keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kohtaaminen taksissa

Kuva täältä.
Kirjoittelin jo pariin otteeseen uskonnoista. Että vähemmän on enemmän - esimerkiksi kouluissa. Alla oleva teksti osui silmiini alkuviikosta facebookissa. Minusta Elena on kirjoittanut hienosti uskontojen merkityksestä. Tämäkin ehkä jollain tapaa toi asiaan yhden näkökulman ja ymmärrystä lisää. Siksi kysyin Elenalta, josko saisin jakaa tekstin täälläkin.
"Siitä on jo muutama vuosi aikaa. Kello oli paljon, lähellä keskiyötä. Helsinki-Vantaan lentokentällä satoi ensiräntää saapuessani Brysselistä väsyneenä ja reissussa nuhjaantuneena. Olin kokoustanut koko päivän, siirtynyt nopeasti paikasta toiseen, syönyt huonosti. Kaipasin kotiin ja hiljaisuuteen.

Taksista nousi hyvin nuori, tympeän oloinen somalimies, joka tarrasi mitään puhumatta matkatavaroihini. Istuin takapenkille ja kuulin cd:ltä Koraanin lukua: yksitoikkoista resitatiivia. Se tuntui kotoisalta ja tutulta, kuin ortodoksisen kirkon psalminlukua. Suljin silmäni. Mies istui kuljettajan paikalle ja räppäsi välittömästi cd-soittimen kiinni ja vaihtoi kaupalliselle kanavalle, josta tuli ihan hirveää mekaanista poppia. ”Anteeksi”, hän sanoi, ”en muistanut sulkea tätä.”
Hetken kuuntelin räikeää ääntä ja pyysin häntä sitten vaihtamaan takaisin Koraaniin. ”Mieluummin minä sitä kuuntelen pitkän päivän päälle kuin tätä.” Mies oli aivan ällistynyt. ”Siis sinä kuuntelet mieluummin tätä, kai tiedät että tämä on islamin pyhä kirja Koraani, siis uskonnollista?!” Vastasin myöntävästi ja totesin, että se ei minua häiritse. Kuuntelimme matkalla siis Koraania hiljaisuudessa. Pyyhkijät pyyhkivät räntää, Vantaan pellot näkyivät pimeydessä harmaina.

Lähellä kotia näin edessä Uspenskin kukkulallaan, valaistuna pimeää taivasta vasten. Samalla hetkellä Koraaniin tuli tauko, jotain sanottiin tavallisella äänellä ja sitten resitointi jatkui. Rikoin hiljaisuuden: ”Vaihtuiko tuossa äsken suura?” Kuljettaja hidasti vauhtia, katsoi peruutuspeilin kautta minua ja näin nuoret, herkät ja liikuttuneet silmät. ”Sinä tiedät suurista? Miten sinä ymmärsit?” Ajoimme juuri Uspenskin ohi ja kerroin olevani ortodoksi ja kuinka sielläkin käytetään resitatiivia. Kysyin tiesikö hän miksi resitoidaan ja hän totesi ettei ole koskaan sen kummemmin pohtinut, se on Jumalan sanaa. Kerroin, kuinka isoissa kirkoissa ja moskeijoissa oli tärkeää saada sanoma mahdollisimman selkeästi ihan takaseinille asti kaikuvassa tilassa ilman että huutaa, siten että lukija pystyy myös hengittämään samalla ja säästämään ääntään. Tämä ajalta ennen kaiuttimia. Sanoin, että minareeteista piti saada ääni kuulumaan vielä kauemmas. ”Kiitos”, hän sanoi ja oli hetken hiljaa. ”Sinä olet ensimmäinen suomalainen, joka keskustelee kanssani Koraanista ja uskosta. Yleensä ensimmäinen asia mitä taksiin istuva sanoo on että ”pistä tuo älämölö kiinni”. En olisi uskonut, että joku ymmärtää.” Nuori mies tuntui jollain tavalla järkyttyneeltä. Ikään kuin joku olisi ravistanut häntä kunnolla.

Kotiovella mies auttoi minut hyvin kunnioittavasti rapun ovelle ja katsoi silmiin toivottaessamme hyvää yötä. ”Sinä tulet Allahista.” Häkellyin täysin ja sanoin hänelle: ”En tiedä mistä tulen, mutta kuuntele sinä Koraania jos haluat. Älä anna kenenkään sanoa että et saisi.” Mies jäi seisomaan räntäsateeseen ja katsoi perääni, kunnes olin päässyt hissille asti.

Xxx

Tuo kohtaaminen jäi mieleeni. Käsitykseeni uskonnonvapaudesta liittyy vahva kunnioitus muiden vakaumusta kohtaan, oli se sitten jumaluuteen tai ateismiin perustuvaa. Taustalla on toki oma uskonnollisuuteni ja kokemus vähemmistöuskonnosta. Aikanaan se oli ainoa kiintopiste yhteiskunnassa juurettomuudessani – siellä kukaan ei puhunut rumasti venäläisistä juuristani ja juhlat olivat samat kuin kotonani. Nuori ihminen tarvitsee hyväksyntää ja paikkaa, johon kuulua.
Länsimaiseen demokratiaan kuuluu ajatus uskonnonvapaudesta, mutta sen tosiasiallinen hyväksyntä on toinen asia. Monet omiinkin ystäviini kuuluvista liberaaleista haluavat ehdottomasti uskonnonvapauden, mutta samaan aikaan toivovat esimerkiksi kouluissa uskonnollisuuden poistamista täysin. Sekulaarissa luterilaisessa valtaväestössä se voi tuntuakin hyvältä ja järkevältä. Samaan aikaan kuitenkin valta-osa muusta maailmasta on vahvasti uskonnollista: siihen kytkeytyy (eikä aina hyvällä tavalla tietenkään) monesti oma identiteetti ja kulttuurinen ymmärrys siitä, kuka on ja minne kuuluu. Monet vähemmistöt täällä saattavat jopa korostaa sen tärkeyttä, koska muuten ympäröivä yhteiskunta voi toimia vihamielisestikin. Rivit ns tiivistyvät ja ääriajatukset saavat helposti tilaa.

Miltä tuostakin nuoresta miehestä tuntui, joka päivä, kun pelkkä ihonväri saattaa aiheuttaa reaktioita ja ennakkoluuloja? Saati että hänelle tärkeä asia kuitataan ”älämölönä”?

Xxx

Halusin jakaa tämän kohtaamisen kanssanne siksi, että se jäi kummittelemaan mieleeni. Meidän tulee kohdata toisemme kunnioituksella ja yhteistä etsimällä. Länsimaiden reaktio terroriteoille ei tule perustua rajoittamiseen ja epäluuloon, vaan dialogiin uskontojen kanssa. Olen varma, että kaikki piispat, imaamit, rabbit ja muut tulevat länsimaissa mukaan rintamaan, joka puhuu rakkauden puolesta. Ei vihan. Mutta tämä vaatii sekulaaristen demokratioiden avautumista uskonnollisellekin dialogille ja ymmärrykselle.

Ei huivikieltoja, vaan vapautta olla oma itsensä. Ja rikolliset tuomittakoon maallisten lakien mukaan. Aseettomien murhaajat, nuo raukkamaiset ihmisrauniot, oikeuden eteen."

6 kommenttia:

  1. onpa hieno kirjoitus - oikeinkin sopiva aamuhartaudeksi täällä työpöydän ääressä :)

    VastaaPoista
  2. Oi,tää olis ollut hieno ilman tuota alkua. Nyt se kertoi vaan sen että hänkään työssään EI kunnioittanut ensiksi asiakastaan ennenkuin tämä alkoi koraanista juttelemaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tämän jakamisesta. Tämä on se, mistä meillä töissä puhutaan paljon. Uskontojen kohtaaminen tuo rikkauden. Se auttaa meitä ymmärtämään laajemmin maailmaa. Tämä sopi kyllä erinomaisesti näin työpäivän alkuun. Muistutuksena siitä minkä vuoksi teen omaa työtäni.

    VastaaPoista
  4. Marika, Kupla, Voikku, minustakin tässä tekstissä oli sitä jotain. :) Ja ei tuo alku minua haitannut. Kertoo vain sen kuinka meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän ennakkoluuloja tai ennakkoasenteita. Ja yleensäkin juuri aikaisempien kokemuksien takia.

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti. Minua tuo alku ärsytti ensin, ja ajattelin että niinpä niin. Lukiessani pidemmälle mulle tuli juurikin tuo ajatus, että ennakoluulonsa jokaisella - minullakin tekstin alussa.

    Uskonnolliselle ymmärrykselle on kyllä tarpeensa.

    VastaaPoista
  6. Todella, hieno kohtaaminen ja hienosti kirjoitettu.

    VastaaPoista