Lasten synttärit - pitäisikö niitä hävetä?

Kuva ei liity bloggaukseen vaan on mallikuva Momelin lastenvaatemallistosta.

Myönnän, että minusta on tullut synttärijuhlastressaaja. Yleensä hyvä kun muistan pari päivää ennen, että niin, ne lasten synttärit pitäisi pitää ja ihmiset kutsuakin ja milloin ne pidetään ja ketä kaikkia kutsutaan ja siltikin unohtuu kutsua puolet. Oikeasti unohtuu. Näin kävi viime vuonna niin esikoisen kuin tosikoisen kohdalla. Ollapa siinä sitten nolona, kun naapurin lapsi pyytää kylään ja sanot, että "hei, meillä on X:n synttärit ja unohdin oikeasti kutsua teidätkin." O i k e a s t i.

Tänä syksynä olenkin sitten panikoinut (sen mitä kaikelta muulta olen kiireeltä olen ehtinyt) eskarilaisten vanhempainillasta asti esikoisen synttäreitä. Jotka muuten ovat alle kahden viikon päästä. Seitsemän vuotta jo.

Olen miettinyt pääni puhki ketä kutsutaan ja millaiset synttärit pidetään. Että ihanko oikeasti meille mahtuisi koko 25 oppilaan luokka? Parin kaverin kutsuminen taas tuntuu tosi ilkeältä ja rajoittavalta. Esikoinen kun on kaikkien kaveri. Yllätyin toissavuonna pikkukoulun vanhempainhetkessä koko kommentista. Meidän esikoisesta oli kasvanut kaikkien kaveri. Sellainen jonka kanssa kaikki tahtoivat leikkiä ja joka halusi olla kaikille kaveri itsekin. Ilokseni eskarin vanhempainkeskustelussa opettajat sanoivat jälleen samaa. "Teidän lapsi ei erottele ketään. Ei tyttöjä ja poikiakaan."

Niin. Haluaisin myös pitää kiinni tästä, tästä sukupuolijaottelemattomuudesta. Vaikka aika paljon sitä esikoulun ja muiden oppilaiden puolelta onkin tänä syksynä tullut. Pitäisikin kirjoittaa aiheesta kokonaan oma postaus. 

Se oli joka tapauksessa varmaa, ettemme tule synttäreitä järjestämään myöskään niin, että kutsutaan vain oletetut pojat tai vain oletetut tytöt. Niinpä päädyttiin kutsumaan koko luokka. Tällä kertaa rajoittaen synttäriaika kahteen tuntiin, kun aiemmin on sanottu kavereille ja tutuille että saa tulla mihin aikaa vain passaa. "Synttärit klo 13-15." Kaikki tervetulleita, mutta väkisinkin ajankohdasta riippuen oletettiin, että saattaa olla useampia, jotka eivät pääse, jolloin todellisuudessa vierasjoukko olisi pienempi. Ja siltä se näyttääkin. Kaikkia vastauksia ei ole vielä tullut.

Tänään eskarista hakiessa kuulin kumminkin lapsen juttelevan kaverin kanssa synttärilahjoisa, vieläpä melko kalliista sellaisista. Sanoin kyllä toisen äidin kuullenkin, että unohtui laittaa kutsuun ettei lahjaa tarvitse tuoda vaan toivotaan, että kaikki pääsisivät kakkukahveille "tai ehkä kahvin sijasta lapsille kumminkin tarjotaan mehut ja keksit". Ei meilläkään ole varaa ostaa koko luokalle parinkympin lahjoja. Euron-parin, ehkä. Mutta mitä silläkään ostaa? Karkkia? 

"Teillä on sitten tulossa isotkin juhlat?" kysyi tuo toinen äiti alkuun. Niin. Mitä on isot juhlat? Määrittääkö sen synttäreiden hinta vai juhlijoiden määrä? Toki ne liittyvät toisiinsakin, mutta mitä on isot juhlat? En koskaan ole osannut hävetä tai edes pelätä sitä miten muut meidän juhliin suhtautuvat? En hävetä kokkauksiani tai tarjoulua, en sitä ettei ole järjestetty leikkejä tai vieraslahjoja. Enkä sitäkään ettei ole ollut antaa kallista lahjaa.

Pitäisikö?

Millaisia synttäreitä teillä vietetään? Onko synttäreissä kilpavarustelua? Ketä kutsutaan? Annetaanko lahjoja? Jos annetaan millaisia ja minkähintaisia? Onko ketään muita, jotka kutsuu koko luokan? Muita joilla on vain "peltikermakakku" ja mehukeksitarjoilu?