torstai 8. maaliskuuta 2018

Naistenpäivä: Niiaa, kiitä, hymyile


Ihana naistenpäivä! Kukkia, koruja, vaatteita, aletuotteita, hemmottelupaketteja, kakkua, haleja, pusuja, onnitteluja, naiset on rautaa, ilman naisia ei selvitä, ilman naisia ei olisi miehiä, naiset on päivänsä ansainnut. Kauniita kuvia ja sanoja.

Niiaa, kiitä ja hymyile. 

Ole hiljaa.
 
Eikö ole hieman hassua, että kansainvälistä naistenpäivää on alettu viettää nimenomaan sen vuoksi, etteivät naiset olisi pelkkiä esineitä ilman äänivaltaa, oikeuksia ja mahdollisuuksia ja silti vietämme tuota päivää nykyisin naisia alistamalla? Kyllä. Alistamalla. Täytyy tykätä kukista ja lahjoista sekä olla kiitollinen niistä ja ihanista toivotuksista. Jos et ole kiitollinen, et ole oikea nainen. Opettele siis niiaamaan, kiittämään ja hymyilemään.



Sama ristiriita pätee myös mikäli joku yrittää nostaa esiin päivän todellisen tarkoituksen. Nainen, ole hiljaa, älä puhu politiikasta, älä ongelmista. Nyt on vain aika nauttia siitä, kun alapääsi takia sinua kohdellaan hetki kehuen ja kiittäen. Siis niiaa, kiitä ja hymyile, nainen.

En niiaa, en kiitä, enkä hymyile sille, että naiset esineellistetään. Enkä liioin sille, että he itse tekevät niin. Naistenpäivä on oikeasti kansainvälisesti merkittävä, mutta sen merkitys häviää jokaisen naistenpäivänä annetun ruusun ja lahjan myötä. Ja se on oikeasti surullista.

Tiedän, että on toki olemassa Suomessakin paljon naisia, jotka eivät sitä arvostusta saa arjessa. Naisia ja miehiä, jotka eivät ole suhteessa yhdenvertaisia. On taloudellista, henkistä ja fyysistä valtaa, jolla toista alistetaan. Ei se ongelma kumminkaan sillä ratkea, että naistenpäivänä muistetaan kukkasilla tai kauniilla sanoilla. Päin vastoin.


Siksi koen valtavan tärkeäksi jokapäiväiset arkiset ja poliittiset teot, joilla yhdenvertaisuutta edistetään. Se on puhetta ja kirjoituksia, se on keskustelua ja väittelyä, se on välittämistä ja huomioimista muinakin päivinä. Niinä päivinä, kun sukupuoli ei ole syy muistaa, vaan ihminen sukupuolen takana.

Tasa-arvon rakentaminen lähtee jaetusta arjesta, arkipuheesta, äänensävyistä. Muistaa olla haukkumatta tai olettamatta toisesta jotain tämän sukupuolen vuoksi. Tukee ja kannustaa eteen päin, jaksaa arjen, lapset, kotityöt, huolet, murheet, talouden. Ja niitä kohti. Sunnuntaina lähden taas kahdeksi viikoksi kertausharjoituksiin. Niihin, jotka yhdelle sukupuolelle ovat meille suomessa velvollisuus ja pakko, muille vain valinta. Enkä muuten niiaile sielläkään. Kiittää ja puhua kyllä voin, kun oikeasti aihetta on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti