SPS: No, kumpikos tuli?

Vauvan synnyttyä sukupuolta on kysytty taas siellä ja täällä enemmän ja vähemmän. Monia kiinnostaa ja minua hämmenää. Uskon, ettei sen enempää kysyjä halua loukata kysymyksellään kuin minäkään vastauksellani - tai sen antamatta jättämisellä. En vain ihan oikeasti osaa vastata. En.

Enkä ymmärrä kysymystä.

Tiedän kyllä, että moni tarkoittaa kysymyksellään tiedustella, onko lapsella pimppi vai pippeli. Halutaan tietää, jotta osataan lokeroida edustaako lapsi tyttöjä vai poikia. Niin. Vai miten tämä kysymys pitäisi tulkita: "Kumpaakos sukupuolta teidän uusi vauva edustaa?" 

Saanko vastata ettei hän edusta ketään tai mitään muuta kuin itseään? Saanko vastata etten minäkään ole mikään naissukupuolen edustaja? Sillä en ole. En koe olevani. En osaa lokeroida itseänikään kumpaankaan näistä kahdesta mustavalkoisesta lokerosta.

Näen ja koen sukupuolet paljon monimuotoisempina. Ettei ole vain jakoa kahteen. Ettei sukupuolia voi edes selittää piirtämällä ympyrää ja viivaa niiden keskelle ja kirjoittamalla toiselle puolen mies ja toiselle nainen. Vaan on hajanaisia raja-aitoja, värien kirjoja, avaruus. On ehkä miehiä ja naisia, mutta on myös sellaisia, jotka ovat kenties molempia tai eivät kumpaakaan ja näidenkin "lokeroiden" sisälle mahtuu hyvin kirjava joukko fyysisine piirteineen, persoonineen ja mielenkiinnon kohteineen. Ei yksinkertaisesti ole kahta samanlaista. Jokainen on meistä yksilö - myös sen oman sukupuolen ja sukupuolikokemuksen osalta.

Minä näen sukupuolet tällaisena avaruutena.
(c) Etna
Eilisen Turkulaisessa oli hyvä artikkeli sukupuolten moninaisuudesta ja sukupuolikokemuksesta: Löytöretki sukupuoleen. Olen jonkin verran kirjoittanut tänne blogiin myös omaa sukupuolipohdintaani. En tykkää lokeroida. En tykkää määritellä toisten sukupuolta, joten en halua tehdä sitä sen enempää toisten kuin omien lastenikaan puolesta.  Paremmin osaan vastata suoraan kysymykseen onko lapsella pimppi vai pippeli, mutta en halua. Kuuluuko se muille? Pitäisikö sen kuulua? Miksi se kuuluisi? Miksi se on niin tärkeä tietää?

Haittaako, jos et tiedä millaiset värkit vauva, lapsella tai aikuisella on?
Ja miksi se niin kovin kiinnostaa?


Kommentit

  1. Vai voisiko edes osalla kysyjistä olla kyse ihan puhtaasti vain uteliaisuudesta eikä tarpeesta lokeroida? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kukkavarvas, kommentista. :) Kuten tuohon ylle kirjoitin, niin siis ajattelen kyllä että kukaan ei kysy pahalla sen enempää kuin kenelläkään olisi tarkoitus toista lookeroidakaan. Mutta. Mihin se uteliaisuus perustuu? Mitä oikeastaan halutaan tietää, minä suhteen silloin ollaan uteliaita, kun kysytään sukupuolta? Minkälaiseen tiedonjanoon se vastaa?

      Vaikka ihminen väittäisi kuinka kohtelevansa tyttöjä ja poikia samalla tavalla, en vielä tällaista ihmistä ole tavannut. Jopa sukupuolisensitiivisyyteen pyrkivät huomaavat itsekin jatkuvasti lokeroivansa ja tekevänsä ennakko-oletuksia oletetun sukupuolen perusteella. :) Ja kun näihin on alkanut kiinnittää huomiota, huomaa kuinka paljon enemmän sitä tekevät sellaiset, jotka eivät siihen kiinnitä huomiota.

      Kun kysytään sukupuolta, sen jälkeen _joka kerta_ alkaa lokerointi tavalla tai toiselle. Sen jälkeen lasta aletaan puhutella sukupuolitetuin termein, puhua äijäjuttuja, äänensävy muuttuu, jopa hellyydenosoitukset muuttuvat. Oletetun sukupuolen perusteella ostetaan mahdollisesti niin onnittelukortit, lelut kuin vaatteetkin.

      Ja vaikka kirjoitan blogia pitkälti itselleni, kirjoitan sitä omalla nimellä ja avoimesti myös siksi, että saisin omia ajatuksia jaettua paremmin myös läheisille. Ja onkin ollut aivan ihanaa, kuinka nyt kolmannen myötä myös sukulaisille se sukupuoli tai sen "tietäminen" merkitsee vähemmän. Tai että he eivät loukkaannu tavastani ajatella eivätkä väkisin korosta sukupuolta. Siis kun aiemmin meidän tapoja ja ajatuksia on väheksytty ja väkisin hoettu ja toitotettu lapsille sitä oletettua sukupuolta, kun me emme sitä toitota joka välissä.

      Minusta on ihanaa, kun muutkin puhuvat meidän vauvasta vauvana eikä prinssinä, prinsessanan, neitinä tai äijänä. <3

      Poista
    2. Mun mielestä se on yhtä rutiininomainen kysymys vastasyntyneen kohdalla kuin se että kysytään kumpaa vanhempaa lapsi muistuttaa, onko hänellä pulleat jalat tai pitkät silmäripset. Mun mielestä se ei ihan jokaisessa asiayhteydessä palvele yhtään mitään alkaa kaivamaan sieltä sen syvempää merkitystä tai analysoimaan mitä sillä haetaan, se on _vain_ kysymys. Olen itsekin sukupuolisensitiivisyyden kannalla mutta en halua elää minkään suhteen missään ääripäässä. Sukupuolisensitiivisyydenkin kanssa on se, että se saattaa kääntyäkin niinpäin että sortuu itse korostamaan sitä sukupuolta nimenomaan sillä että tekee niin isoa numeroa siitä sukupuolettomuudesta. Ketään ei palvele se että ottaa jokaisen sukupuoleen liittyvän seikan loukkaavana.

      Mun mielestä on vähän ylenkatsovaa sanoa että kaikkien ihmisten uteliaisuus pohjautuu sille että haluaa vatsakkainasetella sukupuolia. Etkös tuossa sorru itsekin aikamoiseen lokerointiin? Kupla tuolla hyvin kirjoittikin että ehkä se ei olekaan niinkään kysyjä joka kokee sukupuolen rajoittavana vaan hän jolta kysytään. Tai näin ainakin ymmärsin.

      Ihan mielenkiinnosta, oletteko kysyneet koskaan ultrassa etukäteen kumpaa sukupuolta mahassa oleva vauva on?

      Poista
    3. Nyt kun lueskelin tätä postausta ja viestiketjua uudestaan niin mun mielestä sä kirjoitat tässä sukupuolineutraalista, et sukupuolisensitiivisyydestä. Ne on eri asioita ja eri termejä. Toki molempia voidaan edustaa samassa perheessä mutta termeinä ne ei tarkota samaa. Ja musta on tärkeää kyllä erottaa näiden ero eikä sotkea puuroja ja vellejä sekaisin.

      Poista
    4. Kukkavarvas:

      Minun piti julkaista viime viikolla tuo postaus, jossa nimenomaan käyn läpi sitä mitä on sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraalius. Se tosiaan voisi selvittää jonkin verran - tai ainakin sen miten minä nämä olen ymmärtänyt. :)

      Mutta selvennykseksi laitan tähänkin pätkän:

      "Jos nyt lähdetään liikkeellee termeistä sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen. Nämä menevät todella usein sekaisin. Jotta ihmiset edes puhuisivat samasta asiasta eikä toiset aidasta ja toiset seipäistä, niin käydäänpä tätäkin läpi.

      Suurin osa näihin sukupuoleen, vaatteisiin, leikkeihin ja esim. käyttäytymiseen liittyviin keskusteluihin pohjautuu sukupuolisensitiivisyyteen, joka nimenomaan tarkoittaa herkkyyttä. Sen sijaan asiaan perehtymättömät ovat alkaneet käyttää nimitystä sukupuolineutraali. Näin toimii esim. media sensaatiohakuisessa juttujen kirjoittamisesa ja samalla ihmiset, jotka asiaa eivät ymmärrä. Taas ne, jotka pyrkivät sukupuolisensitiivisyyteen käyttävät tuota sensitiivisyys-nimitystä. Toiset ovat perehtyneet asiaan enemmän ja enemmän ja pyrkivät viemään esim. tutkimustuloksissa saatuja huomiota käytännön toimiin. Esim. juurikin niin, että pukevat vauvasta asti erilaisiin vaatteisiiin, koska erilaisissa vaatteissa vauvat saavat erilaista huomiota, vaikka ihmiset väittäisivät kohtelevansa vauvoja ja lapsia sukupuolesta riippumatta samalla tavalla. Toiset pyrkivät vielä käytännössä minimoinaa sen ihmisten tiedostamattoman käytöksen, jättämällä sukupuolen kertomatta ulkopuolisille."

      Poista
    5. Ja palatakseni vielä, Kukkavarvas, tuohon aiempaan kommenttiisi:

      Minusta on ylenkatsovaa pikemminkin väittää tietävänsä toisen sukupuoli tai vähätellä toisten sukupuolikokemusta. :) Tai "ylenkatsovaa" väittää kohtelevansa kaikkia samalla tavalla sukupuolesta riippumatta (etenkin kun yleensä kommentoija näin sanoessaan omilla sanomisillaan ja kommenteillaan heti osoittaa sanomisensa vääräksi, esim pukemalla tai puhumalla eri tavalla eri sukupuolta oleville).

      Ja emme ole varsinaisesti sukupuolta kysyneet missään raskaudessa, vaikka ultria oli useampi jo esikoisen aikana. Nimet meillä oli tosiaan valmiina silloinkin - joskin se nimi josta olimme "varmoja" osuikin kohdilleen esikoisen syntymän jälkeen. Toisesta ja kolmannesta emme ole välttyneet näkemästä jalkoväliä ultrissa - etenkin kun ramppasimme siellä parin viikon välein. Ja näilläkin kerroilla se meidän ykkös nimivaihtoehto osui yksiin sen jalkovälin kanssa, niin ettei tarvinnut maistraatin/väestörekisterikeskuksen kanssa alkaa asiasta tapella. :)

      Poista
  2. Jos joku ihan edustamisesta kysyy, niin vastaa toki, että edustaa vain itseään, eikä ketään muuta :) Jos taas ihan uteliaisuutta kysytään onko se tyttö vai poika, kohdassa, jossa tiedustellaan myös esim. synnytyksen sujumista tai sitä, onko teillä kaikki hyvin, niin vastaisin kyllä kysymykseenkin :) Vastasyntyneen ominaisuuksista on yleensä tapana jotain kysyä ja sukupuoli on "helppo" kysymys.

    Toisaalta, eipä sillä sukupuolella pitäisi olla väliä kellekään muulle kuin lapselle (ja hoitohenkilökunnalle). Voi sitä niinkin vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuohon edustamiskysymykseen vastasinkin noin. :)

      Kukkavarpaan kommenttiin vastailinkin jo pidemmästi tuota omaa pohdintaani uteliaisuudesta. Että vaikka se olisi kuinka vilpitöntä, kyllä se uteliaisuus kumminkin perustuu siihen vahvaan ajatukseen sukupuolten vastakkainasettelusta. "Onpa ihanaa kun saitte nyt tytön/pojan." Ja sitten mahdollisesti niitä juttuja siitä, kuinka tytöt ja pojat on erilaisia.

      Toki ihmiset kyselee paljon myös synnytystavasta ja maidonerityksestä. Nekin joo, ihan luonnollisia juttuja, mutta koen niistäkin puhumisen (toisin kuin blogiin kirjoittamisen) hirveän henkilökohtaisena. Että minä kerron itse jos haluan, mutta toisen kysymykset näiden asioiden suhteen tuntuu tosi tunkeilevilta. Erityisesti ne tuntui siltä esikoisen syntymän jälkeen, kun toiset arvostelivat synnytystapaani (sektio ei ole kuulemma oikea synnytys) ja imettämättömyyttäni (kaikki äidit kyllä pystyvät kuulemma imettämään jos haluavat) ja kun nuo asiat oli vielä itselle todella kipeitä.

      Nyt olen jo itse sinut noiden kanssa, mutta en edelleenkään pidä noistakaan synnytykseen ja vauva-aikaan littyvistä kysymyksistä. Sillä vastaus ei välttämättä ole kuulijalle mieluinen. Enkä halua lähteä selittelemään. Sektiosta olisi tarkoitus kirjoittaa oma postaus. On jännä kuinka ihmiset arvostelevat sitäkin ellei selitä syytä.

      Mutta siis niin. Eipä sillä sukupuolella tosiaan pitäisi olla kellekään muulle väliä kuin lapselle ja hoitohenkilökunnalle (sikäli kuin asia siihen liittyy). :)

      Poista
    2. Mä inhoan myös synnytykseen ja imetykseen liittyviä kysymyksiä. Ne on niin hirveän henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita, etten oikeastaan tahdo pohtia niitä kenenkään (kaikkein vähiten neuvolan terkkareiden) kanssa.

      Sukupuolta ei raskausaikana suostuttu kertomaan yhdellekään kysyjälle, joka kysyi sitä vain uteliaisuuttaan. Ei niitä ultria sukupuolen takia käydä... Ja synnytyksen jälkeen nyppi kyselijät, koska sitä kysyttiin vain, jotta pääsisi kysymään, että mikä nimeksi (Argh!). Kellään ei käynyt mielessä kysyä, onko vauvalla kaikki ok. No sukupuolen kaikki tietää, tätä ok kysymystä ei taida tietää kuin lapsenvahtina ollut... Mitäpä pienistä.

      Pysyn sinnikkäästi kannassani, että meillä näitä sukupuolitermejä käytetään vain sen määrittelemisessä, ketä kulloinkin on paikalla (Tänä iltana kotona on vain pojat) ja biologisten erojen selittämiseen. Helpompaa näin kuin ladella numeroina tai nimillä...

      Poista
    3. Sankari, aina kiva kuulla, että joku muukin kokee nuo synnytykseen ja imetykseen liittyvät kysymykset samoin. Minusta on ihan ok puhua niistä sellaisen läheisen ihmisen kanssa, jonka kanssa muutenkin jakaa kaiken, mutta sitten ne kaikki muut kyselijät.. :/ Terkkarit ei onneksi enää minua ahdista, jos/kun kyselevät noista.

      Ja jep.. ultrissa mekin ollaan rampattu ihan muista syistä kuin sukupuolen takia. Kyllä se vauvan terveys ja virtaukset on ok. No tosin meiltä kyllä nyt on lähimmät sukulaiset osanneet kysyä noitakin - ja se on tuntunut kivalta, kun se teveys ja meidän hyvinvointi on kiinnostanut (pitkälti johtuen tosiaan aiemmista raskauksista ja ongelmista). :)

      Poista
  3. Mä olen ennenkin tätä sukupuoliasiaa selittänyt omalta kantiltani ja lyhyesti koitan sen nytkin tehdä. Mun mielestä sukupuolen kertominen (sitä kysyttäessä tai ilmankin) on INFORMAATIOTA. Että samalla tavalla kun sanotaan (jos halutaan) että olipa iso jötkäle /tälläinen pieni tirppana tuli, sanotaan että kyll on hiuksia tai samanlainen kalju kuin edelliselläkin tms. Niin samalla tavalla informoidaan että joo, tämä on tätä sukupuolta. Se lapsi itse kyllä elää elämänsä niin kuin elää, kuten sinäkin, kuten minäkin, siitä huolimatta onko hänen sukupuolensa kerrottu etukäteen vai takakäteen. Mun mielipiteenä, jos joku kokee sukupuolen, omansa tai toisen, jotenkin rajoittavana, niin silloin on itsellä ongelmia sen kanssa - ei niinkään välttämättä muilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan kuplaa! Musta oli ihana kertoa, että meille syntyi pieni poika. Onko teillä nyt sitten hän vai vaan vauva?

      Poista
    2. Kiitos kommenteista, Kupla ja Lindiz.

      Kuten tosiaan yllä kirjoitin, minulle sukupuoli ei ole noin yksiselitteinen, mm siksi en tuollaista informaatiota pysty antamaan. Miten antaa sellaista tietoa, jota ei itselläkään ole? :)

      Ja useasti olen kuullut tuon vertauksen että sukupuolen kysyminen/ kertominen ei ole silmien väriä tai painoa kummempi, mutta tässä kohtaa olen jyrkästi erimieltä. Toki jossain määrin ihmistä lokeroidaan myös tukan värin osalta, muttei mielestäni nykyisin lähimainkaan samalla tavalla kuin sukupuolten suhteen.

      Ja mitä taas tulee painoon, niin ajattelen kyllä ettei sillä ole paljoakaan kysyjälle merkitystä painoiko vauva 3340g vai 3375g vai peräti 3775g tai oliko 50 vai 52,5cm pitkä. Ne yksittäiset sentit ja kymmenet grammat on kuta kuinkin aika turhia.

      Sen sijaan paino ja pituus voi kertoa paljonkin tai ainakin herättää lisäkysymyksiä, jos vauva painaa puolisen kiloa ja on 30cm pitkä. Ja taas näihin verraten info kolmikiloisesta ja puolimetrisestä vauvasta voi olla hyvinkin merkittävä.

      Ainakin minä koen omalta osaltani että etenkin vauvavuoden osalta syntymäpaino ja -pituus on määritelleet ja kertoneet lapsistani paljon enemmän kuin alapäävärkki eli ns. oletettu sukupuoli. :)

      Ja Lindiz, jep, meillä lapset on ensisijaisesti lapsia, rakkaita, kultia, vauvoja, jne. Minustakin on ollut ihanaa kertoa että meille on syntynyt vauva. <3 Ja vielä ihanampaa on kertoa ja kokea se, kun on kolme (!) elävää ja tervettä lasta. Se on ihan mielettömän uskomaton ja upea tunne!

      Poista
    3. Ja ei, hän ei ole "vain" vauva, hän on meidän rakas lapsi. Aivan kuten kaksi ensimmäistäkin. Ja heillä kaikilla on myös nimi, itse asiassa kolmekin. :)

      Poista
  4. Mun näkökulma on kans hyvin poikkeava, ja halusin nyt jotain kommentoidakin=)
    Mun mielestä alunperinkin ihmiset on kuitenkin luotu mieheksi ja naiseksi. Mulla olis varmaan miljoona kysymystä liittyen siihen, että miksi nämä asiat pitäisi lapselta salata. Vaikka toisaalta, ei musta nyt ole tärkeää myöskään koko ajan sitä pimpillisyyttä tai pippelillisyyttä huudella.
    Onhan kai silti tärkeää myöhemminkin tietää, että toinen sukupuoli siittää, ja toinen taas kantaa sen lapsen? Tarvitaan mies ja nainen, ainakin näin perinteisin menetelmin. Kyllähän siinäkin asiassa sukupuolella ON väliä?
    Kun lapsi menee kouluun, ja hänelle ei ole koskaanko(?) kerrottu että olet tyttö tai poika.. Meneekö hän tyttöjen vai poikien pukkariin? Entä uimahallissa? Mun mielestä lapsiparka tulee olemaan aika sekaisin, kun varmasti kouluissa jollain tavalla sukupuoli tulee esiin. Kielletäänkö lapselta myös biologian tunnit?
    En ymmärrä miksi sukupuoli on jotenkin paha asia. Tottakai jokainen edustaa silti itseään.
    Minustakin on iloinen asia kertoa että meille syntyi poika tai tyttö. Kasvatan ihan samanlailla tytöt kuin pojatkin, ja he itse päättää mistä kiinnostuu..mutta kyllähän jossain vaiheessa elämää sukupuoliasiat kuitenkin tulee esiin. Tai ihmettelen, jos niiltä pysyy silmät ja korvat täysin sulkemaan.
    Nää on toki mielipide- ja näkemyseroja, tämä on vain sellainen asia, mitä ite en millään tavalla ymmärrä :)
    En koe, että kukaan on mitään pahaa tarkoittanut, kun teiltä on kyselty kumpi tuli=) Itse tajusin tämän kyllä olla sulta kysymättä=D Pieni vauvahan on maailman ihanin asia, oli hän nyt sitten kumpi vain ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan Liisaa:) meilläkin kannustetaan lasta omiin kiintymyksiin mutta poika meillä kuitenkin on :)

      Poista
    2. Kiitos kommenteista Cindderella ja Salla.

      Hmmm.. en nyt tiedä miten kommentoisin tuota mieheksi ja naiseksi luomista... en tiedä ajatteletko noin siis nimenomaan uskonnollisista syistä vai ihan evoluutioteorian kautta..? :)

      Minä kun pitkälti koen, että meissä ihmisissä on hirmuinen määrä erilaisia variaatioita - myös sukupuolten ja seksuaalisuuden suhteen - ja että niin ollut aikojen alusta. Lisääntymiskykyiset ja haluiset on lisääntyneet, mutta millään ajanjaksolla näin ei ole ollut kaikkien osalta. Enkä osaa ajatella esim. lisääntymiskyvyttömyyttä sen enempää kuin inter- tai transsukupuolisuuttakin epänormaalina tai viallisena. Ajattelen että jokainen on arvokas juuri sellaisenaan ja jokaisen oma kokemus esim. sukupuolesta on se merkitsevin asia.

      Ja kuten tosiaan päivällä pikaisesti kommentoin, niin missään nimessä en kannata sukupuolten ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden salaamista lapselta. Minusta näihin molempiin liittyy vahvasti tavalla tai toisella ihmisen identiteetti. Toisille voi olla todella tärkeää kuulua johonkin tiettyyn tarkkaan määriteltyyn sukupuolilokeroon ja jollekin toiselle se taas on asia, jonka voisi kokonaan poistaa päiväjärjestyksestä.

      Väittäisin jopa, että sukupuolisensitiivisyyteen pyrkivät vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa jopa enemmän, monipuolisemmin ja avoimemmin sukupuolista ja seksuaalisuudesta kuin muut vanhemmat keskimäärin. Mm. yksi syy on juurikin se, että lapselle halutaan vauvasta asti tarjota tilaa kasvaa sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen niin kuin lapsesta itsestä parhaalta tuntuu. Ei lokeroida eikä varsinkaan osoitella valmiiksi mihin lokeroon lapsen tulisi kuulua. Toisin sanoen ei hoeta lapselle "sinä olet poika" tai "sinä olet tyttö", vaan annetaan lapselle tilaa hakea se oma paikka. Kerrotaan esim biologiasta ja siitä kuinka yleensä tytöillä on pimppi, muttei aina, ja kuinka yleensä pojilla on pippeli, muttei aina ja kuinka on lapsia ja aikuisia joilla voi olla molemmat tai ei kumpaakaan. Mutta niin. Lapselle ei siis hoeta "SINÄ OLET ..." vaan annetaan tilaa olla ja elää.

      Ja myönnän, ei meilläkään se sukupuoli ole mikään mikään valtiotason salaisuus. On tosiaan melkoista "tuulimyllyjä vastaan taistelemista" sukupuolinormien ja lokeroinnin välttely. Paskaa tulee niskaan, arvostelua saa kuulla ja haukkuja lukea sieltä täältä, ymmärrystä ei tunnu olevan. Silti tai juuri siksi ihailenkin valtavasto niitä, jotka oikeasti jaksavat arkielämässäkin "taistella tuulimyllyjä vastaan" ja olla niitä tienraivaajia sukupuolinormien purkamisen suhteen - olla kertomatta koskaan kellekään ulkopuoliselle alapäävärkkien mallia.

      Mutta tosiaan todella ärsyttää on sellainen jatkuva sukupuolen toitottaminen: "Emmi-tyttö, Sami-poika, tytöt sitä, pojat tätä, tyttö hei, poika hei". Ja tuo on minusta se suurempi ongelma kuin se, että virallisissa paperissa pitää laittaa rasti kohtaan tyttö tai poika. Vaikka toivoisin kyllä myös suomeen virallisiin papereihin kolmatta vaihtoehtoa sukupuolten kohdalle. (Osassa maita näin on.)

      Ja kuten Cindderellan blogiin taannoin kommentoinkin ja tuonne ylle: Keskosuuden, kuolemanpelon ja keskenmenojen jälkeen sukupuolella ei ole mitään väliä meille. Olemme aivan valtavan onnellisia elävistä ja vieläpä terveistä lapsista. <3 Ja jep, meillä kasvatetaan lapsia, ei tyttöjä tai poikia. :)

      .. ja vaikka minäkin koitan kasvattaa lapseni samalla tavalla sukupuolesta riippumatta, en siihen pysty. Ja väitän ettet pysty sinä tai kukaan muukaan. Ei edes ammattikasvattajat (esim. sp-sensitiivisyyteen pyrkivät lastentarhanopettajat) ole siihen pystyneet, kun on tutkittu ja videoitu puheita, tekoja, sanoja, eleitä, jne. Mutta paljon olen näinä vuosina itsekin oppinut uutta, kun on asiaan ruvennut kiinnittämään huomiota. Kuinka ne mallit ja normit onkin juurtuneen niin syvään meissä.

      Ja kiva, Cindderella, kun et kysynyt. :)

      Poista
    3. ...niin ja siis vielä tuosta sukupuolten kertomisesta: Olisi ihan mielettömän tärkeää saada oppikirjoihin (jo ala-asteellekin tai alakouluun) tietoa sukupuolten monimuotoisuudesta. Nyt lapsille opetetaan kouluissakin aivan liian mustavalkoisesti sukupuolet, mikä hämmentää ja ahdistaa monia nuoria, jotka eivät niihin muotteihin mahdu. Moni heistä kokee itsensä vääräksi, vääränlaiseksi, vialliseksi, kun heitä ei ole millään tavalla huomiotu tai mainittu.

      Tähän toivottavasti on tosin tulossa muutos, mikäli opetushallituksen esitykset menevät läpi: http://www.oph.fi/OPS2016/perusteluonnokset

      Poista
    4. Kiitos vastauksesta. En ymmärrä oikeastaan mitään:D en ymmärrä, että kuka ja miksi on loukkaantunut niin pahasti siitä, että naisilla nyt vain sattuu olemaan se pimppi, ja miehellä pippeli. Aivan samoin, kun nenää nimitetään nenäksi. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kyse uskonnosta vai evoluutiosta. Kun asia vaan ON niin.
      En myöskään ymmärrä, että kuka on sukupuolten tai seksuaalisuuden monimuotoisuuden lokeroinut tai kieltänyt näiden elinten perusteella. Eikö ihmisellä ole suhteellisen vapaat oltavat seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kanssa muutenkin? Musta tää on jotenkin aivan överiä ylikorostamista. Mutta, jos se tyttö tai poika-sana nyt niin kovasti harmittaa, niin ehkä ne tosiaan kannattaa jättää käyttämättä. En vain käsitä, ettäkö lapseni ei saisi tilaa olla ja elää kuten haluaa,vain siksi että hänen on kerrottu olevan tyttö tai poika. Mitä jos joskus sattuisikin jotain kamalaa, ja lapsesta pitäisi antaa selviä tuntomerkkejä? En varmasti suostu edelleenkään lokeroimaan häntä tytöksi tai pojaksi, koska hän edustaa vain itseään? Huhhuh. Tottakai hän edustaa silti itseään.
      Se, että esimerkiksi mä olen nainen, ei mun mielestä rajaa mua millään tavalla. Voinhan tehdä oikeastaan mitä vain, vaikka se olisikin jonkun mielestä äijä-juttua!
      En ymmärrä myöskään, että miksi on niin harmillista, jos tietyt tavat ovat maskuliinisia, tai toiset feminiimisiä:) mistä se on sitten lähtöisin, varmaan ihan aikojen alusta, kaukaa historiasta. kyllä minä voin hilpeästi sanoa, että tykkään kalastamisesta, vaikka sen joku luokittelee, LOKEROI miesten juttuihin. Mua ei millään tavalla haittaa, että se koetaan miesten jutuksi. Kaikissahan meissä on maskuliiniset ja feminiimiset puolet, vaikka loppujen lopuksi olemme jompaakumpaa sukupuolta. Se on fakta, samanlailla kuin kansalaisuuskin. Vai pitäisikö meidän olla vain ihmisiä? Jos niitäkään? Että varmasti edustamme itseämme? Suomalaisuus taitaa lokeroida meidät hulluihin saunojiin ja kaljanjuojiin. Jos en siis halua kuulua tähän lokeroon, vaadin ettei kukaan enää käytä minusta nimitystä suomalainen? lokerointiakin kun on niin monenlaista. Yhtä harmittaa sukupuolten lokerointi, joku haluaisi varmaan yhdistää ihmis-ja eläinkunnankin. Musta tää on tosi oudoissa mittasuhteissa, ja mulla on itselläni pyörinyt postausajatus tästä.. Oon vaan niin hämilläni että se haittaa kirjoitusta :D tämä aihe on toisaalta mielenkiintoinen juuri siksi, että sotii niin pahasti vastaan sitä mitä itse koen:)
      Miksi ihmeessä oppikirjoissa pitäisi olla sukupuolista muutakuin mies ja nainen, kun ne ovat fyysiset "alalajikkeet" sukupuolista. Jos asia on epäselvä, onhan se poikkeavuus. Samanlailla kuin kuusi sormea. Tämä vaan on ihan sama, kun joku ei hyväksyisi nenästä nimitystä nenä. Pippelistä tai pimpistä huolimatta, tokihan saa identiteettinsä muokata itse!

      Poista
    5. Cindderella, tässä meijän kommenttiketjussa nyt taitaa tosiaan mennä kukkaruukut ja soppakattilat keskenään sekaisin. :)

      Minä kirjoitin postauksessa vauvan sukupuolen kertomisesta ulkopuolisille, sinä kirjoitit lapselta sukupuolen pimittämisestä. Samoin tämä nenä-juttu meni minulla ohi. Jos siis vertaat nenä-sanan kieltämistä pimppi ja pippeli sanoihin, niin eihän kukaan noita sanoja ole kieltänyt käyttämästä? Vai? :)

      Eikä tietty sillä uskonnolla pitäisi olla mitään merkitystä, mutta kieltämättä tämä lause "alunperinkin ihmiset on kuitenkin luotu mieheksi ja naiseksi" saa minut hieman varomaan, sillä se tuo mieleen äkkiä Raamattuun viittaavaat perustelut ja juuri nyt tuntuu, että siinä keskustelussa ei päästä kuin ojasta allikkoon. Sen sijaan taas evoluutioteorian pohjalta tuossa lauseessa ei ole päätä eikä häntää. Me kaikki, kun olemme kasvaneet ja kehittyneet solumöykyistä pikku hiljaa jokainen omanlaisiksemme. :)

      En myöskään ymmärrä mitä tarkoitat tällä lauseella: "kuka ja miksi on loukkaantunut niin pahasti siitä, että naisilla nyt vain sattuu olemaan se pimppi, ja miehellä pippeli"?

      Tarkoitatko siis, että ihminen, joka kokee olevansa väärää sukupuolta tai ei koe olevansa kumpaakaan, on vain jostain syystä päättänyt loukkaantua sen sijaan että kyse on oikeasti ihmisen identiteetistä ja ristiriidasta omaan kehoon? Vai mitä tarkoitat tuolla lauseella?

      "Eikö ihmisellä ole suhteellisen vapaat oltavat seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kanssa muutenkin?"

      Pitäisi olla, muttei minusta näin ole vielä lähimainkaan. Kannattaa tutustua esim. Setan ja transtukipisteen sivuihin ja ihmisten erilaisiin kokemuksiin - monista niistä tulee esiin kuinka ahtaat lokerot meillä edelleen vallitsee ja kuinka vähemmistöt kokee syrjintää.

      "Se, että esimerkiksi mä olen nainen, ei mun mielestä rajaa mua millään tavalla. Voinhan tehdä oikeastaan mitä vain, vaikka se olisikin jonkun mielestä äijä-juttua!"

      Niin voit ja hieno juttu! Ei tätä kukaan ole ollut kieltämässä. Samalla toivon kumminkin, että ymmärrät etteivät kaikki koe samalla tavalla ja heidän kokemuksensa on ihan yhtä oikein. :)

      "Miksi ihmeessä oppikirjoissa pitäisi olla sukupuolista muutakuin mies ja nainen, kun ne ovat fyysiset "alalajikkeet" sukupuolista."

      transtukipiste.fi/tietoa-sukupuolesta :

      "Arkikielessä sanoja nainen ja mies käytetään vaivattomasti ja viattomasti. Oletamme, että jokainen tietää, mitä nämä sanat tarkoittavat. Yleensä oletamme myös, että jokainen ihminen on joko nainen tai mies, eikä kukaan ole sekä nainen että mies.

      Sukupuolen moninaisuus tai monimuotoisuus kyseenalaistaa tämän kaksijakoisen itsestään selvänä pidetyn jaottelun. Kyseenalaistaminen tapahtuu sekä ilmaisun että ruumiillisen todellisuuden tasoilla. Moninaisuus on aina enemmän kuin kaksi. Sukupuoli on moninainen eikä ainoastaan kaksinainen ilmiö. Sukupuoli on moninainen niin biologian, kulttuurin, tyylin kuin identiteettien alueilla. Naisen ja miehen raja on mahdollista ylittää, on mahdollista, ettei ihmisen biologia ole selkeästi miehen tai naisen biologiaa. Naisellisuus ei ole ainoastaan naisten eikä miehisyys ainoastaan miesten etuoikeus.

      Sen lisäksi, että sukupuoli on moninainen ilmiö, myös yksittäinen ihminen voi olla sukupuoleltaan moninainen. Hänen moninaisuutensa voi olla biologista, jolloin puhutaan intersukupuolisuudesta. Tai hän voi olla transvestiitti, jolloin on tärkeää, että hän saa ilmaista sekä naisellista että miehistä puoltaan. Hänen identiteettinsä voi olla kaksisukupuolinen tai sukupuoleton, jolloin hän kokee olevansa kaksinapaisen sukupuolijaottelun ulkopuolella."

      Poista
    6. "Tarkoitatko siis, että ihminen, joka kokee olevansa väärää sukupuolta tai ei koe olevansa kumpaakaan, on vain jostain syystä päättänyt loukkaantua sen sijaan että kyse on oikeasti ihmisen identiteetistä ja ristiriidasta omaan kehoon?"

      Tuohon haluaisin täältä sivusta sanoa, en edes niin mielipiteeni, vaan asian niin kuin se todellisuudessa on: jos joku kokee olevansa myöhemmin väärää sukupuolta, niin jos sukupuolella ei olisi mitään merkitystä, miksi hän haluaisi sen vaihtaa? Tämähän nimenomaan kumoaa kaiken selityksen sille, että olemme vain ihmisiä. Mieheksi syntynyt Marja-Sisko Aalto halusi nimenomaan naisen NIMEN, "statuksen" ja ulkonäön. Jos olemme kaikki vain samaa sakkia hieman eri värkeillä varustettuina, niin nämähän ovat aivan turhia toimenpiteitä. Jokainen on mitä on. Syntyessä ollaan tyttöjä, poikia tai jotakin siltä väliltä, mutta jossain vaiheessa sekin selkiintyy puoleen tai toiseen. Joku voi olla könsikäs tytsy, joku niin ihku poika, että. Eihän se muuta sitä asiaa, että on jotakin sukupuolta? :)

      Poista
  5. Kommentoin kaikkia näitä vieä tänään kun ehdin, mutta sen verran haluan oikaista jo tässä vaiheessa että kyse on tosiaan alapäävärkkien kertomatta jättämisestä muille. Sukupuolista ja seksuaalisuudesta ja niiden monimuotoisuudesta kertomisesta ja lapsen kanssa keskustelemisests pidän tärkeänä. Niistä on tarkoitus kirjoittaa ihan omat postaukset.

    Mutta vauva on vauva ja ymmärtää vain hellyyden ja läheisyydrn päälle. :)

    VastaaPoista
  6. On kyllä jännä, miten nämä sukupuoliasiat voidaan kokea niin eri tavoin. Tykkään siitä, että oot laittanut mut ajattelemaan ja kunnioittamaan periaatetta, joka aikaisemmin tuntui musta pelkästään kummalliselta.

    Itselleni sukupuoli on aina ollut helppo ja selkeä asia. Olen tykännyt olla tyttö, tehdä tyttöjen juttuja ja olen halunnut leikkiä muiden tyttöjen kanssa. (Naisellisuudessa sen sijaan on ollut työstettävää.) Tiedostan muutenkin sukupuolen jotenkin tosi vahvasti. Käyttäydyn varmasti aika eri tavalla riippuen siitä, juttelenko miehelle vai naiselle. Nyt kun sun herättelemänä sitä mietin, se on aika tyhmää. Esimerkiksi miehille puhuessa jotenkin automaattisesti asetun "alemmalle portaalle" ilman, että se on tehnyt mitään sitä "ansaitakseen". Kunhan on Mies.

    Ensimmäinen kerta, kun olen todennut, ettei sukupuolella ole mitään merkitystä, oli juuri silloin, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Olin alkuun kuvitellut sen tytöksi, ja rakenneultrassa vauvamielikuvan "muuttuminen" pojaksi oli hämmentävä prosessi. Kuitenkin syntymän myötä huomasin, ettei se ollut vielä pitkään aikaan tyttö eikä poika, se on vain vauva. Ei tuntunut MILLÄÄN tavalla tarpeelliselta ajatella sukupuolta. Eli sikäli en ole jäänyt kaipaamaan tietoa teidän vauvan jalkovälistä. Ja kun olen huomannut, ettei sulle oo luontevaa sitä blogissa ainakaan kertoa. Enhän minäkään kerro blogissani lapsistani asioita, jotka on mun mielestä niiden henkilökohtaisia asioita. (Tai no okei, ehkä joskus kerron liikaa... ;D)

    Mielenkiinnosta kysyn vielä, että miten koet sen, että kouluissa esim. liikuntatunnit pidetään usein eri sukupuolille omissa ryhmissään? Nyt olen kuullut suuntana olevan, että liikuntatunnit pidettäisiin tytöille ja pojille yhdessä. Itseäni se ahdistaa. Kun tiedän, että 10-17 -vuotiaana se olisi ollut mulle ehdoton kauhun paikka. Liikuntatunnit olivat muutenkin aika arka asia. Olin varovainen nynny (ja pojat usein rajumpia pelaajia, ja muuttuvat muutenkin li-tunnilla jotenkin "alkukantaisiksi". Sen olen opettajana nähnyt) ja myöhemmin taas olin tosi epävarma kropastani ja taidoistani (ja liikuntatunnit ovat aika kroppapainotteisia). Eli tuntuuko susta oudolta/väärältä, että koulussa jaotellaan lapset tyttöihin tai poikiin joissain asioissa? Miten mielestäsi sukupuoli-identiteettiä pitäisi ruveta rakentamaan oikealla tavalla? Ettei sitten teini-iän myllerryksissä ja hämmennyksissä menisi pää sekaisin, kun yhtäkkiä huomaa sukupuolten erilaisuuden ja alkaa konkreettisemmin ja omista toiveista riippumatta muuttua jommankummanlaiseksi?

    Enkä siis tarkoita nyt kyseenalaistaa ollenkaan, vaan uskon, että oot miettinyt tuota, ja mua kiinnostaa oikeasti tietää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Heidi Pii kommentista. :)

      Samaistun myös tähän tekstin pätkään: "Olin alkuun kuvitellut sen tytöksi, ja rakenneultrassa vauvamielikuvan "muuttuminen" pojaksi oli hämmentävä prosessi. Kuitenkin syntymän myötä huomasin, ettei se ollut vielä pitkään aikaan tyttö eikä poika, se on vain vauva. Ei tuntunut MILLÄÄN tavalla tarpeelliselta ajatella sukupuolta. Eli sikäli en ole jäänyt kaipaamaan tietoa teidän vauvan jalkovälistä."

      Tai no minulla ei missään raskaudessa ole ollut tyttö tai poikaoloa.. en edes tiedä miltä sellainen tuntuu, joten sikälikin on ollu "helppo" ajatella vauva "vain" vauvana. :) Tosin nimiä, kun ollaan mietitty raskauden aikana ja ennen raskautta, niin se "oikea" nimi on löytynyt aina ensin. Meillä kun nimimaku ei ole kummallakaan kolahtanut noihin, jotka on määritelty ns. kaikille sukupuolille käyviksi nimiksi. Tai oli sielläkin jokunen joka mukana kulki ihan vain siksi kun tykättiin, mutta ei ole valikoitunut lopulliseksi nimeksi yhdenkään lapsen kohdalla. Eli nimistä "näkyy oletettu sukupuoli", vaikka nimet erikoisempia / harvinaisempia onkin.

      Ja siis nimenomaan haluaisin tällä postauksella nyt herätellä miettimään sitä miksi se sukupuolen kysyminen ja tietäminen vauvan kohdalla on niin tärkeää? Jopa niin tärkeää, että osa loukkaantuu, jos ei sitä saa tietää. :)

      Sukupuoleen ja sp-sensitiivisyyteen liittyvät asiat on niin laajoja, että keskustelu äkkiä karkaa käsistä, kuten nytkin on käynyt. Pitäisi siis koittaa itsekin pysyä aina sen postauksen aiheessa, eli aihe kerrallaan. Eli luonnoksissa on noista liikuntatunneistakin postaus ja palaan siihen sitten. Helsingissä muistaakseni nyt kaavaillaan noita yhteisiä liikuntatunteja ja itse kyllä puoltaisin niitä. Mutta tosiaan, palataan tähän myöhemmin ja mielelläni kuulen tosiaan sinunkin ajatuksia asiasta - ja sitä opettajanäkökulmaa. (Cool!) :)

      Ps. Minullekin oma kroppa on ollut arkapaikka, mutta se oli sitä yhtälailla (ellei enemmänkin) myös tyttöjen liikuntatunneilla ja yhteisissä puku/pesutiloissa, joita välttelin viimeiseen asti.

      Poista
  7. Ensinnäkin valtavan mielenkiintoinen postaus. Nämä pistää ajattelemaan asioita toiseltakin kantilta; ei pelkästään siltä, mihin on itse tottunut.

    Pitää varmaan yrittää kommentoida lisää sitten, kun pää toimii vähän paremmin. Just nyt tuntuu, että on puuroa aivojen paikalla... Yritän nyt kuitenkin jollain tavalla jäsennellä ajatuksiani asian suhteen.

    Mehän ei olla tämän kolmosen kohdalla kerrottu, kumpi on tulossa. Kovasti tätä tietoa on kyselty, mutta jostain syystä emme ole kokeneet tarpeelliseksi tätä paljastaa. Porukka on vähän hämmentynyt, koska kahden ensimmäisen kohdalla sukupuoli on kerrottu heti, kun siitä on jotain selvinnyt. Nyt sitten on tuntunut juurikin siltä, että "Mitä väliä sillä on? Miksi muiden pitäisi saada se tietää?" vaikka ymmärränkin, että kyse on uteliaisuudesta ja innokkuudesta. Tosin nyt heräsin pohtimaan samaa kuin sinä, että miksi se sitten on niin iso juttu.

    Synnytyksen jälkeen on kyllä tarkoitus kertoa ihan avoimesti, saiko perheemme tyttö- vai poikavahvistuksen. En osaa nähdä meitä toimimassa toisin, joskaan en taaskaan osaa selittää, miksi. Jotenkin tuntuu, että se tieto on mukava jakaa muiden kanssa. En koe, että haluaisin jotenkin "lokeroida" vauvan, mutta toisaalta... kaipa se sukupuolen nimeäminen sitten väistämättäkin hänet jollakin tavoin "lokeroi".

    Äh, ajatus ei tosiaankaan toimi nyt parhaimmalla mahdollisella tavalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janni kommentista. Kuumaa puuroa on kyllä täälläkin aivojen tilalla, joten pahoittelen myös omaa epäselvyyttäni ja sitä, että itsekin karkaan vastauksissa varsinaisen postauksen aiheesta. Mutta ehkä näistä löytyy kumminkin sitä pohdintaa, vaikkei se nyt niin selkeä olisikaan. :)

      Tuo sukupuolen "piilottaminen" raskausaikana versus syntymän jälkeen on myös minusta jännä. Eli siis miksi tosiaan "piilotella" eli salata sitä raskauden aikana, jos ei salaa senkään jälkeen? Sillä eihän se ole sen kummempi kuin "salata" (tai ettei oikeasti koe tietävänsä lapsen sukupuolta) syntymän jälkeen? :) Eikö sitä tavallaan salta siksi, että se tuntuu intiimiltä? Joltain sellaiselta, jonka tiedon haluaa pitää itselään? Jotain sellaista, että haluaa ensin itse tutustua lapseensa rauhassa?

      Ja ihana, jos sinäkin jäit pohtimaan, että miksi se tosiaan on tiedettävä, että mistä se uteliaisuus ja innokkuus sukupuolta tai oikeammin jalkoväliä kohtaan tulee. :)

      Ja kyllähän sitä tosiaan lokeroi, minäkin. Ja kuten tuonne ylle johonkin kirjoitin niin arvostan ja nostan kyllä hattua niille, jotka jaksavat oikeasti taistella tuulimyllyjä vastaan ja jättää oletetun sukupuolen kertomatta. o// Minä kun ihan oikeasti väsyn siihen ihmisten arvostelemiseen ja loukkaantumiseen enkä osaa toimia noissa tilanteissa.

      Oli muuten aivan mahtavaa torstaina, kun pääsin ensimmäistä kertää "hörhötreffeille" eli tapaamaan toisia vanhempia ja lapsia, jotka ajattelevat mm. sukupuolisensitiivisyydestä samalla tavalla. :) Ihmettelen vaan miksi en aikaisemmin ole osallistunut livetreffeille, vaikka netissä olenkin paljon aiheesta keskustellut ja vaihtanut ajatuksia toisten kanssa ja lukenut ja oppinut todella paljon toisten pohdinnoista ja teksteistä.

      Poista
    2. Me siis salattiin sukupuoli raskausaikana, mutta oltiin valmiit kertomaan jälkeen. Niin onnellinen kuin olenkin pikkupojistani (kaikista kolmesta), niin jokaisesta näistä olen toivonut tyttöä aina rakenneultraan saakka. Ja lähimmät ovat toiveen tienneet. Tuon "pettymyksen" työstäminen on ollut mulle vaikeaa, eikä sitä tosiaan yhtään helpottanut nää "Eihän pojissa mitään vikaa ole" ja "Ens kerralla sitten" kommentit.

      Mulla on kaksi ihanaa "isoa" tyttöä ja neljä ihanaa poikaa. Mutta mä en koskaan ole saanut ostaa uutena ihanaa suloista hörhelömekkoa omalle tytölle (mies antais ostaa pojille kyllä, mutta pojat huutaa niistä "Hyi yök!"). Ja mä olisin niin halunnut. Vaan nyt kun sain rauhassa sulatella ite, niin totesin, että näin just on hyvä.

      En vaihtaisi tyttöjäni poikiin, enkä poikiani tyttöihin. En. Niin on mahtavat muksut.

      Poista
  8. Vastailen vielä lisää, kun ehdin.. nokka vuotaa kuin niagaran putous, silmät turvoksissa, kurkku kippee ja olo sen ku pahenee.. ja minä kun olin ajatellut huomenna kuopuksen kanssa osallistua kokoukseen..

    Kommentoikaa ihmeessä mitä mieleen tulee, niin koitan vastata omasta puolestani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et pahemmin sairastu, paranemisia!

      Poista
    2. Kiitos Janni. Kävin ilmoittautumassa liittokokoukseen aamulla, mutta tulin kotiin lepäämään. Yö meni valvoessa ja olo on aika tööt. Ajatttelin nyt illaksi mennä, mutta en jaksanut. Josko huomenna..? tai sitten ei. :/

      Poista
  9. Mäkin nyt taas kommentoin, vaikka yllä onkin melko kattavasti tuotu esiin näkökulmia molemmista (kaikista?) suunnista. Luulen myös, että niin kuin joku jo yllä mainitsikin, että "kumpi tuli?" kysymys kuuluu vähän niinkuin "pakollisiin" kysymyksiin vauvan tultua. En tarkoita että kenenkään olisi "pakko" sitä tietää, vaan että sitä nyt tavataan kysyä (kun ei muutakaan keksitä?) Vähän niin kuin "Mitä kuuluu?" jossain muissa tilanteissa. (?) Tai "miten synnytys meni" tai "oliko tukkaa päässä" tai muita vauvakysymyksiä. Mä kysyn kanssa sukupuolta just tuosta syystä, että sitä nyt tulee mieleen kysyä.

    Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin kun vielä raskaanaollessani sitä sukupuolta kysyttiin (me kerrottiin kyllä auliisti kaikille kysyjille, mitkä vehkeet siellä ultrassa on näkynyt, ottamatta nyt kantaa siihen varsinaiseen sukupuolisensitiiviseen sen kummemmin) ja kun vastasin että poika, niin kysyjän kommentti oli "Voi, miten ihanaa!" Siinä vähän aina hämmentyi, että ai jaa, mitäs jos vastaus olisi ollut tyttö. Eikö se olisi ollut ihanaa? Tiedän, että kommentti olisi ollut sama myös tyttötapauksessa, mutta jotenkin tuo tilanne oli vähän omituinen. Hormonihöyryissä teki mieli asiasta avautuakin, mutten sitten kuitenkaan.

    Meillä on kuitenkin tällä hetkellä enimmäkseen kanssa "ihan vain vauva". :D :D (Kaikkea muuta kuin "vain".) Käytännössä sillä sukupuolella tai niillä vehkeillä paremminkin ei ole ollut mitään merkitystä, näin uskon ja toivon ainakin, uskon, ettei meillä vielä ainakaan ole sorruttu "äijäjuttuihin" (vanhempien toimesta ainakaan). Meidän vain-vauva on muuten alkanut sekä "puhua" (suu käy koko ajan) että pussata (tämä on hänestä selvästi aivan huipputaito! :D), että siinä mielessä hän ei vastaa stereotypiaa suomalaisesta miehestä. (Vaikka eihän sitä nyt kukaan mukaan tietysti vastaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Moon Mamma, kommentista. Aina kiva lukea sunkin kommentteja. :)

      Minäkään en tosiaan ajattele tuota kysymystä loukkauksena, mutta tosiaan, moni taas kokee vastauksen jättämättä antamisen tai "epäselvän" vastauksen loukkauksena. :( Ja se harmittaa. Etenkin jos henkilö tuohtuu vieläpä asiasta. Ja en todellakaan haluaisi sitä, mutta silti koen että sillä minunkin kokemuksella ja pohdinnallani, mielipiteellä, olisi merkitystä ja kysyjän pitäisi se ymmärtää. Että siis jos koen, etten tiedä lapsen sukupuolta tai en toisen jalkovälistä halua kertoa niin minulla on siihen oikeus - ja oikeus ilman että muidne tarvitsee loukkaantua.

      Ihan yhtälailla minusta jokaisella tulee olla oikeus olla kertomatta synnytyksestä tai imetyksestä, jos kokee ettei siitä toiselle halua kertoa eikä tuostakaan tarvitsisi kenenkään loukkaantua.

      Eli siis se uteliaisuus ei sinänsä ole sa paha juttu, mielestäni on vain tärkeä puhua siitäkin, että on ihmisiä jotka kokee esim. sukupuoleen liittyvät asiat toisin eivätkä halua siitä syystä sukupuoliuteluihin vastata. Että sekin on ihan normijuttu.

      Ja sitten se mikä minua tässä hämää vielä enemmän.. entäs sitten jos ja kun syntyy intersukupuolinen lapsi? Pitääkö sekin kertoa kaikille ettei lapsella ole pimppiä tai pippeliä tai että on vähän molempia? Ja miten ihmiset siihen suhtautuvat?

      Minusta tuollaiset asiat on oikeasti todella henkilökohtaisia ja esim. intersukupuolisia (joita Suomessakin syntyy vuosittain toistakymmentä) kohtaan syrjiviä. :/

      Tosikoisen syntymän jälkeen emme kotikuntani lehdessä ilmoittaneet vauvan sukupuolta ja kun naapuri näki minut vauvan kanssa stereotyyppisissä vaatteissa, hän huokaisi "no huh, kun lehdessä ei ollut sukupuolta, niin ajattelin että siinä vauvassa on jotain vikaa". Jäin aikalailla monttu auki. No luulkoot sukupuoleksi mitä haluaa.

      (Ei tosin muistaakseni mainittu esikoisestakaan, mutta silloin juorut olivat levinneet jo sairaala-aikana pitkin kyliä niin synnytyksestäni, imetyksestä kuin oletetusta sukupuolestakin ennen kuin lehdessä ilmoitimme.)

      Mutta niin.. ajattelen että sukupuolen kysymisen kyseenalaistaminen on tosiaan tärkeää myös siksi, että osaisimme huomioda paremmin myös sen, että kaikkli vauvat eivät tosiaan mahdu edes alapään mukaan näihin kahteen muottiin. :)

      Ja (ei pahalla ketään kohtaan <3) minä ajattelen, että lapsen sukupuolen monimuotoisuudesta ("poikkeavuudesta") ei pitäisi kirjoittaa kasvoilla ja nimellä nettiin. Esim. jos lapsella onkin geenit XXX tau XXY tai XYY jne, minkä vuoksi esim. sukupuoli- ja lapsettomuutta koskevat asiat tulevat kaikkien tietoon, on se minusta liikaa. Lapsella tulisi olla itsellä mahdollisuus päättää mitä kertoo muille sukupuolestaan ja hormonitoiminnastaan tai siitä, ettei pysty biologisia lapsia saamaan.

      Poista
  10. Mulla on luonnoksissa yks kirjotus miten meillä jakaantuu sukupuoli roolit perheessä. Nyt on ihan pakko kirjottaa jo etukäteen (vaikka en tiedä koska kirjotuksen julkasen) kun oon siihen kirjottanu, että luin joskus perheestä ketkä ei kertonu lapsen sukupuolta sukulaisille tai kenellekkään ja itse en ymmärtäny miksi jne.. Niin että oon tosiaan näpytelly kirjotuksen jo kuukausia sitten, että on oo käyttäny teitä esimerkkinä, tai ette siis ole se henkilö kestä oon alunperin kirjottanu :D

    Mä en ehdi lukee nyt muita kommentteja mitä tähän on tullu, mutta mun mielestä kumpi tuli - kysymys on luonnollinen kysymys. Samoin kun monet kysy multa miten meni synnytys, minkä kokonen vauva oli, kumman näkönen on enempi jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna kommentista. Ja joo, en ota itseeni - sillä me ei edes tuohon "muottiin" sovita. ;) Olen kans noita lehtijuttuja vastaavista perheistä lukenut, mutta usein jää kyllä päällimmäisenä tunne, ettei toimittajakaan ole ymmärtänyt kirjoittamaansa ja sekin vielä väärine termeine vääristää ja "kärjistää" koko jutun punaisen langan.

      Ja noihin "luonnollisiin" kysymyksiin vauvan saannin jälkeen olen tosiaan vastaillut tuolla yllä aiemmissa kommenteissa. :) Vähintääkin yhtä luonnollista pitäisi olla sekin, ettei niihin osaa tai halua vastata (ei osaa tai kokee liian henkilökohtaiseksi). Ja kysyjän pitäisi ymmärtää myös tämä eikä loukkaantua. :)

      Poista
  11. Mä ymmärrän jossain kohtaa sunkin kannan tähän, sulla on ehkä kokemuksia sukupuolisyrjinnästä? Ja siitä, että kaikki ihmiset ei oo niin avoimia erilaisille rooleille. Tai siis, että jonkun mielestä on outoa että poika leikkii nukeilla tai tyttö kalastaa.

    Mä olen asiasta eri mieltä siksi, että en ole tavannut montaakaan tälläistä ihmistä, joo on niitä ehkä vanhemman väen joukossa. Mutta en tunne yhtäkään mun ikäistä ihmistä, jonka mielestä sininen on vain poikien väri, tai tytöt ei saa leikkii autoilla.
    Mun mielipide perustuu siis siihen, en näe sukupuoliSENSITIIVISYYDESSÄ mitään ihmeellistä, sellaistahan se on jo suurimmalla osalla ihan yleisesti ottaen lähes joka perheessä. Harva kieltää poikaa leikkimästä nukeilla, eikä siitä tarvitse tehdä sen kummempaa numeroa se kun on jo itsestäänselvää.

    Biologian mukaan taas on mies ja nainen syntyessän, mies ja nainen kun luetaan mieheksi ja naiseksi sukupuolelinten ja kromosomien mukaan. Sitten kasvun myötä tulee ne muut asiat, jotka määrittää sen keneksi tuntee itsensä, tunteeko nainen olevansa mies naisen kehossa jne. Mutta tälläisten tilanteiden kohdalla täytyy elää tilanteiden mukaan ja antaa sen lapsen olla sellainen kun on.
    Mutta en näe siinä mitään pahaa jos joku sanoo tyttöä tytöksi, tai poikaa pojaksi. En mäkää joka0päivä eriksee korosta "olet tyttö, sinulla on pimppi!!!!!" vaan käytän tyttönimitystä ihan vaan arjessa, normaali asiana... ja jos tyttäreni joskus kokee olevansa enempi poika, niin sitten kokee, sitten eletään sen tilanteen mukaan... eikä tehdä asiasta hirvittävää numeroa.

    VastaaPoista
  12. Oiskohan nyt käynyt niin, et sulla on tää juttu menny ihan överiksi? Sinähän se oot, joka tekee tästä sukupuolesta niin ison numeron. Maailman luonnollisin kysymys on tuo, et kumpi tuli. Tuo, että "miten voin vastata,kun en itsekään tiedä" on niin tekopyhää lässytystä ettei oo tosikaan. Ja yllähän mainitsitkin, että jätät sukupuolivärkin kertomatta MUILLE. Miten voit sen kertoa lapselle, kun et sitä osaa vastata muille. Taitaa olla tässäkin asiassa vain kyse siitä, että haluat vain erottua joukosta ja et missään nimessä toimia kuten ihmiset olettavat. Ja kuten edelläkin joku mainitsi, ei todellakaan ole paljon perheitä, joissa tytöt tekevät vain "tyttöjen juttuja" ja pojat poikien saatikka että poikia kiellettäisiin leikkimästä nukeilla tms. Itse en ainakaan tunne ketään tällaista. Tai tarkemmin ajatellen ainut olet sinä. Jos kerran tyttöä ei voi sanoa tytöksi siksi, että se rajoittaa häntä.(mun mielestä ei rajoita mitenkään, tyttö voi tehdä mielestäni aivan samoja asioita,kuin poikakin.)

    VastaaPoista
  13. Hmm... Yritin kommentoida tätä kännykällä tänään aikaisemmin, mutta jotain se häröili eikä tainnut sitten viesti tulla. Mietin vain tuota, että miksi on tärkeää pitää se sukupuoli salassa niiltä kyselijöiltä ja poissa lehdestä, jos kuitenkin nimet ovat sellaiset, joista se sukupuoli käy ilmi? Vai kutsutaanko lapsia nimeltä vain oman perheen kesken?

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommenteista. :) Vastaan kaikkiin ajan kanssa. Nyt taistellaan nuhanenien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne :) Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

      Poista
    2. Kiitti ^_^

      Ja niistä pippeleistä ja pimpeistä.. meillä on tänään mm. keskusteltu siitä, tehdäänkö pihalla olevalle lumiukolle pippeli. Ei ole mennyt läpi selitykseni siitä, että pippeli jäätyy ja on parempi laittaa sille housut tai hame päälle. Lumiukon pippeli, kun kuulemma on jo valmiiksi tehty lumesta ja jäästä. Niinpä. x)

      Poista
  15. Mietin hetken, että viitsinkö kommentoida aihetta, koska en halua näkemykselläni loukata sinua ja ajattelumalliasi. Mutta keskustelua ja mielipiteitähän tässä haetaan eikös?:) Ajatusmallisi on siinä mielessä kiinnostavaa lukea, koska itse olen täysin eri kannalla asiasta ja tällaiseen ajattelutapaan en ole koskaan vielä elämässäni törmännyt. Sen vuoksi tämä herättää minussakin paljon ihmetystä. Vaikka toki en halua arvostella sinun kasvatusmenetelmääsi ja jokainen kasvattaa lapsena omalla tavallaan. Kuitenkin mies ja nainen, tyttö ja poika on minun mielestäni niin itsestään selvät asiat, etten ymmärrä miksi sukupuoli salataan. Koska fakta vaan on se, että on joko mies tai nainen, eikä sitä asiaa pysty mitenkään kumoamaan. Se on sitten asia ihan erikseen, jos jossain tapauksissa mies kokee olevansa naisen ruumiissa tai toisinpäin. Se ei muuta kuitenkaan fyysisiä ominaisuuksia, miten sukupuoli luokitellaan. Pääsääntöisesti jokainen on sinut oman sukupuolensa kanssa ja näitä poikkeustapauksia on melko harvassa, vaikka toki niitäkin on jonkinverran ja heidän kanssaan toimitaan sitten tilanteen mukaan. Ensimmäisenä asiasta tuli mieleen, että mistä tällainen ajattelumalli sinulla juontaa juurensa? Miksi se on väärin, että on joko tyttö tai poika ja se ilmaistaan? Miksi tyttöä ei saa kasvattaa tyttönä, koska se sukupuoli hänelle on määräytynyt. Jokainen kasvaa kuitenkin omanlaiseksi persoonakseen ja on vapaa valitsemaan mieltymyksensä. Tuli myöskin mieleen, että mitenkä parisuhteessa voi toimia ajatus ettet koe olevasi nainen, niinkuin tekstissä mainitsit ja ajatteletko miehesi olevan vain "hän", koska et voi lokeroida häntä miehen sukupuoleen. Toki miehelläsi täytyy varmaan tässä tilanteessa olla samanlainen ajatusmalli että asia toimii. Minun mieheni jättäisi minut varmaan samantien, jos sanoisin hänelle etten koe olevani nainen ja se olisi ihan ymmärrettävää, koska itse olisin myös erittäin järkyttynyt asiasta, jos mieheni ei omaa sukupuoltaan tietäisi. Kyllä siis merkitsee se paljonkin, millainen värkki alakerrasta löytyy:D Toki sinun ei näihin tarvitse vastata, koska nämä ovat henkilökohtaisia asioita ja haluan mainita edelleen, että keskustelu on minun osalta ihan hyvässä hengessä eikä tarkoitus ole arvostella sinua. Puran tähän nyt vaan kaiken ihmetykseni aiheeseen! Itse kasvatan Amandaa pienenä tyttönä ja Josea poikana, mutta tietysti annan heidän tehdä itse valintoja. En kuitenkaan tuputa Amandalle poikien juttuja ja haluan pukea hänen tyttöjen vaatteisiin, niinkuin Josen poikien vaatteisiin. Esimerkiksi kun Jose kysyi saako hän mekon kaupassa, sanoin hänelle etteivät pojat pukeudu mekkoihin. Minusta se on luonnollista että näin toimitaankin. Eri asia jos koko maailma ajattelisi niin, että poika voi mennä esim. mekko päällä kouluun, mutta karu totuus on se että jos vanhempi tämän sallisi niin lapsi olisi todennäköisesti koulukiusattu koko lapsuutensa ajan. Lapset osaavat olla julmia, eikä siinä auta vanhemmalta minkäänlainen ajattelumalli. Ja nyt siis puhun siitä, jos poika laitetaan pinkissä prinsessa paidassa ja hame päällä kouluun, koska hän haluaa. Voisi kuvitella, että lapsesta tulisi katkera vahemmalleen jälkeen päin, koska olisi joutunut kiusautuksi sen vuoksi, ettei normeja ole opetettu. Normit ovat toki elävä käsite, mutta tietty raja menee kuitenkin siinä, mikä on tytöille ja mikä pojille suunnattu. Kyllä itsekin katsoisin kummastellen, jos pojalla olisi mekko päällä muuten kuin vappuna tai leikin yhteydessä ja uskon, että suurinosa ihmettelisi asiaa myöskin.

    VastaaPoista
  16. Oi! Paljon hyviä kommentteja ja kysymyksiä!! :)) Ja paljon helpompi tosiaan selittää, kun on ns. suoria kysymyksiä joihon vastata. Aihe, kun on laaja ja itselle se on sitä normiarkea, joten on hankala selittää kaikkea mikä sitten ehkä muita kummastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi hieman epäselvää kirjoituksen ulkoasua, kun kaikki on yhdessä pötkössä! Näyttää kamalalle luettavalle! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit