perjantai 5. syyskuuta 2014

Valmistaudutaan vauvaan: Synnytystoiveita

Tässä elämäni toiseen sektioon valmistautumista, pian on vuorossa kolmas.

Edellisessä postauksessa kävin läpi mietteitä synnytyksestä ja siitä miksi pidän synnytystoiveiden kirjoittamista tärkeänä. Mielestäni vaihtoehtoja ja eritavoin eteneviä synnytyksiä olisi hyvä käydä läpi mielessään ennakkoon. Olisi hyvä mieltää myös, että sektiokin on oikea synnytys, vaikka alatiesynnytys olisikin ykköstoive. Että se ihan oikeasti on yksi vaihtoehto - ja että senkin kulkua voi suunnitella ja miettiä, sillä kohdalleen sattuessa toiveet ja ajatukset ovat jossain muualla, mutta jälkikäteen monikin asia voi harmittaa. Että kun olisi tiennyt toivoa tai vaatia tuotakin.

Toivomme, että seuraavat toiveemme otetaan huomioon ja että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan kanssamme. Hätätilanteessa on tietenkin toimittava tilanteen mukaan.

Haluan puolisoni olevan koko ajan mukanani, myös toimenpiteiden ja mahdollisen kiireellisen sektion sekä ompeluiden aikana. Haluan, ettei sektiossani ole minun ja mahani välillä sermiä, (ämä toive tosin oli ainoa, joka viimeksi jäi toteutumatta vedoten steriiliyteen,) vaan saisin nähdä, kun vatsani avataan ja lapseni nostetaan kohdusta ulos. (Sermittömyyteen ja synnyttäjälähtöiseen sektioon tutustuin enemmän tosikosta odottaessa.) Mikäli tämä ei kumminkaan tälläkään kertaa onnistu, toivon että saamme tälläkin kertaa kuvata lapsen syntymän (eli myös leikkauksen). Olin todella kiitollinen, että sain viimeksi nähdä syntymän itse jälkikäteen videolta. Liveversioiden väliin jäämisen (sekä esikoisen että tosikoisen kohdalla) suhteen video on auttanut omien tunteiden ja ajatuksien työstämisessä - itsensä äitinä hyväksymisessä.

Kun napanuora on leikattu, toivoisin saavani vauvan rinnan päälleni suudeltavaksi ja siliteltäväksi tälläkin kertaa. Toivoisin saavani sylitellä häntä kaikessa rauhasssa - myös samalla, kun kohtuani putsataan ja minua ommellaan kasaan. Mikäli siis ei ole tarvetta viedä vauvaa teholle tai antaa ensiapua, jne. Olen onnellinen, että viime kerralla tämä onnistui. 

Viimeksi tuon hetken jälkeen puolisoni lähti kätilön kanssa kylvettämään ja pukemaan vauvaa, minkä jälkeen vauva tuotiin minulle heräämöön ensimmäiselle imetyshetkelle. Samaa toivoisin myös tällä kertaa, mikäli vauvan tai minun vointini eivät ole umpisurkeassa tilassa. Tämän jälkeen vauva saisi (tälläkin kertaa) mennä puolisoni syliin/ kenguruun siksi aikaa kunnes pääsisin itse heräämöstä ja voisimme kaikki siirtyä osaston puolelle.

Opiskelijat

Esikoisen syntymän jälkeen ympärillämme pyöri koko neljän kuukauden ajan opiskelijoita ja hirveästi uusia ihmisiä, vaikkakin henkilökuntaa. Se oli uuvuttavaa ja raskastakin kaiken sen muun ohella. Toisella kertaa halusimme intiimimmän synnytyksen ja vierihoitoajan ja saimme ne. Parin päivän jälkeen minusta tuntui myös oikein hyvältä päästää kätilöopiskelija hoitamaan minua ja vauvaa. Kiitos. Tällä kertaa voi puolestani mukana olla opiskelijoitakin koko ajan. Toivon silti, että jokainen esittelee itsensä ja kysytään vielä joka kerta erikseen, jos vaikka omat fiilikseni olisivatkin sillä kertaa jotain muuta.

Perhehuone

Esikoisen kanssa perhehuone ei onnistunut, mutta toisen lapsen syntyessä saimme perhehuoneen toivotusti toisena yönä, jolloin puoliso ja esikoinenkin saivat jäädä sairaalaan. Tällä kertaa puolison olisi tarkoitus jäädä kahden isomman kanssa kotiin. Oma rauha vauvan kanssa on ok ja perhehuoneen voi jättää sitä enemmän tarvitseville. Olisi kumminkin ihanaa, jos puoliso ja lapset saisivat tulla minun ja vauvan luokse päivän aikana muutoinkin kuin vain illalla tunniksi. Tiedän, että puolisot saavat, mutta ei kaikilla (kuten meillä) ole mahdollisuutta saada hoitajaan (saa nähdä saadaanko sellaista synnytyksenkään ajaksi).  Ja kumminkin olisi tärkeää etteivät sisarukset tunne itseään ulkopuolisiksi uuden vauvan synnyttyä, vaan pääsevät myös mukaan tutustumaan lähes alusta asti.

Toisen sektion jälkeen pääsin jaloilleni kahden kätilön avustamana jo vuorokausi synnytyksen jälkeen.
Toisena päivänä sektiosta kuljin myös tukea vasten joten kuten itse,
mutta neljäntenä päivänä kulkeminen alkoi jo luonnistua paremmin.

Maito

Vauvalle saa antaa luovutettua maitoa, mikäli tilanne sitä vaatii. Toivoisin kumminkin vauvan ollessa vierihoitokelpoinen, että saisin itse koittaa imettää alusta asti. Jos vauva on teholla/ keskolassa ja minä heräämössä/ teholla, toivoisin tällä kertaa saavani pumpun jo sinne sänkyni viereen, myös teholle. Sairaalan pumput ovat melkoisen raskasta mallia, joten tarkoitukseni on ottaa mukaan oma käsikäyttöinen pumppu, jonka toivoisin saavani käyttöön.
Ensimmäisellä kerralla olin kolme vuorokautta pumppaamatta (imettämättä) ja näkemättä lastani, vaikka olin tajuissa. Itkin. Verenpaineeni nousivat. Uskon, että tehoseurantaa vaativan äidin vieminen sängyn kanssa (hengestään taistelevan) vauvansa luo auttaisi ainakin tätä äitiä ja äidin toipumista ja sillä on varmasti positiivinen vaikutus myös äidin ja vauvan kiintymyssuhteelle.

Toisella kertaa esitin toiveen, ettei minua tultaisi tissistä pitäen opastamaan imetykseen. Koen sellaisen todella ahdistavana ja toivoisin saavavani imetyksen suhteen omaa rauhaa ja tilaa. Sitä sainkin viimeksi. Kiitos. Kyselemättömyys tuntui tällaisen imetysahdisteisen ja -herkän mutsin suhteen mitä parhaimmalta ratkaisulta. Imetys onnistui hyvin alusta asti ja sain maitoa jopa luovutukseen asti, vaikka esikoisen kanssa maitoa ei tullut hädin tuskin viittä milliä (!!) vuorokaudessa. Ei, vaikka pumppasi parin tunnin välein ympärivuorokauden.

Aion ilmoittautua luovuttajaksi äidinmaitokeskukseen jo ennen vauvan syntymää. Viimeksi tein sen heti pian puolivälin jälkeen, mutta nyt en ole vielä saanut aikaiseksi. (Luovuttajaksi ryhtyminen vaatii myös verikokeissa käyntiä, nuo testit voidaan tehdä myös synnytyksen jälkeen osastolla.) Haluaisin kumminkin käydä verikokeissa ja haastattelussa jo ennakkoon, jotta vauvan syntymän jälkeen saan keskittyä varsinaiseen vauvanhoitoon ja isompiin lapsiin, mutta kumminkin antaa mahdollisesti ylimääräisen pumpatun maidon pienten keskosten ja sairaiden vauvojen ruoaksi.

Haluan siis imetyksen suhteen olla omillani ja kysyä, jos kysyttävää tulee. Samoin toivon, että vauva on vieressäni, samassa pedissä, ympäri vuorokauden heräämöstä päästyäni ellen itse toisin toivo. Toisen lapsen kanssa kätilöt olivat (muutamaa lukuunottamatta) oikein ihania ja kävivät tarvittaessa yöllä vain nostamassa vauvaa toiselta rinnalta toiselle ja lisäsivät kipulääkitystäni ja vaihtoivat vauvalle vaipan, omien kipujen ja liikkumisen vaikeuden vuoksi. Ja toivat heti sen jälkeen vauvan takaisin viereeni. Tämä tuntui todella hyvältä ja toivon samaa myös tämän kolmannen kohdalla.
 

Miltä sektio kuulostaa? Millä tavoin itse toivoisit synnytyksesi etenevän sektiossa?
Entä mitä toivot vierihoidolta ja imetysohjaukselta?

  
Valmistaudutaan vauvaan -postaussarjan muut julkaistut bloggaukset: Tukiverkosto ja sen puute, Rintapumpulla kohti imetystä, Pesänrakennus ja vikakoodi, Mietteitä synnytyksestä.     


4 kommenttia:

  1. Lisäsin nyt kumminkin tuon imetys ja vierihoito -tekstinkin tähän samaan postaukseen, vaikka ajattelin julkaista sen erikseen.

    VastaaPoista
  2. Tulipa jotenkin keveämpi olo tästä postauksesta. Itse sain pumpattua vuorokaudessa 50 ml maitoa, ihan sama miten usein tai harvoin pumppasin. Määrä oli aina lopulta sama. Olen pohjimmiltani jo alistunut siihen, että ei sitä maitoa varmasti tule seuraavallakaan kerralla, mutta nähtävästi sekin on ihan täysin mahdollista. Olisi kyllä hienoa, jos voisikin luovuttaa seuraavalla kerralla Oysiin maitoja. Saisi antaa muillekin jotakin siitä hyvästä, mitä itse on saanut.
    Mutta katsotaan sitä sitten 4-5 vuoden päästä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikki on mahdollista. Ei se aiempi imetys/ imemättömyys tosiaan kerro välttämättä mitään seuraavasta. Tai jos viimeksi meni hyvin, niin en voi tietenkään tietää meneekö tällä kertaa. :) Ja tuo 50 ml on kyllä oikein hyvä määrä. Tsemppiä sinnekin!

      Poista
    2. Ja sekin kannattaa muistaa, että vaikkei pumpulle heruisikaan, saattaa vauvalle riittää hyvin. On se lypsäminen ja imetys kuitenkin niin eri juttu :)

      Poista