tiistai 29. maaliskuuta 2016

Hyvän mielen blogi

Hyvä jos tämä nyt enää edes täyttää blogin määritelmät. Vuorovaikutus ja kirjoittaminen on jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin. Ajatuksistaan, arjestaan ja hyvistä hetkistä ei ehdi, ei jaksa kirjoittaa. Ne vain eletään. Blogista on taas tullut negatiivisten tunteiden purkupaikka. Käyn kirjoittamassa ja purkamassa tunteita, kun en niille muuta tapaa ole löytänyt. Se antaa varmasti väärän kuvan. Että tässä nyt elämä on pelkkää selviyutymistä, uupumista, negatiivisia tunteita ja yksinäisyyttä.

On se toki sitäkin. Ja niin paljon muuta. Elämää. Ehkä olisi reilua (oli aikaa tai ei) kirjoittaa myös postaus mielessä pyörivistä positiivisista ajatuksista. Unelmista, haaveista, suunnitelmista. Toki päällimmäinen toive on selviytyä arjesta, viettää aikaa lasten kanssa ja nauttia heidän kanssaan olosta. Syödä, nukkuakin jossain välissä, edes jonkin verran. Nauttia hetkistä joita vietän myös ilman perhettä opintojen ja luottamustoimien ja töiden parissa.

Mielessä pyörii tällä hetkellä myös omakotitalo ja tonttihaave. Valmis sellainen. Yksi sellainen kävelikin vastaan. Ja ajatukset pyörii edelleen. Oli aikaa tai ei. Joskus on pakko tehdä muutakin kuin olla tuottava ja toimelias. Tv:n katsominen ja kirjojen lukeminen ja muu jää välistä, joten sieltä täältä saa hetken revittyä aikaa luovuudelle, jossa saa suunnitella ja haaveilla ihan mistä vain. Sellaisestakin mihin ei varaa tällä hetkellä olisi.

Unelmakarttakuvia koneelle kerättynä vuosien saatossa.


Unelmista, haaveista
Tarvitseeko kaiken toteutuakaan?
Jos onkin vain osa elämää,
että unelmoidaan?


Unelmat ovatkin vain suuntaviivoja elämänpolulla,
askeleita jotka auttavat eteen päin?
Unelmoin elämältä
- terveyttä ja rakkautta.
Aikaa.
Omena- ja kirsikkapuita.
Yrttitarhaa.

 

 Valkoista tupaa ja perunamaata.
Mansikoita ja mustikoita.
Takkatulen lämpöä rakkaat vierellä.
Auringonlaskuja ja -nousuja.
Sykkivää tähtitaivasta.


 Itseä kasvattavia töitä ja tehtäviä.
Saisi luoda muille töitä,
töitä jotka antavat enemmän kuin ottavat.
Työtä joka antaisi mahdollisuuden yhdistää pienten lasten kodinomainenhoito ja työ.
Työtä, joka toisi iloa, terveyttä.

 

Rakentaisi maailmaa
- jossa ihminen ja ympäristö voisivat hyvin.
Edistäisi energiamarkkinoiden muutosta.
Vaatemarkkinoiden muutosta.
Oman kehon parempaa huolehtimista.


 
Ei unohtaisi elinikäistä oppimista.
Osaisi pitää korvat ja sydämen auki.
Oppisi kasvattamaan yrtit ja leipomaan ruisleipää.
Jaksaisi ja onnistuisi järjestämään aikaa ja syliä lapsille.
Puolisolle.
Jos nämä ovat suuntaviivoja,
ei kai elämässä tässä,
pahasti voi metsään mennä?

 

4 kommenttia:

  1. Oi että, niiin samoja ajatuksia täällä <3 Juuri blogissakin sivusin aihetta - siis sitä, kun ei vain ehdi ja jaksa kaikkea. Blogin osalta olen alistunut siihen, että kirjoitan ihan suosiolla silloin kun on aikaa. En halua siitä luopuakaan, koska se on niin kivaa, mutta en toisaalta halua ottaa stressiäkään. Harvempi kirjoitustahti näkyy väistämättä vähentyneinä (ja vähäisinä) lukijamäärinä, mutta minkäs teet - näin mennään toistaiseksi.

    Itse olen myös laatinut vastaavanlaista "aarrekarttaa" valokuvista, tosin käytän niin paljon kännykkää, että olen kerännyt kuvia sinne tekemääni inspiraatiokansioon. Toivottavasti alitajunta tekee kovasti töitä ja jatkossa noita unelmia pääsisi vielä toteuttamaankin :)

    Voimia sinne arkeen ja paljon myötätuulta unelmien toteuttamiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nunu. <3 Sitä samaa sinnekin!

      Nuo aarrekarttajutu on musta vaan rentoja, voimauttavia. Toiset (kuten puoliso) taas kokee ne ahdistavina, ikään kuin pakkona joka pitää saavuttaa. Mulle ne on vain ajanvietettä, mukavaa sellaista. Koitanpa ehtiä kurkkia sunkin blogiin.

      Poista
  2. Vois olla hyvä itekin tehä unelmakarttaa tai vastaavaa. Tehdä unelmat näkyväksi itselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. <3 Ja hei, jahka meilläkin tässä kiire hellittää, niin käydäänhän "kahvilla"? :) (En siis juo kahvia, mutta jotain muuta sitten. :D )

      Poista