torstai 22. tammikuuta 2015

Tytöt ja pojat yhteisille liikuntatunneille!

"Erillinen liikunnanopetus tukee vanhanaikaisia käsityksiä naisellisista ja miehekkäistä lajeista tai tavoista heittää ja juosta. Myös tytöillä on pallosilmää ja pojilla rytmitajua, ja muunlaiset uskomukset pitää hälventää. Jako rajoittaa kaikkia niitä tyttöjä ja poikia, joiden kiinnostukset eivät vastaa stereotypioita. Se voi ohjata valitsemaan liikuntaharrastuksen muulla kuin sillä perusteella, mikä omassa kropassa ja mielessä tuntuu hyvältä – tai valitsemaan liikkumattomuuden. Mustavalkoisesta jaosta kärsivät myös ne lapset ja nuoret, jotka ovat sukupuoli-identiteetiltään jotakin muuta."  (Marja Kokkonen on psykologian tohtori ja liikuntatieteilijä, MeidänPerhe 20.1.2015.)

Olen pyöritellyt tätä postausta luonnoksissa jo pidemmän aikaa. En ole koskaan lapsenakaan ymmärtänyt sitä, miksi kouluissa muuten tehdään asiat yhdessä, mutta käsityötunneille ja liikuntatunneille jaetaan sukupuolen mukaan. Etenkinkään, kun minä olin aina enemmän kiinnostunut juuri niistä toisista jutuista. Kaunoluistelun sijaan olisin halunnut pelata lätkää. Kaatumisharjoitusten sijaan, olisin halunnut harjoitella maalien tekemistä, kuten pojat kentän toisella laidalla. Peppujumpan sijaan kuntosalitreeniä, yksilöurheilun sijaan joukkueurheilua.
"Liikuntatuntien pitäisi olla yhteisiä tytöille ja pojille – myös yläkoulussa. Yhteisessä opetuksessa sekä tytöt että pojat oppivat paljon paremmin vuorovaikutusta. Suomi on ainoita länsimaita, joissa liikunnanopetus on alakoulun viimeisiltä luokilta alkaen järjestetty yleensä erikseen. Mikään laki ei siihen velvoita, mutta yhteisiä tunteja on silti harvoissa kouluissa. Perusteena on ollut, että erillinen opetus huomioi paremmin sukupuolen mukaiset ”synnynnäiset” kiinnostukset. Pahimmillaan ajatus on, että kaikille tytöille käy voimistelu ja kaikille pojille paini ja jääkiekko."
Meillä myös ala-asteella oli liikuntatunnit eriytetty. Joskus harvoin oli yhteisiä tunteja, yleensä syynä enemmänkin se, että joku opettajista oli poissa. Voi kuinka olisinkaan halunnut tehdä liikuntatunneilla jotain mikä itseä kiinnosti - ja sellaisessa seurassa, jota kiinnosti samat asiat. Eli lätkää niin, että sitä myös halutaan pelata. Sääliksi kävi myös niitä poikia, jotka sitä eivät halunneet pelata, vaan jäivät toisten jalkoihin. Vihasin koululiikuntaa monesta syystä. Ja tuo on yksi niistä.
"Yläkoulu on herkkää aikaa. On vaara, että huomio kiinnittyy silloin liikaakin tyttöjen ja poikien oletettuihin eroihin. Erojen korostamisen sijaan on hyvä tukea yhdessäoloa ja painottaa sitä, mikä meissä ihmisissä on samaa. Tyttöjen ja poikien keskinäinen suhtautuminen säilyy luontevana ja arkipäiväisenä, jos tunnit jatkuvat yhteisinä ensimmäisiltä luokilta alkaen. Epäluontevuus tulee vasta siitä, kun heidät jossakin vaiheessa erotetaan toisistaan."
Niin. Yläaste on monelle herkkää aikaa. Sitä se oli minullekin monilta osin. Ja erityisesti oman kehoni osalta. En kehdannut mennä esimerkiksi yhteissuihkuihin, saunoihin, uimahalliin. Pukeutumistilanteetkin oli vaikeita. Mutta se oli sitä tyttöjen seurassakin. Vaihdoin vaatteet mieluummin yksin vessassa. Sen sijaan ongelma ei ollut yhteiset liikuntatunnit poikien kanssa, vaan yhteiset liikuntatunnit seurassa, jossa en viihtynyt. Miksi olisi niin paha, jos oppilaat/ koululaiset saisivat itse valita esim. kahden liikuntalajin välillä sukupuolesta riippumatta? Voisiko löytyä mielekkäämpää seuraa? Voisiko sukupuolten välinen liikkuminen olla luontevampaa? Entä sitten ne nuoret, jotka vielä etsivät tässä vaiheessa sukupuoli-identiteettiään?
"Yhteistuntien vastustajat ovat perustelleet, että tytöt saattavat joutua fyysisesti alakynteen ja kiusatuiksi. Se on tekosyy. Turvallisuusnäkökulma koskee yhtä lailla poikaryhmiä: koko- ja voimaerot yläkoululaisten poikien välillä ovat jopa suurempia kuin tyttöjen ja poikien välillä. Myös harrastuneisuudessa ja taidoissa on isoja eroja. Opettaja joutuu joka tapauksessa miettimään, miten tunnit motivoivat kaikkia. Tytöt hyötyisivät yhteisistä tunneista, sillä he saisivat enemmän reipasta liikuntaa: fyysisen aktiivisuuden määrä on yhteistunneilla suurempi kuin tyttöryhmissä.
Aluksi olisi ehkä ylimenokausi, jolloin pojat ja tytöt eivät syöttelisi toisilleen yhtä paljon, mutta se on muutettavissa  taitavalla liikunnanopetuksella. Vuonna 2016 käyttöön tulevassa opetussuunnitelmassa liikunta muuttuu radikaalisti: motoriset perustaidot painottuvat ja lajikohtaiset taitotavoitteet poistuvat. Tämä olisi hyvä sauma pyöräyttää ympäri myös sukupuolijaottelu. Opettajien koulutus on tässä keskeistä. Opettajien täytyy osata puuttua lieveilmiöihin sekä tarkastella myös omia ennakkoluulojaan, jotta opetus ja vuorovaikutus olisi tasapuolista."

 Katso myös nämä:


Muut sukupuolisensitiivisyyttä käsittelevät postaukseni löydät muun muassa tästä:
- Terveydenhuollon sukupuolinormit nurin
- Lelut ja lapsille suunnatut mainokset ovat sukupuolittuneempia kuin aiempina vuosikymmeninä
- Sukupuoli leimaa nimen
- Ihmisen sukupuoli - lääketieteellinen fakta?
- Mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivisyys
- No, kumpikos tuli
- Milloin tytöt alkoivat käyttämään pinkkiä
- Kiusaamista vai vain hauska juttu
- Sukupuolineutraalilapsi + arvonta
- Onko lasten pukemisesta tullut rakettitiedettä?
- Ehdottomasti sukupuoleton nimi
- Ympäristö määrittää sukupuolirooleja - turhaan?
- Sateenkaaren väreillä sukupuolettomaksi
- Pinkki - tulisiko sitä välttää?


19 kommenttia:

  1. Meidän Ekalla on koko yläasteen ja ala-asteen ajan ollut sekaliikkaa. Kun kirjoitin tätä vastausta niin äkkiä jututin poikaa asian tiimoilta ja hän kertoi että tekevät ihan kaikkea niin että tytöt ja pojat on sekaisin. Yritin vähän kysellä että no miltä se tuntuu niin sain vastaukseksi lähinnä "ihan sama" :D Minkä ymmärrän täysin. Koska me on niin totuttu siihen että siellä ne on sekaisin kun heillä on aina ollut niin. Ei nuo muusta tiedäkään. Kuulemma koskaan ei ole näkynyt mitenkään että jossain asiassa korostuisi tyttöjen tai poikien erot. Ei millään lailla. Ja tuo on vielä mun lapsista se ei-maailman liikunnallisin :D

    Pitääpä jututtaa tuota toista koululaista myös hommasta, hän kun käy samaa ala-astetta nyt kuin isoveli aikoinaan ja siirtyy syksyllä toivonmukaan samalle yläasteelle. Se täytyy muuten myös mainita että tämä alakoululaiseni ei tykkää pelata joukkuelajeja, syitä on monia että miksi, ja koulun puolelta ovat olleet niin kivoja että joka kerta eivät ole häntä mukaan pakottaneet vaan hänelle on keksitty sitten muuta. Esim. futiksen aikana on saanut harjoitella ja opetella pallon käsittelyä ja temppuja. Mulla on vähän kaksijakoiset ajatukset että onko tuo pelkästään hyvä vai huono suunta mutta ainaiseen pakottamiseen nyt en usko ainakaan ratkaisuna.

    Myönnän itsekin että ihan ihmeellisesti en ole asiaan perehtynyt kun tosiaan omilla lapsilla ne ryhmät on aina olleet sekaisin ja olen jotenkin antanut itseni ymmärtää että niin olisi muuallakin. No, aina oppii uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kukkavarvas. :) (Koitan vastailla näihin jahka ehdin..)

      Minäkin olisin taipuvainen ajattelemaan, että jos sekaryhmät on normi, ei asia ole niin iso juttu. Ja noin ajattelisin myös siltä pohjalta minkälaista keskustelua olen asiasta käynyt. Eism. meidän syksyn liittokokouksessa sekaryhmiä/ yhteisiä tunteja vastaan olleet olivat juurikin niitä, jotka itse olivat olleet eriytetyissä ryhmissä. Sen sijaan oman lapsuutensa/nuoruutensa yhteisryhmissä viettäneet eivät nähneet niissä mitään ongelmaa. Toki otanta oli pieni ja huono (toista sataa samaan poliittiseen nuorisojärjestöön kuuluvaa), mutta kuitenkin.

      Sekaryhmiä puoltavissa sen sijaan oli sekainen joukko sekä yhteisissä liikuntaryhmissä että eriytetyissä ryhmissä olleita. Ja aika pitkälti monen kokemus puhui sen puolesta, että se ujous liittyi juurikin siihen, että joutui esim. niiden kovatasoisempien tyttöjen/poikien kanssa tekemään samoja juttuja.

      Kerro ihmeessä mitä se teidän toinen koululainen vastasi myös. :)

      Pakottaminen on kanssa muutenkin jännä juttu - koululiikuntaa pitäisi uudistaa niin monin tavoin. Toki se paljon riippuu opettajasta ja koulustakin. Mutta erot koulujen ja opettajienkin välillä on valtavia. Hyvät ideat ja käytännöt pitäisi laittaa kiertoon.

      Poista
  2. meillä lähikoulussa ainakin alaluokilla yhteiset liikuntatunnit, taitaa itse asiassa olla myös kaupunkikoulussa, täytyykin tarkistaa...
    Kässä-/tekninen on sekin puolitettu: puoli vuotta kumpaakin, joka vuosi, sekaryhmin.

    Toisessa yläkoulussa valinnaisliikka on yhteistä, pakollinen on ilmeisesti jotain yhteisen ja erotetun väliltä.

    Minun mielestäni liikunta pitäisi ylipäätään organisoida kouluissa ihan eri tavalla: joka päivä saisi (varsinkin alakoulussa) olla jotain menoa ja melskettä, pelejä, leikkejä, juoksemista ja pomppimista eikä niinkään jotain telinevoimistelua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika, kommentista.

      Kuulostaa hyvältä nuo teidän lasten koulujen tunti- ja ryhmäjaot. Ja siis jos tosiaan kässäntuntien ryhmätkin on jaettu että yhtä aikaa terkstiilissä on tyttöjä ja poikia ja samoin teknisessä.

      Ja samaa mieltä tuosta liikuntatuntien organisoinnista. Liikunnan etenkin alaluokilla pitäisi tosiaan olla aktiivisessa roolissa pitkin päivää - se tukisi myös muuta opiskelua, opiskelun mielekkyyttä ja erilaisia oppijoita.

      Tässä oli ihan mielenkiintoinen linkki:
      http://www.oph.fi/download/144729_Liikunta_ja_oppiminen_2.pdf

      "Liikunnan on havaittu vaikuttavan myönteisesti lasten koulumenestykseen, tiedollisiin toimintoihin ja oppimiseen. Tutkimuksissa erityisesti koulupäivän aikainen liikunta,
      fyysisen aktiivisuuden määrä sekä hyvä kestävyyskunto ovat olleet yhteydessä hyviin
      kouluarvosanoihin ja oppiainekohtaisiin testituloksiin. Liikunnan positiiviset vaikutukset
      koulumenestykseen on havaittu etenkin matemaattisissa aineissa. Lisäksi hyvään koulumenestykseen on yhteydessä osallistuminen urheiluseurojen harjoituksiin ja liikuntakerhoihin.

      Fyysisen aktiivisuuden on havaittu edistävän myös lasten tiedollisia toimintoja, kuten
      muistia, tarkkaavaisuutta sekä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoja. Liikunnan lisääminen näyttäisi parantavan testituloksia erityisesti toiminnanohjausta ja muistia vaativissa tehtävissä."

      Poista
    2. tarkistuksen jälkeen: toisessa (pienemmässä) yläkoulussa sekaliikuntatunnit. Isommassa sukupuolitetut.
      Kumpikin yläkoululainen pitää oman koulunsa ratkaisua ymmärrettävänä, hyvänä ja toimivana. "ehkä ihan aina ei kaikille tytöille syötetä jos pelataan vaikka jalkapalloa" kommentoi toinen ja toinen puolestaan oli sitä mieltä että "hirveetä, pojat tulee luistelemaan samaan aikaan ja sit mä kaadun"

      Kaikilla kolmella on läpi alakoulun ollut seka-kädentaidot. Yläkoulua varten piti tehdä valinta: jompikumpi.
      Siinä alakoulussa, jonka "asiakkaita" enää olemme, kässäntunnit jaetaan aakkosjärjestyksessä: syksyllä alkupää oli tekstiilissä ja nyt keväällä teknisessä. Tällä nimenomaisella luokalla on tosin vain neljä poikaa, jotka muistaakseni sijoittuvat kaikki samaan päähän aakkostoa.

      Poista
  3. Meillä oli alakoulussa sekaryhmät neloseen asti. Vitosella erillisryhmät ja kun pieni kyläkoulu sitten loppui, kutosella oli erillisryhmät ja samoin yläasteella. Lukiossa jälleen palattiin sekaryhmiin. Yläasteella valinnaisilla tunneilla oli sekaryhmät. Alakoulussa minne omat lapseni menevät on sekaryhmät sekä liikunnassa, että käsitöissä. Käsitöissä puoli vuotta teknistä ja puoli vuotta tekstiilitöitä. Keskuskoulun nykykäytäntöjä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu, kommentista.

      Tajusin tätä sun kommenttia ensimmäisen kerran lukiessa, etten ole ollenkaan perehtynyt meidän lasten tulevaan kouluun kuinka siellä on mikäkin järjestetty. Ja oivoi. Todellakin pitäis, sillä eihän siihen esikoisen eskariin ole pitkästi. Pitäisi alkaa kiinnostua vanhempainyhdistyksen toiminnasta ja ties mistä.

      Jännä miten tosiaan erilaiset käytännöt pikkukouluissa/ kunnissakin on. Meillä on ekalta lukion loppuun ollut aina tunnit erikseen - poikkeustunteja lukuunottamatta.

      Poista
  4. Meidän poikien koulussa liikunnassa on sekaryhmät neljä ekaa vuotta. Esikoinen on nyt vitosella ja nyt ekaa kertaa on eriytetty tyttöjen ja poikien liikunta. En tiedä kyllä miksi. Käsityö on myös sekaryhmissä, puoli vuotta tekstiilityötä ja puoli vuotta teknistä työtä. Nyt vitosella sai valita jomman kumman ja esikoinen (poika) otti tekstiilityön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Heli.

      Miten teillä esikoinen on suhtautunut sekaryhmiin? Entä eriytettyyn? Miten sulla itellä on omassa lapsuudessa tunnit jaettu? :) Ja mahtavaa, että esikoisesi valitsi tekstiilityön. Ja mahtavaa se on minusta siksi, että kyllä tuntuu monelle olevan vielä liian iso kynnys valita noin päin. Tytöille se valinta tuntuu enemmän olevan oikeasti valinta kuin pojille. :) Minä sain tosiaan jo ala-asteella tapella siitä, että pääsin / olisin päässyt vitoskutosen ajaksi tekniseen. Pojat sen sai valita, mutta minä jouduin istua viidenen tekstiilissä, koska teknisessä oli kuulemma liian ahdasta, että minä olisin voinut sinne mennä. Kuudennella sitten pääsin. Yläasteella sitten uusintataistelu.

      Mutta liikuntatunnit, niistä ei voinut edes keskustelua käydä. Ne kun nyt vain oli tytöt ja pojat erikseen, koska tytöt ja pojat on erilaisia ja tykkää eri asioista. Niin.

      Poista
  5. Tää liikuntahomma on hankala. Murrosikä on monelle hankala oman kroppansa kanssa muutenkin, ja sitä arvostelua tulee ihan joka tuutista. Vastakkainen sukupuoli kiinnostaa eri tavalla kuin ennen jaja. Toisaalta yhdistäminen lisäisi ehkä luontevaa toimimista porukassa, toisaalta se, joka jo valmiiksi saa ilkeilyt kropastaan vastakkaiselta puolen... Multa olis jäänyt yläkoulun sisäliikat kokonaan välistä, jos olisi pitänyt olla poikien kanssa. Pelkät tytötkin aiheutti traumoja riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Mutta toisaalta. Jos se olisi aina, ihan sieltä alakoululuokilta lähtien ollut niin että on ollut sekaryhmät niin voisiko kuitenkin käydä niin että se ei olisi lapsista outoa? Ja ne poikien ja tyttöjen erot ei korostuisi kun ovat niin tottuneita siihen että ryhmät on sekaisin. Mä en ainakaan osaa tätä edes peilata sinne omaan kouluaikaan kun ne ryhmät oli aina erillään.

      Poista
    2. Tähän alle mäkin varmaan oman kommentinpätkäni voin kirjoittaa. Tavallaan ymmärrän sunkin pointin hyvin, mutta itse olisin jähmettynyt yläasteikäisenä täysin. Jännitin jo tyttöjenkin seurassa liikunnallista huonommuuttani ja kehonkuvaa, saati jos olisin poikien seurassa joutunut olemaan. Ja nuo on sen ikäisenä tärkeitä juttuja, vaikkei sitä jotenkin enää muistakaan. Mutta kyllä ne tunteet ja muistot johonkin vaikuttamaan jäävät.

      Toisaalta olen itse opettanut sekaryhmiä (alakoulu) ja niissä on puolensa. Hyvät ja huonot. Lahjakkaiden ja itsevarmojen kanssa se toimii mainiosti, kaikki pääsevät kehittymään. Kerran sitten pelautinkin vaan tyttöryhmää, ja ne hissukat, joihin itse samaistuin, ottivatkin ensikertaa juoksuaskelia, kontaktia ja vastuuta pelistä. Rohkaistuivat ihan uudella tavalla.

      Eli. Meitä on niin erilaisia. Ja koska on minunlaisia ja koska on sinunlaisia, niin sen kaikille sopivan ratkaisun löytäminen on aika vaikeaa. Mikähän olisi vähiten "vahingollinen" tapa? Tai miten niitä oppisisältöjä, opetustapoja ja jonkinlaista valinnanvapautta voitaisiin parhaiten tarjota kaikille?

      Poista
    3. Osa tunneista yhdessä, osa erikseen? Samalla sisällöllä molemmille. Olisin mäkin halunnut päästä pelaamaan lätkää, mut ehei, pojat pelas, tyttöjen harjoitellessa yhdellä jalalla pystyssä pysymistä... Jostain syystä sekaryhmä sisäliikunnassa kuitenkin ajatuksena ahdistaa, vaikka ulkona se toimii ilman muuta.

      Poista
    4. Minä muuten koin nuo satunnaiset sekaryhmissä toteutetut sisäliikuntatunnit joskus ala-asteen loppupuolella ja yläasteella juurikin jonkin verran ahdistavina. Ulkoliikunnassa tämä ei mietityttänyt, ehkä se oli se ikä..?

      Poista
    5. Kiitos Sankari, kukkavarvas, heidi ja janni kommenteista.

      Olen jotenkin taipuvainen ajattelemaan noi niin kuin kukkavarvas totesi, että ne liikuntatunnitkin olisi luontevampia kuin ne olisi aina olleet sekaryhmissä ja ryhmät pikemminkin jaettu kahteen sen mukaan mikä liikuntamuoto ketäkin kiinnostaa milläkin tunnilla.

      Ja ymmärtääkseni oikein esim. tuota psykologian tohtori ja liikuntatietelijä Marja Kokkosta, hänellä on myös tutkimustuloksia asiaan liittyen, m,ikä puoltaisi myös sekaryhmiä. :)

      Ja kuten jo tuolla alussa kukkavarpaan kommenttiin kirjoitin, myös lyhyt otanta sekaryhmissä ja eriytetyissä ryhmissä olleiden kokemuksista viittaisi siihen, että ikänsä sekaryhmissä olleet eivät pitäneet sitä kummallisena tai huonona Sen sijaan monilla eriytetyissä ryhmissä olevilla oli fiilis, että olisi ollut kamalaa olla sekaryhmässä.

      Ja "hissukoista": niitä on niin tytöissä kuin pojissakin. Ja se tasoero yksilöiden välillä on tosiaan suurempi kuin sukupuolten välillä. Eli jos esim. saataisiin ne "hissukat" samaan ryhmään sukupuolesta riippumatta, ja sitten ne rajumpiotteiset (tytöt ja pojat) samaan. Jako olisi paljon järkevämpi. :)

      Poista
  6. Omina kouluvuosina liikuntatunnit oli muistaakseni yhteisiä ensimmäisen luokan ajan, voisko olla jopa että toisenkin. Sitten porukka laitettiin suunnilleen puoliksi ja tytöt ja pojat erotettiin noiden tuntien ajaksi.

    Minusta tyttöjen ja poikien yhteiset liikuntatunnit voisi olla hyvä yhdistää. Syyt onkin jo yllä mainittu, muiden kommenteissa :)

    Ja mitä tulee tuohon "telinevoimistelua tytöille"- tyyppiseen ajatteluun, jotenkin ärsyynnyn siitä. Itse olen ollut hyvinkin "perinteinen" tyttö, joka on tykännyt myös siitä telinevoimistelusta, mutta jollain tasolla ärsyttää suunnattomasti miksei tytöille voisi olla tarjolla jotain muutakin kuin jotain telinevoimistelua. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta joka nyt sinänsä on mielestäni ehkä hieman turha elementti koko koululiikunnassa. Enemmän hyötyä kokisin olevan muunlaisista leikeistä, peleistä ja juoksentelusta kuin siitä sirona keijukaisena pukin yli liitelystä tai temppuilusta rekillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös tästä kommentista, Janni. :) Tuonne ylle jo aika pitkälle kommentoinkin ja olen pitkälti samaa mieltä tämän kommenttisi kanssa.

      Poista
  7. Ollut taas synttäreitä ja ristiäisiä. On se kun oikea elämä rajoittaa somen käyttöä :D Vastailen pikkuhiljaa ( ja lupaan olla julkaisematta mitään uutta ennen sitä).

    VastaaPoista
  8. Mä toisin tähän tämmösen näkökulman, kun harrasteryhmät koulun ulkopuolella: judo, karate, taekwondo... niissä vaikka kilpaillaan eri sarjoissa mm sukupuolen mukaan, niin harjoitukset tehdään yhdessä ja usein fyysinen kontakti on kovaakin. Eli oikesti pää ja hartiat on jossain missä ehkä muuten ei olisi jne ja alun uusien arastelun jälkeen sitä ei edes enää huomaa kuka siinä kimpussa mönkii. Suosittelen kaikille, karisee se ujous siellä koulussakin sitten? Itselläni oli sekä sekaryhmiä että tyttöryhmiä koululiikunnan aikoina (ja niin on lapsillakin) mutta omakin vapaa -aikani täyttyi liikuntakerhoista joissa kaikki oltiin yhdessä.

    VastaaPoista