perjantai 25. marraskuuta 2016

Saako ruokapöydässä sanoa kakka?

Momel-verkkokaupassa tänään tarjouksia. Kuva ei liity tekstiin. Ehkä. :D
Ei ole kauankaan, kun esikoinen alkoi ruokapöydässä kertoa kuulumisiaan eskaripäivästä ja jatkoi samalla hengenvedolla ettei heillä eskarissa saa sanoa vessasanoja muualla kuin vessassa. Täytyy myöntää, etten osannut kommentoida mitään järkevää. "Ahaa, vai niin." En oikein tiedä mitä tähän pitäisi kommentoida. Tekisi niin mieli keskustella (urputtaa) asiasta esikoulun opettajien kanssa, mutta en viitsi. Itse asiassa haluaisin keskustella niin monista aioista, mutta tähän mennessä olen tyytynyt keskustelemaan niistä meidän eskarilaisen kanssa kahden vaikkapa siitä onko rään kaivaminen nenästä bakterikysymys vai käytöstapa-kysymys. Opettajat, kun olivat sanoneet että räässä on niin paljon bakteereita että siksi sitä ei saa kaivaa nenästä. Arvatkaa kummassa on enemmän bakteereita, siinä sormessa joka nenään menee vai siinä räässä joka nenästä kaivetaan?

Haluaisin keskustella sukupuolisensitiivisyydestä ja esimerkiksi siitä, kun olivat tehneet pylväsdiagrammin eskarilaisten hiusten pituudesta ja värist. Diagrammissa kumminkin pitkätukkaiset pojat oli kategorisoitu lyhythiuksisiin poikiin, "koska eivät he tyttöjäkään ole." Tätä harmitteli myös lapset. Miksei sitä hiuspylväsdiagrammia voitu tehdä pelkästään hiusten värin ja pituuden perusteella?

Ja nämä vessasanat. Minä en edes tiedä mitä ne sanat ovat, jotta voisin lapsen kanssa keskustella aiheesta. Minulle vessasanoja ovat huussi, veski, weecee, vessa, toiletti, käymälä, jne. Tiedättekö? Siis sanoja, jotka tarkoittavat vessaa. Pylly, pippeli, pimppi ynnä muut kehonosat ovat taas kehonosia, siis kehosanastoa. Kuuluvatko ne tähän epämääräiseen "vessasanastoon"? Minusta eivät. Eikä myöskään kakkaamiseen tai pissaamiseenkaan liittyvät sanat. Sanoja ja asioita, joista tulisi voida keskustella avoimesti. Asioita, jotka ovat älyttömän iso osa myös pienen kasvavan lapsen kehitystä. Ja isommankin. Kuten kaikki asiat, joita kehossa tapahtuu.
 
Eilen törmäsin keskusteluun aiheesta ja uskalsin myös esittää sen oman tyhmän kysymykseni: mitä ovat vessasanat. En tosin saanut siihen kovinkaan tarkkaa vastausta. Sen sijaan sain monta hyvää kommenttia ja näkökulmaa, joista olen samaa mieltä. Sellaista, joiden pohjalta tiedän, nyt ehkä nyt mitä keskustelen meidän lasten ja erityisesti eskarilaisen kanssa.
 

Taidan keskustella häpeän tunteesta ja sen sotkemisesta hyviin käytöstapoihin. Siitä miten toiset ajattelee ja miten itse ajattelen. Siitä että meillä kyllä saa asioista puhua - myös niiden oikeilla nimillä. Ja, että omasta mielestäni myös koulussa pitäisi voida puhua. Keskustella siitäkin, että on ihmisiä, jotka ajattelevat ja kokevat toisin. Ihmisiä, häpeävät tai kokevat niistä asioista puhumisen ikävänä, vaikkei oikeasti mitään hävettävää olisi. Kysyä: "Mitä sinä ajattelet, kulta?"

Mitä teidän mielestä on vessasanat? Loukkaannutko, jos joku puhuu vaikka ruokailussa vatsan ja suoliston toiminnasta? Jos lapsi sanoo kakka, pippeli tai pimppi? Onko erillisten "vessasanojen" opettelu osa hyssyttelykulttuuria ja tabujen synnyttämistä? Sen synnyttämistä, että opettajien täytyy alapäähän ja kehontoimintoihin liittyvissä keskusteluissa varata erillinen hihittelyaika? Aika, joka on pois itse asiasta ja oppimisesta? Puhutaanko teillä kakasta? Onko pieruhuumoria tai selitetäänkö mitä kehossa ja alapäässä tapahtuu? Kumpi vahingoittaa enemmän: avoin puhe vaikkapa kakkajutuista vai niiden osalta häpeän ja vaikenemisen kulttuurin opettaminen?
 

8 kommenttia:

  1. Meillä lapsille on opettu, että vessajuttuja saa puhua, jos on asiaa esimerkiksi suolen toiminnasta tai kysyttävää pissaamisesta, mutta mieluiten kuitenkin kysyisi siellä vessassa asiayhteydessä. Jos kuitenkin täytyy niin vaikka ruokapöydässä. Raja kulkee siinä, että ei hoeta "kakka,kakka,kakkapimppi,kakka" oli se sitten ruokapöytä tai olohuone tai kassajono. Sama koskee mitä tahansa sanaa, vaikka `lentokonetta`...mutta se vaan on noille pikkulapsille niin tärkeää se oman kehon tuotos, että yleensä aiheena on kakka.

    Mitä taas tulee tuohon räkä asiaan niin...juu käsissä voi olla enemmän pöpöjä, ei viedä niitä nenään ;) Ei kuitenkaan ole pöpöjen määrä se mikä ratkaiseevaan esim. useat ylähengitystieinfektiot leviää pisaratartuntana syljen tai nenäeritteen välityksellä. Sen lisäksi, että nenän kaivuu on huono tapa. Nenästä saa varovasti yrittää poistaa ikävän räkäpallon, mielellään niin, että pesee sitten kätensä heti perään. Toisaalta meillä ainakin lastennenät vuotaa verta herkästi, jos raapasevat kaivaessaan limakalvoa. Mulle on se ja sama, kuinka muut perustelee lapselleen, miksei saa kaivaa nenää tai peppua, mutta silti olisi kiva, että osansa huomiota saisi myös se asia, ettei kaikille flunssat ole vaan välttämättömiä läpihuutojuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos kommentista, j.

      Tuo sanojen hokeminen tosiaan voi joskus osua omaan hermoon kunnolla, sitä en kiellä itsekään. Mietin lähinnä sitä, että pahentaako se tilannetta, jos jokin sana leimataan vessasanaksi? Että jos vain puuttuisi siihen sanojen hokemiseen, jos se on se mikä ärsyttää? Tuleeko sanoista leimaamalla ja piilottamlla aseita? Siis sellaisia joilla voi ärsyttä vanhempia/aikuisia/muita silloin kun alkaa kiukuttaa ja kaipaisi huomioita? Tuleeko sanoista hassuja, häpeällisiä, kun toimitaan näin?

      Siis vaikka olisi lupa puhua tarvittaessa. En nimittäin itse koe että meillä mitkään yksittäiset sanat olisivat olleet ongelma.

      Vai ärsyttääkö juuri se hoettu sana, jos se on kakka tai pissa? Mikä siinä sanassa itsessään sitten ärsyttää?

      Jos nenä on herkkä, varmasti on paikallaan puhua siitä. Meillä ei tuota ongelmaa ole, joten ollaan puhuttu siitä että on ihmisiä (itse en tosin siihen joukkoon kuulu), joiden mielestä nenän kaivaminen on inhottavaa ja inhoottavan näköis. Että toisten nähden ei mielellään kaiveta nenää, koska kaikki eivät siitä pidä.

      Bakteereihin liittyen haluaisin kyllä, että jos niistä puhutaan ja opetetaan lapsille bakteerien toiminta, tehtäisiin se oikein. Jos esim kaivaa nenästä kuivaa räkää, ei se kyllä itaessään lisää minkään taudin leviämistä. Toisaalta on hyvä olla bakteerien kanssa tekemisissä. On pahan hyviä bakteereita, jotka auttavat vastustuskykyä ja pitävät terveenä. Bakteereja ei tarvitse pelätä. Ja että on aikuisia ja lapsia joilla ei ole vastustuskykyä ja heidän oaaltaan on tarkempaa erilaisten pöpöjen ja bakteerien kanssa. Pahat bakteerit sairastuttaa helposti, kun ei ole hyviä bakteereita tappelemassa vastaan.

      Totta on että pisaratartunta on merkittävä syy erilaisten infektioiden/influenssien leviämiselle. Se kumminkin liittyy enemmän aivastamiseen ja nuhaan kuin itse nenänkaivuuseen. Juu, kyllä. Näin minä selitän ja kyllä sillä.on minusta väliä miten opetetaan :D

      Poista
    2. Sanoista ärsyttää mikä tahansa, oli se kakka tai kukka. Ja kyllä lapsi varmasti hokee jotain saadakseen huomiota, mutta joskus vanhemmuudessa on hetkiä ettei huomio voi olla lapsessa - ja jos lapsi silloin kerjää huomiota hokemalla vaikka "kakka" niin ehkä on sitten helpompi sanoa, että mene vessaan hokemaan, jos pitää hokea. Ei se oo niin kivaa siellä yksinään ole hokea :D Ja toisaalta, joskus vaan täytyy oppia odottamaan ja se odottaminen on sitä lyhyempi aika mitä vähemmän keskeyttää...

      Juu, se pointti olikin, että kun käsissä on paljon kaikenlaista. Usein taudit leviää, jollei ole pessyt riittävästi käsiään. Eli jos vie sormillaan nenäänsä niitä pahoja taudin aiheuttajia, oli ne sitten viruksia tai bakteereja, niin se on enemmänkin riski sille kaivajalle itselleen :) Me ei suinkaan olla pöpökammoisia, siis siltä kantilta ettei saisi olla baktereeja vaan nimenonaan niin, että saa olla - esim. laaja suolistobakteeristo on parempi kuin suppea. Sitten ne huonot taas pahimmillaan vaatii antibiootin, joka sitten tappaa hyvätkin kaverit. Niitä me vältetään, pesemällä käsiä sopivasti (liikakin on liikaa) ja välttämälöä niitä joiden tiedetään olevan kipeitä.

      Miten sun mielestä on eri asia, jos kyseessä on esim. diabeetikko? Henkilö, jolla vastustuskyky ei ole vajaa, mutta jolle sairastuminen voi olla hankalaa. Kuuluisiko kaikkien perussairaiden eristäytä normaali elämästä tai kertoa sairaudesta kaikille kaikkialla, että perustervert sitten osaisivat huomioida? Saako vanhempi esimerkiksi kertoa lapsensa potilastietoja vai pitäisikö lapsen saada itse päättää, kun ymmärtää? Pitäisikö siis olettaa ihmisten välisessä kanssa käymisessä, että kaikki ovat perusterveitä, jollei toisin mainita vai pitäiskö oletus olla, että joukossa voi olla joku herkempi? Kuten yhteiskunnassa väestötasolla kuitenkin on. Aihe nyt vähän karkasi tuosta vessajutusta :D Mutta ehkä tätäkin voi joskus blogissa pohtia

      Poista
  2. Mä luin tuota samaa keskustelua ja huomasin, etten ole ottanut vessasanoja puheeksi lasten kanssa. Mun mielestä on niuhotusta kieltää sanomasta ollenkaan pyllyä, pissaa tai kakkaa muualla kuin vessassa, mutta toisaalta ymmärrän päiväkodin linjausta. Mun mielestä niin kauan kuin "vessasanoja" käytetään asiallisesti (kysytään, ihmetellään, kerrotaan), on ihan sama, missä keskustelu käydään. Veikkaisin kuitenkin, että jossain ikävaiheessa monilla lapsilla nuo pissakakkajutut menee nopeasti yli ja päiväkodissa halutaan välttää tilanne, jossa puolet ryhmän lapsista vetää pissakakkashowta ja riehaantuu vessasanavitseissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, anonyymi.

      Myönnän, että niuhotukselta tai omien häpeän tunteiden siirtämiseltä se minustakin tuntuu ja kuulostaa.

      Oli myös keskustelua anteeksipyytämisestä, kun vessasanoja käyttää väärin/muualla kuin vessassa. Pitäisikö tällöin pyytää anteeksi?

      Ymmärrän sen, että jos päiväkodissa tai eskarissa (jostain syystä joka minulle on vielä selvittämättä) päädytään lasten ja henkilökunnan kanssa laatimaan yhdessä veasasanasto jota sovitaan käytettäväksi vain vessassa, voi yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomisesta olla hyvä pyytää anteeksi.

      Mutta. Tällöin kyllä minusta on todellakin syytä perustellusti käydä sekä lasten että vanhempien kanssa yhdessä säännöt läpi ja kertoa mitä ne säännöt ovat ja miksi ne on laadittu

      Epämääräinen vihjailu vessasanoista ja niiden puhumisen rajoittamisesta on hämmentävää. Jos se on sitä meille aikuisille, jotka emme ymmärrä, niin uskon että se varmasti sitä myös monille lapsille.

      Poista
  3. Meillä saa puhua pissasta ja kakasta ihan siinä missä vaikka autoista. Siinä kohtaa, jos ruvetaan huutelemaan kakka-kakka-kakka tyylistä huomion hakemista niin kommentoin niiden olevan vessasanoja ja jos on kakkahätä niin silloin pitää mennä vessaan. Äärettömän harvoin tätä on tarvinnut sanoa, johtuen ehkä siitä, että kakka ja pissa on ihan tavallisia sanoja. Tiedän vaan, että aika monella lapsella se kakan huutelu kuuluu jossain kohtaa ilmeisesti ikään ja kun lapsi huomaa sen aiheuttavan ärsytystä tms jonkun reaktion joka tapauksessa niin sitä aletaan huutelemaan vaan saadakseen huomiota.

    VastaaPoista
  4. Villi veikkaus: päiväkodissa halutaan välttää ruokapöydässä pk-huumoria. Siis sitä kun koko huoneellinen eskarilaisia keksii että perunamuussi on .... ja maito on .... ja sitten nauretaan niin että muussit ja maidot ovat pitkin pöytää.

    Tämä käsite "vessa-sanat" on minulle ihan uusi, tullut nyt aivan lyhyen ajan sisällä muutamassa paikassa vastaan. En ihan hahmota, mitä kaikkea se mahdollisesti pitää sisällään ja mihin niiden käyttö on rajoitettu. (kai niitä nyt sentään voi käyttää vessan ulkopuolellakin?)
    Omassa lapsuudenkodissani minulle ei annettu kunnon sanastoa sen paremmin keholle kuin eritteillekään, olen vanhemmaksi tultuani yrittänyt opetella puhumaan asioista mahdollisimman mutkattomasti - mikä työ opetella! jo pelkästään että löytää omaan suuhunsa sopivat sanat!!
    Kuten aina, vallankumous syö omat lapsensa: kuuntelen puoliksi huvittenuuneena kuinka nuoriso käytää muodollisen lääketieteellisiä käsitteitä: "täällä haisee kissan uloste"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista marikan polut. Hieman näin myöhässä. :D Ihanaa tuo lasten muodollisuus ja siis pk-huumorin osalta varmasti voikin olla paikallaan.

      Poista