lauantai 23. toukokuuta 2015

Maailman paras syy


Työn ja perheen yhdistämisestä puhutaan paljon, mutta se mikä aina tahtoo unohtua on perheen ja opintojen yhdistäminen. Oli perheen ja opintojen yhdistämisestä mitä mieltä tahansa, meitä perheellisiä opiskelijoita ja opiskelija perheen lapsia on tässä maassa paljon. On väärin, että melkein aina me kumminkin unohdumme erilaisista linjapapereista, puheista ja kampanjoista. Oli mikä puolue tahansa, väestöliitto tai Mannerheimin Lastensuojeluliitto, on papereissa vain maininta perheen ja työn yhteensovittamisesta. 

Toki voidaan ajatella, että opiskelu on opiskelijan työ, mutta kun koulu- ja työmaailma eroaa monin tavoin toisistaan, olisi syytä ihan jo puheiden tasolla erottaa ja huomioda molemmat. Niin monessa kokouksessa - Mannerheimin Lastensuojeluliittoa myöten, olen saanut olla vaatimassa opintojen ja perheen yhteensovittamista lisättäväksi tavoitteisiin. Eikä kukaan järjestä kampanjaa perheen ja opintojen yhteensovittamisesta. 

Vaikka tiedetään kansantaloudellisesti olevan parempi, jos lapset tehtäisiin nuorena, ovat perheelliset opiskelijat silti edelleen väliinputoajia. Vielä pari vuotta sitten heillä ei ollut oikeutta edes sairaspäivärahaan. Heillä ei ole oikeutta opintotuen asumislisään. Myös kotihoidontuki ja vanhempainpäivärahat (minimitkin) vaikuttavat opintotuen vuositulorajoihin.

Perheellisiä opiskelijoita ei haluta tukea, vaikka he maksavat myöhemmin työelämään siirtyessään (tai jo jo opintojen ja perheen ohella töitä tehdessään) veroja ja toisten korotettuja vanhempain päivärahoja. Parannettavaa löytyy niin Kelan kuin oppilaitosten toiminnassa. Myös kunnilla on parannettavaa. Löytyy lukuisia kokemuksia siitä, kuinka opsikelijaperheille tulee seinä vastaan laskujen (esim. sairastumiset) kanssa eikä toimeentulotukea saa, koska sitä ei myönnetä opiskelijoille. Olisi jo korkea aika päivittää opiskelijaperheiden asemaakin. Kursseilta saattaa lentää ulos myös sairaan lapsen hoitamisen takia. Tai opiskelupaikan voi menettää (esim. AMK ja toisen asteen oppilaitokset), jos haluaisi opintojen välissä olla enemmän kuin vuoden vanhempainvapaalla. Miksi opiskelupaikkaa ei koske samat lainalaisuudet kuin työpaikkoja, joissa on oikeus vanhempainvapaisiin menettämättä paikkaansa?

Parassyy-kampanjan sivuilta löytyy tavotteita perheen ja työn yhteensovittamiseksi.
#parassyy sopia yhteisitä pelisäännöistä
  • toimivat käytännöt työpaikoille
  • joustavat työaikaratkaisut
  • tasa-arvosuunnitelma
  • esimiesten valmentaminen työ ja perhe -kysymyksissä
  • hyvä työvuorosuunnittelu
  • etätyömahdollisuuksien edistäminen
  • lapsiperheiden elämään sopivat kokousajat
  • perheystävällisyyttä edistävien ideoiden kerääminen henkilöstöltä 
Perhe-elämän ja työelämän hyvä tasapaino vahvistaa koko yhteiskuntaa. Tässä työnantaja voi osoittaa myös yhteiskunnallista ja sosiaalista vastuutaan.  
Käännetäänpä nämä samat asiat myös perheen ja opintojen yhteensovittamiseen.
#parassyy sopia yhteisitä pelisäännöistä
  • toimivat käytännöt opiskelupaikoille
  • joustavat opiskeluaikaratkaisut
  • tasa-arvosuunnitelma
  • esimiesten valmentaminen opiskelu ja perhe -kysymyksissä
  • hyvä opintosuunnittelu
  • etäopiskelumahdollisuuksien edistäminen
  • lapsiperheiden elämään sopivat kokous- ja palaveriajat
  • perheystävällisyyttä edistävien ideoiden kerääminen henkilöstöltä 
Perhe-elämän ja opiskeluelämän hyvä tasapaino vahvistaa koko yhteiskuntaa. Tässä opiskelulaitos voi osoittaa myös yhteiskunnallista ja sosiaalista vastuutaan. 
Nyt näyttää paremmilta - eikös? Miksi vain yrityksiä ja työelämää pitäisi vaatia joustamaan ja vahvistamaan koko yhteiskuntaa? Miksei opiskelulaitoksilla tulisi olla samaa vastuuta?

---

Uraäidin Ruuhkavuodet blogissa on postaussarja meneillään työn- ja perheen yhteensovittamisesta. Aamulla luetun postauksen ja kommentoinnin sekä tämän aamulla silmiin osuneen #parassyy -kampanjan tiimoilta haluan nostaa esiin myös perheen ja opintojen yhteen sovittamisen. Eli sinä, perheellinen opiskelija, mikäli haluat kirjoittaa blogiini vierasspostauksen omista kokemuksista, haasteista, onnistumisista ja jakaa vinkkejä opintojen ja perheen yhteensovittamisesta, niin laitapa alle kommenttia tai viestiä johonkin.


10 kommenttia:

  1. Mä oon opiskellut lasten ollessa pieniä. Näin jälkikäteen ajatellen opiskelun ja perheen yhdistäminen on huomattavasti helpompaa kuin työn ja perheen. Koulu joustaa paljon, järjestelee aikatauluja, antaa mahdollisuuksia tehdä etänä ja lapset voi osin jopa olla mukana tarvittaessa (istui mulla kolme lasta mukana esim. opinnäyteseminaareissa...)

    Lukuisista työnantajistani vain yhdellä oli joustoa edes sen verran, että neuvolakäynnit onnistui tunnit sisään tekemällä...

    Jos kaipaat muistelua yhteensovittamisista ajalta ennen 2003-2009 tai "naisnäkökulmaa" kun mies on opiskelija ja nainen kotona lasten kanssa (siton useampi vuos, uudempaakin) niin voin sulle kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos; Sankari, kommentista. Olisi kyllä tosi hienoa, jos kirjoittaisit! :)

      Minäkin koen, että näin on kumminkin ainakin meidän osalta parempi kuin se, että lapset olisi "tehty" myöhemmin ja esim. kesken työuran. Mutta tuo riippuu niin esim. opiskelupaikasta ja kurssin vetäjästä miten suhtautuu. Toiset on todella nuivia ja toisille ei taas mitään ongelmaa, että on esim. lapsi mukana. :)

      Poista
    2. Mulla on ollut päinvastoin kuin SanKarilla: työnantaja on ollut joustavampi perhe-elämän yhdistämisessä kuin koulu. Ei ole onnistunut etäopinnot eikä erityisjärjestelyt edes itkua vääntämällä. Onneksi ei tarvitse enää montaa kuukautta jaksaa venyä...

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta postauksesta sekä linkityksestä blogiini! Musta ei olisi ollut perheelliseksi opiskelijaksi. Opiskeluaikana oli kyllä jo vauvakuumetta mutta en varmaan olisi ikinä valmistunut jos lapset olisivat tulleet kesken opintojen, koska opinnot olisivat aina joutuneet joustamaan perheen tarpeiden tieltä. Lisäksi näin jälkikäteen oli kätevää että sai täyden palkan ensimmäisiltä äitiyslomakuukausilta ja sen jälkeen ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Ja hoitovapaa oli lakisääteinen oikeus, siihen ei ollut kenelläkään nokan koputtamista. Näiden suhteen opiskelijat eivät tosiaan ole tasa-arvoisessa asemassa.
    Nyt työelämässä olemme olleet onnekkaita sikäli että oma työnantajani suhtautuu hyvin joustavasti työn tekemisen paikkaan ja aikaan eli käytännössä on melkein sama missä ja milloin hommat hoidan kunhan ne tulee tehtyä. Ongelma vaan on siinä että ajoittain hommaa onkin sitten yllin, liikaakin yhdelle ihmiselle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Uraäiti. :)

      Ja niin, ei minusta tuo ole sen enempää hatunnoston paikka kuin kenenkään muunkaan elämä ja valinnat. Ehkä pikemminkin toivoisi vain edes sitä, että olisi tasa-arvoisempi suhteessa muihin opiskelijoihin ja tasa-arvoinen suhteessa muihin vanhempiin. :)

      Esim. viime Brysselin reissulla (poliittiset nuoret aktiivit eu-koulutuksessa) istuin kokoomusopiskelijoiden ja demarinuorten sihteerin vieressä lennon ja voi kuinka sieltäkin tuli niin kommenttia siitä kuinka vastuutonta, typerää ja yhteiskunnalle kallista on saada lapset kesken opintojen. Ai, että meinasin repiä pelihousut. Tuommosilla titteleillä ja noin huonoilla (talous)tiedoilla liikenteessä. Ja mikä asenne! x(

      (Huokaus.) Mutta, jospa tässä itsekin saisi vähän auottua omia ajatuksia tähän liittyen. :)

      Poista
  3. Mä tein opinnot loppuun perheellisenä. Yksivuotiaan kanssa. Siitä on jo 10 vuotta aikaa. Mutta se mikä jäi mieleen, oli oma motivaatio. En enää ollutkaan vain bileiden vuoksi opiskeleva, vaan motivaationi ja opiskelutahtini oli kova! Jouduimme kuitenkin turvautumaan hetken ajan päiväkotihoitoon osa-aikaisesti, jotta sain pakollisen harjoittelun ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Elsa-Aalia. :)

      Haluaisitko kirjoittaa sun/teidän kokemuksista ja siitä mitä oli opiskella perheellisenä 10 vuotta sitten? :) Oliko silloin jotain haasteita/ ongelmia, joita ei enää ole tai jotain.

      Mietin tuossa muutenkin, että voisin tehdä sellaisen kysymyslistan kaikille vierasbloggaajille ja niihin saa sitten vastailla tekstissä tai olla vastaamatta. Esim. juuri mitä haasteita olet kohdannut, oliko toisia perheellisiä opiskelijoita ryhmässäsi, miksi lapsi/ lapset kesken opintojen? Mistä tulot, miten menot, miten asuitte, miten ja mitä söitte, oliko tukiverkostoa, miten koulussa suhtauduttiin, pitikö tehdä opintoja vielä töiden ja perhe-elämän päälle, jne, jne. :)

      Minulla on yksi kaveri, joka opiskeli itse opinnot iltaopintoina, puoliso teki päiväopintoja ja töitä, kolme lasta, joista yksi erityislapsi ja rakensivat vielä talonkin samalla. Juu, ei, ei olisi minusta. Lapset siis kotihoidossa kaikki ja molemmilla tutkinnot valmiina. :) (Okei, näille nostan hattua, itselleni kun jo pienempikin suoritus on melkoinen saavutus. :D )

      Poista
  4. Täällä yksi, joka yrittää yhdistää perheellisenä sekä työn että opiskelun yhtä aikaa. On kyllä vaatinut monen moista venymistä, eikä ilman tukiverkkoja olisi onnistunut millään. Nytkin odotan kolmatta lastamme ja väkerrän opinnäytetyötä kokopäiväisesti. Onneksi olen supistusten vuoksi töistä sairauslomalla, niin ei tarvitse enää siitä stressata tähän lisäksi. Opinnoista en saikkua saa, vaikka ihan samaa koneella ja papereiden ääressä istumista tämä on kuin työnikin.

    Niin rankkaa on tämä "pyhä kolminaisuus" (ei tarkoitus loukata ketään) ollut, että en kyllä suosittele kenellekään. Kaikille ystäville ja tuttaville, jotka ihailevat sitkeyttäni, olen sanonut vain että olen pakon edessä. Vapaaehtoisesti en tätä rumbaa pyörittäisi, mutta mitäs menin töihin opintojen välissä ja mitäs hankin lapsia ennen valmistumista. Aion kyllä omia lapsiani kehottaa valitsemaan toisin, en siis niin että ei saisi hankkia lapsia kesken opintojen vaan että sumplisivat asiansa niin, että kaksi näistä kolmesta kerrallaan olisi vain päällä. Se kyllä riittää - ja enemmänkin! ;)

    Mielenkiinnolla odotan postauksia, vaikka toivonkin että tämä kombo on syksyyn mennessä omalta osaltani ohi! :D

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti perheellisen opiskelua pitäisi tukea , opiskelu kun on aina mielestäni yhteiskuntaa(kin) jossain vaiheessa hyödyttävää.

    VastaaPoista
  6. Perhe ja opiskelu on aikamoinen yhdistelmä. Itse aikoinaan opiskelin 2 lapsen kanssa. Viimeisen vuoden AMK: ssa opiskelin päivät,tein töitä illat ja viikonloput,ajoin ajokortin,kirjoitin opinnäytetyön. Nuorin lapsi oli samaan aikaan korvatulehduskierteessä, yöt oli mitä oli. Se vuosi on aika sumuinen: )). Toista kertaa en moiseen ryhtyisi, mutta kyllä se kannatti. Ennen papereiden saamista sain jo vakkarityön, muutama vuosi töitä ja oli varaa ostaa isompi oma talo jne. Ja nimenomaan lasten takia sitä motivaatiota oli opiskella eikä juosta baareissa.

    VastaaPoista