttöjen oli käytettävä mekkoja koulussa, vaikka yksinkertaiset tyylit ja poikatyttö-pelivaatteet olivatkin hyväksyttäviä.

Kun naisten vapautusliike saapui 1960-luvun puolivälissä, tuli sen myötä myös päinvastaisia anti-feministejä, muodin vastaisia viestejä, ja unisex-tyylistä tuli vihan kohde - täysin päinvastoin kuin nuoren Franklin Rooseveltin aikaan. Nykyään nuoret tytöt pukeutuvat "maskuliinisesti" - tai ainakin "epänaisellisiin" -tyyleihin, välttäen sukupuolittuneita merkkejä. Paoletti totesi, että vuonna 1970, Sears, Roebuck -katalogin kuvissa ei ollut pinkkejä taaperoiden vaatteita kahteen vuoteen.

"Yhdellä tapaa ajateltiin
[feministit ajattelivat], että tytöt oltiin tavallaan houkuteltu nöyristelemään naistenrooliin vaatteiden kautta", sanoo Paoletti. "Jos puemme tyttöjä enemmän poikien tapaan ja vähemmän pikkusievien röyhelötyttöjen tapaan, heillä tulee olemaan enemmän vaihtoehtoja ja vapauden tunnetta olla aktiivisia.""

John Money, seksuaalisen identiteetin tutkija Johns Hopkins sairaalassa Baltimoressa, väitti, että sukupuoli on ensisijaisesti sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vihjeistä opittuja malleja. "Tämä oli yksi asiaa puolustavien argumentti 70-luvulla, että se on " kasvatusta ei luontoa, '"Paoletti sanoo.

Sukupuolineutraalit vaatteet säilyttivät suosionsa noin vuoteen 1985. Paoletti muistaa tuon vuoden selvästi, koska se oli hänen lastensa syntymävuosien välissä, tyttö '82 ja poika '86. "Yhtäkkiä ei ollutkaan enää yleispätevää sinistä, tuli sininen haalari jalkapalloa pitelevällä nallella", hän sanoo. Kertakäyttöiset vaipat valmistettin vaaleanpunaisina ja sinisinä.

Sikiötutkimusmenetelmät olivat iso syy muutokseen. Odottaville vanhemmille oppivat tietämään syntymättömän lapsensa sukupuolen, minkä jälkeen he alkoivat ostella "tyttö" tai "poika" -tavaraa. ("Mitä enemmän erityisiä, yksilöllisiä, sukupuolelle suunnattuja vaatteita, sitä enemmän niitä voitiin myydä kuluttajille" Paoletti sanoo.) Vaaleanpunainen villitys levisi yöpuvuista ja kehdoista isohintaisiin tuotteisiin, kuten vaunuihin, turvaistuimiin ja pyöräilytarvikkeisiin. Varakkaat vanhemmat voisivat mahdollisesti koristella vauvan nro 1, tytöksi, ja aloittaa alusta, kun seuraava lapsi olisi poika.

Jotkut nuoret äidit, jotka kasvoivat 1980-luvulla menettäen pinkit, pitsit, pitkät hiukset ja Barbiet, Paoletti ehdottaa, hylkäävät unisex-ilmeen omien tyttäriensä kohdalla. "Vaikka he olisivat vielä feministejä, he mieltävät nuo asiat eri valossa kuin suurten ikäluokkien feministit tekevät", hän sanoo. "He ajattelevat, vaikka haluaisivat tyttöjensä olevan kirurgeja, ettei ole mitään väärää, jos hän on "hyvin naisellinen" kirurgi."

Toinen tärkeä tekijä on ollut lasten keskuudessa tapahtunut kuluttamisen kasvu viime vuosikymmeninä. Lasten kehityksen asiantuntijoiden mukaan, lapset ovat juuri tulossa tietoisiksi sukupuolestaan kolmen ja neljän ikävuoden välillä, eivätkä he ymmärrä sen pysyvyyttä ennen kuuden ja seitsemän vuoden ikää. Samaan aikaan kuitenkin he ovat hienostuneen sosiaalisia sopimuksia vahvistamaan pyrkivän ja läpitunkevan mainonnan kohteita.  "Joten he ajattelevat, esimerkiksi, että se mikä tekee jostakin naisen, on  pitkät hiukset ja mekko," sanoo Paoletti. "He ovat niin kiinnostuneita - ja samalla niin järkkymättömiä omista mieltymyksistään."

Tutkiessaan ja kirjoittaessaan kirjaansa, Paoletti sanoo, hän ajatteli sellaisten lasten vanhempia, jotka eivät vahvista ​​sukupuolirooleja: Pitäisikö heidän pukea lapsensa vahvistaen sukupuolirooleja, vai antaa lastensa ilmaista itseään pukeutumisellaan? "Yksi asia mitä voin sanoa nyt, on etten ole kovin innokas jakamaan kaksoissukupuoli-ajatusta - eli että jokaisella on hyvin maskuliinisia ja hyvin naisellisia ominaisuuksia. Neutraalien vaatteiden menetys on jotain mitä ihmisten pitäisi ajatella enemmän. Nytkin on kasvava kysyntä neutraaleille vauvojen ja taaperoiden vaatteille."

"On olemassa kokonainen joukko vanhempia ja lapsia, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa: 'Poikani ei todellakaan halua käyttää pojan vaatteita, vaan haluaa pukeutua tytön vaatteisiin.' " Paolette toivoo yhdeksi kohderyhmäksi kirjalleen ihmisiä, jotka opiskelevat sukupuolen tutkimusta. Muotimaailma ehkä jakaa lapsia pinkkiin ja siniseen, mutta maailmassa todelliset yksilöt eivät kaikki ole mustaa ja valkoista.

Korjaus: Tämän artikkelin aikaisempi versio, on lainaus vuoden 1918
Home -lehdestä "Pinkkejä ja sinisiä vaatteita Neideillä". Se ilmestyi kesäkuussa 1918 käsittäen Earnshaw's Infants’ Department, kaupallisen julkaisun.

 
Mitä ajatuksia artikkelista heräsi?
Onko sukupuolineutraalit ja sukupuolitetut vaatteet uusi juttu
vai ollut olemassa koko ajan enemmän ja vähemmän?
Ja olisiko tämän artikkelin valossa myös vaaleanpunaisesta ja sinisestä puhuttava sukupuolineutraaleina,
sillä nekin on vuosien saatossa olleet "tarkoitettuja" sekä tytöille että pojille?
Entä onko vaatteilla ideologia ja poliittinen sanoma silloinkin,
kun ei puhuta sukupuolineutraalista tai- sensitiivisesta lastenvaatteesta?


Kommentit

  1. Meillä oli tytöllä ensimmäiset vuodet usein sinisiä vaatteita ja aina häntä luultiin pojaksi, vaikka olikin muuten kovasti tytön näköinen. Tuntui hullulta korjata että kyllä on tyttö kyseessä, pipo on vain sininen. Itse en pitänyt lainkaan vaalenapunaisesta väristä enkä lahjaksi saaduista värittömistä vaatteista. Nyt kun tyttö on isompi valitsee hän toki enemmän itse vaatteitaan ja väri on usein voimakkaan punaisen sävyinen, mutta löytyy toki muitankin värejä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun käänsit tämän. Tämä oli hyvä lukea jo ihan yleissivistyksen kannalta, vaikkei olisi edes aiheesta kovin kiinostunut. (Mä toki olen.) Eli nopeasti luettuna jos ymmärsin oikein, yksinkertaistaen voisi sanoa että pinkki tytöille - sininen pojille jaon takana on oikeastaan lastentarvike markkinat ja että värit olisivat voineet yhtä hyvin päätyä toisin päin! (?)

    VastaaPoista
  3. Uutta ja kiintoisaa tietoa minulle, kuten Moon Mamma sanoikin niin tämähän on hyvä tietää ihan yleissivistyksen kannaltakin.

    Meillä pääosa vaatteista on ollut "tyttömäisiä" tavalla tai toisella, ja varmasti vaaleanpunaisia tai vaatteita jossa sitä esiintyy, on ollut suurin osa. Joitain sinisiäkin vaatteita tuli hankittua, sellaista vaalean turkoosia, tiedäthän. Tuolloin vaunuihin kurkistelevat kysyivät, mikä pojan nimi on? Miten niin pojan - tyttöhän tuo on. Maalistytön ensimmäinen unilelukin oli vaaleansininen, tosin muutoin sillä tavalla neutraali että sopisi niin tytölle kuin pojallekin. Unilelun ollessa mukana kuitenkin oletus tuntui monella olevan automaattisesti, että lapsi on poika. Jotenkin kai sitä sitten toivoi, että lapsi kuitenkin tunnistettaisiin tytöksi eikä juurikaan niitä sinisiä vaatteita enää tullut hankkineeksi :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista Anonyymi, Moon Mamma ja Janni. :)

    Minustakin nämä on olleet äärinmäisen mielenkiintoisia tekstejä ja asoita, kun joku niitä on jakanut ja on oppinut uutta. Siis vaikka taustalla olisikin se oma perusajatus, ettei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä - tai ammatteja - tai leikkejä - tai vaatteita. Niin silti oppii aina uutta, joka taas saa kiinnostumaan ehkä vielä lisää ja pohtimaan asiaa yhdestä jos toisesta näkökulmasta. :)

    Ja tuo tosiaan, että herkästi sitten jos ihmiset puhuttelee "väärällä sukupuolella" lasta, niin moni alkaa sitten käyttää niitä koodattuja vaatteita. :) Minä taas harvoin "korjaan" toisen oletuksia. Siis kun tarkoitus ei ole esim. vauvanvaatteilla osoittaa ulkopuolisille että meillä ollaan _sp-sensitiivisiä_ vaan pikemminkin juuri antaa sen vaatteen olla vain vaate ja lapsen kohdata ihmiset ja heidän erilaiset puhetyylinsä ja kehunsa, jotka vaihtelevat sen mukaan mitä sukupuolta ajattelevat lapsen olevan. Siksi minua siis ei haittaa jos puhuttelevat "väärällä sukupuolella". :)

    Ja niin, Moon Mamma, minäkin ymmärtäisin, että periaatteessa värikoodit olisi voineet mennä toisinpäinkin. Tai siis alunperinhän sinistä yritettin koodata tytöille.. ihmisten mieltymykset sitten menivätkin toisinpäin (?!) ja niitä lähdettiin korostamaan kaupallisuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  5. Ihan mielenkiintoista luettavaa! Itse en usko, että vaatteet vaikuttaisivat niin paljon lapsen itsetuntoon kuin muut kasvatus asiat. Itse en pojan antaisi kulkea mekossa, koska en haluaisi altistaa lastani tieten tahtoen kiusaamiselle, koska mekkoon puetut pojat ei vain ole nykypäivää, euhän miehetkään käytä mekkoja.

    Mutta nykyäänhän markkinatalous määrittelee kaiken, miksei siis tyttöjen ja poikien värejäkin! :D ja lapset nyt ovat muutenkin hyvä rahastuskohde, onhan sitä täytynyt keksiä tällainenkin rahastustapa. Vaikka itse vihaan marketteja, joissa on tyttövauvojen ja poikavauvojen vaatteet lajiteltu eri hyllyille, miksi???

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Mari, kommentista. :) Palaan vielä tulevissa postauksissa tuohon vaatepuoleen ja itsetuntoon. Lyhyesti: Mekko on vaate siinä missä housutkin. Aikanaan housuissa kulkevat naiset ovat toki saaneet yhtä paljon hämmennystä ja paheennusta, sorsimista aikaan kuin nykyisin miehet (pojat) mekoissa. Ehkä vuosien päästä katsomme tätä aikaa ja ihmettelemme mikä kumma meitä vaivasi, kun pippelilliset eivät muka voineet pukeutua mekkoihin. Ihan samalla lailal kuin nyt huvittaa ajatus siitä, että tytöt ja naiset ei voisi muka pukeutua housuihin.

    Juuri pari päivää sitten vietin illan US:n blogissa ja twitterissä keskustellen mm. kiusaamisesta. Kuinka esim. tasa-arvoista avioliittolakiakin perustellaan sillä, että lapsia kiusataan. :) Minusta se mihin pitää puuttua, on kiusaaminen, ei erilaisuuden kitkeminen ja sen pelkääminen. (On siis ihan oikeasti lapsia, tyttöjä ja poikia, jotka pitävät mekoista.) Alla siis vastaukseni kommenttiin: "Onko sitten kiva kun muksu hakataan kerran viikossa koulupäivinä sen takia koska vanhemmat ovat homppeleita?" Yhtä hyvin vastaa minusta kysymykseen: "Onko sitten kiva kun muksu hakataan kerran viikossa koulupäivinä sen takia koska on pukeutunut mekkoon?"

    ---

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että vanhemmilla ei ole varaa ostaa merkkivaatteita?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsella on hörökorvat tai silmälasit?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, vanhemmat ovat tekemisissä julkisuuden kanssa?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsi on hidas oppimaan?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsi saa koulussa hyviä arvosanoja?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että hänellä on vain yksi vanhempi?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsi tykkää pukeutua massasta poikkeavasti?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsi tykkää harrastaa jotain muuta kuin niitä "perinteisiä" sukupuolinormien mukaisia harrastuksia?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että hän soittaa puhallinorkesterissa?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että hän kuuluu johonkin tiettyyn uskontoryhmään?

    Onko kiva, jos lapsi hakataan kerran viikossa koulussa siksi, että lapsella tai hänen vanhemillaan on esim. liikuntavamma?

    Vastaus on yksinkertaisesti kaikkiin:

    Ei ole oikein. Siksi kiusaamiseen pitää puuttua ja erilaisuudesta pitää puhua ja erilaisuus pitää hyväksyä.

    Vammat ja homous ei tartu, asennevamma tarttuu.


    :)

    VastaaPoista
  7. *korjaus: tasa-arvoista avioliittolakiakin _vastustetaan_ sillä, että lapsia kiusataan

    VastaaPoista
  8. Niin ja äsh, ei ollut Mari tarkoitus lytätä sun kommenttia. :) Itse vain näen ja ajattelin niin kokonaan eri tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kiusaamiseen pitää puuttua ja lapset keksivät kiusaamisen aiheen mistä vain. Ja itse olen tasa-arvoisen avioliiton ja adoption kannalla ja en usko että homovanhempien vuoksi kiusataan. Minusta kuitenkin mekkoon pukeminen on eri asia. Asettaisinko vanhempana oman lapseni tieten tahtoen alttiiksi kiusaamiselle, vain jotta minä puolustaisin sillä omia ajatuksiani? En asettaisi, koskaan. Se ei ole lapsen taakka kantaa. Ja totta, muoti muuttuu, käyttiväthän miehetkin sukkahousuja joskus. Ja ehkä muoti vielä muuttuu, mutta minä en tosiaan lapseni kustannuksella asiaa aja.

      Mutta siis. Ihanaa maailmassa on, että näkemyksiä asioihin on monia ja kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä! :)

      Poista
    2. Mutta kun kyse on nimenomaan siitä, että minusta lasten pitää antaa pukeutua siihen mihin haluavat - samoin nuorten, aikuisten ja ikäihmisten. Ei ole kyse mistään poliittisesta agendasta tai "minun omista ajatuksista", vaan aidosta huolesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät voi ja saa pukeutua siihen mistä pitävät. Jotka kokevat syrjintää ja kiusaamista. Se, että puolustan tässä suhteessa omia ajatuksiani, tarkoittaa minulle juurikin sitä, että puolustan niitä, jotka nyt jäävät jalkoihin. Ja ei, minusta aitoa pitämistä ei ole se, että vanhemmat sanelevat mistä vaatteista lapsi saa tykätä ja mihin pukeutua. (Taloudelliset mahdollisuudet toki esim. merkkivaatteisiin on mielestäni taas eri asia.)

      Esim. <a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2011021413187592_pr.shtml> Pikkupoikaa puukotettiin vaaleanpunaisten vaatteiden takia.</a>

      Vika pikkupojan pukeutumisessa, vanhemmissa, jotka sallivat vaaleanpunaisen paidan pojalla - vai vika kiusaajissa, puukottajissa ja yhteiskunnassa, joka jakaa ihmisiä lokeroihin?

      :)

      Poista
    3. Linkki vielä uudestaan: http://www.iltalehti.fi/perhe/2011021413187592_pr.shtml
      Pikkupoikaa puukotettiin vaaleanpunaisten vaatteiden takia.

      Poista
    4. Ei tietenkään kiusatussa ole se vika, en mielestäni sitä väittänytkään. Mutta kuten jutussakin, vanhemmat siirsivät kiusatun toiseen kouluun. Eli kiusattu joutuu aina kärsimään eniten ja saa pahimmat traumat. Haluanko siis suojella omaa lastani siltä? Kyllä haluan! Lapsi ei ymmärrä vielä omien valintojensa syy-seuraussuhteita, joten hän ei voi ymmärtää mitä vaikutuksia omilla valinnoilla voi olla. Ja minusta se on vanhempien tehtävä ohjata tässä. Ja ei, en nyt väitä että vaaleanpunaiseen pukeutuminen sellainen asia on, mutta tietoisesti mekkoon pukeminen kyllä.

      Haluan myös opettaa lapsilleni, että kaikkea ei aina saa mitä haluaa ja tietyt säännöt pukeutumisessakin on. En antaisi myöskään lapsen pukeutua juhliin kurahousuissa, vain koska lapsi tahtoo. Tai mennä kouluun yöpuvussa. Pukeutumisessa nyt vain on tiettyjä sääntöjä, myös meillä aikuisilla. En itsekään menisi työhaastatteluun yöpaidassa, vaikka saattaisin haluta. On myös ihmisiä jotka haluavat kulkea alasti, mutta eivät saa. Juuri eräs mies sai tuomion kuljettuaan omassa kodissaan alasti, kun naapuri vei asian oikeuteen. Eli antaisitko oman lapsesi kulkea alasti, jos hän niin haluaisi? Minä en.

      Poista
    5. On tarkoitus kirjoittaa vielä ihan omat tekstit mm. trans-ihmisistä, transsukupuolisista ja transseksuaalisista. Tämäkin siis nyt alkaa pitkälti liipata sitä puolta, jos tästä jatkaa. :) Siis jos tosiaan ajatellaan esim, että on tyttö joka vihaa mekkoja ja haluaa pukeutua housuihin, se on ok. Ei häntä puhutella sen enempää transihmiseksi kuin muutenkaan oudoksi. (Itse olen ollut etenkin lapsena tällainen, ja se pukeutuminen mekkoihin, röyhelöihin ja punaiseen oli jotain todella vastenmielistä.) Mutta poikien kohdalla vastaavasti se housuista kieltäytyminen ja mekon haluaminen onkin monen mielestä jotain aivan kamalaa. Jotain mitä ei pitäisi sallia. Ja niin, ne mekot on jotain joka lokeroi pojan esim. transsukupuoleen, sen sijaan että hän vain olisi poika jolla on vaate ja vaate sattuu olemaan mekko. :)

      Ja jos nyt tätä artikkelia vasten pohtii tuota pukeutumista, niin millä oikeudella ja kuka sen on päättänyt, että tytöt saa pukeutua minkälaisiin vaatteisiin vain (noin periaatteessa), mutta mekot, röyhelöt ja pinkit on pojilta kielletty? Markkinat?

      Ja miksi? Miksi ne pitää olla kielletty? Millä perustein? Geenit ja historia? :)

      Ja minusta nyt ei ole ollenkaan sama asia verrata kurahousuja ja alastomuutta erilaisiin väreihin ja vaatemalleihin. Sään mukaan pukeutuminen olisi suotavaa, en näe tässä ongelmaa. Alastomuus noin muuten voisi mielestäni ollakin ihan sallittua, etenkin jos joku kotona haluaa alasti kulkea. Mutta toki tämän suhteen on puhuttu myös paljon siitä, että esim. vaikka kesällä tarkenee alasti, on hiekkalaatikolla parempi olla housut jalassa ettei hiekan jyvät mene persvakoon (jne). Ja myös hygienia puolesta puhuttu. Ettei esim. kauppaan ole hyvä lähtiä alasti, kun sielläkin on roskia ja pöpöjä, jotka on huonompi juttu paljaalle iholle.

      Mutta se miten asia liittyy sukupuolisensitiivisyyteen: Jos alastomuus olisi sallittua
      toiselle (yhdelle) sukupuolelle ja toiselle ei, niin se olisi minusta väärin ja ehdottomasti asia joka pitäisi muuttaa. Sama pätee minusta pukeutumiseen. En näe mitään syytä alapään perusteella koodata vaatteita. Oli kyse housuista tai mekoista.

      Missä sinun mielestäsi sitten kulkee raja? Väreissä? Röyhelöissä? Hello Kittyssä ja poneissa ja prinsessoissa? Pitkässä paidassa? Tunikassa? Mekossa? Röyhelöhameessa? :)

      Henkilökohtaisesti pidän muutenkin moniin pukeutumistilanteisiin säädettyjä koodeja turhina, mutta asia ei aina liity sukupuolisensitiivisyyteen vaan moniin muihin asioihin. Olen itse se kapinahenki, joka ei turhia sääntöjä ymmärrä. Ja myös tuo juhlapukeutuminen on minulle vierasta. Etenkin lasten kohdalla. Juu, ei laiteta kurahousuja tai likaisia vaatteita, kun ollaan sisällä ja mennään juhliin. Mutta kraka, liivi ja mekkopakot lapsilla on jotain käsittämätöntä. Minulle ainakin juhlat olivat tuosta syystä tuskaa kun ensin väkipakolla piti se mekko laittaa jne, ja yhtä hyvin ymmärrän että jotain poikaa saattaisi ahdistaa ihan vastaavalla tavalla se liivi, housu ja kraka Että varmasti löytyy juhliin jotain siistiä ilman sitä aikuisten tiukkaa pukeutumiskoodia. :)

      Ps. Tähänkin keskusteluun ja kommenttiin saa toki muutkin kuin Mari laittaa ajatuksia! :)

      Poista
    6. Niin, minusta tyylit ovat aina aikansa, ehkä joskus pojatkin käyttävät mekkoja, mutta nyt tällä hetkellä se on minusta niin leimaavaa, ettei minun poika julkisesti käyttäisi. Muutenkin tuon tasa-arvoistamiseksi tarvittaisiin miehiä käyttämään mekkoja, ja he raivaisivat tien lapsille, ei minusta toisinpäin.

      Mutta kaksi eri näkemystä, kumpikin mielestäni hyviä ja aivan oikeita. Ja kumpikin kasvattakoon sen mukaisesti. Olisi aika tylsää jos aina kaikki olisi kaikesta samaa mieltä. :)

      Poista
    7. Juuri siksi minä näistä kirjoitankin ja pidän todella tärkeänä sukupuolisensitiivisyyttä, kun minusta kyse ei ole vain siitä, että jokainen tehköön tyylillään. Minusta kyse on ihan oikeasti ihmisten hyvinvoinnista ja erilaisuuden ja erilaisten ihmisten hyväksymisestä. :)

      Ja meillä on miehiä, jotka haluaisivat käyttää mekkoja - ja käyttävtkin. Mutta he kokevat valtavasti ennakkoluuloja ja syrjintää sen takia.

      Tässä mielestäni todella hyvä artikkeli 70-vuotiaasta Ensio-Eveliinasta. Juttu on julkaistu tänä vuonna myös useissa maakuntalehdissä. Ensio-Eveliina on siis syntynyt miehen/pojan kehoon, mutta pitää itseään miehenä (ei halua sukupuolenvahdosleikkauksia jne) ja on seksuualisesta kiinnostunut ja rakastunut naisiin. Hän vain haluaisi pukeutua mekkoihin, korkkareihein, pitkiin hiuksiin ja meikata.

      Tuo on se yksi iso asia miksi tämä on tärkeää eikä vain "jokainen kasvattakoon niin kuin haluaa". Niin kauan kuin niitä normeja ja turhia säädöksiä, jotka ei perustu mihinkään, pidetään yllä ja vahvistetaan, osa ihmisistä niin lapsista, nuorista, aikuisista kuin ikäihmisistä kokee sen vuoksi syrjintää ja kiusaamista.

      Eikä ole ihmisen, ei lapsen, ei nuoren, eikä aikuisen tehtvä muuttaa omaa käyttäytymistään/ piilottaa itseään sen takia että tulisi hyväksytyksi muiden silmissä.

      Ja olen valtavan iloinen, että näitä asioita tutkitaan, pohditaan, niistä keskustellaan, ja normeja pyritään rikkomaan. Esimerkiksi juuri varhaiskasvatuksessa on lanseerattu tämän sp-sensitiivisyyden myötä "Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa" -kampanja, joka kouluttaa varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviä tunnistamaan epäkohtia ja muuttamaan käytöstä. Näin ollen kaikilla lapsilla sukupuoleen katsomatta olisi mahdollisuus toteuttaa itseään vaatteiden, harrastuksen ja kiinnostuksen kohteiden kautta. :)

      Valitettava tosiasia, kun on, että aikuiset, jotka niitä tiukkoja normeja pitävät yllä ja kieltävät esim. sukupuolen takia tietynlaiset vaatteet (tai harrastukset') tulevat samalla vahvistaneeksi oman lapsensa käytöstä ja ennakkoasenteita: Eli nuo lapset sitten ovat niitä, jotka herkemmin kiusaavat toisella tavalla tekeviä ja pukeutuvia lapsia.

      Ja se on kiusaaminen ja ennakkoasenteet joihin pitää puuttua. Ei omana itsenään kiusaamisen kohteeksi joutuvan lapsen.

      Jos joku itse ei halua mekkoon tai housuun pukeutua, niin ok. Silloin kyse on mielipide-erosta ja se on ok. Mutta nythän me emme puhuneetkaan siitä..? :)

      Poista
    8. Nuo kaikki maakuntalehtien jutut kuten mysö Suomenkuvanlehden juttu näyttävät olevan maksullisten linkkien takana, joten tässä vielä linkki youtube-videoon :)

      https://www.youtube.com/watch?v=bO158WgJQnI

      Poista
    9. Ja siis mua jäi kiinnostamaan vielä tuo, että miten siis ajattelet, missä se raja kulkee vaatteiden osalta? Ja minkä ikäisillä lapsilla? :) Minkälaisiin vaatteisiin mielestäsi tyttövauvat voi pukea, entä poikavauvat? Entä 2- vuotiaat tytöt? 2-vuotiaat pojat? 7-v? 10v? 15v? :)

      Poista
    10. Niin, pojalle en pukisi röyhelöä, hametta tai mekkoa. Värit on ok kaikki. Vauvana puin hyvin neutraalisti poikaa, mutta nyt on ehkä enemmän "poika värejä".

      Minun osaltani tämä oli viimeinen kommentti tähän kyseiseen postaukseen. Viimeisessä kommentissa sanot, että sinulle ei ole ok, miten muut kasvattavat lapsiaan. En pidä keskustelusta ihmisen kanssa, joka ei ole avoin muiden näkemyksille ja anna niille arvoa. Minun mielestäni jokainen saa uskoa mihin haluaa, olen valmis kuuntelemaan mielipiteitä ja kertomaan omani, mutta siinä vaiheessa, jos toinen suoraan sanoo, että minun kasvatustyyliäni tulisi muuttaa, menee minulla raja. En pidä käännyttämisestä, mielestäni se aiheuttaa ainoastaan vastaanottajassa vastareaktion, kuten nyt minussa tuon yhden lauseesi puolesta. Mielestäni keskustelu avoimesti, toisen näkökulmia pohtien ja ne myös yhtä arvokkaina hyväksyen, voi päästä paljon pidemmälle ja herättää ajatuksia, jotka ehkä myöhemmin sitten kasvavat toimimiseksi. Käännyttämisestä en pidä, enkä toisen tavan arvostelusta. Minusta sukupuolineutraali kasvatus on ok, mutta itse en näe sillä niin suurta merkitystä, kuin muulla lapsen kasvatuksellakaan. Nyt kuitenkin tämä sinun yksi lausahduksesi "minusta kyse ei ole vain siitä, että jokainen tehköön tyylillään. Minusta kyse on ihan oikeasti ihmisten hyvinvoinnista ja erilaisuuden ja erilaisten ihmisten hyväksymisestä." tästä saa käsityksen, että minun tapani on väärä, sinun kuuluu se muuttaa, ja minä en välitä ihmisten hyvinvoinnista. Onkos se sitten erilaisuuden hyväksymistä sinun osaltasi?

      Mutta minä jatkan nyt tasa-arvosta välittämättä tätä tapaani olla pukematta poikaa mekkoon. Oli se sitten mielestäsi kuinka väärä tahansa.

      Poista
    11. :) Mietin kyllä, että tuo mitä kirjoitin tosiaan saattaa kuulostaa toisen arvostelemiselta pahemman kerran ja että siitä on helppo loukkaantua.. Silti en sillä tarkoita loukata sen enempää kuin väittää että olisin parempi kasvattaja tai ihminen. Sillä en ole. Sen olen yrittänyt tuoda myös esiin useaan otteeseen blogissani. Minussa on vikaa ihan valtavasti enkä sano edes olevani hyvä äiti.

      Jokaisella meillä on ajatuksia ja pohdintoja siitä mikä tekee hyvän vanhemman ja mihin itse haluaa pyrkiä. Eikä minusta niiden ääneen sanomista pitäisi pelätä. :) Eli jos minulle sukupuolisensiitivisyys on tärkeää ja syy on se, että olen oikeasti huolissani niistä ihmisistä, jotka eivät nykyisiin lokeroihin mahdu, se on silloin minulle juurikin tuota eikä "vain yksi kasvatusmuoto".

      Minua myös vaivaa tuo kysymyksen asettelu "erilaisuuden hyväksymisestä", sillä mitä minä en tarkalleen ottaen hyväksy, jos sanon etten pidä lokeroinnista enkä siitä, että sukupuolen takia kielletään jotain? :)

      Ja kieltämättä nämä kommenttisi tähän vaate-asiaan liittyen ja pojilta pinkin paidan, röyhelön ja mekon kieltämiseen yllättivät minut. :) Aiempaan postaukseen tulleessa kommentissa, kun kirjoitit että: "En tiedä millä nimellä tätä kutsutaan, mutta näin meillä. Karvat nousee kyllä pystyyn jos kielletään lapselta mitä vain pelkkään sukupuoleen liittyen.. "

      <3



      Poista
    12. Tämä on viimeinen, nyt lupaan. Mutta kun vihjasit takin kääntäjäksi, joten pakko sanoa vielä kerran. Kotona voi asioita kokeilla ja käyttää jos haluaa, mutta julkisesti ei, koska en edelleenkään halua lastani kiusattavan. Mutta minusta, kuten jo sanoin, nämä asiat lähtevät muualta kuin materiasta. Sama se onko kyse leluista tai vaatteista, lapsetkin osaavat käyttää mielikuvitustaan. Jos joku vanhempi kieltää tytöltä autot, niin tyttö varmasti keksii jostain sellaisen. Ja en tosiaan leikkiä kiellä. Minä näen tämän hyvin pienenä asiana suurempien asioiden joukossa. Joten en näe tai koe, että kieltäisin lapseltani mitään, koska kotona voi kokeilla. Enkä itsekään kulje julkisesti samoissa vaatteissa kuin kotona, miksi siis lapsi?

      Mutta kuten sanoin, mielestäni arvot, itsetunto, omanarvontunto, tärkeys, eivät selity materialistisilla valinnoilla juurikaan. Se lähtee jostain muusta, siitä miten lapsen kanssa ollaan ja eletään.

      Mutta, nyt olen sanonut kantani jo useastikin, joten nyt lupaan hiljentyä.

      Poista
    13. :)

      Yritän jatkossa pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja vastata näihin pitkälti ihan omina postauksinaan, jotta ne eivät tuntuisi suorilta hyökkäyksiltä. Minulla vain tuppaa tekstiä tulemaan niin paljon helpommin keskustelun kautta, että siksikin tykkäisin vääntää suoraan toisen blogissa tai omassa kommenttikentässä. :)

      Mutta siis, jos haluaa niin toki edelleen voi jättää kommenttia siihen ensimmäiseen postaukseen - ihan mitä tahansa mieleen tulee haukuista arvosteluun. Niin koitan sieltä (ja jos käy niin myös tästä keskustelusta?) poimia sitten noita asioita, jotka herättävät tunteita/ vastustusta. :)

      (Ja voi elämä tätä särkyä, iltaisin alkaa vasta helpottaa ja sitten pitääkin taas yrittää unten maille joka pahentaa taas kipua.)

      Poista
  9. Äsh... nämä kasvatukseen liittyvät asiat ovat aina niin vaikeita. :( Ja itsekin olen aikanaan aika paljon nokkiini ottanut - etenkin jos itse ajattelee tekevänsä parhaansa. Ja tämä aihe on kyllä tosiaan sellainen, josta väkisinkin syntyy vastakkainasettelua. Kun on ihmisiä, jotka ajattelevat asioista niin kovin eri tavalla.

    Juurikin tuo "arvostelu", oli se syy miksi haluan avata asiaa omassa blogissani. Ettei nämä tuntuisi syytöksiltä ja hyökkäyksiltä. Kun se ei ole tarkoitus. Vaikka sitten taas toisaalta, koen kyllä itse sitä suoranaista arvostelua paljon. Kuinka teen väärin, kun lasten vaatekaapissa ja leluissa on vaihtoehtoja niiden sukupuolirajojen yli. Ja kuinka teen lapsistani sukupuolettomia ja teis mitä, kun he saavat itse valita vaatteensa ja leikkinsä tai kun en joka käänteessä korosta sukupuolta ja sitä mitä jalkovälistä löytyy.

    Ehkäpä ensi viikolla kirjoitan vuorostaan postauksen ihan vain ylipäätään siitä, mitä sukupuolisensitiivisyys terminä tarkoittaa. Se kun ei todellakaan ole sukupuolen neutralisoimista. Itse asiassa mitään sukupuolineutraaliakasvatustapaa ei olekaan, se on vain termi jota on alettu käyttämään sensitiivisyydestä, kun ei ymmärretä mitä se on ja miksi sitä pidetään tärkeänä.

    Ja kaikella kasvatukseen liittyvällä on minusta merkitystä. Oli kyse sitten lapsen ruokailusta, koti/päivähoidosta, pukeutumisesta, nukkumisesta, kurittamisesta, harrastuksista, liikunnasta tai sukupuoleen liittyvistä asioista. Ja sukupuoleen liittyy aika paljon myös harrastukset ja pukeutuminen - ne ovat aika iso osa identiteettiä. Hyvässä tai huonossa.

    Kiitos tähän astisesta keskustelusta. :) Omasta puolestani toivon kyllä että kommentteja - erityisesti niitä erimieltä olevia - tulisi myös jatkossa. (Vaikka aihe on minullekin herkkä ja tärkeä.)

    Hyvää yötä. (Jospa tältä puutumiselta, säryltä, kutinalta ja kivulta saisi edes vähän nukuttua.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit