torstai 25. joulukuuta 2014

Terveydenhuollon sukupuolinormit nurin

Erään lääkärin kirjoittama artikkeli terveydenhuollon sukupuolinormeista. Vähän erilaista luettavaa näin jouluun ja joulupäivityksiin. Meilläkin siis vietetään rauhallista (no niinno) joulua koko perheen voimin kotosalla. Ja vieläpä enimmäkseen sisällä 20 asteen pakkassään vuoksi.

Kuva täältä.
Julkaistu: 09.12.2014


"Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.

Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.

Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.

Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.

Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.

Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.

Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?"

Nelli Nurminen
, LK

Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.
Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.
Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.
Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.
Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.
Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.
Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?
Nelli Nurminen, LK
- See more at: http://www.nly.fi/artikkeli/terveydenhuollon-sukupuolinormit-nakyviin#sthash.4SQUhx4M.dpuf

Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.
Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.
Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.
Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.
Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.
Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.
Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?
Nelli Nurminen, LK
- See more at: http://www.nly.fi/artikkeli/terveydenhuollon-sukupuolinormit-nakyviin#sthash.4SQUhx4M.dpuf

Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.
Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.
Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.
Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.
Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.
Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.
Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?
Nelli Nurminen, LK
- See more at: http://www.nly.fi/artikkeli/terveydenhuollon-sukupuolinormit-nakyviin#sthash.4SQUhx4M.dpuf

Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.
Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.
Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.
Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.
Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.
Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.
Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?
Nelli Nurminen, LK
- See more at: http://www.nly.fi/artikkeli/terveydenhuollon-sukupuolinormit-nakyviin#sthash.4SQUhx4M.dpuf

Kun lapsi syntyy, hänet välittömästi luokitellaan joko tytöksi tai pojaksi ulkoisten sukuelintensä perusteella. Sukupuoli on myös ensimmäisiä asioita, jonka lääkäri saa kulloisestakin potilaastaan tietää. Monissa tilanteissa potilaan sukupuolella ei kuitenkaan ole diagnoosin tai hoidon kannalta mitään merkitystä.
Sukupuolten välisiä eroja selitetään biologialla: Kromosomeilla, anatomialla ja hormoneilla. Sosiaalisissa tilanteissa johtopäätös henkilön sukupuolesta tehdään kuitenkin hänen ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella. Jokaisella lääkärilläkin on siis oma käsityksensä siitä, millainen on mies tai millainen on nainen perustuen enemmän kulttuurillisiin oletuksiin kuin edellä mainittuihin biologisiin seikkoihin.
Ihminen hahmottaa ympäristönsä luokittelemalla sen eri kategorioihin. Vallitseva tapa jaotella henkilöt sukupuolen perusteella voimakkaasti kahteen lokeroon aiheuttaa kuitenkin myös haittaa. Samat kulttuurilliset normit, joiden perusteella päättelemme henkilön sukupuolen, luovat myös ennakkoluuloja siitä, miten meidän tulisi edustamamme sukupuolen perusteella käyttäytyä.
Viime vuonna käynnistyi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n, Setan sekä Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSSn yhteinen Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen –hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta oppilaitoksissa herättämällä keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista normeista. Mielestäni vastaavalle keskustelulle olisi tarvetta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa, jolla on auktoriteettiasema monissa sukupuoleen liittyvissä asioissa.
Koska sukupuolen dikotomia selitetään biologialla, etsitään biologiasta myös vastausta silloin, kun asetelma murtuu. Esimerkiksi transsukupuolisuudelle ja intersukupuolisuudelle löytyy omat koodinsa ICD-10-järjestelmästä. Lääkäreillä ja lääketieteellä on siten erityinen rooli sukupuolen määrittelyssä.
Normit tulevat näkyviksi rikkoutuessaan. Esimerkiksi transsukupuolisuuden kuvaaminen diagnoosikoodilla on tarpeellista sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä, mutta hoitohenkilökunnan tulisi varoa omalla toiminnallaan medikalisoimasta erilaisuutta.
Kulttuurin muuttaminen ei tarkoita ylhäältäpäin annettujen sääntöjen tiukkaa noudattamista, vaan se on ennen kaikkea prosessi. Olennaista on normien tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja niistä keskusteleminen niin työpaikoilla kuin peruskoulutuksessakin. Käytettyyn kieleen tulee kiinnittää huomiota, sillä se paitsi kuvaa sukupuolieroja, myös tuottaa niitä. Toteamukset naisten herkkyydestä tai miesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan vahvistavat näiden ilmiöiden taustalla olevia normeja.
Aivot ovat ihmisen tärkein sukuelin. Kahden sukupuolen sijaan yhteiskuntaamme mahtuu valtava spektri erilaisia yksilöitä. Niillä, jotka eivät koe voivansa määritellä sukupuoltaan, on oikeus olla niin tekemättä. Sukupuolinormien aiheuttamat seuraukset pitää tiedostaa ja niihin puuttua. Myös isän tuolille pitää olla neuvolavastaanotolla tilaa eikä jokaisen tyttölapsen tarvitse leikkiä nukeilla.
Normatiivinen sukupuolijärjestelmä kohdistaa vääriä odotuksia myös lääkäreihin. Vanha arvoitus auto-onnettomuudesta on edelleen ajankohtainen: Isä ja poika joutuivat kolariin. Isä menehtyi ja poika vietiin pahoin loukkaantuneena sairaalaan. Miten voi olla mahdollista, että päivystävä kirurgi totesi pojan nähtyään, ettei voi leikata, sillä potilas on hänen oma poikansa?
Nelli Nurminen, LK
- See more at: http://www.nly.fi/artikkeli/terveydenhuollon-sukupuolinormit-nakyviin#sthash.4SQUhx4M.dpuf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti