Elämästä, auttavista ihmisistä ja lastenhoitajista


Blogi meinaa jäädä oikean elämän jalkoihin ja jokunen lukija sen myötä. Toisaalta on ihanaa, kun ei ole tekemisen puutetta - toisaalta kaipaan aikaa tällaiselle vapaamuotoiselle kirjoittelulle ja pään tyhjentämiselle. Puolisolla oli muutama viikko lomaa, ollaan reissattu, hoidettu rästihommia, opiskeltu, sukuloitu, vietetty aikaa lasten kanssa, jne. Tällä viikolla vietettiin aurinkoiset päivät Muumimaailmassa ja Tuurin Miljoonativolissa. Hauskaa oli ja välillä väsytti, nälätti ja kiukutti. Mutta ei onneksi mitään mistä ei olisi selvitty. Niin. Selvitty. Kuopus kun oli tukehtua omaan limaansa muumimaailmassa, niin että ulkopuolinen tuli jo avuksi. Otteet vaikuttivat siltä kuin henkilö olisi ollut alan ammattilainen. Lämmin kiitos hänelle - hänelle, joka ennätti nopeasti poistua paikalta omien lastensa luo, kun kuopuksemme alkoi viimein hengittää ja huutaa.

Ennen lomaa kävimme yhden toisen opiskelijan kanssa kaupungin varhaiskasvatuspuolella allekirjoittamassa työsopimuksen ja pari muuta lomaketta. Palkkasimme lastenhoitajan. Päivästä nimittäin loppuu tunnit, kun omat työ- ja opintoasiat jää yötöiksi. Kokopäivähoitoon lapsia emme halua, opinnot (ja työt) haluamme kumminkin hoitaa, mutta väsyneenä opiskelu ei kyllä ole parasta ajankäyttöä, kun päähän ei jää mitään.

Niin. Päädyimme sitten palkkaamaan lasten hoitajan yksityisellä hoitotuella kesän ajaksi. Elokuussa isommat jatkaa vielä kaupungin kerhossa (3 kertaa viikossa kolme tuntia), jolloin samaan aikaan ei ole enää oikeutettu yksityiseen hoitotukeen.  Nyt kesä-elokuussa hoitaja käy meillä hoitamassa kahta isompaa yhteensä 48 tuntia, kunta maksaa hänelle kahdesta lapsesta kahden kuukauden palkan eli noin: 700 euroa ja me maksamme työnantajakulut (yellit, tellit, vakuutukset, jne).

Käytännössä siis hoitaja menee isompien kanssa muutamana päivänä viikosta muutamaksi tunniksi puistoon tai kirjastoon, jolloin kuopuksen nukkuessa voin opiskella ja tehdä hieman töitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä yöllä. Toki illaksi ja yöksikin riittää silti vielä tekemistä, mutta tämä tuntuu hyvältä näin. Ja lapset ovat tykänneet myös. Äidin kanssa käydään sitten kavereilla ja tehdään yhdessä muuta.


Mitä teidän kesään kuuluu?

Kommentit

  1. Hurja tapaus teillä muumimaailmassa, onneksi saitte apua ja onnellisen lopun.

    Meidän kesä on sitä tavallista, lapset läsnä hyvin vaihtelevin kokoonpanoin, kun kaikille on järjestynyt omia reissuja. Osa on käynyt muumimaailmassa, osa Lintsillä, on kuljettu luonnossa ja syöty paljon jätskiä, on ollut leirejä ja mummolareissuja. Ja sellainen koko perheen yllätyskin, numero seitsemän.

    Enpä minä ainakaan blogistasi kulumallakaan lähde :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onnea Sankari - ja voimia! Onko raskaus kuin pitkällä? Miten oot jaksellut - fyysisesti ja muutoin? :) Pitää tulla kurkkiin sunkin blogia taas. Välillä oon jotain iltaisin lueskellut puhelimella kun oon imettänyt, mutta en sitten jaksa puhelimella kirjoitella mitään. Nyt tosin kun reissussa ollaan oltu, niin on kaikki lukemattakin. Ja kiva kun luet ja kommentoit <3

      Poista
    2. Alkumetreillä, eikä ihan vielä ajatuksena mennyt jakeluun saakka :)

      Poista
  2. Kiva kun kirjottelit pitkästä aikaa :)
    Mutta huhh toi tapaus Muumimaailmassa! Mä oon aina pelännyt just jotain tuollaista, ja kun kaikki saattaa olla niin pienestä kiinni.. Onneksi kaikki hyvin <3
    Aurinkoisia kesäpäiviä sinne kiireen keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, niin ja kiitos myös Cindderella, kommentista. ^_^ Kaikki tosiaan voi olla pienestä kiinni. Aurinkoa sinnekin!

      Poista
  3. Huh, melko dramaattisia käänteitä! Onneksi apu oli lähellä ja saittekin sitä nopeasti.

    Minä en myöskään täältä mihinkään katoa vaikka kommentteja en aina ehdi kirjoittaa - tai viitsi, kun puhelimella tulee kanssa näitä selailtua.

    Hei, mitä mieltä tästä neuvolakorttiuudistuksesta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Janni ^_^

      Arvaa mitä mieltä olen neuvolakorttiuudistuksesta? :D Minusta se on ihan hyvä. Joskin olen samalla sitä mieltä, ettei ole mitään väliä onko kortti pinkki, sininen, vihreä vai valkoinen (kuten se oli sekä tytöillä että pojilla muutama vuosikymmen sitten). Mutta tokihan tuo ravistelee niitä rakenteita, joiden mukaan tyttöjä ja poikia värikoodataan. :)

      Paljon toki olen törmännyt _taas_ kommenttehin ja blogipostauksiinkin, joissa haukutaan koko korttiuudistus ja sukupuolineutraalikasvatus ja puhutaan jälleen kerran ohi aiheen, kun on ymmärretty asiat väärin.

      Mutta toisaalta, juuri siksi pidän tuota hyvänä. Että tulee sitä keskustelua ja asiat pikku hiljaa keskustelemalla avautuisivat yhä useammalle. Että samalla ravistellaan myös neuvoloita miettimään omaa suhtautumistaan syntyneisiin lapsiin ja vauvoihin uudestaan, jottei terkkareidenkaan kommentit pyörisi vain sen tytöttelyn ja pojittelun ja pinkin ja sinisen ympärillä johon neuvolassa ja lääkärikäynneilläkin alati törmää. :)

      Poista
    2. Mä arvelinkin että uudistus on sun mielestä hyvä :) Osa on tuosta "vauhkoontunut" - enkä oikein ymmärrä sitä; mun mielestä ei nimittäin myöskään ole kovin merkityksellistä, onko se kortti sitten vaaleansininen, vaaleanpunainen vaiko vihreä. Sitä paitsi mukavaa vaihteluahan tuo vihreä on noihin "iänikuisiin" vaaleanpunaisiin ja vaaleansinisiin ja ehkä on helpompi näin neuvoloillekin (tai sille taholle, joka kortteja tekee) kun voi tehdä/jakaa vain yhdenvärisiä.

      Mä oon ollut jotenkin yllättynyt, miten kova polemiikki tosta neuvolakortista on paikoin noussut. Ymmärrän/tiedän, että sukupuolisensitiivisyys/sukupuolineutraalius herättää mielipiteitä, ihmetyttää ja herättää keskustelua - minussakin - mutta jotenkin tämä kauhea kohu (paikoin) on saanut mut miettimään, että jospa neuvolakortin ajateltaisiin olevan vain neuvolakortti uuden värisenä - jospa se ei sitten niin kuohuttaisi :D Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? :)

      Poista
    3. Minusta kans hassua. Mutta kuten osa on kirjoittanutkin, että miksi niitä sitten vaihdetaan, jos ei niillä merkitystä ole ollut. Eli ehkä tässä nyt on joka tapauksessa enemmän kyse kapinoinnista sukupuolisensitiivisyyttä vastaan yleisellä tasolla, joka sitten puheissa ja teksteissä kääntyy puheeksi sukupuolineutraalista kasvatuksesta, kun ei ihan olla perillä asiasta. :)

      Eli ne rakenteet ja isommat kysymykset tässä nyt varmastikin kuohuttaa ja puhuttaa. Mennäänkö ja saako nykyisen kaltaisilla rakenteilla mennä eteen päin vai muutetaanko niitä yksilöllisempään ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Pelätään muutosta, kun ei oikein ole tietoa mistä on kyse. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit