Vuosi oli kuvan kaunis, sekavista ajatuksista huolimatta

Hempeän punainen väri valtaa niin mielen kuin kuvan. Ilotulitus taivaalla on kuin viime vuosi tiivistettynä pieneen hetkeen, jonka merenpinta heijastaa omien muistojen lailla uudelleen elävinä ja lähes yhtä todellisina. On eletyt hetket ja koetut tunteet, muistot, niihin palaa vuoden vaihtuessa.

Heleän puninen kertoo voimasta, rakkaudesta, intohimosta, verestä ja vaarasta. Niitä kaikkia oli vuosi 2014 täynnä. Vai kuinka muuten voisi kuvata vuotta, jonka alkua väritti kaksi punaista viivaa raskaustestissä? Alkoi pelko menetyksestä ja keskenmenovaarasta. Silti jo noihin kahteen viivaan ja niiden syntyyn liittyi paljon rakkautta ja intohimoa, mikroskooppista voimaa uudelle elämänalulle.

Vivahdus violettia, toivoa ja rauhaa. Selvisimme, saimme suloisen, terveen, täysiaikaisen vauvan. Kolme tervettä lasta. Vuosi oli lämmin kuin Sydneyn vuoden vaihtuminen. Kesä oli helteinen ja leppoisa. Sain nauttia kesästä terassin uima-altaassa raskausmahan, esikoisen ja tosikoisen kanssa. Lämpimiä kohtaamisia, lämpimiä muistoja.

Sain jouluna lahjan ja kortin eräältä ihmiseltä, johon olin saanut tutustua kevään aikana. ”Kiitos yhteistyöstä. Teit vaikutuksen minuun ja muihinkin toukokuussa. Tästä on hyvä jatkaa. Yhteistyö terveisin XOXO”

Sydney kuvaa jotain vierasta ja kaukaista. Se kuvaa tulevaisuutta, unelmia, jotain suurempaa ja ennen näkemätöntä. Brysseli oli minulle häivähdys unelmista viime vuonna. Ei ihan niin kaukainen unelma kuin mitä Sydneyhin voisi verrata. Minun Sydneyni, hieman pienempää ja läheisempää. Pieniä palasia ja hetkiä sain tammikuussa konkreettisesti kokea Brysselissä päästessäni tutustumaan parlamenttiin, komissioon, neuvostoon ja YK:n toimintaan. Ensimmäinen askel kohti yhtä unelmaani oli otettu. Toukokuussa kyyneleet virtasivat ensin pettymyksestä ja sitten onnesta, kokemuksesta, rohkeudesta ja uskomattomasta määrästä luottamusta.

Saan olla myös valtavan onnellinen, kun voin vielä katsoa kolmea venettäni, jotka seilaavat sataman ja kahden vanhemman aluksen turvissa. Esikoinen, tosikoinen, kuopus, jokainen tahollaan kasvaa ja kehittyy, oppii uutta, venyttää napauoraa. Ovat vielä kumminkin meidän lähellä, omien vanhempiensa suojassa. Lasteni, pienten suurten merialusteni, sisällä sykkii ilo ja onni. Välillä sisällä jyllää melkoinen disko, joka näkyy ja kuuluu ulospäinkin. Joskus on hankala muistaa, ettei se ylitse pursuava energia ole huono asia. Alukset vain odottavat innokkaasti tulevaa avomerelle pääsyä.

Vuoden vaihtumista kuvastaa lähes kaikki sateenkaaren värit, jotka räiskyvät ja leviävät pitkin taivasta. Minusta tuntuu samalta. Kuukausien valvotut yöt tekevät ajatuksista sekavia. Pää on melkoinen kirpparitavaroiden kaatopaikka yhdistettynä jouluruuhkaan, alennusmyynteihin ja räiskyvään ilotulitukseen. Mistään ei tahdo saada kiinni. Liian paljon ajatuksia. Liian paljon tunteita.

Kaikesta huolimatta kauempaa katsottuna kuva on kaunis. Vuosi on kaunis. Kauniit värit, kauniit tapahtumat, tunnelmat, muistot. Vuosi on juuri sellaistaa vaalean punaista tanssivaa höttöä, joka mieleen tulee kuvasta ensimmäisenä ja viimeisenä. Ja silti, silti, samalla välittyy sinisen mukanaan tuoma harras ja levollinen tunnelma.

----

Kirjoitus on osa aloitteelle laittamaani Kuva-analysihaastetta.Kuva-analyysin ja haasteen ohjeet löydät linkin takana olevastapostauksesta. Tähän haasteeseen osallistuivat myös Meriannen ja Uraäidin ruuhkavuodet. Käy kurkkaamassa, millaiset tekstit heillä syntyivät kuvasta.

Arvoin meriannen ja uraäidin välillä seuraavan kuva-analyysitekstin ”ylläpitäjän” ja arvonta suosi uraäitiä. Eli uraäiti, saat valita seuraavan kuvan, tekstin julkaisupäivämäärän sekä koota osallistujat ja arpoa osallistujien kesken taas jatkajan.