Aikataulujen palapeliä


Aamupalaa ja iltapalaa oman pihan viinimarjapensaista. Isoja loikkia oman pihan trampoliinissa, pihan ympäri polkupyörällä polkemista, koko perheen uintireissuja, yhteinen ruokahetki koko perheen kanssa keskellä viikkoa kahdeltatoista, muovailua isompien kanssa olkkarin lattialla, sängyssä pötköttelyä ja kuopuksen imetystä.

Voisi sanoa, että sitä se elämä on tällä hetkellä. Eilenkin imetin ja näpyttelin tätä samalla puhelimella. Mutta onhan tässä paljon muutakin. Sunnuntaina sain viimein tehtyä meidän perheen syksyn lukujärjestyksen. Ei siis ole kyse vain minun lukujärjestyksestä, vaan nimenomaan koko perheen. Kaikkien aikataulut, kun pitäisi saada sovitettua yhteen. Valitsin syksyn kurssit sen mukaan, minkä kurssien ajat parhaiten sopi meidän perheelle. Otin ne mitä pystyi avoimen yliopiston kautta iltakursseina. Näin ollen puolisolla on mahdollisuuus olla kotona lasten kanssa. 

Lisäksi muutama tunti osuu puolison "työajalle". Tuolloin puoliso pitänee lyhennetyn työviikon mukaisesti tunnit ja tulee kotiin lasten kanssa. Isommat on kerhossa muutamana päivänä viikossa, niinä päivinä vien isommat kuopuksen kanssa kerhoon, tullaan kotiin, laitan kuopuksen päikkäreille ja koitan saada jotain aikaiseksi. Toisina päivinä puoliso hakee lapset kerhosta, jolloin minun ei tarvitse herättää nuorimmaista kesken unien ja raahautia bussilla kerhoon vaan saan opiskella senkin ajan. Sitten lapset (kaikki kolme) saa leikkiä isänsä kanssa ulkona, syödään yhdessä ja lähden illaksi kouluun. 

Sitten on päiviä, kun ei ole kerhoa ja olen lasten kanssa koko päivän. Koska kuopuksella on nyt "vain-äiti-ja-tissi-kelpaa" -vaihe, koitan mahdollisesti saada kuopuksen ilta päikkäreille ennen iltaluennoille lähtöä ja vastaavasti koitan tulla ajoissa nukuttamaan yöunille. Isompien lasten nukutus hoidetaan vuoroiltoina.

On hetkiä, kun olisi hommaa, mutta on vain pakko luovuttaa ja jättää väliin: kun lapset tarvitsee - kun nukkumatti on pahasti myöhässä ja känkkäränkkä vieraillut aivan liian pitkään. Hetkiä kun kaapista kaivetaan isommillekin lihasosepurkki nenän eteen, kun tiskit odottaa vielä huomiseen tai kun äiti vain nukahtaa kuopuksen viereen kesken koulutöiden.

Vaikka arki on aikataulutettua, on se tuonut myös ilmeisesti sitä leppoisampaakin aikaa parisuhteelle ja perheelle. Jotenkin minusta ainakin tuntuu, että tässä jaksaa koittaa etsiä aikaa paremmin kahden keskenkin. Ja toisaalta on löytynyt aikaa, niin että puoliso on päässyt myös harrastamaan välillä. Sen lisäksi puoliso opiskelee itse torstai-illat - eli välillä hoitovuoro vaihtuu melkolailla lennosta.

Käydään lasten kanssa viikonloppuisin myös uimahallissa uimassa. Puoliso menee kuopuksen kanssa vauvauintiin ja me muut sillä aikaa isompien lasten altaalle ja minä myös jään lasten kanssa pidemmäksi aikaa uimaan, kun puoliso poistuu nukuttamaan kuopusta. (On melko hyvin tuon uinnin jälkeen nukahtanut kaukaloon ilman äitiä.)

Ensi maanantaina minulla on viimein se personal trainer tapaaminen. Saan itselleni 8 viikon kunto- ja ruokaohjelman. Ehkä saadaan jotain järkevää ja uuttaa ruokaa näihin rutiineihin. Niin ja pitihän mainita, että nyt meillä oikeasti puoliso saa kontolleen osan viikonpäivien ruoanlaitosta: Saa miettiä mitä syödään ja myös valmistaa sen. Toki saanut aiemminkin, mutta aina se on kaatunut minun kontolleni, kun kerran kotona olen ollut.

Toivon kyllä, että tästä ruoanlaitostakin saataisiin enemmän koko perheen juttu taas. Ei vain minun ja keskimmäisen, joka tekee välillä enemmänkin kuin äidin hermot kestää. Jos sitä jaksaisi yhdessä laittaa myös terveellisempää ruokaa. Sen ainakin olen huomannut, että mitä terveellisemmin syö, sitä paremmin jaksaa. Tulee positiivinen itseään ruokkiva kierre. Huonolla ruoalla saa vain kaikki väsyneeksi ja kiukkuiseksi. Sitten ei taas olisi aikaa eikä viitseliäisyyttä laittaa monipuolista ruokaa, josta taas syntyy helposti negatiivinen kierre.
 
Vielä näihin lastenhoitokuvioihin: kesän ajaksi palkkasimme lastenhoitajan. Aloitin siis kesäkuussa opinnot, puolisolla oli edelleen töitä, ei hirveästi lastenhoitomahdollisuuksia ja kaupungin kerhotkin jäivät kesätauolle. Aloin siis miettiä lapsenvahdin palkkaamista omien kesäopintojen ajaksi. Suuria summia ei kyllä ollut mahdollista lastenhoitoon käyttää, joten selvittelin eri vaihtoehtoja. Päädyttiin palkkaamaan opiskelija kesäksi kaupungin yksityisenhoidontuen turvin.

Näin ollen ei tarvinnut päivähoitoa, ei tullut suuria kuluja eikä menetetty kotihoidontukea. Yksityiseen hoidontukeen on oikeutetu, kun lapsella ei ole kunnallista päivähoito- tai kerhopaikkaa ja palkkaa perheen ulkopuolisen hoitajan. Samaan aikaan samoista lapsista ei tietenkään saa kotihoidontukea tai vanhempainpäivärahaa. 

Kuopus siis kulki mukana yliopistolla ja isommat leikki hoitajan kanssa puistossa tai askarteli ja leikki sisällä siihen asti että minä tai puoliso tultiin kotiin. 

Tukea saa noin 175 euroa / lapsi / kuukausi. Eli saatiin suurin piirtein 700 euroa sille ajalle kun kaupungilla ei ole kerhoja. Työsopimus kirjoitettiin sen mukaan. Jaettiin summa tuntipalkalla, jolloin saatiin sovittua tietty määrä tunteja. Työnantajakulut jäi meidän hoidettavaksi.

Ah niin ja saan muuten syksyllä jatkaa kotimaakuntani lehden kolumnistina. Olen jo kesän sinne kirjoitellut, viimeinen kolumnipäivä olisi ollut ensi perjantaina alustavasti. Eli tänne meille kuuluu oikein hyvää!


Ps. Huomasit, että ylimpään kuvaan oli myös piilotettu meidän keskimmäinen? ;)

Kommentit

  1. Ihanaa tuo positiivinen vire joka tästä huokui, kaikesta kiireestä huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kupla. :) Nyt tosin oma nokka vuotaa, hampaita särkee kun tulin juurihoidosta, kurkku kipee ja liikaa univelkaa.

      Poista
    2. No voih! Toivottavasti vähän jo helpottaa!

      Poista
    3. Kiitos! Kyllä se tästä :)

      Poista
  2. Moi!
    Nyt vasta huomasin sun tammikuisen kommentin. Meille kuuluu hyvää. Uudesta blogista, ukkovallanakkastrikesback.blogspot.fi, voi käydä lukemassa lisää. :)

    Mahtavaa, että löysin sun blogin. Olin jo miettinytkin, että mitä teille kuuluu. En vielä ehtinyt paljoa lukea, mutta joku päivä otan asiaksi lukea enemmän.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa aikatauluelämään... Ja paljon voimia <3 Juuri tänään ajattelin että on se kumma, kun joka minuutti on korvamerkitty jollekin/johonkin. Ei ole montaa hetkeä, kun joku ei tarvitse minua. Mutta mielekästähän se sellainen elämä on.
    P.S. En muuten milään löytänyt tuolta ekasta kuvasta ketään. Taidan olla vähän hidas :P

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit