lauantai 1. elokuuta 2015

Ällöttävä julki-imetys


Olin ostamassa vauvalle jotain tarpeellista Stockmannilta, kun vastaani käveli äiti samalla lastaan imettäen. Meinasin purskahtaa itkuun. Kuinka tuo äiti julkeaa?! Millä ihmeen oikeudella hän muka saa kävellä kaupassa rinnat paljaana??! Ei sitä tarvitse rintojaan kaikilla tulla esittelemään. Julki-imettäjät voisivat vähän ajatella muitakin. Hirveää esittelyä ja provosointia. Ei tuollainen ole lapsellekaan hyväksi, ettei saa rauhassa syödä.

Ahdisti, rintaa puristi. Tuntui kuin en voisi hengittää.

Pumppasin rintojani - olin lukenut lehteä pumppujen ääressä jo vajaan tunnin. Viereeni istui toinen äiti, joka alkoi pumpata. Hän pumppasi hetkessä desin, vaihtoi rintaa, pumppasi toisen desin ja harmitteli kun ei tuota maitoa tahdo tulla. Yritin käsillä peitellä omia pullojani, joita pidin rinnoilla. Toinen äiti lähti, katsoin pulloihini joiden pohjalla ei ollut kuin tippa (TIPPA!) maitoa. Sammutin koneen, irrotin osat ja itkin. Neljä äitiä oli käynyt viereisellä pumpulla samalla, kun itse pumppasin.

Äiti-lapsikerhossa rintaa puristi jälleen. Ei tosin maidon vaan ahdistukseen ja pahan olon takia. Samoin puistossa, neuvolassa, kaupassa, kylässä, sukulaisilla ja pukuhuoneessa vaivauinnin jälkeen. Julki-imetys pitäisi kieltää. Eivätkö he yhtään ymmärrä kuinka pahalta se toisista tuntuu?

Olin rikki. Tunsin olevani viallinen, mustalammas, paskamutsi. Kaikkialla ihmeteltiin, kummasteltiin, katsottiin kieroon, kun en imettänyt lastani vaan juotin häntä pullosta. Juorut kulki. "Hän epäonnistui imetyksessä." "Hänellä ei tule maitoa." "Laiska." "Lapsiparka."

Tuntui, että törmäsin imetysfanaatikkoihin joka puolella. Siis sellaisiin, jotka olivat sitä mieltä, että jokainen äiti, aivan jokainen, pystyy imettämään, jos vain haluaa. Törmäsin siihen kuinka pullot ja korvike määrittivät äitiyden. Kuinka ensin tuomittiin ja sitten vasta annettiin synninpäästö, kun oli ensin perustellut juurta jaksain imettämättömyyden. Itse ajattelen, että ketään ei tulisi syyllistää tai edes katsoa kieroon. Jokaisella on oma tarinansa ja jos joku sen haluaa kertoa, se jääköön hänen päätettäväkseen.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että osa puheesta oli omaa väärää tulkintaani, omaa pahaa oloani. Ja osa on näin jälkikäteenkin katsottuna ollut fanaattisuutta, ymmärtämättömyyttä ja empatiakyvyttömyyttä.

On toki tilanteita ja ihmisiä (kuten omat sukulaiseni ja perheeni), joiden ääressä en vain kertakaikkisesti pysty enkä halua vieläkään imettää julkisesti. Mieluummin syötän vaikka vessassa tai erihuoneessa. Tai kaivan sen pumpatun maidon tai korvikkeen ja pullon esiin. Mutta sitten taas monien muiden tuttujen, puolison sukulaisten ja tuntemattomien nähden minulla ei ole ongelmaa imettää. 

Tosikoinen ja kuopus tosin ovat molemmat olleet niitä rauhaa ympärilleen vaativia imetettäviä. Molemmilla on ollut myös pitkään vaihe jolloin imetys onnistui ja kelpasi vain nukkumaan mennessä, meidän sängyssä, pimeässä huoneessa.

Mutta aika pitkän matkan olen sieltä viiden vuoden takaa kulkenut: Julki-imetyksestä mielensä pahoittaneesta itse julkisesti imettäväksi. Olen imettänyt uimahallissa, kylpylän saunassa, kaupassa, sairaalassa, kirjastosasa, kadulla, lentokentällä ja ravintolassa. Hyvin onnistuu imetys myös samalla, kun työntää tuplarattaissa nukkuvia isompia lapsia - niin täällä kotikonnuilla kuin espanjan mukulakaduilla pitkän matkan jälkeen hotellia etsien. 

Ja tiedätkö, ei tuo ylin kuva, jossa työnnän tuplia reppuselässä ja kannan kuopusta liinassa, edes näytä siltä, että imettäisin. Toki nyt rajasin nuo ylisöpöt vauvan kasvot ja katseen pois, mutta mitä mieltä sinä olet?


11 kommenttia:

  1. Ei kyllä juu näytä siltä, että imettäisit samalla. Ei voi ainakaan paljastelusta syyttää :D

    Mä en ole kumpaakaan lasta imettänyt kauaa. J:tä osittain imetin pari kuukautta, kunnes ei kelvannut enää kun pullo. Vaiheesta olis varmaan voinu päästä ohi vaan tissiä antamalla, mutta koin pulloruokinnan niin tarpeelliseks etten sitä halunnut kokonaan hylätä.
    Pimun kohdalla taas refluksia ja sen mukana tullut runsas pulauttely johti siihen, että imetin alle kuukauden. Lääkäri sanoi, että hän ei sais suositella pulloruokintaa, mutta kannattaa harkita pulloon siirtymistä ja sakeuttajaa sinne sekaan. Eipä tarvinnut kahdesti miettiä, siihen siirryttiin jotta saatiin pulauttelu edes vähän vähentyyn.

    Negatiivisä kommentteja en oo ikinä kuullut lyhyestä imetystaipaleestani. Itseäni ei julki-imettäjät oo ikinä häirinnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva ilman rajausta oli vielä parempi, anteeksi sensurointi, mutta ei tosiaan näkynyt tissit, (nää onki nykyään taas mallia lättänät) vaan näyttäää vaan niin kuin olis tossa liinalla toinen korva rintakehää vasten. ^_^

      Meillä ei kelpaa tällle pullo oikeastaan ollenkaan. Tosin voi olla, ettei oikein ole ollut tarvetta yrittääkään. Toki lapsissakin on eroja, kuopus ei syö tuttiakaan toisin kuin kaks isompaa aikanaan. Ja niille on kelvannut pullo ilman mukinoita - joskus joku niin päin että rinnasta on saatu raivarit, pullosta ei. Tälle toisin päin. Vaikka rinta olis aaaaivan tyhjä, siitä ei suostu päästämään irti eikä huoli pulloa vaikka olis kuinka nälkä.

      Refluksivaivaa on täälläkin ollut kaikilla kolmella, joskin helpottaneet kun ollaan kiinteitä aloiteltu. Sakeuttajat/ gaviscon ollut käytössä pikkuvauva-aikana. Kyllähän lapset kasvaa korvikkeellakin - meilläkin siitä yksi tempperamenttinen todiste. :D eikä nuo loputkaan mitään korvike-absolutisteja ole olleet.

      Hienoa, ettei sun ole tarvinnut negatiivisia kommentteja kuulla imetykseen liittyen tai tuntea mielipahaa toisten imetyksestä. :)

      Poista
  2. <3 kiitos.. minusta tästä puhutaan ihan liian vähän, yhtään missään. että joskus se imetys ei vaan onnistu. vaikka istuisit yöt läpeensä lapsi tissillä ja toinen tissi pumpussa kiinni. joskus se ei vaan riitä. ja että se on ihan okei antaa korviketta, että et ole sen huonompi vaikkei heruisikaan. että se on IHAN NORMAALIA sekin. kun olisin tämän tiennyt kun tuo nyt jo vuosikas syntyi, en olisi stressannut. olisin jatkanut ihan hyvillä mielin osaimetystä enkä olisi itkenyt kun lapsi kasvaa kieroon (ne hormonit...) kun saa välillä pullosta. voi sitä häpeää kun samaan aikaan synnyttäneet luovuttivat maitoa ja valittelivat kun sitä tulee liikaa. terve ja reipas vuoden ikäinen tuossa touhottaa nyt. ja sen lisäksi imetän yhä! että kun joku olisi vaan kertonut niin aika paljon stressitömämpi alku elämälle olisi pienokaisella ollut. KIitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista myös sinulle Annikainen <3 Hyvin ne kasvaa - ja osittaisimetys on imetystä toki myös. Ja esikoisen aikana sairaalassa sanoivat että ihan yhtälailla voidaan puolloruokintakin laskea imetykseksi, jos pullossa on pumpattua (omaa tai jonkun toisen maitoa) ja lapsi saa maidon sylissä rintaa lähellä.Ja vaikka pullossa olisi korvikketta, tärkeintä on edelleen olla itse lähellä ja vastata vauvan tarpeisiin. :)

      MInäkin olisin kaivanut aikanaan sitä, että joku olisi sanonut, että voit lopettaa pumppaamisen ja pitää omasta jaksamisesta huolta. Että vauva tarvitsee jaksavan ja tasapainoisen äidin. Koitan muistaa itse sanoa sen toisinaan muillekin.

      Ihanaa viikonloppua ja imetystaivalta eteenpäinkin! :)

      Poista
  3. Kiitos tästä! Itselläni on kaksi lasta joista kumpikaan ei hyväksynyt rintaruokintaa jostain syystä. Toisella oli koliikki ja kaikkea muuta vaivaa ja olin kuoleman väsynyt ja pumppasin ja yritin imettää huutavaa lasta ja menin sitten neuvolaan jälkitarkastukseen jossa lääkäri kysyi imetyksestä. Sanoin, että vauva saa rintamaitoa pullosta, ja lääkäri kääntyi muhun päin ja sanoi, että olisi todella tärkeää saada imetys onnistumaan ja että jos vaan yrittäisin enemmän se onnistuisi. Joo no, poljin sitten itkua pidätellen pyörällä kotiin ja tunsin oloni maailman huonoimmaksi äidiksi. Ei se onnistunut ekan kohdalla eikä varsinkaan tokan ja molemmilla kerroilla sain kyllä kuulla enemmän tai vähemmän kuinka olisi pitänyt toimia. Nyt pari vuotta myöhemminkään ei paljon naurata kuunnella kenekään ripitystä siitä miten tällä ja tuolla konstilla VARMASTI onnistuu.. t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna kommentista.

      Joo, eipä niitä ripityksiä varmasti jaksakaan kuunnella. Eikä aina edes niitä hyvääkään tarkoittavia neuvoja. Ja aika ikävästi on teillä mielestäni myös lääkäri kommentoinut tuohon imetykseen jälkitarkastuksessa.

      Ei nyt liity tuohon, mutta tuli vain mieleen oma viimeisin jälkitarkastus, jossa oli joku nuori (ikäiseni?) tyttö (nainen?) terkkarin kanssa ja oli jotenkin tosi tyly ja kylmän oloinen ja tuntui kuin olisi katsonut kuin vähä-älyistä, huono-osaista, jatkuvasti sikiävää aina kun sanoi jotain. Uh. OYS:n äitipolilla kun olen pääsääntöisesti asioinut raskauden ja jälkitarkastuksien osalta aiemmin, niin kohtelu/kohtaaminen kyllä oli ihan vastakohta niille käynneille.

      Mutta jotenkin vain alkoi huvittaa koko tilanne. Väkisin tuli mieleen, että ehkä hänellä ei ole lapsia. Ehkä hän ei tiedä meidän taustoja. Ehkä hän ei myöskään tiedä miltä kolmen lapsen väsynyt äiti kuulostaa ja näyttää vaikkei suurempaa aivovammaa olisikaan. :D Joskus sitä vain on kertakaikkisesti ihan nollat taulussa!

      Poista
  4. Voisin nii jakaa tän tekstin facessa niin ehkä joku täydellinen äiti vois hitusen tajuta että aina se ei onnistu vaikka kuinka tahkoisi. Varsinkin kun monikoista kyse.. Äitiys on muutakin kuin rinnat ja imetys. Ihana asia kun onnistuu mutta ei pitäisi korviketta antavia äitejä leimata. Olin toisen vauvan kanssa sairaalassa ja olin just lopettanut osaimetyksen. Halusin jäädä yöksi pojan kanssa kun oli niin pieni. Hoitaja huusi keskellä käytävää että "ai sä aiot jäädä yöksi vaikka TOI on pullolapsia?" Voinet arvata miten nielin kyyneleitä ja olin hoitajien silmissä paska äiti kun annoin korviketta. No mutta. Sen perusteella mitä näin sitä "laadukasta" lastenhoitoa niin en tod. tule ikinä lastani jättämään sairaalaan yksin. Ja tapahtui Taysissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, anonyymi. Tekstiä toki saa jakaa, jos haluaa.

      Ja äitiys on todellakin paljon, paljon muutakin kuin rinnat ja imetys! Kamala kommentti tuo minkä hoitaja päästänyt. :( Meillä ei koskaan onneksi ole tuohon esikoisen kohdalla vedottu, riittävän pahalta ne erot ja sairaalassa olot on muutenkin tuntuneet. Ja se kun ei millään ymmärretä että esim. 1v tarvitsee äitiään vierelleen, kun on hätä, kun on kipeä ja joutuu vieraaseen paikkaan.. Vieläkin sydäntä särkee omat kokemukset - ja esikoisen kokemukset. Ja tuntuu, että ne todellakin ovat jättäneet jäljen. Ja kyllä. Olen silti kiitollinen että meillä on Suomessa näin laadukasta hoitoa. Mutta vieläkin on paljon parantamisen varaa - esim. juuri lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen ymmärtämisessä ja sen vaikutuksessa lapsen terveyteen ja parantumiseen - niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä.

      Poista
  5. Ihanaa, että imetystaipaleesi on kääntynyt onnelliseen suuntaan! Imetys on tosiaan niin herkkä aihe... Olen kuitenkin niin iloinen tällaisista tarinoista, sillä viime kädessä olisi hyvä jos jokainen äiti pystyisi ajattelemaan ensin vauvaansa ja vasta sitten ympäröivää maailmaa sekä sitä, mitä muut ajattelevat. Äidinmaito ja imetyksen tuoma läheisyys kun ovat kuitenkin vauvalle sitä parasta, vaikka korvikkeellakin kasvaa oikein terveitä ja onnellisia lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Uraäiti. :) MInäkin toivon, että jokainen tosiaan voisi ensin ajatella vauvan ja itsensä kannalta asioita ja vasta sitten muuta maailmaa. Oli päätös mikä tahansa.

      Poista
  6. Hahaa! Törmäsin tähän tekstiin joku kuukausi sitten Itun facebook-sivulla. En yhtään yhdistänyt sua ja blogia.

    Tunnistan tuon tunteen siitä että kaikkialla törmää imetysfanaattisuuteen, jonka vasta nyt tajusin olleen apua, mitä en surun keskellä tunnistanut.
    Kävin nyt Seen kohdalla vasta läpi Aan ja Been vauva-ajan imetyspettymyksen. En aiemmin tajunnut, että koin pettymyksen. Pumppasin kuitenkin 6kk. Silti.

    VastaaPoista