Raskaus - mikä ihana tekosyy
![]() |
Sain ommeltua itsellenikin uuden topin. (Kaavat itse, kangas nettikirpparilta.) Tykkään! |
Nyt on monessa blogissa ollut postaus, jonka alle on pyydetty linkittämään oma tai jonkun toisen blogi. On ollut mukava löytää taas uusia blogeja luettavaksi ja samalla jakaa omaakin blogia, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan ei-niin-täydellinen -blogi. Ei ole hienoja järjestelmäkameralla otettuja kuvia, on vain tämmöisiä epämääräisiä suttuja, kaverin vanhalla puhelimella. Ei ole meikkausvinkkejä - kun en meikkaa. Ei ole sisustus- tai puutarhanhoitovinkkejä, kun ei ole rahaa laittaa sellaiseen. On vain minä ja ajatukseni kera epämääräisten kuvien. Ja bloggaustahdistakin olen syyttänyt ajanpuutetta, väsymystä, kiirettä - raskautta.
Itse asiassa olen viime aikoina alkanut "syyttää" raskautta yhdestä jos toisestakin. Älkää käsittäkö väärin, haluan olla raskaana, vielä mielellään useita viikkoja, jotta vauva olisi syntyessään täysiaikainen. Ja vaikka aiemmin olen ollut sitä mieltä, että raskaus ei tee minusta hormonihirviötä tai kiukuttelevaa ja nalkuttavaa kusipäätä, alan kallistua näin (seitsemännessä raskaudessa ja) kahden menevän lapsen kotivanhempana siihen, että raskaus todellakin vie mehut ja voimat eikä väsyneenä hermot kestä lasten (tai puolison) kiukuttelua ja omapäisyyttä samalla tavalla.
Syytän siis raskautta siitä, että olen huono äiti. Siitä, että menetän hermoni helpommin enkä jaksa leikkiä. Raskaus vie myös yöunet, nyt kun "isommat" lapset viimein nukkuvat lähes kokonaisia öitä. Raskauden piikkiin laitan senkin, että en pysty kieltämään itseltäni karkkia, suklaata ja jäätelöä.

Kevennys: Oikella olevassa kiteytyykin aika hyvin raskaus - viimeistä statukseen tullutta kommenttia unohtamatta!
Mä olin Pimun raskauden aikana sellanen hormonihirviö että huh, voi mies parkaa-. Kaikki kiukuttelut pistin aina raskauden piikkiin :D
VastaaPoistaMinä taas väitän, että olen raskaana olessa ollut jopa seesteisempi kuin ilman raskautta. Rauhallisempi. :) Tällä kertaa tämä väsymys vain ampuu yli, kun missään (MISSÄÄN) välissä ei pysty levähtämään.
PoistaVoin toki kuvitella väärin :D
NIin joo.. tämä mun piti laittaa tähän postaukseen:
http://www.feissarimokat.com/2014/06/tulevan-aidin-tuskat/
Minä aina nauran välillä, että aluksi olin teini - hormonit riehuvat, sitten raskaana - taas ne hormonit... Sitten synnytyshormonit, sitten imetyshormonit... Sitten taas menkat...hormonit... Sitten uusi raskaus... Synnytys...imetys... Hormonien syytä se kaikki vaan on. :D...
VastaaPoistaKiva kun minunkin blogi löytyi täältä blogien luettelusta :)
Hormonit.. yksi syy (terveydellisten syiden lisäks) miksi en halua kroppaani enää lisäksi ylimääräisiä hormoneja esim. ehkäisyn muodossa :D
PoistaJa joo, ole hyvä. Päivittelin juuri hetki sitten tuota blogilistaa, samoin tuota facebook-liitännäistä Banneri on vuorossa seuraavaksi. Muitakin vinkkejä oetaan vastaan miten sivusta saisi ulkoisesti raikkaamman ja tyylitellymmän :)
Mielestäni ns. "epätäydelliset" blogit ovat paljon mielenkiintoisempia, kuin tekemällä tehdyt blogit, mitkä menevät kaikki melkein samalla kaavalla. Pidän blogeissa persoonallisuudesta ja aitoudesta. Itsekin olen huomannut näin raskausaikana laittavani asioita raskauden piikkiin, mutta eikös se ole oikeutettuakin ;) 9kk mahan kanssa, oksettaa, joka paikkaan sattuu ja ahdistaa ja väsyttää ja närästää ja turvottaa, niin on paaljon hyviä syitä luistaa asioista tai tehdä jotain raskauden piikkiin ! :D
VastaaPoistaSamoin! :) Toisaalta lukulistalla/ seurannassa on myös jokunen "täydellisempi" eli suositumpi blogi tai lifestyle-blogi. Joskus tarttee kevyttä hömppää ja ihan vain nättejä kuviakin. Niihin vaan tulee harvemmin kommentoitua - ainakaan aiemmin. Ne jäävät tietyllä tavalla etäisiksi. Vertaistukiblogit olivat aiemmin sydäntä lähellä ja tuntui kuin olisi tuntenut ihmisen aina - lähes jokaista bloggausta oli kommentoitava puolin ja toisin. :) Saa nyt nähdä millaiseksi tämä blogi muotoituu. Omalla nimellä kun kumminkin joutuu toisella tavalla miettiä mitä kirjoittaa. Mutta sitten toisaalta taas on paljon vapauttavampaa. Saan olla juuri minä, oman nimen ja kasvon kera ja kirjoittaa ja jakaa juttuja tutuillekin ilman pelkoa anonyymiuden menettämisestä. Saan seistä kirjoitusteni ja sanojeni takana. :) Kertoa jopa julkisesti raskaudesta, vaikka haen töitä. Kertoa, nauraa ja itkeä. Elää.
PoistaPs. Kävin kurkkimassa sunkin blogiin ja liityin lukijaksi jo ihan vain siitä syystä, että huomasin sinunkin odottavan syysvauvaa - onnea odotukseen myös teille! :)