keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ei panikoida

Vanhojentanssipäivä & 18-vuotissyntymäpäiväni 2005.
Tasan kymmenen vuotta sitten oli sekä 18-vuotissyntymäpäiväni että vanhojentanssipäivä. Kävin tuolloin korkeintaan kerta vuoteen leikkuuttamassa tukan parturi-kampaajalla ja lahjaksi pääsin tuona aamuna ensimmäistä kertaa elämässäni (toinen päivä oli hääpäiväni) kampaajalle kampausta varten.

Vanhojentanssipuvun olin ommellut itse. Ei ne vielä silloin olleet sitä tylliunelmaa ja satoja euroja maksavia. Päivä oli mielenkiintoinen: Tanssia, pukuloistoa, täysikäisyyttä. Sain samana päivänä myös kirjeen 4H-järjestöltä. Olin hakenut IFYE-vaihtoon jenkkeihin. Sinne otettaisiin vain 1-2 hakijaa. Katsoin kirjettä. Se oli paksu. Sen täytyi olla hyvä merkki. Avasin ja sydän pomppi rinnassa yhä kiihtyvällä tahdilla. Minut oli valittu. Yksi elämäni siihen astisimmista haaveista oli toteutumassa.


Loppukesä 2005 jenkeistä paluun jälkeen.

On hurjaa ajatella, että tuosta kaikesta on jo kokonaista kymmenen vuotta. Lähestyn hurjaa vauhtia kolmeakymppiä. Olin kirjoittanut tähän luonnokseen mietteitä lähestyvästä kolmenkympinkriisistä. Pyyhein ne pois. Tämän päivän suru-uutinen puoluetoverin ja nuorten piirimme varapuheenjohtajan poismenosta on saanut kyyneleet virtaamaan ja ajatukset muualle.

Olen kiitollinen näistä vuosista ja siitä että saan elää. Oma elämäni oli myös päättyä (raskaus)komplikaatioihin 22-vuotiaana. Olen kiitollinen niin paljosta. Jos tähän elämään on mahtunut surua, pettymystä, ahdistusta, ikävää, on siihen mahtunut paljon hyvääkin. On totta ettei minulla ole vielä tutkintoa, ei liioin työkokemusta tai työpaikkaa. Minulla on silti kaikki mitä tarvitsen. Minulla on aivan ihana, rakas, ymmärtäväinen puoliso, joka tukee ja kannustaa ja on ihana isä lapsillemme. Minulla on kolme täydellistä, rakasta, ihanaa, tervettä ja elävää last - kolme erilaista persoonaa. Meillä on koti, ei ehkä mikään tyyliunelma, ei omakotitalo, mutta meidän koti kumminkin.

Niin moniin ihmisiin olen saanut tutustua, niin monet onnittelut olen tänään saanut. Jokainen niistä on lämmittänyt. Niin monta rohkaisun sanaa. Johanna Kurkelan "Ei panikoida"-kappaleen myötä menen peiton alle ja toivotan teille hyvää yötä ja kaunista, rauhallista huomista.


Ei meillä kiirettä oo, aikaa on huoletta harhaan mennä
Hätähousu rauhoitu jo, kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni laukkaat ihan turhaan
väsyneenä et huomaa, hyvä risteys tulee vastaan
kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni harhaillut oot vähän väärään suuntaan pimeässä
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni usko mua, kohta aivan, kohta löytyy tie
Vaikkei sua neuvoisi oot parhaimman reitin sä tunnet kyllä,
vaisto kertoo lähemmäs tuut, kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni turhaan me nyt juostaan, sillä oikeeseen aikaan
Hyvä risteys tulee vastaan
Kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni harhaillut oot vähän väärään suuntaan pimeässä
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni usko mua, kohta aivan, kohta löytyy tie
Pysähdy, niin kuulet musiikin
Pienen hetken kaikki onkin täydellistä
Tähdet hehkuu hetken kirkkaammin
Entä, jos ei tarvitsekkaan löytää tietä
Tie on tässä
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni harhaillut oot vähän väärään suuntaan pimeässä
Sydämmeni viisas sä oot
Ei panikoida, ei hätiköidä
Sydämmeni usko mua, kohta aivan, kohta löytyy tie
Sydämmeni usko mua, kohta aivan, kohta löytyy tie

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Elsa-Aalia. <3 Kyllä se tie löytyy, ja välillä saa mennä harhaankin.

      Poista
  2. Nukuin tänä aamuna "pommiin"..taas...
    Kun olin jo myöhässä töistäni reilusti, yhtäkkiä tämä sama kappale alkoi soida päässäni:)
    Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.
    Onnitteluni syntymäpäiväsi johdosta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eila. <3 Tuo on kyllä kaunis kappale - ja ihastuin noin sanoihin myös kovasti, kun tämän kuukausi sitten löysin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Kupla. <3 Niin on. Ei se määränpää, vaan se matka.

      Poista
  4. Paljon onnea!
    Ihana postaus <3 Olen pyöritellyt ihan samoja ajatuksia viime aikoina. Kuolema on niin lopullinen, ja pitää kyllä olla kiitollinen ihan jokaisesta päivästä, jonka täällä saa läheistensä kanssa viettää. Ja kiitollinen siitä, miten ihanan perheen on onnistunut saamaan <3
    Meinasin laittaa sulle Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen, mutta huomasin sun saaneen sen jo. Ilahdutan siis näin kommentin muodossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Nunu. Nämä kommentit piristävät kyllä. <3

      Olen kans tuota kuolemakysymystä pohtinut niin monelta kantilta viime päivinä, joten siksikin tuo ihanan ja nuoren ihmisen pois meno tuntuu niin surulliselta. Ja sitten kun pohdin sitä vielä vanhempien / sisarusten surun näkökulmasta, se tuntuu erityisen julmalta.

      Paljon on myös viime päivinä pyörinyt mielessä kotipaikkakuntani kesän kuolemaan johtaneet nuorten liikenneonnettomuudet ja niistä seuranneet nuorten itsemurhat. Läheisten suuri Suru. Vääryys. Lopullisuus. Elämän arvaamattomuus.

      Jokainen päivä on tosiaan onni itsessään. "Älä sure menetettyjä hetkiä vaan iloitse, niistä jotka olet saanut. Lapset ovat vain lainassa, toiset vähän aikaa, toiset vähän kauemmin."

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus ja ihania kuvia sinusta!

    Missäköhän vaiheessa nuo vanhojenpuvut on muuten kokeneet tuon "muutoksen"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janni. <3

      Luulen, että tuo muutos oli aikalailla noihin aikoihin, kun meidän ikäluokat oli WANHOJA.Sillä minua pari vuotta vanhemmilla oli vielä suurimmaksi osaksi niitä barokki-pukuja, jne. Meillä alkoi olla jo vähän "tavallisempaa" ja siitä vuosi vuodelta yhä iltapukumaisempaa, hollywoodia, itsenäisyyspäiväjuhla-asutyyppistä. :)

      Poista
  6. Iltalehtikin on näköjään saanut tuoreimmat paperit käsiinsä: "Toholammin kuolonkolari"

    VastaaPoista
  7. Kauniisti olet taas kirjoittanut. Ihailen, kuinka jaksat paneutua kirjoittamiseen, ottamalla kantaa niin moniin syvällisempiinkin aiheisiin. Kirjoituksiasi on mukava lukea! :)

    VastaaPoista