Ajatuksia yhteiskuntarauhasta

Yhteiskuntasopimus tulisi saada aikaiseksi - eikä ainoastaan Suomessa vaan koko EU:ssa. Minulle yhteiskuntasopimus tosin tarkoittaa jotain aivan muuta kuin yhden etujärjestön etujen ajamista ja asioiden yksipuolista käsittelyä ja pienen piirin neuvotteluja.

Onkin käsittämätöntä kuinka yhden etujärjestön tavoitteet on kutakuinkin sellaisenaan lyöty hallitusohjelmaksi. (Vrt hallitusohjelmaa ja EK:n tavoitteita.) EK ei ole mikään kansantaloustieteellinen tutkimuslaitos, joka ajattelisi asioita kansantalouden näkökulmasta ja tekisi ehdotuksensa sen pohjalta. EK on etujärjestö siinä missä SAK:kin.

Vaikka olenkin ay-liikkeiden kanssa erimieltä lukuisista asioista, on silti järjetöntä syyttää valtion huonosta taloustilanteesta ja leikkauspolitiikasta palkansaajia. Poliitikot eivät ole valtion taloutta osanneet hoitaa - eivätkä osaa vieläkään. Jokainen näkee vain oman puurolautasensa - sekä poliitikoista että työmarkkinoiden etujärjestöistä.

EK:n tavoitteita tukeva talouspolitiikkaa on valittu silti, vaikka maailmanlaajuisen ja paikallisen talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta olisi järkevämpää valita toisin. Olisi nimittäin järkevämpää panostaa koulutukseen, muuttaa rakenteita, pienentää tuloeroja ja parantaa etenkin pk-yritysten asemaa - niin Suomessa kuin koko EU:n alueella.

On toki hienoa, että hallitusohjelman tavoitteille löytyy jokin perustelu. Perusteet vain eivät välttämättä ole koko yhteiskunnan etu eivätkä auta Suomea nousemaan suosta. Kun asioita katsotaan vain yhdestä taloustieteellisestä näkökulmasta - siitä joka eniten hyödyttää juuri suuria yrityksiä - se on poliittinen valinta. Tutkimuksia ja hyviä tuloksia löytyy vastakaisestakin taloustieteellisestä näkökulmasta - jopa siinä määrin että 90 prosenttia taloustieteilijöistä on juuri päinvastaista mieltä.

Koulutus ja tuloerot

Koulutuksen vaikutuksesta talouskasvuun ja tulevaisuuteen on saatavilla tietoa vaikka kuinka. Jopa EK:n tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja on sitä mieltä, että on tyhmää leikata tutkimuksesta ja tuotekehityksestä, koulutuksesta ja päivähoidosta  - ja vieläpä sen sijaan tukea sukupolvenvaihdoksia. (Talouselämä 27.5.2015.) "Tällä tavalla valtio menettää verotuloja, hidastaa elinkeinorakenteen muutosta ja johtajataitojen kohentumista kansantaloudessa", tutkimusjohtaja, professori Maliranta kommentoi.

Koulutuksesta, kulttuurista, monikielisyydestä ja nuorisoasioista vastaava komissaari Androulla Vassiliou puolestaan toteaa OECD:n koulutuskatsauksen olevan päättäjille on merkittävä tietolähde. ”Se tarjoaa faktoja ja auttaa meitä ymmärtämään vastassamme olevia haasteita. Lisäksi katsauksesta käy ilmi, että sekä vastavalmistuneiden että iäkkäämpien ikäryhmien osaamisen taso vaihtelee suuresti EU:n eri jäsenvaltioissa.” Vassiliou huomauttaa vielä, että ”katsaus on komission politiikan linjoilla: investoinnit koulutuksen laadun parantamiseen ja osaamisen tason kohottamiseen ovat paitsi kannattavia myös tehokas keino torjua yhteiskunnallista eriarvoisuutta.”

Komissio onkin ollut tyytyväinen OECD:n koulutuskatsaukseen, jossa korostetaan koulutusinvestointien merkitystä EU:n kasvulle ja työllisyydelle sekä osallistavalle eurooppalaiselle yhteiskunnalle tulevaisuudessa.

OECD:n mukaan myöskään tuloerojen kasvu ei ole hyvästä eikä tue käsitystä, jonka mukaan suuret tuloerot kannustaisivat ihmisiä ponnistelemaan pois köyhyydestä. Päin vastoin, kasvavat tuloerot lisäävät pysymistä omissa sosioekonomisissa luokissaan ja jättävät hyödyntämättä sen potentiaalin ja osaamisen, joka yhteiskunnassa olisi käytettävissä. Samalla myös yhteiskuntarauha kärsii.

Pk-yritysten kasvun parantaminen

Viime vuosina 80-90 prosenttia sekä yritysten kasvusta että työpaikoista on syntynyt juuri pk-sektorille. Yritysten osalta juuri näissä on tulevaisuuden potentiaali. Pk-yrityksillä on paremmat edellytykset luoda hyvinvointia ja verotuloja valtiolle juuri kotimaassa. Samaa on todennut myös aiempi yritys- ja teollisuustoiminnasta vastaava komission varapuheenjohtaja Antonio Tajani. Hän on kommentoinut mm, että ”Pk-yritysten merkitys työpaikkojen luomisessa osoittaa niiden olevan taloudellisesti merkittävämpiä kuin koskaan ja että niitä on tuettava kaikilla tasoilla. Pienet ja uudet yritykset ovat selkeästi avain talouskasvun elvyttämiseen". Tajanin mukaan vaikka Euroopan talous on kriisissä, pienyritykset kumminkin tuottavat tuloksia ja todistavat olevansa tärkeimpiä uusien työpaikkojen synnyttäjiä.

Pk-yritykset ovat myös niitä, joiden rahat jäävät tänne kiertoon eivätkä katoa veroparatiiseihin. Raha kiertää ja luo hyvinvointia useammalle ihmiselle. Suuriyrityksiä tukevassa politiikassa, raha häviää harvojen taskuun. Myös todellisen kilpailun ja toimivien markkinoiden kannalta olisi järkevä edistää sellaista politiikka, jossa pienillä toimijoilla on nykyistä paremmat edellytykset tulla markkinoille ja kilpailla tuotteista.

Mitä tulee Suomen 9 miljardin vuotuiseen budjetin alijäämään - se olisi korjattavissa poliittisilla toimilla.

EU:n alueelta häviää laskelmien mukaan rahaa veroparatiiseihin noin tuhat miljardia euroa. Veroparatiiseja on myös Eu:n alueella. Yksistään Belgiassa lasketaan olevan 20 miljardia euroa suomalaisten kansainvälisten konsernien verosuunnittelurahaa. Vika ei toki ole yrityksissä, sen enempää kuin palkansaajissakaan, vaan politiikassa ja tällaisen toiminnan mahdollistavissa poliitikoissa. Tuo 20 miljardia euroa koostuu muun muassa Koneen, Fortumin, F-Sevuren, Rapalan, Nokian, Stora Enson, Neste Oilin, Outokummun, Carcotecin ja Metson verosuunnittelurahoista.

Rahoilla olisi korjattu niin EU:n, Kreikan kuin Suomenkin talousongelmat. Tahto tähän pitäisi löytyä nimenomaan poliitikkojen puolelta - myös EK:n ohjaksissa olevien poliitikkojen osalta. Siinä olisi paikka todelliselle yhteiskuntasopimukselle.

Tässä olisi paikka todelliselle yhteiskuntasopimukselle. Yksi EU:n isoimmista tehtävistä. Veroparatiisien kitkemiseen tähtäävä EU-politiikka toisi vakautta EU:n rahapolitiikkaan, jäsenvaltioiden talouden hoitoon ja kansainvälisen yhteisvastuun hoitamiseen. Samalla jäsenvaltioiden sisällä eripuraisuus ja ääriliikkeiden nousu tyyntyisivät ja loisivat edellytykset yhteiskuntarauhalle.

Sitä minä kutsuisin yhteiskuntasopimukseksi.

(Kirjoitin aiheesta myös perjantain 28.8. Keskipohjanmaa-lehden kolumnissanikin.)