Haaveita ja kuvia Ikean reissulta


Sukulaiset rakentaa taloa. Niin tuntuu tehneen moni muukin tuttava- ja lähipiirissä. On oma talo ja piha. Aina välillä omatkin haaveet sen suhteen vaeltaa: Ideoi, suunnittelee, haaveilee. En silti vaihtaisi tätä elämäntilannetta toiseen. En halua talonrakennusprojektia tähän jo valmiiksi kiireiseen rytmiin. En halua sitä isoa lainataakkaa. En halua, että joudumme molemmat kokopäivätöihin lasten ollessa pieniä vain maksaaksemme isompaa lainaa. En halua altistaa avioliittoa talonrakennusprojektille - kaiken muun päälle.

En tarkoita, että muiden valinnat olisi vääriä. Ei. En. Tarkoitan vain, että se ei tunnu meidän valinnalta eikä meidän jutulta. Meille näin on hyvä. Ehkä vähän ahtaammin, ehkä vähän vähemmän unelmoiden, mutta kuitenkin meidän tavallamme.

No, mutta. Minusta haaveilu on ihan terveellistä. Vähän samanlaista hömppää kuin joku romanttinen leffa sohvalle karkkia mutustaen. Ei ehkä ihan täysin terveellistä, mutta terveellistä ja kivaa mielelle kumminkin. Siispä aina kivan kuvan ja inspiraation tullessa leikkaan talojen, huonekalujen, lämmitysjärjestelmien, puutarhojen ja aurinkopaneelien kuvia kansioon. Välillä ihan oikeaan konkreettiseen mappiin, välillä tietokoneen tiedostoksi.

Olen käynyt kolme kertaa aiemmin Ikeassa kertaakaan ostamatta mitään aiemmin. Ensimmäisen kerran kävin jenkeissä isäntäperheeni äidin kanssa - mitään ostamatta. Toisen kerran muutama vuosi sitten Helsingin reissulla tapasin yhden toisen bloggarin, keskosäidin, jonka kanssa olimme olleet toistemme vertaistukena. Hänen kanssaan pyörähdettiin samalla Ikeaan, kun hänellä oli asiaa sinne. Kolmannen kerran käytiin Ikeassa (Haaparanta) kolme vuotta sitten, kun tulimme Lapin ja Norjan reissulta esikoisen ja puolison kanssa. Mitään ei ostettu silloinkaan.

Mutta onhan tuo kiva katsella ja haaveilla mitä kaikkea sitä olisi kiva ostaa kotiin, jos olisi rahaa. Tai sitten kun olisi rahaa. Ensimmäisenä silmiin osui puinen iso pirttipöytä. Niistä on useita kuvia kansiossa. Haaveilen sellaisesta todella massiivisesta pöydästä jonka ympärille mahtuu ihmisiä ja elämää. Sellaista joka on koko keittiön ja kodin sydän.

Haaveilen avarasta keittiöstä, tupakeittiöstä. Keittiösaarekkeesta, johon voisi tulla kaapistot tai sitten tosiaan vaikka kuvan tapaiset hyllyt valokuvineen. Sen toisella puolen voisi ehkä olla mahdollisuus istua aamupalalla katsellen aukeavasta näköalasta olohuoneeseen, terasille, järvimaisemaan.






Sitten on niitä pienempiä arkisia haaveita. Kuten sellaisia, että saisi lastenhuoneen oven yläpuolelle seinän ja vaatekaapin väliin ostettua hyllykön, jonne saisi kolme vanhaa matkalaukkua tai siistiä laatikkoa. Jokaiselle lapselle siis oma muistolaatikko, jonne saisi nätisti pari vauvavaatetta, tuttia, valokuvaa, vauvalelua, valokuvia.

Haaveilen olohuoneeseen koko seinän peittävästä kirjahyllystä, silti vaikkei noita kirjoja niin hirveästi vielä olekaan. Haaveilen suuresta kellosta, vaaleasta lattiasta ja katosta, makuuhuoneen valkoisista lakanoista ja sisustetusta ulkoasusta. Ei sillä, että meidän perhepeti, hoitopöytä, sekameteli, varasto-virityksessäkään mitään vikaa olisi. Se on sitä mitä tällä hetkellä eletään ja tarvitaan. Mutta sitten joskus, joskus kun lapset nukkuu kaikki omissa sängyissä omassa huoneessa ja heidän tavaroille on paikkansa siellä ja kun on rahaa, sisustan makkarin meidän näköiseksi. Sellaiseksi aikuisten huoneeksi, jossa on meidän tavaroita. Ja ne tavarat on järjestyksessä. (Niin no, jos ne on minun jäljiltä, ne ei ole ikinä järjestyksessä. Ei ne ole olleet ennen lapsiakaan.)




Jos meillä olisi se oma talo ja kettiö, jonka saisi sisustaa, niin tällä hetkellä valitsisin siihen ehdottomasti paljon valkoista pintaa ja betonipintaa. Tasot olisi betonia, samoin vähintään yksi seinä ja takka. Ja loput kiiltäväpintaista valkoista. Ja sitten niitä väripilkkuja sisustustavaroilla. Maalauksia, verhoja, patalappuja, purkkeja, magneetteja, pyyhkeitä, pöytäliinaa, kukkapurkkeja, mielettömästi erilaisia yrttejä ja isoja viherkasveja. Viherkasvit ja yrtit tosiaan on vain haave. Tällä hetkellä onnistun tappamaan kaiken vihreä. Aivan kaiken. Yksinkertaisimmatkin. Jos joku tietää jonkun älypuhelimeen ladattavan viherpeukalosovelluksen, olisin enemmän kuin kiitollinen! (Voisin jopa hyvästä vinkistä lähettää legginsit!)


Haaveilen omasta työtilasta. Ompelupisteestä. Omassa talossa minulla olisi yksinään kokonainen huone omille jutuille, ompeleminen, kirjoittaminen, piirtäminen, maalaaminen, nikkarointi. Pienemmissä haaveissa haaveilen meidän makkariin myöhemmin laitettavaksi koko seinän levyistä kapeaa Malm-työpöytää, johon mahtuisi ompelukone, saumuri, läppäri, televisio. Löytyisi paikat ompelutavaroille ja koulujuitille. Olisi jotain hyllyä, lokerikkoa, koristetta, kangaspinoja värikoodattuina ja nappipurkkeja.





Haaveilen kotibaarista. Sellaisesta nurkkauksesta tai seinästä, jossa olisi näyttävät lasikaapit. Lasikaapeissa tylikkäitä laseja. Olisi viinejä, ligööreitä, makusiirappeja, kahveja, teetä, kaakaota, tuoremehuja. Ja niitä juomia oikeasti olisi paljon erilaisia. Ei niitä alkoholipitoisia silti tarvitsi juoda pulloa tai kahta enempää vuodessa. Tai kolmea. Lasten ei ollenkaan.

Mutta siihen asti, että tuollainen olis mahdollista, haaveilen ja nyt olen osittain jo toteuttanutkin pikkuhiljaa haaveen baariseinästä. Tällä hetkellä siihen tosin kuuluu kahvikone, maidonvaahdotin, kahvipodit, mukit, espressot ja makusiirapit. (Postausta myöhemmin.)



Kun en muutoin osaa sisustaa, niin haen sitten vinkkejä valmiista malleista. Ja tämä yllä oleva kuva miellyttää minun silmää. Kun vain saisi lisää lasia ja valkoista pintaa olohuoneeseen. Ja nuo verhot, ehdottomasti tuota sävyä, paksumpaa ja läpinäkyvämpää kangasta. Oih. Nuo lamputkin on kyllä ihanat, jotenkin niin talviset, jouluiset, tunnelmalliset. Mutta ne taas ei tunnu sopivan meidän kotiin mitenkään.




Kenkiä meillä on julmetusti, vaikkei kukaan ole kenkäfriikki. Tuollainen kenkäkaappi eteiseen nykyisen puunvärisen ja vääränkokoisen tilalle olisi kuin piste i:n päälle. Ja alla olevan kuvan barbitalohylly on vain toteuttamista vailla. Meillä lasten huoneessa on lokerikkohyllyt, jonne on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus tehdä pahvista ja tapetin jämistä tuollaiset taitettavat seinät barbileikkejä varten. Yhteen lokerikkoon saisi olkkarin, toiseen keittiön, kolmanteen kylppärin, neljänteen ja viidenteen makkarin, kuudenteen parvekkeen viherkasveineen. Mutta kun aika ja toteutus vaan on jäänyt suunnitteluvaiheeseen.


Jotenkin mieli vain lepää hetken näissä. Kun päivän kiireet on hetken tauolla, lapset nukkumassa, ja iso kasa uusia kiirtä ja hommia odottamassa. Mutta hetken. Hetken voin silti mieltäni lepyttää näissä.

Kommentit

  1. Ihania haaveita ja niin tutun kuuloisia! Mä myös tykkään haaveilla ja haaveilen myös asioista, jotka ei edes välttämättä koskaan toteudu. Tiedän, että joitain mahdottomien haaveiden miettiminen ahdistaa, mutta musta on ihana unelmoida, vaikka tiedän, etten koskaan todennäköisesti saa esim. ihannetaloa.

    En muistanut aiempiin postauksiin kommentoida, mutta toivottavasti teille ei enää ole tullut uudestaan mahatautia! Kesäkuvat olivat ihania ja sinäkin niin supernätti! Kiireistä huolimatta mukavaa loppukesän arkea teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Emonen kommentista ^_^ Minustakin haaveilu on ihanaa. Moni on kyllä sanonut ettei saisi. Puolisoakin joskus ahdistaa mun haaveilut.Tuntuu kuulemma siltä kuin pitäisi saada niin paljon kaikkea. Olen yrittänyt kyllä sanoa ettei kyse ole ollenkaan siitä. Että olen varsin tyytyväinen elämään juuri nyt ja juuri näin, että ne haaveet on osa mielen luovuutta, positiivista elämänasennetta, hömppää kuten leffatkin.

      Ja kiitti, aika nopeasti toivottiin mahataudista. Meillä kävi vieraita, sukulaisia ja lapsenvahtikin sen jälkeen eivätkä sairastuneet, joten pidettiin isommat äiti-lapsi.piknikit meillä.. ja jo samana iltana yli puolet kylässä olleista alkoi oksentamaan. :( Mikä morkkis ja syyllisyys..

      Poista
  2. Ihania haaveita! :) itsekkin aina unelmoin kaikesta :p hihi ikeasta löytyy kans aina kaikkee kivaa kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Mia Maria, kommentista. ^_^ Siellä on kyllä vaikka mitä!

      Poista
  3. Mäkin haaveilen tälleen kaksikymppisenä köyhänä opiskelijana omasta talosta ja suunnittelen jo miltä pihakin näyttää :D (hallittu kaaos, "noidan puutarha", täynnä yrttejä)

    IKEA on kyllä semmoinen paikka että joka käyntikerralla sieltä löytyy kaikkea mitä ei ennestään tiennyt tarvitsevansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Veera kommentista! ^_^ Voi, olis kiva lukea sun (ja teidän muidenkin) vastaavista haaveista kuvineen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit