Lasten seksuaalikasvatus meidän perheessä
Törmäsin keskusteluun 9-vuotiaiden seurustelusta, pussailusta ja seksistä. Jotenkin konkreettinen herätys sille, että keskustelua ei auta siirtää tai odottaa, että lapset ottaa asiat itse puheeksi. Niinpä tilasin netistä lisää materiaalia keskustelun tueksi ja halusin kysellä millaisia tapoja muiden kotona liittyy esimerkiksi 0-8 -vuotiaiden lasten seksuaalikasvatukseen. Pidän seksuaalikasvatusta tärkeänä ja olen halunnut puhua lapsille avoimesti vauvasta saakka ja antaa heille mahdollisuuden kasvaa omanlaisekseen heitä kuunnellen. Oman sukupuolikokemuksen vuoksi olen pitänyt myös tärkeänä sukupuolisensitiivisyyttä ja halunnut huomioda sukupuolten monimuotoisuuden. Ei siis mitään naiseuden/ tyttöyden/ miehisyyden/ poikuuden/ sukupuolettomuuden ylistämistä. Tämän osalta olen törmännyt vuosien varrella melko ikäviin kommentteihin niin itseäni kuin myös lapsia ja lasten kasvatusta koskien. Myös lasten kuullen.
Meidän
lapset ovat esimerkiksi joutuneet tilanteeseen, jossa aikuiset ihmiset
ovat yhtäkkiä alkaneet huutamaan naama punaisena raivoten kuinka
sukupuolia on kaksi, pojilla ja miehillä kyrpä/pippeli ja tytöillä ja
naisilla pimppi. Karjuneet lastemme kuullen törkeyksiä ja kuinka
kuulemma lapsemme menevät sekaisin, kun emme kerro heille että on
tyttöjä ja poikia ja kumpia he ovat. Kun emme kerro, että pojille ei
mekot kuulu eikä tytöille lyhyt tukka tai "poikien vaatteet". Ja että
olen melko idiootti/hullu, kun en ymmärrä sitä että "olen" nainen.
Lapsistani
olen ihan mielettömän ylpeä. He ovat huomaavaisia, osaavat ajatella ja
keskustella, puhua tunteistaan ja kysyä mielessä pyöriviä asioita. Tuonkin
tapahtuman jälkeen olen ollut niin onnellinen lasten tunnetaidoista ja siitä kuinka he ovat
tilannetta ja myös noiden aikuisten mielipiteitä ja tunnemaailmaa
sanoittaneet. Olen toki pahoillani siitä, etten pysty suojelemaan
lapsiani kaikelta siltä ikävältä jota hekin ovat joutuneet kohtaamaan.
Heidän sukupuolellaan tai seksuaalisella suuntautumisellaan ei ole
minulle väliä, vaan haluaisin heidän kasvavan onnellisiksi, tasapainoisiksi,
toisista välittäviksi ihmisiksi.
Haluaisin
uskoa ihmisistä hyvää, mutta joskus se on äärimmäisen vaikeaa. Samoin
haluaisin, että jokaisella lapsella olisi jokaisessa perheessä oikeus ja
mahdollisuus ilmaista itseään ja saada asiallista tietoa kehoon,
sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. (Lapsen oikeus seksuaalikasvatukseen.)
Toisin kuin jotkut
olettavat, väittäisin että meillä on lasten kanssa puhuttu paljon
keskimääräistä enemmän sukupuolista, anatomiasta, aivoista ja niiden
toiminnasta. On puhuttu psykologiasta, sukupuolirooleista, tunteista,
tunnetaidoista, oman kehon turvarajoista, lisääntymisestä jne. Siis
seksuaalikasvatuksesta. Vaikka avoimesti puhuminen on tärkeää ja
haluaisin kirjoittaa blogiinkin mahdollisimman avoimesti, en kumminkaan
halua avata lasteni yksityisyyttä, heidän kommenttejaan, terveyttään,
kasvojaan, (oletettua tai koettua) sukupuoltaan ja heidän persoonaansa.
Siksi pyrin kirjoittamaan tänne enemmän yleisellä tasolla ja omiin
kokemuksiini pohjaten.
Me
aloimme yrittää toista lasta esikoisen ollessa vuoden ikäinen, joten
ostimme ja lainasimme tuolloin kirjastosta myös kirjoja aiheeseen
liittyen. Niiden kautta oli hyvä lähteä tutkimaan myös kehonosia
tarkemmin. Toki olimme nimenneet niitä jo kylpyhetkissä,
vessakäynneillä, vauva ja keskolakuvia katsoessa jne. Vauvan kasvuun
liittyen sai kummnkin vielä lisää puhuttavaa. Kuten vauvasiemenet ja
kuinka ne äidin vatsassa muuttuvat vauvaksi. Lempikirjani on edelleen
"Mistä on pienet vauvat tehty" (Sivusin aihetta kuopusta odottaessa "Valmistaudutaan vauvaan" -blogipostauksessa).
Esikoinen syntyi pikkukeskosena ja toista lasta yrittäessämme tuli useampia
keskenmenoja, joten koimme tärkeäksi puhua lapsellekin paljon siitä, mitä kehossani
tapahtuu ja miksi äiti saattaa myös joutua olemaan sairaalassa.
Ikätasoisesti. Samoin esikoisen omat keskosuuteen liittyvät
lääkärikäynnit antoivat hyvän mahdollisuuden puhua omasta kehosta, sen
turva-alueista, tunteista jne. Ostimme myös leikkilääkärintarvikkeet
hänen ollessa vuoden ikäinen, jotta hän voisi tehdä meille tutkimuksia
ja sanoittaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan.
Esikoisen
ollessa kolmevuotias syntyi toinen lapsemme. Puhuimme vauvan syntymästä
sekä sukupuolten monimuotoisuudesta, imetyksestä, sektiosta. Puhuimme
siitäkin, että suurin osa lapsista syntyy pimpin kautta mutta (kuten
meidän lapset) osa vatsan kautta sektiolla lääkärin leikatessa. Näitä
synnytyksiä sektioineen meillä leikittiinkin paljon tuolloin ja taas
uudelleen kolmannen lapsen syntyessä.
Saunassa
on niin 3v, 5v kuin 8v kanssa juteltu sukupuolista ja sukupuolielinten
monimuotoisuudesta lasten kysyessä. Olemme kertoneet että kun vauva on
kohdussa ja hyvin pieni, hänelllä ei ole pimppiä eikä pippeliä. Se alkaa muodostua tämän mittaisena (näytän käsillä sikiön kokoa) jokaisella meillä erilaiseksi eikä kahta täysin samanlaista olekaan. Ja se
millainen vauvalle kasvaa, riippuu siitä miten meidän geenit ja hormonit
ohjaa pimpin/pippelin kasvua. Ja että ne muistuttavat toisiaan. On
katsottu kuvia ja vertailtu kohtaa joka on pimpissä ja hormonien
vaikutuksesta kasvaa pippeliksi. Samalla on kerrottu myös kuinka osalla
lapsista ei voi sanoa olisiko se pimppi vai pippeli kun genitaalialue
saattaa muistuttaa molempia ja että tällöin yleensä puhutaan
intersukupuolisista.
Samalla
ollaan juteltu siitä kuinka aivot ovat meidän tärkein sukupuoleen
vaikuttava elin ja aivot kertovat sen mitä sukupuolta oikeasti olemme
eikä kaikkea näe päälle päin. Ja kuinka pippelitkin ovat keskenään eri
näköisiä ja kokoisia. Samoin pimpit. Ja että yleensä niitä joilla on
pimppi kutsutaan tytöiksi ja niitä joilla on pippeli, kutsutaan pojaksi,
mutta on myös tyttöjä, joilla on pippeli ja poikia, joilla on pimppi.
Tai lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole tyttöjä tai poikia vaan jotain
näiden väliltä tai eivät koe olevansa mitään sukupuolta. Kaikki ovat
jokatapauksessa samanarvoisia ja jokaisen keho kaunis sellaisena kuin se
on.
Kysymyksiä
tippuu koko ajan lisää lasten suusta. Yhä ajankohtaisemmaksi tulee
murrosikä ja siihen liittyvät muutokset. Kuukautisista ja kehon
muuttumisesta ollaan puhuttu paljon näiden vuosien varrella. Ja on
ihanaa huomata kuinka aina tulee kumminkin uusia kysymyksiä, kertausta
ja kuinka lasten kasvaessa tietyt asiat alkavat kiinnostaa enemmän.
Kuten vaikkapa kuukautisten kesto, niiden alkaminen, säännölisyys, saako
niitä "pois päältä" jne. Tilasin kuukautisiin ja murrosikään liittyvää
materiaalia, jota on lasten kanssa nyt käyty myös läpi. Tarkoitus
kirjoittaa siitä vielä ihan erillinen postaus ja toinen
sukupuolirooleista.
Olisi
kiva kuulla kuinka teillä on hoidettu tai aiotaan hoitaa lasten
seksuaalikasvatus? Ja oliko tässä postauksessa jotain hyviä vinkkejä tai
jotain mitä haluaisit kysyä tai lisätä?
Kuvat ovat meidän toukokuiselta Ainolanpuisto retkeltämme. (c) Elina Lappalainen.
Linkkejä:
Lasten seksuaalikasvatuksen pääkohdat: Luentoja ja videoita
Youtube video sukupuolielinten kehittymisestä sikiölle
Youtube video sukupuolielinten kehittymisestä sikiölle
Voi kun kaikki suhtautuis sukupuolen moninaisuuteen niin kuin te! Ite oon ruennu tajuamaan, että mulla on jääny sukupuoli-identiteetti muodostumatta traumojen takia ja mulle on vaan lätkästy tyttö- tarra, että ota tuo. Nyt sitten yli 30-vuotiaana onki hyvä rueta miettiin omaa sukupuoli-identiteettiä, että mikäs se mun kohalla vois olla.
VastaaPoistaKiitos. Kesti mullakin aikansa. Enkä tiedä, onko se omakaan identiteetti ikinä valmis.
Poista