torstai 8. tammikuuta 2015

Ristiäiset kuvina

 


Nämä kolme kuukautta synnytyksen jälkeen on menneet todella nopeaa. Toinen kolme kuukautta ja voidaan jo alkaa sormiruokailla ja syödä koko perhe saman pöydän ääressä yhtä aikaa. Ensi viikolla on neuvola, mutta veikkaisin, että jos sama kasvutahti jatkuu kuin kahden ensimmäisen kuukauden aikana,  syntymäpaino on tuplattu.

Silent refluksi -vaivaa on ja yöt valvotaan edelleen. Väsy, sumuinen olo, pinna kireämmällä, mutta silti fiilis, että tästäkin selvitään. Tosin öisin olo on aika toivoton - etenkin niinä tunteina, kun yövalvominen muuttuu yöhuudoksi ja kello lähenee neljää - kuutta - kahdeksaa... Silti olen onnellinen. Ja sitten taas hieman surullinen - aika katoaa ja lapset kasvaa niin nopeaa.

Kastejuhlasta on kulunut nyt jo kaksi kuukautta, mutta postaus on jäänyt roikkumaan. Niin. Meidän lapset on kastettu. Mennään uskonto-kasvatuksen kanssa vähän kahden vaiheilla johtuen meidän (vanhempien) omasta elämänkatsomuksesta. Ajattelemme kuitenkin ettei kasteesta ole haittaakaan. Lapsi ei siinä mitään menetä, vaikka kasvaessaan tulisikin siihen tulokseen ettei usko mihinkään korkeampaan tai halua kuulua kirkkoon.

Toisaalta, haluamme olla lasten suhteen tasapuolisia, koska esikoinen on kastettu, kastettiin myös tosikoinen ja kuopus. Esikoinenhan sai siis oman kasteensa hätäkasteena jo synnytyksen yhteydessä. Esikoisemme kastettiin ilman meidän vanhempien läsnäoloa. Lupa oli toki esitietolomakkeessa annettu, kun minut otettiin osastolle. Ja samalla olin papereihin kirjoittanut myös hätäkastenimet - tytölle ja pojalle. Ihan vain, koska se esitietolomake nyt piti täyttää.



Harvoin tilanne menee niin päin, että isältä kysytään, tietääkö tämä mikä lapsensa nimeksi tuli. Meillä näin kuitenkin kävi. Puoliso pääsi sairaalaan pari tuntia esikoisen syntymän jälkeen minun vielä ollessa taju kankaalla ja hukassa. Hukassa, siksi, kun puolisolleni ei tuolloin osattu kertoa missä minä olen ja minkälaisessa kunnossa. Ja meni koko yö ennen kuin hän sai kuulla minusta mitään. 

Niin syntyi ja sai nimensä esikoinen. Tuntui aivan mielettömän tärkeältä, että hänellä oli oikea nimi. Nimi, jota käyttivät myös hoitajat ja lääkärit. Kerroimme nimen myös lähisuvulle, vaikka muutoin halusimme pitää niin nimen kuin vauvan kuvatkin vain itsellämme. Tuli leijonaemon tunne halusta suojella pientä, jonka olisi kuulunut olla vielä kuukausia kohdunsuojissa, piilossa uteliailta katseilta.

Samoin tuntui tärkeältä, että toisellakin lapsella on nimi valmiina jo rakenneultran jälkeen. Ja sillä nimellä me sitten olemme häntä siitä asti kutsuneet. Esikoinen tiesi nimen jo raskausaikana, lähisuku sai tietää heti syntymän jälkeen. Samoin tästä kuopuksesta. Tuntuisi vieraalta puhutella vauvaa vaikkapa pimpinellaksi tai masuasukiksi. 

Kastejuhla ja kasteenvahvistus on meille merkinnyt joka kerta nimenomaan ilonjuhlaa syntynyttä vauvaa kohtaan. Onnellista perhejuhlaa. Älyttömän suurta onnea siitä, että olemme nämä lapset saaneet kotiin elävinä - ja terveinä. Samalla juhlaa on toki värittänyt kristinuskoon liittyvä seurakuntaan liittäminen. Nimenantojuhla kastetilaisuus ei ole meillä kertaakaan ollut emmekä ole sitä sellaisena osanneet ajatella tai puhua, vaikka samalla olemmekin paljastaneet lasten toiset ja kolmannet nimet.


 
 

 Kaikki kastejuhlat olemme pitäneet meillä kotona. Esikoista juhlittiin kuukausi kotiutumisen jälkeen (5kk syntymästä) ja tosikoista ja kuopusta juhlittiin kuukausi syntymästä. Alunperin esikoisen kasteenvahvistustilaisuuteen pyysin sairaalapastoria, joka oli vetänyt keskolassa viikottaista äitien keskusteluryhmää, mutta aiktaulut eivät menneet yhteen, joten kysyimme seurakunnasta pastoria. Ja saimmekin aivan ihanan rempseän, eloisan ja samoin ajattelevan papin. Hänet olemme pyytäneet sitten tosikoiselle ja kuopuksellekin kastepapiksi.

Meillä harvoin (yhteensä muutaman kerran vuodessa) käy sukulaisia, mutta kastetilaisuuksiin on mukavasti päässyt lasten sedät, enot, tädit, isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Kaikki enemmän tai vähemmän pitkämatkalaisia. Osa on ollut yötä ja osa ajanut pitkän matkan aamuin illoin. Siinä välissä on kumminkin juhlittu, laulettu, poristu, syöty, juotu ja otettu jokunen kuvakin.

Kuopuksen ristiäisiin olin tehnyt kermakakun ja päälle muutaman sokerimassakoristeen. Nimen olin kuitenkin laittanut oranssiin juustokakkuun, joka oli koristeltu valkosuklaalla. Tarjolla oli myös coktail-tikkuja lihapullien, viinirypäleiden ja juuston kera. Oli muffinseja, voileipäkakkua (äitini tekemänä), pullaa, kääretorttua (lankoni tekemänä), kookosriisikakkuja, gluteenitonta (äitini tekemänä), vuokakakkua (mummoni tekemänä), sekä karjalanpiirakoita, tuoretta ananasta, viinirypälttä, vesimelonia, pätkistä ja vaahtokarkkia.

Kastelahjojakin tuli kivasti. Oli vaatetta, vauvakirjaa, kaulakoru, pari lipasta ja kuvakehys. Niin. Ja mummoni tuoma liina ja toisen mummoni tuoma enkelituikku. Pappi toi myös kastekynttilän ja jalan. Kastemekko puolestaan on äitini omasta hääpuvustaan ompelema.



13 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat! Meillä kastejuhla on ollut kyllä nimenoantojuhlakin eli nimeä ei ole aiemmin kerrottu muille (paitsi perheenjäsenille), mutta enemmän kuitenkin vauvan ensimmäinen juhla, niin mä sen näen meidän kohdalla. Se on pitkän jatkumon (sisältäen konfirmaation yms matkan varrella) alku ja jotenkin näen sen hurjan tärkeänä meidän perheessä. En voisi myöskään kuvitella, ettei meillä olisi kastejuhlaa, vaikka nimi olisikin syystä tai toisesta annettu jo aiemmin "ilmoille". Meillä on myös kaikki kastettu kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Kupla. Alan ehkä pikku hiljaa haaveilla siitä järkkäristäkin . :) Tosin sitä ennen olisdi paljon käytännön asioita ostettavana säilytysratkaisusta ehjään puhelimeen, porakoneeseen ja saumuriin.

      Poista
  2. Äh, piti tuosta valvomisesta sanoa vielä. En tiedä mikä on silent refluksi (refluksi on kyllä tuttu sana) mutta googletan kohta. Ikävää kuitenkin varmasti ja koitahan pärjäillä.Tai sanotaan: sä selviät ja aika kuluu ja elämä voittaa. Öisistä aatoksista piti siis kertoa, että mähän olen tosiaan kärsinyt (no, kärsinyt ja kärsinyt) unettomuudesta kohta kymmenen vuotta ja se juurikin tarkoittaa että valvon yösydännä enkä vaan nuku. Nukahdan siis kyllä illalla oikein mainiosti milloin vain petiin menen. Mutta kellon tullessa puoli kolme suurinpiirtein, tai kolmekin, olen hereillä. Ja siinä on ajatukset olleet jos jonkinmoiset, kun velvollisuuksia ja muita asioita on ollut odottamassa tulevissa päivissä, on ollut muista asioista (vaikka lasten sairasteluista) johtuvia valvomisia jo ennestäänkin jne. Silti parhaiten on auttanut se, että kertakaikkiaan silloin yöllä elää siinä hetkessä. Että mä valvon nyt ja olen ihan rento (ja umpiväsynyt) ja tämä on tämä hetki. Jos siinä alkaa nimittäin stressaan niin se pahentaa pelkästään tilannetta, sekä omaa ajatusmaailmaa että fyysisesti kroppaa. Lempeitä hetkiä siis sinne yösydämeenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Refluksihan siis periaatteessa tarkoittaa ruoan nousemista ruokatorveen. Refluksissa se tulee kaarena ulos, kun silent refluksissa se jää seilaamaan edes takaisin eikä välttämättä tule pulautuksena ulos ollenkaan. Ja tuo silen on oikeastaan pahempi, koska se usein jää vanhemmilta ja henkilökunnalta tunnistamatta ja toisekseen, koska se hapon sekainen maito seilaa ruokatorvessa edes takaisin ylös-alas-ylös-alas, se vahingoittaa ruokatorvea enemmän kuin pelkkä ruoan ylösnousu ja suusta ulos pulautus. Oireita mm. hikka, jatkuva nenäntukkoisuus, varhainen päänkannattelu ja pyrkimys istuma-asentoon, jatkuva vääntelehtiminen, jne.

      Poista
    2. Kurjalta kuullostaa :( äh ei oikein osaa sanoa mitään, muuta kuin että peukut sille että menis pian ohi!

      Poista
  3. Just juttelin tänään yhden äidin kanssa, jonka 3kk:n ikäiselle vauvalle oli neuvottu antamaan soseita jo nyt, koska vauvalla on refluksi. Tuli vaan mieleen, kun luin tämän tekstin. Toivottavasti teilläkin alkaisi helpottaa nuo yöt. Ja ihania kuvia ristiäisistä, meillä on kaikki myös kastettu kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän esikoiselle aloitettiin soseet jo sairaalassa kun 3kk tuli syntymästä täyteen (vaikka vielä oli kaksi viikkoa laskettuun aikaan). Yksi syy oli mm. tuo keskoslasten suurempi refluksivaiva, toinen ravitsemussyyt (piti saada lihaa, fosfaattia). Nykyään myös keskosille suositellaan tuota 4kk syntymästä kiinteiden aloitusiäksi. :)

      Ja kyllä minä ajattelin vielä mennä tuon gavisconin turvin ainakin kuukauden. Sitten voidaan aloittaa viljavellit. Nimittäin tutkimuksien mukaan viljojen aloitus 4-6kk iässä vähentää allergian ja keliakian riskiä. Muutoin siirrytään sormiruokiin/ muihin kiinteisiin varmaan vasta lähempänä puolta vuotta kuten tosikoisen kanssa. Mutta katsotaan nyt. Ei nuo soseet nimittäin niin paljoa ole aiemmillakaan kerroilla (lapsilla) auttaneet, että näkisin soseiden aloituksesta hyötyä tässä vaiheessa. :)

      Ja kiitos, kitta kommentista, kehuista ja vinkeistä. :) Minusta kotikasteessa on jotain kotoisampaa ja "oikeampaa". Ehkä juurikin ajatus siitä, että juhlitaan sitä että on se lapsi saatu kotiin. (Ja voi kuinka kaikki vollottivatkaan esikoisen kasteen vahvistuksessa. Pappikin puhui niin kauniisti.)

      Poista
    2. Minäkin aloitin esikoiselle ihan liian aikaisin soseet (n. 3,5kk iässä), joten en kyllä voi suositella sitä oman kokemukseni perusteella. Meillä pulauttelut taisi jonkin verran (niillä jotka siis pulautteli paljon, varsinaista refluksia ei ole ollut -tietääkseni) vähentyä soseiden aloituksen myötä, mut tosiaan muistan siivonneeni esim. porkkananvärisiä ym oksennuksia sieltä sun täältä, joten ei soseiden aloittaminen kaikkea pulauttelua lopettanut. Joten mikään "poppaskonsti" tuskin kiinteät on.

      Poista
  4. Mikä on silent refluksin hoito?Todetaanko oireiden perusteella? Kuulostaa oireet sen verran osuvilta, plaah. Ja mua taas ei kukaan usko kun oon sanonut noista oireista neuvolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä linkkiä tuosta refluksista ja sen muodoista:
      http://www.refluksilapset.fi/lastenger.html

      "Pulauttelu on pahimmillaan 4-6 kuukauden iässä, jonka jälkeen se alkaa helpottaa niin, että suurimmalla osalla oire loppuu 12-18 kuukauden ikään mennessä. Refluksin eräs muoto on silent-refluksi, johon ei liity ylenmääräistä pulauttelua, mutta joka saattaa olla tavallista refluksia kivuliaampi.

      Refluksioire (GER) johtaa refluksitautiin (GERD) silloin, kun oireet ovat vaikeat tai tutkimukset viittaavat vaurioon ruokatorvessa, kurkunpäässä, keuhkoputkissa tai keuhkoissa. Ruokatorvi kärsii yleisesti eniten refluksista ja refluksi voidaankin jaotella erosiiviseen refluksitautiin (ERD) tai ei- erosiiviseen refluksitautiin (NERD). NERD ei kuitenkaan ole refluksitaudin lievempi muoto, kuten joskus on totuttu ajattelemaan vaan siinä potilas saattaa kokea hankalia oireita protonipumpunestäjälääkityksestä huolimatta."

      "Närästykseen liittyvä poltto aiheutuu mahanesteen suolahapon happamuudesta. Mahan sisäpintaa verhoava limakalvo kestää hapon hyvin, mutta ruokatorvenlimakalvo puolestaan ei sitä kestä. Tiheään toistuvat happopiikit ruokatorven limakalvolle vahingoittavat sitä ja aiheuttavat tulehdusmuutoksia."

      "GER:in tehokas tunnistaminen ja hoitaminen jo lapsuudessa on tärkeää, sillä refluksi heikentää kokonaisvaltaisesti elämän laatua ja pitkään jatkuessaan altistaa komplikaatioille, kuten Barretin ruokatorvelle ja ruokatorven syövälle."

      Ihan vauvoja ei vielä tutkita, vaan pikemminkin vain seurataan ja tarjotaan tuota Gavisconia kokeiltavaksi. Se on reseptivapaa lääke, mutta kannattaa ottaa se puheeksi neuvolan ja neuvolalääkärin kanssa. Annostuksena 2ml jokaisen ruokailun jälkeen.

      Tosikoisen kanssa itkin muistaakseni puhelimessa ihan hysteerisenä jo, kun teki vauvan puolesta niin pahaa enkä jaksanut noita kommentteja "toiset vauvat ne vain pulauttelee" tai että sillä on vain flunssa (24/7 2kk?). Siis kun on tuota kiemurtelua ja itkua ja vääntelyä, hikkaa, tukkoisuutta (ei pysty imemään kun nenä tukossa ja suun kautta pitäisi hengittää) ja pyrkimystä pystyasentoon ja sitten välillä tuli ne pulautukset kaaressa - ehkä kerran päivässä. Muutoin tosiaan noita silent refluksioireita.

      Se oma itkuni puhelimessa ehkä auttoi sen verran, että todettiin että äitiä on autettava, ja saatiin nuo lääkkeet ja otettiin todesta. Lääkkeet auttoi jonkin verran ja vauva vaikutti tyytyväisemmältä. Silent Refluksi -oireetkin helpottivat puolen vuoden kieppeillä. Tarkempia tutkimuksia ei tehty. Ei tehty tosin esikoisellakaan.Silläkin jäi pois ajan kanssa, mutta silloin ei meillä ollut tuota gavisconia, vaan nuo soseet ja sakeuttajaksi (erikoiskorvike)maitoon keskolasta/teholta käskettiin laittaa maizenajauhetta, jotta samalla turvataan korkeampia energian saanti. Nuo auttoi hieman silloin.

      Mutta nyt alkaa olla taas aika toivoton olo - etenkin noiden yöhuutojen, jatkuvan tukkoisuuden ja vääntelyiden takia. Joten nyt ensi viikon käynnillä on tarkoitus kysellä (painostaa) josko mahdollisesti saisi jotain lisätutkimuksia - esim. tuon ruokatorven tulehduksen suhteen.

      Suosittelen tulostamaan tuon linkin takana olevan tekstin ja ottamaan mukaan neuvolaan. Vaadit (vaikka sitten itkien, jos se itkukin on tullakseen), päästä tutkimuksiin tai sanot aloittaneesi jo tuon gavisconin tai aikovasi aloittaa sen vaikka terkkari/lääkäri sanoisi mitä.

      Poista
  5. Moikka, pakko kertoa meidän kokemus refluksista(ja "koliikista"). Johtui lopulta suolioireisesta maito-, nauta-, ja vilja-allergiasta. Ja alle puolivuotiaana oirehti siis rintamaidosta, vaikka nykyään lääkärit väittävät ettei rintamaidon kautta äidin syömiset vaikuta... Kyllä vaan meillä vaikutti. :( Tosiaan heti kun jätin viljat ja maidon pois, refluksi hellitti ja saatiin jättää lääkkeet ja muut vippaskonstit pois. Ja aina jos kokeilin, josko allergia olisi väistynyt niin refluksi hikkoineen palasi, kuten myös vatsavaivat. Ja haluan korostaa, että meillä ei ole ikinä ollut pientä ihon karheutta kummempaa iho-oiretta, mitä lääkärit aina vaativat, että kyse voisi olla jostain ruoka-aineesta vaivojen takana...Ja meillä vanhemmillakaan ei ole allergiataustaa, minkä takia kesti kauan tajuta aiheuttaja.Tsemppiä teille, toivon että refluksi helpottaisi!

    VastaaPoista