torstai 26. kesäkuuta 2014

Juhannus Oulussa

Kiinalaisessa lounaalla.
Meillä ei ollut suurempia juhannussuunnitelmia, mutta hieman olin miettinyt lasten kanssa lähteväni vanhempieni luokse maalle puolison viettäessä puolestaan iltaa pitkästä aikaa kavereiden kanssa. (Olinhan itse ollut edellisen viikonlopun Turussa puoluekokouksessa.) Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun ystäväni savonmualta ilmoitti, että hänellä olisi pidemmät vapaat nyt, kun kesä muuten menee viikonloppuja myöten töissä. 

Niinpä jäin lasten kanssa Ouluun. Laitoimme ruokaa, teimme eväät ja lähdimme puistokierrokselle. Kävelimme pidemmän matkaa metsäpolkuja juhannuskukkia ja -vastaan oksia poimien, välillä piipahdimme jossain leikkipuistossa matkan varrella ja söimme evästä. Rento kotijuhannus saunan merkeissä, jonka päätteeksi oli tarkoitus lähteä koko porukalla kokolle.

Ainoa Oulun seudulta löytämäni kokko piti olla Turkansaaren juhannusiltamissa. Pienten lasten kanssa ja aikataulusyistä päätimme skipata muun iltaohjelman ja suunnistaa kymmeneksi kokolle. Keskipohjalaisittain ja savolaisittain, kun meillä on pitkät perinteet juhannuskokon suhteen ja kokollakin kokoa sen verran, että se näkyy vielä tuntienkin päästä sytyttämisestä. Siinä olisi ollut hyvä viettää kylmää juhannusiltaa lämmitellen ja yötöntä yötä ihaillen pienempien nukkuessa. Olimme jopa valmiita maksamaan koko lipun hinnan eli 10 euroa, vaikka muu ohjelma menisi sivu suun.

Toisin kävi. Pääsimme Turkansaareen puolikymmeneltä ja ihmisiä käveli vastaan sankoin joukoin, Kuulimme että kokko oli sytytetty jo puolelta, vaikka lehdissä ja netissä ajaksi oli merkitty 22:10. Emme hätkähtäneet pienistä, palaisihan kokko nyt kumminkin vielä monta tuntia, joten ennättäisimme hyvin sitä katsomaan.

Vaan kuinkas kävikään. Ihmiset olivat poissa ja rannalla näkyi vain savuava läjä, jossa kokko ilmeisesti oli ollut. Emme olleet ainoat pettyneet. Paikalle oli tullut turisteja ympäri Suomen, ulkomaitakin myöden, paikallisia unohtamatta. Todella huonoa mainosta Oululle. Ensi vuonna isompi kokko ja pidetään kiinni ilmoitetuista aikatauluista? Kiersimme museoaluetta kymmenisen minuuttia ja sinä aikana kokosta jäljelle jäänyt savukin oli poissa. Edelleen kokkoa katsomaan virtasi ihmisiä, jotka joutuivat pettymään ja kääntymään pois.


Lauantai oli ihan vain kotipäivä, grillattiin ja herkuteltiin: muumilimsaa, pommacia, popcornia, kurkkua, pähkinöitä, viinirypäleitä, porkkanaa, sipsiä, ruispaloja, salsadippiä.

Sunnuntaina pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Oulun taidemuseoon, jossa on meneillään The Age of the Dinosaurus -näyttely. Näyttely on tuotu Lontoon Natural History -museosta ja järjestetty yhdessä taidemuseon ja Oulun Tietomaan kanssa. Näyttely lupaa ehkä hieman enemmän kuin antaa. 50 yksittäisen näytekappaleen näyttely koostuu pitkälti muutamista puun fossiileista, häntäpiikeistä ja parista kallosta. Näyttävämpiä kappaleita on vain muutama. Tosin niistä oli saatu aikaan todella hienoa "luola" dinosaurusten aikaan liikkuvine robotteineen ja äänitehosteineen. Aikaa kierrokseen ei kulunut kuin tunti, pidempään ei jaksanut lapsia kiinnostaa. Suosittelen kumminkin, vaikkei millään muotoa vedä vertoja esim. New Yorkin tai Chicagon luonnonmuseoiden dinosaurus -näyttelyille.


Museosta suuntasimme kiinalaiseen, jossa ystäväni tarjosi buffetlounaan. Lapsille ostettiin ranskalaiset ja saivat ihastella ravintolan altaan  kaloja ja uusia dinoleluja. Ei turhaa stressiä avintolakäyttäytmisestä vaan saatiin nauttia valmiista ruoasta. Ravintolasta suuntasimme vielä museon takana sijaitsevaan Ainolan puistoon leikkimään.

Sunnuntaina pyörähdimme bussilla vielä tutustumaan keskustaan, kävelykatuun, toripolliisiin ja torinrannassa sijaitseviin pieniin vanhoissa aitoissa sijaitseviin putiikkeihin. Ystäväni oli positiivisesti ilahtanut Oulun lapsiystävällisyydestä. On ilmaiset bussimatkat rattailla kulkeville ja paljon hyviä leikkipuistoja. Kyllä täällä jotain osataan. Mainitsisin myös oikein hyvänä esimerkkinä viime syksynä voimaan tulleen ilmaisen varhaiskasvatuksen, joka on vähentänyt myös osa- ja kokoaikaisen päivähoidon tarvetta. (Ilman, että on tarvinnut lisätä byrokratiaa ja rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta.)


Ps. Jos et ole vielä kertaakaan törmännyt sanayhdistelmään paska kaupunni, niin nyt on korkea aika. Legendaarinen paska kaupunni -teksti ilmesyi Valkealinnan talon seinään ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Seinää on puhdistutettu ja maalattu useita kertoja, mutta teksti ilmestyy siihen aina uudelleen. Seinän iskulauseesta on muodostunut kaupunkilaisten keskuudessa käsite eikä taloyhtiölläkään ole (jatkuvasti) ollut halua poistattaa sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti