SPS: Mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivisyys?

(Niinhän siinä kävi, että nyt jo on ikävä tuota vauvalista vatsakumpua.)
Minun on pitänyt julkaista tämä postaus jo aiemmin, mutta tässä se nyt tulee. Koitan käydä läpi nimenomaan sitä mitä on sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraalius. Tai ainakin sen miten minä nämä olen ymmärtänyt. Jos nyt lähdetään liikkeellee termeistä sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen. Nämä menevät todella usein sekaisin ja siksi keskustelu on jo lähtökohtaisesti hankalaa, kun toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäistä.

Suurin osa sukupuoleen, vaatteisiin, leikkeihin ja esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvistä jutuista pohjautuu sukupuolisensitiivisyyteen, joka nimenomaan tarkoittaa herkkyyttä.
Sensitiivisyyden osalta Marjatta Kalliala toteaa: "Sensitiivisyydessä on ennen kaikkea kysymys aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja ja vastata niihin. Sensitiivinen aikuinen kunnioittaa ja arvostaa lasta, on lämmin ja osoittaa kiintymystä, rohkaisee ja kehuu sekä tunnistaa lapsen huolenaiheet" Ja sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa on kyse myös sukupuoleen liittyvästä herkkyydestä eli aikuisen kyvystä tunnistaa lapsen tunnetiloja liittämättä niihin sukupuolta ja siihen liittyviä odotuksia (joita tutkitusti väkisin meillä jokaisella on enemmän tai vähemmän). 

Ja toisaalta on kyse nimenomaan sukupuolesta, siitä että lapsella on riittävästi tilaa kasvaa alusta asti siihen sukupuoleen, jonka kokee omakseen. Oli se lapsen kokema sukupuoli sitten "perinteinen" poika, tyttö tai jotain muuta kuten transsukupuolinen jotain näiden väliltä tai ns. sukupuoleton eli ei koe kuuluvansa kumpaankaan eikä koe tarpeelliseksi määriteltävän tai kutsuttavan itseään tytöksi eikä pojaksi.


Sen sijaan etenkin asiaan perehtymättömät ovat alkaneet käyttää nimitystä sukupuolineutraali. Näin toimii esim. media sensaatiohakuisissa jutuissaan ja samalla näin toimii ihmiset, jotka asiaa eivät ymmärrä. Taas ne, jotka pyrkivät sukupuolisensitiivisyyteen käyttävät tuota sensitiivisyys-nimitystä. Toiset ovat perehtyneet asiaan enemmän ja enemmän ja pyrkivät viemään esim. tutkimustuloksissa saatuja huomiota käytännön toimiin. Esim. juurikin niin, että pukevat vauvasta asti erilaisiin vaatteisiiin, koska erilaisissa vaatteissa vauvat saavat erilaista huomiota, vaikka ihmiset väittävätkin kohtelevansa vauvoja ja lapsia sukupuolesta riippumatta samalla tavalla. Toiset pyrkivät vielä käytännössä minimoimaan ihmisten tiedostamattoman käytöksen, jättämällä sukupuolen kertomatta ulkopuolisille.

Jos joku perhe taas päättää kieltää lapsiltaan barbi- tai pyssyleikit tai glitter- ja autovaatteet, sillä ei (mielestäni) ole mitään tekemistä sen enempää sukupuolisensitiivisyyden kuin sukupuolineutraaliuden kanssa vaan liittyvät vanhempien ideologiaan siitä, millaisia asioita pitävät hyväksyttyinä. Eli onko ok ihannoida barbien antamaa ihmiskuvaa, onko ok leikkiä ampumista, onko ok ihannoida yksityisautoilua, jne, jne.

Henkilökohtaisesti en tiedä, että kukaan esimerkiksi supuolisensitiivisyyteen pyrkivistä vanhemmista jättäisi sukupuoli- ja seksuaalikasvatukseen liittyvät asiat käymättä läpi lastensa kanssa. Pikemminkin voisin väittää, että spsensitiivisyyteen pyrkivät vanhemmat käyvät näitä asioita läpi lastensa kanssa keskiverto vanhempaa enemmän, laajemmin, vuorovaikutteisemmin ja aiemmin. Esimerkiksi sukupuolista puhutaan lasten kanssa ikätasoisesti sen verran kuin missäkin iässä on tarpeen ja silloinkin huomiodaan sukupuolten monipuolisuus eikä vain jakoa kahteen mustavalkoiseen ryhmään alapäävärkin mukaan. (Seksuaalikasvatuksesta lisää erillisessä postauksessa).


Sukupuolen ja/tai seksuaalisuuden ja lisääntymisen ei pitäisi määrittää esimerkiksi vastasyntyneiden, taaperoiden, alle kouluikäisten tai edes kouluikäisten lasten elämää. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä kaverisuhteiden, harrastusten, vaatteiden tai minkään muunkaan asian suhteen. Miksi lasten sukupuolen pitäisi siis olla määritelty ja miksi sen pitäisi näkyä muille? Tai mitä sinä ylipäätään ajattelet kommenteista, joissa lapsille "vitsaillaan" naimisiinmenosta, tyttö- ja poikaystävistä? Tai naureskellaan ja tehdään numero siitä, että esim. (oletetut) tytöt ja pojat leikkivät keskenään, ehkä joskus halaavat, tanssivat tai suukottelevatkin? Onko näistä ok vitsailla? Onko tuo harmitonta vai voisiko näillä kaikilla olla tekemistä siinä miten luontevasti myöhemmällä iällä toimimme sen "vastakkaisen" sukupuolen kanssa?

----

Alla pari hyvää linkkiä eri sivuille:
Poikien talon sukuppuolisensitiivisyys
"Sukupuolisensitiivisyys merkitsee herkkyyttä huomioida sukupuolen erilaiset vaikutukset nuorten mieheksi tai naiseksi kasvamisessa. "
"Sukupuolisensitiivisessä työssä rohkaistaan jokaista löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa, kuuntelemaan itseään, ja olemaan rohkeasti sellainen kuin itse on. Samalla pyritään vahvistamaan kykyjä ja taitoja olla yhdessä muiden kanssa ja tarjotaan mahdollisuus olla osa yhteisöä."

Feministien blogissa on myös koitettu avata sukupuolisensitiivisyyttä
"Puhe sukupuolisensitiivisyydestä herättää erilaisia intohimoja. Usein epäillään, että ollaan “neutralisoimassa” sukupuolet ja tekemässä pojista tyttöjä tai toisin päin. Toisin kuin Ruotsissa ja Islannissa, Suomessa sukupuolioletuksia purkavan pedagogiikan perinne on suhteellisen nuorta ja sitä on tehty lähinnä erilaisten projektien kautta. Tällä hetkellä on käynnissä Naisasialiitto Unionin Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa – tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa -hanke, jonka “Tavoitteena on edistää suomenkielisten päiväkotien kasvatustyössä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Onnistuessaan tasa-arvotyö tuo kasvattajille keinoja ehkäistä kiusaamista, tukee sukupuolten välisiä ystävyyssuhteita ja vähentää niin lasten kuin aikuisten kokemaa stressiä.”  
Herkkyyttä sukupuolten määrittämälle todellisuudelle:
Sukupuolisensitiivisyys on jo itsessään sanana haastava. Se ei merkitse “sukupuolineutraalia”, vaan sukupuolen huomioivaa. Toisaalta on selvää, ettei mikä tahansa sukupuolen huomioon ottava kasvatus ole sukupuolisensitiivistä; sukupuoli voidaan huomioida ja usein huomioidaankin tavoilla, jotka olettavat sukupuolen olevan helposti ja yksiselitteisesti määriteltävä ominaisuus. “Pojat ovat poikia” -toteamus ei tarkoita sukupuolisensitiivisyyden omaksumista. Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa -hankkeen projektityöntekijä Reija Katainen kuvaa"

Suomen vanhempainliiton sivuilla on myös juttua sukupuolisensitiivisyydestä. Näiden lisäksi  kannattaa tutustua myös varhaiskasvatuksessa tehtyyn tasa-arvotyöhön uudella koulutussivustolla: Tasa-arvoinen varhaiskasvatus. Sivuilta löydät myös lasten vanhemmille suunnattuja kysymyksiä pohdittavaksi.

Kommentit

  1. Mä edelleen inhoan tuota sanaa, samoin kuin montaa muuta lokeroivaa sanaa. Kirjoitin itse 05/14 Puuha-Peten balettihameesta tuon vanhempainliiton jutun pohjalta, ja totesin siinä sitten samalla päivähoidossa ja kouluissa nähtyä... Eikö lasta voi kasvattaa näkemyksiä arvostaen ilman lokerointia (olipa se sitten sukupuolen tai kasvatustyylin mukaan)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Mä koen myös kasvattaneeni sukupuolisensitiivisesti (jos nyt täytyy käyttää jotain lokeroa) jo kauan ennen kuin sille oli isketty mitään nimeä. Aivan tyytyväisenä ilman että asialle olisi pitänyt löytyä joku termi. Enkä koe että kaikki täytyisi työntää lokeroihin ja nimetä.

      Poista
    2. Kiitos kommenteista Sankari ja Kukkavarvas.

      ...ja mä edelleenkin vastaan, etten ymmärrä ja ymmärrän, miksi termiä pitää vierastaa/inhota. Kyllä lokeroiviahan nuokin on. Ja vaikka verrtaukset on hemmetin huonoja, niin jep, kaikilla tieteen aloilla tai projekteilla tai mitä lie nyt onkaan, on jokin nimi. On nimi, jotta aiheeseen liittyvää tietoa on helpompi etsiä ja löytää. Oli kyse sitten matematiikan alaisista jutuista kuten trigonometria tai algebra. Tai oli kyse sitten taloustieteiden käsitteistä kuten uusklassinen taloustiede tai uuskeynesiläinen taloustiede. Tai lääketieteestä: Gastroenterologia tai neurologia.

      Tai siitä kasvatustieteestä ja sen aihealueista kuten vaikkapa erityispedagogiikka tai sukupuolisensitiivinen kasvatus.

      Eihän noita termejä tarvitse arjessa käyttää. Ei niistä puhuta arjessa. Mutta kun itse haluaa etsiä tietoa, niin tuon tiedeaihealueen ja termin takaa sitä löytää.

      En minäkään aiemmmin tiennyt pyrkiväni sukupuolisensitiivisyyteen. Ne ajatukset tuli pitkälti omasta lapsuudesta ja omista kokemuksista. Siitä, että näen normit aivan älyttömän turhina enkä ymmärrä jakoa tyttöjen ja poikien väreihin ja vaatteisiin. Ja sitten kun törmäsin tuohon termiin ja keskustelin sukupuolisensitiivisyydestä sen parissa työskentelevien kanssa, tuntui että minulle aukesi ihan uusi maailma. Etten ole yksin ajatuksieni kanssa ja että niille ajatuksille löytyy myös tieteellistä pohjaa ja että niitä oikeasti pyritään saamaan käytäntöön ja perustetaan sen takia erilaisia hankkeita kuten tuo tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa, tai "normit nurin" tai "valitse ala päälläsi, älä alapäälläsi", jne.

      Se, ettei käytä termejä on iha ok. Niin sen minustakin pitäisi olla. Että kaikille nämä olisivat ihan luonnollisia ja arkipäiväisiä juttuja. Mutta kun ne ei ole sitä. :/

      (Ps. Tulen kurkkimaan, Sankari, jossain välissä tuon sinun puuha-pete balettihame tekstinkin.)

      Poista
    3. Mua nyt ärsyttää kaikki lokerointi :) Aristoteles saisi siis puolestani painua sinne missä pippuri kasvaa ;) Ehkä ärsyttää siksi, että tässä äidin roolissa tulee törmättyä niihin lokeron rajoihin aika tiuhaan, ja samaan aikaa odotetaan ja oletetaan, että osaisi lokeroida itsensä vieläkin tiukemmin. Mä kun vaan tahdon laatikosta pois...

      Tieteellisestä näkökulmasta luokittelu tietysti on hyvä juttu. Arkielämän kannalta yleensä kaikkea muuta... ainakin meillä. Siksipä mä edelleen pyrin kasvattamaan nämä sillä surullisen kuuluisalla maalaisjärjellä.

      Poista
    4. Niin, lokeroitahan tässä onkin tarkoitus vältellä :D

      En nyt kommentoi tuohon maalaisjärkeen mitään.. en, en. Ihan hiljaa olen.

      Toki tässä voisi alkaa lapsillekin selostamaan: "Tänään meillä kokeillaan sitten kasvatuksessa Montessori-pedagogiikka, ensi viikolla Freinet-pedagogiikka sitten Steiner-pedagogiikka, Reggio Emilia-pedagogiikka ja sitten Freire-pedagogiikka. Sitten päätetään mitä meillä käytetään näistä jatkossa, omat mielipiteenne voitte kirjoittaa näihin lappuihin ja palauttaa meidän postilaatikkoon. Aineistot luetaan, analysoidaan ja tallennetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tulokset julkistetaan pari viikkoa freire-pedagogiikka-kokeilun jälkeen."

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teksti! :) Tänään linja-autossa eräs äiti ihminen tytötteli Niklasta ja kuuli vasta sen jälkeen, että puhuttelin häntä Niklas nimellä. "vai kumpiko se onkaan?" Heh, mua rupes jotenki huvittamaan ja Nipsukalla oli kuulema niin pitkät ripset, että näytti tytöltä ruskean hupullisen karvahaalarin ja valkoisen tupsupipon kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tania, kommentista.

      Meillä kans on tuntemattomat puhutelleet milloin tytöiksi ja milloin pojiksi. "Väärin päin" jopa silloinkin, kun on ollut ne stereotyyppiset vaatteet päällä. :) Yleensä en kommentoi mitenkään, mutta toki saattaa kommentoija hämmentyä, jos hetkeä myöhemmin kuuleekin nimen.

      Ajattelen kumminkin ettei sillä tyttö-poika kommentilla ole merkitystä. Enkä halua siitä sellaista tehdä. Tavoite kun ei ole kasvattaa ja "levittää spsensitiivisyyden ilosanomaa" ulkopuolisille, vaan juurikin antaa lasten leikkiä, olla ja kasvaa.

      Siksi siis porisen ja mutisen näitä näin netissä enkä lasten kuullen hiekkalaatikolla ja bussissa. Paitsi tietty jos tarvitsee lapselle korjata jonkun toisen sanomisia tämän vaatteista tai leikeistä ja siitä, etteivät ne ole (vain) tyttöjen/poikien juttuja.

      Mutta esim. tosiaan, jos (oletettu) poika on mekossa ja joku puhuttelee lasta tytöksi, en korjaa. Ei siis tosiaan ole tarkoitus "esittää muille omaa suvaitsevaisuuttaan", vaan nimenomaan antaa lasten kulkea ja tehdä mitä haluaa.

      Tai koen, että jos tuolloin alkaa vääntää siitä sukupuolesta sen ulkopuolisen kanssa, silloin siitä tekee numeron ja silloin lapsellekin jää tunne, että siinä on jotain kummallista ja merkillistä.

      Äsh, en tiedä osasinko selittää tätäkään. Tuli vain mieleen tuosta, että Niklasta on sanottu tytöksi. :)

      Ps. Teidän uusi koti näytti kivalta! Tsemppiä vielä muuttopuuhiin!

      Poista
  3. Voi että mikä ihana vauvamasu! :)

    Palaan tähän itse aiheeseen vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janni. :) Ja joo palaa, kun ehdit.. munkin pitäisi (tai no ei pitäisi mutta haluaisin) kommentoida yhtä jos toista postausta ja kommenttia muiden blogeissa. Vaan kun e i j a k s a. V ä s y.

      Eniten tässä rassaa tuo oma edellinen SPS-postaus ja sen kommenttikenttä.. en halua että muut ajattelee, etten viitsi vastata. Nyt ei vaan jaksa/ehdi. :/ Mutta palaan sinnekin kommentoimaan jokaista kommenttia vielä ajan kanssa.

      Poista
  4. Hyvin sä kirjoitit, taas . Vaikka mä luultavasti ajattelenkin asioista eri tavalla :) niin silti kirjoituksesi on hyvä. Kävin kyllä kurkkaamassa edellistäkin SPS-postausta juurikin sen takia, koska en ihan ymmärtänyt sitä ristiriitaista viestiä jonka mielestäni sieltä "löysin lukiessani" mutta älä siitä huoli, vastaat kun vastaat jos vastaat - sulla on siellä hei jotain tärkeämpääkin nyt <3

    Senverran kuitenkin heräsi taas uteliaisuus tän kaiken keskellä lukiessani, että siis sun mielestä sukupuoli lapsen syntyessä on VAIN VÄRKIT ja loput tulee sitten sen myötä esiin kun lapsi oppii itse ilmaisemaan kumpaa (vai mitään) hän on? Mä en ole tästä kyllä samaa mieltä. Koska sitä ei pystytä tieteellisesti siksi todistamaan, niin ei myöskään kieltämään :) No mutta, mä olen kokenut että lapsistani kasvaa juuri sellaisia kuin he ovat, siitä huolimatta että ovat olleet tietoisia sukupuolestaan jo pienestä pitäen. Ymmärsin kyllä että tämä sensitiivisyys, herkkyys, tarkoitti nimenomaan vanhempien herkkyyttä sille asialle? Mutta tuleeko siis siitä mielestäsi jotain vääryyttä ja vahinkoa lapsen kasvulle ja kehitykselle, jos hän (ja naapurit) tietää sukupuolen? Tätäkään en nyt ymmärrä, eletään kuitenkin aika edistyksellisessä Suomenmaassa, eikä esimerkiksi sellaisessa maassa missä tietyn sukupuolen edustajan elämä on määrätty loppuun asti syntymän hetkellä (esim tyttölapset ilman koulutusta tms).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kupla <3 Ja joo, puoliso tuntuu olevan vielä enemmän poikki kun yövalvomisten jälkeen tekee vielä päivän töitä.. Muutenkin alkaa uupua töiden alla (eli toivoo kovasti että saisin sen kevään pestin ja hän saisi jäädä vuorostaan lasten kanssa kotiin, mutta juuri äsken tuli Brysselistä puhelu ja pesti meni sivu suun "teidän kahden välillä oli tiukka kisa, mutta Väyrynen painotti enemmän julkistaloudellista osaamista ja päätyi sitten tähän toiseen".. Argh, nyt ottaa kyllä kupoliin omastakin puolesta).

      Laitoin aamulla viestiä puolisolle, että laitan ruoan, kahvit ja saa mennä yksin saunaan ja päikkäreille ja minä huolehdin lapset tänään ja laitan nukkumaan vaikka olisikin "isin vuoro". Jospa vähän helpottaisi - jaksaa puolisoki sitten taas ja voi vuorostaan katsoa lapsia niin minä saan levähtää/nukkua.

      Ja joo, jos löysit tosiaan ristiriitaisuuksia, niin kysy ja kommentoi ihmeessä sinne.. vastailen niihin sitten pikku hiljaa. Ja toki tämä laittaa tosiaan haastamaan itseäkin. Ja sitten kumminkin huomaan, että ei kyllä minä ajattelen ja koen esim. juurikin noin kuin "tuo kirjoitti". Eli esim. niin, että sukupuoli ei määritä vauvaa millään tavalla.. että se on tosiaan "vain ne värkit".

      Ja että lapsella on se jokin oma sukupuoli ja sukupuolikokemus riippumatta meistä vanhemmista ja meidän tavoistamme kasvattaa. En usko, että sitä kukaan voisi muuttaa tai poistaa. Tuntuu tärkeältä antaa sitä tilaa alusta asti, kun ei siitä kenellekään haittaakaan ole.

      Tai mitä muuta "se sukupuoli" vauvalla sitten on?

      Ja sps on tosiaan herkkyyttä tunnistaa, mutta yhtälailla minusta sitä herkkyyttä tarvitaan muiltakin kuin vanhemmilta. Vaikka nykypäivänä toki vanhemmat ovat pitkälti yksin vastuussa lapsistaan (verrattuna että ennen asui useampi sukupolvi ja tilan työntekijätkin samassa pihapiirissä). Mutta toki sitten on kerhot, päiväkodit, koulut, harrastukset, isovanhemmat, naapurit, tädit, sedät, enot, kumminkaimat, terkkarit, jne, jotka myös ovat tavalla tai toisella osana lapsen elämää ja yhtälailla sitä herkkyyttä tarvitaan mielestäni heiltäkin. Toki tärkeimpänä pidän sitä, että kotoa on täysi tuki ja kotona lapsi voi tehdä niin parhaalta tuntuu, vaikka muu maailma pakottaisi (ohjaisi, ei hyväksyisi) tekemään asiat tietyllä tavalla, toimimaan tietyllä tavalla, jne.

      Ja kyllä, vaikka eletään vuotta 2014 ja sellaisessa maassa kuin Suomi, on meillä edelleen parantamisen varaa, turhia sääntöjä, kieltoja, rajoituksia, jne. Mutta ehkä vielä tosiaan erillinen postaus myös siitä "miksi sukupuolisensitiivisyys?".. Minä en ole esim. kiintiöiden kannalla enkä "usko naisten 80 senttiin" jne, mutta näiden taustalla on paljon asioita, jotka mielestäni olisi hyvä korjata. Ja se korjaaminen itää mielestäni lähteä sieltä lapsuudesta ja aidoista valinnanmahdollisuuksista- ei kiintiöistä ja pakoista joita koitetaan asettaa aikuisille, jotka ovat oman valintansa ohjattuna, ilman tukea tai tuen kanssa tenhneet jo.

      Poista
  5. Tässä vielä Opetushallituksen sivuilta teksti Tasa-arvosta ja sukupuoli-asioista.

    http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/toiminnallinen_tasa_arvosuunnittelu_oppilaitoksissa/sukupuolitietoinen_opetus

    "Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus - mitä se on?

    Käsitykset sukupuolten tehtävistä, rooleista ja työnjaosta ovat aina sidoksissa kulloiseenkin kulttuuriin, yhteiskuntaan ja yhteisöön. Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

    Sukupuolitietoinen opetus tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita. Käytännössä sukupuolitietoisuus näkyy siten, etteivät opetuksen ja ohjauksen käytännöt ylläpidä ja uusinna tyttöjen ja poikien jakoa erillisiin ryhmiin. Sukupuolten jyrkän vastakkaisuuden sijaan sukupuolitietoisuus tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa yksilöllisyys ja persoonallisuus tasapuolisesti jokaisessa oppijassa.

    Myös seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monitekijäisesti yleensä varhaislapsuudessa määrittäen yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä."

    Linkin takana lisää tekstiä, jos jota kuta kiinnostaa kurkkia. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit